Miksi Erdoğan ja AKP hävisivät Turkin paikallisvaalit?

Turkissa järjestettiin 31.3.2024 paikallisvaalit, joissa kansalaiset äänestivät pormestareista, paikallisvaltuustojen edustajista sekä naapurustojen virkamiehistä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1977 vaalien pääoppositiopuolue CHP (Tasavaltalainen kansanpuolue) voitti Turkissa vaalit. Vuoden 2019 paikallisvaaleihin verrattuna CHP paransi tulostaan yli seitsemällä prosentilla, kun taas AKP (Oikeus- ja kehityspuolue) menetti saman verran. Pormestarinvaaleissa CHP:n ääniosuus oli 37,76 ja AKP:n 35,45 prosenttia. Valtuustoista äänestettäessä CHP sai 34,47 ja AKP 32,42 prosenttia äänistä. Lukuisten pettymysten jälkeen opposition onnistuminen ja valtapuolue AKP:n päihittäminen avaa Turkin politiikassa uusia mahdollisuuksia.

AKP:n tappio ja CHP:n voitto

AKP:n tappion ensisijaiseksi syyksi on jälleen kerran esitetty hurjaa inflaatiota sekä ostovoiman heikentymistä. On totta, että osittain talouden heikon tilanteen vuoksi AKP:n kannatus ei enää liiku lähellä 50 prosenttia, kuten sen parhaina aikoina. Vuoden 2024 paikallisvaaleissa oli kuitenkin havaittavissa kaksi toisistaan osittain erillistä ilmiötä: AKP:n tappio ja CHP:n voitto. AKP:n menettämä ja CHP:n kasvattama äänimäärä olivat kyllä prosentuaalisesti yhtenevät, mutta AKP:n menettämät äänet eivät selitä CHP:n edellisistä paikallisvaaleista yli kolmella miljoonalla kasvanutta äänipottia. AKP:n entiset äänestäjät eivät nimittäin siirry suurin joukoin CHP:n äänestäjiksi.

Äänestysprosentti tippui edellisten paikallisvaalien 84,6 prosentista 78,55 prosenttiin. Tämä johtui pitkälti siitä, että AKP:n toimintaan ja talouden tilaan eniten pettyneet kannattajat jäivät protestina äänestyspäivänä kotiin. Lisäksi vielä vuoden 2023 parlamenttivaaleissa AKP:n kanssa vaaliliitossa ollut uskonnollis-konservatiivinen Yeniden Refah Partisi (Uusi hyvinvointipuolue) lähti paikallisvaaleihin vahvasti AKP:ta kritisoivalla kampanjalla. Tämä tuotti tulosta, sillä yli 6 prosentin äänisaaliilla Yeniden Refah nousi vaalien kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Suurin osa näistä äänistä tuli AKP:n ja pienpuolue Saadet Partisin (Autuuspuolue) leireistä. Yeniden Refahin ehdokaslistoilla oli paljon entisiä AKP:n tunnettuja poliitikkoja. Joissakin maakunnissa AKP taas hävisi pormestarin paikan CHP:lle, koska se ja sen liittolaispuolue MHP (Kansallismielinen toimintapuolue) söivät toinen toisiltaan ääniä. 

Erityisesti pormestarinvaaleissa vaikutusta oli myös ehdokasasettelulla. Valtuustoista äänestettäessä äänestäjät ovat usein uskollisia kannattamalleen puolueelle. Pormestareita ja kunnanjohtajia valittaessa on taas kyse korostetusti henkilövaalista ja paikallisista kysymyksistä. Useissa maakunnissa CHP:n pormestariehdokkaiden kannatus oli selvästi suurempi kuin itse puolueen, mikä kertoo siitä, että pormestariehdokkaat ovat onnistuneet keräämään äänestäjiä oman puolueensa ulkopuolelta. Tämä selittää myös CHP:n valtakunnallisesti kasvanutta äänimäärää. CHP on viime vuosina yrittänyt laajentaa kannattajakuntaansa, mikä tuotti nyt ainakin hetkellisesti tulosta. Näyttää siltä, että erityisesti Länsi- ja Pohjois-Turkissa CHP sai paljon ääniä kansallismielisten MHP:n ja İyi Partin (Hyvä puolue) kannattajilta.

On todennäköistä, että AKP on tehnyt ehdokasasettelussa huonoja ratkaisuja ympäri Turkkia sekä aliarvioinut CHP:n ja Yeniden Refahin ehdokkaiden mahdollisuuksia. Istanbulissa ja Ankarassa osa AKP:n kannattajista on äänestänyt CHP:n pormestariehdokkaita Ekrem İmamoğlua ja Mansur Yavaşia, sillä he ovat suosittuja ja edustamaansa puoluetta suurempia poliitikkoja. Varsinkin İmamoğlu on ollut pidetty myös uskonnollis-konservatiivisten äänestäjien keskuudessa.

Monille ensi kertaa tai pitkästä aikaa CHP:tä äänestäneelle tärkeä asia saattoi olla myös puolueen puheenjohtajan vaihtuminen vuoden 2023 marraskuussa. Özgür Özel valittiin 13 vuotta CHP:tä menestyksettä johtaneen ja vallankahvaan tiukasti tarttuneen Kemal Kılıçdaroğlun tilalle. Opposition odotettua heikommasta menestyksestä vuoden 2023 presidentinvaaleissa on syytetty Kılıçdaroğlua. Turkissa puolueiden menestys pohjaa suurelta osin karismaattiseen johtajaan.

Kamppailu uskonnollis-konservatiivisten äänestäjien suosiosta

AKP:n valta-asema koki kolauksen myös sen perinteisillä vahvoilla alueilla Keski-Turkissa ja isossa osassa Mustanmeren rannikon maakuntia. CHP onnistui voittamaan pormestariuden muutamissa AKP:n pitkään hallinnoimissa maakunnissa, mutta varsinaisia päätöksiä paikallistasolla tekevät valtuustot pysyivät AKP-enemmistöisinä.

AKP:n ja CHP:n kamppailun lisäksi on käynnistynyt valtataistelu uskonnollis-konservatiivisten puolueiden välillä. AKP:tä haastanut Yeniden Refah voitti kahdessa maakunnassa pormestariuden sekä 39 kunnanjohtajan paikkaa. Lisäksi Turkin 81 maakunnasta 17:sta Yeniden Refahilla on nyt yli 10 prosentin edustus valtuustoissa. 

Merkittävimmän kannatuksen Yeniden Refah saavutti alueilla, jotka kärsivät talvella 2023 vakavista maanjäristyksistä. Yeniden Refahin suosio on suoraan pois AKP:ltä ja parantaa puolueen mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin sekä lisätä kansallista näkyvyyttään. Kysymys kuuluukin, minkä puolueiden kanssa Yeniden Refah lähtee paikallistasolla tekemään yhteistyötä, kun välit AKP:n kanssa ovat ainakin vielä tulehtuneet. Iso lottovoitto tuli myös Keski-Turkin Sivasissa pitkään kohtalaista kannatusta niittäneelle Büyük Birlik Partisille (Suuren yhtenäisyyden puolue), joka vei maakunnan pormestarin paikan AKP:ltä ja saavutti valtuustossakin miltei enemmistön.

Turkissa useat edelliset presidentin- ja parlamenttivaalit ovat olleet ikään kuin kansanäänestyksiä Recep Tayyip Erdoğanin ja hänen hallintonsa vallassa pysymisestä. Uskonnollis-konservatiiviselle kansanosalle presidentti Erdoğan on pelastaja, jonka aikakaudella moni asia on kääntynyt heidän näkökulmastaan parempaan.

Paikallisvaaleissa ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti kysymys Erdoğanista. Vaalit olivat mahdollisuus protestoida ja osoittaa tyytymättömyyttä, sillä pelissä ei ollut koko maan vallan vaihtuminen. Lisäksi muiden uskottavien, saman aatemaailman puolueiden ilmaantuminen uskottaviksi vaihtoehdoiksi mahdollisti AKP:n perinteisille kannattajille toisenlaisen äänestyspäätöksen. Paikallisvaalien tulos ei siis kerro juuri mitään presidentti Erdoğanin suosiosta, sillä hän on jo pitkään ollut kannattajiensa silmissä puolueensa yläpuolella.

Tietääkö vaalitulos Erdoğanin lopun alkua?

Helposti lähtee laukalle ajatus, että opposition voitto paikallisvaaleissa tietää Erdoğanille ja AKP:lle lopun alkua. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi. Toiselle kaudelleen valittu Istanbulin pormestari Ekrem İmamoğlu paransi asemiaan entisestään kansallisessa politiikassa. Häntä pidetään jo nyt vahvana haastajana Erdoğanille seuraavissa presidentinvaaleissa.

Erdoğan ei virallisesti voi enää asettua ehdolle, ellei hän muuta perustuslakia jälleen. Mikäli Erdoğan asettuu ehdokkaaksi, vaatinee valovoimaisen İmamoğlun tai jonkun muun ehdokkaan voitto opposition yhtenäisyyttä, sillä Erdoğanilla on todella vakaa kannattajakunta. Erdoğanin pysyminen vallassa ylläpitää myös AKP:n kannatusta. Lisäksi koko valtiokoneisto on edelleen tiukasti Erdoğanin ja AKP:n käsissä, mikä rajoittaa opposition mahdollisuuksia menestyä vaaleissa. Tilanne muuttuisi kuitenkin täysin, mikäli Erdoğan ei voisi asettua ehdolle. Tällöin nousisi esiin kysymys Erdoğanin seuraajasta ja siitä, kuinka paljon AKP nojaa vahvaan johtajaansa.

Lisääntyneiden pormestarin paikkojen lisäksi CHP voitti nyt itselleen enemmistöaseman useiden maakuntien valtuustoissa. Tämän ja pormestareiden ison julkisen näkyvyyden kautta CHP voi kehittää hallitsemiaan alueita hieman vapaammin. Turkin suuntaa määrittää nyt se, onnistuuko CHP pitkäaikaisesti laajentamaan kannattajakuntaansa, ja miten Erdoğan ja AKP ottavat opikseen kärsitystä vaalitappiosta.

Länsimaisesta näkökulmasta käsin tarkasteltuna AKP:n tappio on monien silmissä demokratian voitto. Turkissa monet ongelmat ovat kuitenkin syvällä rakenteissa, eivätkä ne häviä hetkessä, vaikka valta vaihtuisi kokonaan. Lisäksi opposition vaikeat toimintamahdollisuudet ja esimerkiksi lehdistönvapauden ongelmat ovat olleet arkipäivää myös aiemmissa vaaleissa. Jos opposition voitto on demokratian merkki, ovatko aiemmin AKP:n vaalivoitosta toiseen siivittäneet kansalaiset niin sanotusti “äänestäneet väärin”?

 

Artikkelikuva: “Mitä enemmän elämme valheitta, sen parempi” lohkaisee Marmaranmeren rannikon Tekirdağin kaupungin katumaalauksessa runoilija Can Yücel. Kuva: Niko Järvi.

Niko Järvi, 5 huhtikuuta 2024

---