Koillis-Syyriaa hallinnut SDF on romahtanut – miten tähän päädyttiin?

Kurdijohtoiset Syyrian demokraattiset joukot (SDF) ovat menettäneet kahden viime viikon aikana suurimman osan hallitsemastaan alueesta. Menetetyillä alueilla sijaitsevat Koillis-Syyrian öljy- ja kaasuvarat sekä vankileirejä, joilla on pidetty ISISin jäseniä ja heidän perheenjäseniään. Menetykset ovat siis strategisia, poliittisia ja taloudellisia. Syyria-tutkijat ovat laajasti sitä mieltä, että SDF:ää, sellaisena kuin se vuonna 2015 perustettiin, ei enää ole. Selkeyden vuoksi käytän tekstissä tätä termiä, mutta on hyvä huomioida järjestön kutistuminen entistä selvemmin kurdijärjestöksi. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Arabienemmistöisten alueiden aseelliset ryhmät vaihtoivat puolta

Pohjois- ja Itä-Syyrian autonomisella alueella ((D)AANES, Autonomous Administration of North and East Syria, Rêveberiya Xweseriya Demokratîk a Herêma Bakur û Rojhilatê Sûriyê) on ollut kunnianhimoisia tavoitteita demokratiasta ja naisten oikeuksista. Alueella onkin toteutettu kurdien keskeisiä ihmisoikeuksia, esimerkiksi kurdilapsilla on ollut mahdollista käydä koulua omalla äidinkielellään ensimmäistä kertaa Syyriassa. Alueella on kuitenkin syyllistytty myös ihmisoikeusrikkomuksiin: kurdien Kansansuojeluyksiköt YPG ja Naisten itsepuolustusjoukot YPJ, jotka ovat toimineet vuodesta 2015 lähtien osana SDF:tä, ovat koko sodan ajan harjoittaneet pakkorekrytointia ja värvänneet taistelijoiksi myös alaikäisiä. Demokratian korostuksesta huolimatta käytännössä voimassa on ollut yksipuoluejärjestelmä, jota ei ole voitu haastaa. Arabienemmistöisillä alueilla YPG:n kaaderit – jopa Syyrian ulkopuolelta kotoisin olevat kurdijohtajat – ovat pitäneet todellista valtaa paikallisten, arabienemmistöisten hallintorakenteiden kustannuksella ja pidättäneet toisinajattelijoita. Esimerkiksi Bashar al-Assadin hallinnon kaatumisen juhliminen on ollut kiellettyä.

Suurin osa SDF:ään kuuluneista, Raqqan ja Deir al-Zorin arabienemmistöisissä maakunnissa toimineista aseellisista ryhmistä on reilun viikon aikana vaihtanut puolta presidentti Al-Sharaan johtaman Syyrian keskushallinnon puolelle. Assadin kaatumisen jälkeen ryhmät kuuluivat SDF:ään pragmaattisista syistä hakien turvaa tai elantoa SDF:n joukoista. Tällä hetkellä autonominen alue on kutistunut Syyrian pohjois- ja koillisosiin Afrinin, Kobanen, Jaziran alueille, joille kurdijohtoinen Rojavan itsehallintoalue alun perin perustettiin Assadin armeijan vetäydyttyä sieltä vuonna 2012.

Sodan aikana Assadin hallinnolle sopi, että Rojavan autonominen alue hallitsee osaa maasta, koska se vapautti hallinnon joukkoja taistelemaan kapinallisryhmiä vastaan muualla maassa. Assadin hallinto ja kurdijoukot eivät taistelleet toisiaan vastaan, vaan Assadin joukkojen vetäytyminen Koillis-Syyriasta mahdollisti Rojavan perustamisen. Kylmä tosiasia on, että realiteetit ovat nyt muuttuneet. SDF ei voi olettaa, että uudet hallitsijat noudattavat samaa hallintatapaa kuin Assad.

Valtaako Syyrian keskushallinto koko Koillis-Syyrian?

Neuvotteluita SDF:n integroimiseksi eli sen joukkojen sulauttamiseksi Syyrian armeijaan käytiin lähes vuosi maaliskuussa 2025 tehdyn sopimuksen pohjalta. Yksi keskeinen kysymys on ollut, liittyvätkö sotilaat armeijaan yksilöinä vai liitetäänkö kurdijoukot armeijaan erillisinä joukkoina. Jälkimmäisen SDF katsoi mahdollistavan jonkinlaisen autonomian tulevaisuudessa. Syyrian keskushallinto sen sijaan haluaa liittää alueet osaksi sen omia hallintorakenteita. Neuvotteluissa ei päästy lopputulokseen, ja keskushallinnon joukot ryhtyivät reilu viikko sitten paikalliset arabiheimot eturintamassa valtaamaan SDF:n hallitsemia alueita ensin Alepposta sitten edeten kohti Koillis-Syyriaa.

Tämänhetkinen tilanne täytyy ymmärtää laajemmassa mittakaavassa kuin vain kurdikysymyksenä ihan jo siitä syystä, että SDF ei edusta kaikkia kurdeja, vaan on poliittinen ja sotilaallinen toimija. Presidentti Ahmed al-Sharaan johtamat kapinallisryhmät kaatoivat Assadin hallinnon ja voivat siksi esiintyä sisällissodan voittajina. Varmistaakseen vallassa pysymisen ja estääkseen mahdolliset vastavallankumoukset tai separatistiset pyrkimykset entisten kapinallisten täytyy varmistaa valtansa. Tämä ei koske vain Syyriaa, vaan sisällissotia laajemmin. Tästä syystä keskushallinto ei voi hyväksyä autonomista aluetta alueilla, joista Rojava koostui.

Kurdijohtoisen Pohjois-Syyrian autonomisen alueen olemassaolo pidemmällä aikavälillä tarjoaisi ensinnäkin kilpailevan poliittisen järjestelmän, joka aikanaan voisi nousta haastamaan keskushallintoa. Toiseksi se vahvistaisi samanlaisia pyrkimyksiä muualla Syyriassa – erityisesti druusienemmistöisessä Sweidan maakunnassa, joka ei ole keskushallinnon kontrollissa. Kolmanneksi se mahdollistaisi ulkopuolisen puuttumisen, tässä tapauksessa käytännössä Israelin taholta, ja nakertaisi valtion suvereniteettia. Tämän myöntäminen ei tarkoita, että hyväksyy kaiken, mitä Syyrian uudet hallitsijat tekevät, mutta se auttaa ymmärtämään realiteetteja, joita sodista toipuvissa yhteiskunnissa on.

Sodan aikana Syyriaan luotiin useita erilaisia hallintojärjestelmiä. Aseellisten ryhmien ideologia käytännössä määritti, millainen järjestelmä on ja kuinka paljon siviilit voivat siihen osallistua. Kurdit eivät ole osallistuneet hallintorakenteisiin vain Koillis-Syyriassa, vaan heitä on ollut mukana myös muissa järjestelmissä. Osa järjestelmistä kuihtui sodan aikana pois, osa, kuten Koillis-Syyrian autonominen alue, on kestänyt tähän päivään.

Keskeistä tilanteen muuttumisessa juuri nyt oli Yhdysvaltojen kannan vaihtuminen. Koillis-Syyriassa olevat Yhdysvaltojen joukot toimivat sodan aikana puskurina Assadin ja Venäjän joukkoja vastaan ja ylläpitivät siten autonomista aluetta. Sisällissodissa ulkopuolinen tuki aseellisille ryhmille on yleistä. Ulkopuolisen tuen loppuminen vaikuttaa vääjäämättä ryhmiin ja niiden taistelukykyyn. Neuvostoliiton kaatuminen ja tuen yhtäkkinen loppuminen aseellisille ryhmille eri maissa on tästä hyvä esimerkki. Muutos pakottaa aseelliset ryhmät sopeutumaan tai voi johtaa niiden tuhoon.

Assadin kaatumisen jälkeen SDF vaati saada jatkaa autonomisen alueen hallitsijana ja uskoi Yhdysvaltojen tuen jatkumiseen. Tuki ei kuitenkaan loppunut yhtäkkiä, vaan koko vuoden 2025 ajan oli nähtävillä merkkejä siitä, että keskushallinto ottaa SDF:n roolin Yhdysvaltojen tärkeimpänä liittolaisena Syyriassa. Merkkejä olivat pakotteiden nopea purkaminen sekä Syyrian valtion liittyminen kansainväliseen ISISin vastaiseen koalitioon. Huolimatta lukuisista tapaamisista Syyrian, SDF:n ja Yhdysvaltojen välillä poliittiseen sopimukseen uudesta vallanjaosta ei päästy, ja Yhdysvaltojen kärsivällisyys näyttää loppuneen.

18.1.2026 solmittiin uusi sopimus, joka liittäisi SDF:n hallussa olleet alueet – mukaan lukien rajanylityspisteiden hallinnan – keskushallinnon alaisuuteen, mutta kurdeille tärkeä Kobanen kaupunki jäisi paikallisten turvallisuusjoukkojen hallintaan. Nämä joukot tulisivat sisäministeriön alaisuuteen.

On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon todellisia neuvotteluvaltuuksia SDF:n komentajalla Mazloum Abdilla (Ferhad Ebdi Şahin) on ja miten paljon muut – mahdollisesti tiukempaa linjaa kannattavat henkilöt kurdipuolue PYD:ssä (Partiya Yekîtiya Demokrat) tai siihen liitoksissa olevassa, pääosin Turkissa ja Irakissa toimivassa Kurdistanin työväenpuolueessa, PKK:ssa – neuvotteluissa vaikuttavat. Tämänkään tunnustaminen ei tarkoita konfliktin pelkistämistä Turkin ja PKK:n väliseksi, vaan auttaa ymmärtämään Abdin mahdollisuuksia neuvotteluissa. Sunnuntaina 18.1.2026 hän allekirjoitti integraatiosopimuksen keskushallinnon kanssa, mutta joutui jo seuraavana päivänä vetäytymään sopimuksesta. Viime viikon tiistaina sovittiin uudesta aselevosta, ja Abdi sai neljä päivää sopimuksesta keskustelemiseen omiensa kanssa. Lauantaina 24.1. tulitaukoa pidennettiin 15 päivällä. Molemmat osapuolet syyttävät toisiaan tulitauon rikkomisesta, mutta tätä kirjoittaessa suuremmilta yhteenotoilta on vältytty.

Valtiota ei voi rakentaa ainoastaan väkivalloin: kurdien oikeuksien tunnustaminen

Valtiota ei voi kuitenkaan rakentaa vain väkivalloin, jos haluaa sen olevan yhtenäinen, kuten Syyrian uudet hallitsijat ovat vakuutelleet. Koska al-Sharaa on nyt luomassa uutta valtiota ja on ottanut johtajan paikan, hänen täytyy saavuttaa kaikkien eri ryhmien luottamus. Tämä edistäisi yhteiskuntarauhaa, mikä on valtionrakennuksen ja taloudellisen kehityksen edellytys. Kaikki väkivallanteot Koillis-Syyrian valtaamisen yhteydessä ja erityisesti Kobanen saarto heikentävät kuitenkin kurdien luottamusta keskusvaltaan. Molemmat osapuolet ovat syyllistyneet väkivaltaisuuksiin, joissa on kuollut siviileitä.

Vuonna 2025 tehtyjen kyselyiden mukaan kurdit kokivat olonsa suunnilleen yhtä turvallisiksi ja vapaiksi uudessa Syyriassa kuin arabit, siis turvallisemmaksi ja vapaammaksi kuin uskonnolliset vähemmistöt. Tämänhetkiset taistelut voivat muuttaa ihmisten kokemuksia, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että kaikki kurdit eivät asu SDF:n hallitsemilla alueilla tai kannata järjestöä etnisyydestä huolimatta. Keskushallinnon toimet jatkossa ovatkin ratkaisevia siinä, kokevatko kurdit kuuluvansa Syyrian valtioon.

Al-Sharaa hyväksyi asetuksen kurdien oikeuksista 17.1.2026 taisteluiden jo alettua. Kurdien oikeuksien tunnustaminen on avaus luottamuksen rakentamiseksi. Asetuksen mukaan kansalaisuudettomat kurdit saavat kansalaisuuden, kurdin kielestä tulee virallinen kieli, jota opetetaan kouluissa, ja kurdien uudenvuodenjuhlasta Nowruzista tulee kansallinen vapaapäivä. Asetuksen tuomien muutosten täytyy kuitenkin näkyä konkreettisesti ihmisten elämässä. Keskushallinto on ryhtynyt liittämään Hasakan, Raqqan ja Deir al-Zorin maakuntien infrastruktuuria muuhun maahan hyvin nopeasti. Se ei vielä riitä, sillä myös kurdeille tärkeiden asioiden, kuten kurdin kielen opetuksen, täytyy olla korkealla prioriteettilistalla.

Toisaalta SDF:lläkin on velvollisuus olla realistinen siinä, mitä he voivat saavuttaa Assadin jälkeisessä Syyriassa. Unelma Rojavasta autonomisena tai itsenäisenä alueena elää monien kurdien mielissä. Myös monilla muilla syyrialaisia oli unelmia erilaisesta Syyriasta, kuin mitä nyt rakennetaan. Assadin kaatuminen joulukuussa 2024 muutti tilannetta perustavanlaatuisesti ja kaikkien osapuolten tulee nyt sopeutua siihen. Samoin ulkomaisten toimijoiden täytyy keskittyä asioihin, jotka todella ovat mahdollisia. He voisivat esimerkiksi tukea demokratiakehitystä ja poliittisen elämän alkamista Syyriassa esimerkiksi tukemalla valtion rakenteita ja siten lisätä poliittista pluralismia, eikä vaatia yhden poliittisen järjestelmän säilyttämistä.

Artikkelikuva: Yhdysvaltain armeijan sotilas kuuntelee SDF:n  jäseniä Koillis-Syyriassa 2024. Kuva: U.S. Army, Sgt. Jamie Robinson.

Lue myös:

• Syyrian kurdien umpikuja ja unelma Rojavasta
• Turkki ja Syyrian kurdien autonomisen alueen tulevaisuus

Tiina Hyyppä, 27 tammikuuta 2026

Koillis-Syyria, kurdit, Rojava, Syyria

---