Iranin parlamenttivaalit 2020 – Muuttuuko mikään?

Iran on sekä sisä- että ulkopoliittisesti vaikeassa tilanteessa. Yhä tiukemmat pakotteet kurjistavat taloutta, ja ulkopoliittisesti maa on ahtaalla. Valvojien neuvosto vaikuttaa voimakkaasti vaalien ehdokasasetteluun. Samaan aikaan kansalaisia kehotetaan äänestämään kansallisen ja uskonnollisen velvollisuuden nimissä. Suuria muutoksia maan politiikkaan vaalit tuskin tuovat. 

Iranissa järjestetään helmikuun 21. päivä vaalit, jotka ovat islamilaisen tasavallan 11. parlamenttivaalit. Vaalit käydään 31 maakunnassa, ja paikkoja parlamentissa on 290. Maan 82 miljoonasta asukkaasta äänioikeutettuja on yli 50 miljoonaa.

Nykyiset, vuonna 2016 valitut edustajat jakautuvat seuraavasti: reformistien koalitiolla on 120 paikkaa, vanhoillisten koalitiolla on 86 paikkaa, riippumattomilla on 66 paikkaa ja Kansakunnan ääni -koalitiolla 10 paikkaa. Loput viisi on varattu maan vähemmistöille eli armenialaisille, zarathustralaisille, juutalaisille ja kristityille. Naisia on nykyisessä parlamentissa 17.

Vaalit käydään kovan kansainvälisen ja maan sisäisen paineen alaisina. Iran on monen samanaikaisen kriisin kourissa. Kuten Suomessakin laajasti uutisoitiin, Yhdysvaltojen ja Iranin välinen nokittelu kärjistyi vuoden alussa Qasem Suleimanin salamurhaan. Iran vastasi ohjusiskuilla amerikkalaisten tukikohtaan Pohjois-Irakissa ja pudotti – ilmeisesti vahingossa – ukrainalaisen matkustajakoneen tappaen kyydissä olleet 176 matkustajaa.

Myös maan sisällä kuohuu. Viime syksynä kansa oli kaduilla. Polttoaineen hinnan tuntuvasta korottamisesta alkaneissa protesteissa kuoli satoja ja tuhansia pidätettiin. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat kolmensadan ja yli kuudensadan välillä. Maan hallinto ei ole tehnyt tapahtumista selontekoa. Kuolemantapauksia ei ole tutkittu eikä poliisin toimia ole selvitetty, vaikka presidentti Rouhani kommentoikin tapahtumia ympäripyöreästi lehdistötilaisuudessa, jossa hän totesi uhriluvun olevan liioiteltu. Kansalaisten luottamus maan johtoon on heikentynyt entisestään, ja useat tahot vaativat vaalien boikotoimista. Tämän lisäksi maan talous on heikko, ja jatkuvasti kiristyvät talouspakotteet kurjistavat tilannetta.

 

 

Iranin vaalijärjestelmän erityispiirre on, että kahdentoista jäsenen Valvojien neuvosto tutkii ehdokkaiksi haluavien vaalikelpoisuuden. Vaalilain mukaan ehtoja vaalikelpoisuudelle on useita: ehdokkaan täytyy olla islaminuskoinen (pois lukien muille uskontokunnille varatut paikat) ja harjoittaa uskoaan. Ehdokkaan täytyy jakaa islamilaisen vallankumouksen, Iranin islamilaisen tasavallan keskeiset arvot ja kunnioittaa perustuslakia ja tasavallan velāyat-e faqih -hallintomuotoa, jossa ylin vastuu on islamilaisella uskonoppineella. Ehdokkaan on oltava Iranin kansalainen, oikeuskelpoinen ja fyysisesti terve. Ehdokkaalla ei tule olla ehdottomia vankeustuomioita talousrikoksista, maanpetturuudesta tai rikoksista, jotka ovat uhanneet yleistä turvallisuutta. Ehdokas ei saa kuulua laittomiin ryhmittymiin tai olla toiminut islamilaista tasavaltaa edeltäneessä Pahlavi-hallinnossa. Ehdokas ei saa käyttää tai olla riippuvainen huumausaineista. Ehdokkaan tulee olla iältään 20–70-vuotias ja omata ylempi korkeakoulututkinto.

Näiden vaalien alla Valvojien neuvosto on hylännyt ehdokkaita erityisen innokkaasti. Noin 15 000 ehdokkaaksi pyrkineestä hylättiin peräti 7296, ja vaaleissa kilpailee vain 7148 ehdokasta. Erityisen paljon hylättiin uudistusmielisten ehdokkaita, jopa 90 %. Myös monen parlamentin istuvan edustajan ehdokaskelpoisuus hylättiin ja vähintään 80 istuvalta edustajalta on evätty mahdollisuus päästä jatkokaudelle. Heidän joukossaan on monia parlamentaaristen komissioiden – vastaa Suomen eduskunnan valiokuntaa – puhemiehiä.

Tästä huolimatta maan johto kannustaa kansalaisia aktiivisesti vaaliuurnille: vaaleihin osallistuminen esitetään kansallisena ja uskonnollisena velvollisuutena. Vaalien tuoma legitimiteetti näyttää olevan Iranin johdolle tärkeä. Halutaan korostaa, että maassa järjestetään vapaat vaalit ja että kansa on hallinnon takana.

Aikaisemmissa parlamenttivaaleissa äänestysvilkkaus on vaihdellut 50–60 prosentin välillä. Esimerkiksi vuoden 2016 parlamenttivaaleissa äänesti 62 % kansasta, vuonna 2012 66 %, vuonna 2008 47 % ja vuonna 2004 51 %. On selvää, että vuoden 2020 vaaleissa hallinto toivoo mahdollisimman korkeaa äänestysprosenttia. Mitä enemmän kansaa saadaan uurnille, sitä paremmalta regiimin asema näyttää maan sisä- ja ulkopuolella.

Kun ottaa huomioon viimeisen vuoden tapahtumat, matkustajakoneen alas ampumisen, laajat protestit ja Valvojien neuvoston voimakkaan puuttumisen ehdokasasetteluun, vaikuttaa siltä, ettei hallinnolla ole todellista moraalista tai poliittista pääomaa, jolla houkutella äänestäjiä uurnille. On mielenkiintoista seurata, kuinka suuri osa kansasta lopulta vaivautuu äänestämään. On todennäköistä, että viimeaikaiset tapahtumat eivät ole omiaan nostamaan äänestysaktiivisuutta.

Kahdesta asiasta voi olla varma. Reformistien voittokulkua vaalit eivät tule olemaan. Päinvastoin, vanhoillisia nähdään parlamentissa aiempaa enemmän. Kävi vaaleissa miten hyvänsä, on selvää, että maan ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein asemaan tulos ei vaikuta. Se olisikin perustuslain velāyat-e faqih-hallintomuodon vastaista.

Artikkelikuva: Jarno Parviola

Joonas Maristo, 20 helmikuuta 2020

Iran, kansainvälinen politiikka, poliittinen islam, vaalit

---