Uskonto osana yhteiskuntaa – havaintoja islamilaisesta Omanista

Omanissa olen saanut kevytunisena suomalaisena herätä joka aamu puolikuuden aikaan asuntoni lähistöltä kajahtavaan rukouskutsuun. Joinakin päivinä jatkan uniani, toisinaan taas nousen ylös ja aloitan päiväni hieman aikaisemmin. Taitettuani vartin työmatkan Al Amana -keskukselle, jossa toimin vapaaehtoisena, rukouskutsut jatkavat työpäiväni rytmittämistä. Tasaisin väliajoin pääkaupunki Muscatissa kajahtava rukouskutsujen kakofonia tuo jotain pysyvää kovin erilaisista palikoista koostuviin työpäiviini.

Ei tarvitse matkata kovin kauas Suomesta huomatakseen, että meillä Pohjois-Euroopassa eletään melkoisessa sekulaarissa kuplassa. Suurimmassa osassa maailmaa uskonnolla on edelleen merkittävä rooli niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskuntienkin elämässä. Siinä missä Suomessa uskonto on henkilökohtainen asia, josta ei juuri haluta puhua julkisesti, monissa kulttuureissa omaa uskonnollisuutta julistetaan autojen takaikkunoihin liimattavilla islamilaisilla rukouksilla tai takapeilistä roikkuvilla risteillä. Myös Omanissa uskonto kuuluu vahvasti osaksi julkista tilaa. Paikallisten kanssa ei tarvitse keskustella kovin pitkään ennen kuin uskontoon liittyvät kysymykset tulevat esille.

Minulle Oman on ollut erityisen mielenkiintoinen kokemus, sillä opiskelen teologiaa Uppsalan yliopistossa Religion in Peace and Conflict  -maisteriohjelmassa. Ohjelma keskittyy uskontojen vaikutuksiin yhteiskunnassa ja uskonnollisesti latautuneisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Omanissa olen saanut vierailijana tarkkailla, millainen vaikutus uskonnolla on yhteiskuntaan täällä Arabian niemimaan eteläkärjessä.

 

 

Uskonto arjessa ja lainsäädännössä

Kulttuuri ja uskonto kulkevat Omanissa käsi kädessä, ja uskonnon piilottaminen katukuvasta olisi mahdotonta. Tavallisten ihmisten puheissa uskonnolliset termit kuten ma sha Allah ja in sha Allah kuuluvat arkeen. Uskonto ei kuitenkaan näy pelkästään tavallisten omanilaisten arjessa ja kielenkäytössä, vaan sillä on myös vahva juridinen asema yhteiskunnassa. Selkein merkki tästä uskonnon ja yhteiskunnan kytköksestä on Omanin uskontoministeriö, joka on perustettu huolehtimaan uskontoon liittyvistä kysymyksistä sulttaanikunnassa. Uskonnolliset yhteisöt neuvottelevat uskontoministeriön kanssa muun muassa kirkkojen ja temppeleiden rakentamisesta sekä asemastaan Omanissa.

Nettisivuillaan ministeriö luonnehtii tehtäväkseen islamilaiseen lakiin perustuvasta hengellisyydestä ja uskonnollisuudesta huolehtimisen:

Ministeriö on vastaa [Omanin sulttaanikunnan] islamilaiseen lakiin pohjautuvista henkisistä ja uskonnollisista arvoista, kasvattaakseen kunnollisia kansalaisia oikeaan uskontoon ja Allahiin uskomisen varaan. Ministeriö myös organisoi kaikkia uskontoon liittyviä asioita sulttaanikunnassa.

Oman on islamilainen valtio, ja siksi islamin erityisasema on otettu huomioon maan lainsäädännössä. Ramadanin aikaan ihmiset eivät saa päiväsaikaan syödä tai juoda julkisesti. Sianlihaa saa ostettua vain tietyistä kaupoista erikseen merkityltä alueelta ja alkoholia ostaakseen pitää hankkia erillinen alkoholilisenssi.

Erityislaatuisen Omanin uskontoministeriöstä tekee kuitenkin se, että toisin kuin monissa muissa lähialueen muslimimaissa ministeriö huolehtii myös vähemmistöuskontojen asemasta. Tämä on selkeä merkki siitä, että Oman haluaa rakentaa yhteiskuntaa yhdessä muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa ja tehdä maasta hyvän paikan asua myös ei-muslimeille. Lainsäädäntö pyrkii turvaamaan vähemmistöuskontojen aseman. Omanissa uskonnon vaihtaminen ei ole kiellettyä, mutta suora käännyttäminen on. Toisin sanoen omaa uskontoaan saa periaatteessa vaihtaa vapaasti.  Toki kääntymystä vastustava sosiaalinen paine on erityisesti muslimeille kova, eikä uskonnon vaihtaminen siksi välttämättä ole helppoa.

Vaikka suurin osa Omanin muslimeista on ibadi- ja sunnimuslimeita, sulttaanikunnassa näkyy koko islamin kirjo. Uskonnonvapauden nimissä kaikki moskeijat ovat auki kaikille muslimeille, eivätkä eri suuntaukseen kuuluvat muslimit saa kieltää toiseen suuntaukseen kuuluvaa tulemasta moskeijaan. Todellisuudessa toki shiiat, sunnit ja muiden suuntausten edustajat kokoontuvat pääasiassa omilla rukoushuoneillansa. Perjantaisaarna on silti kaikissa moskeijoissa sama, ja imaamit ovat uskontoministeriön hyväksymiä.

Sulttaani Qaboosin suurmoskeijassa islamin eri suuntaukset on otettu huomioon arkkitehtuurissa. Vaikka sulttaani itse onkin ibadi, hän on rakennuttanut suurmoskeijan käyttäen eri suuntauksille ja aikakausille tyypillisiä arkkitehtuurisia valintoja. Tällä symbolisella eleellä hän pyrkii osoittamaan, että suurmoskeija on avoin kaikille muslimeille kansalaisuudesta tai islamin suuntauksesta riippumatta.

 

 

Voiko uskonto toimia yhteiskunnan arvopohjana?

Meillä länsimaalaisilla on tapana nähdä uskonnot ensisijaisesti konflikteja aiheuttavina tekijöinä. Perehtyessäni erilaisiin uskonnollisia elementtejä sisältäviin konflikteihin opinnoissani olen huomannut, että todellisuudessa konfliktit ovat lähes aina niin monisyisiä, ettei niitä voi pelkistää pelkän uskonnon syyksi. Uskonnon vaikutuksia yhteiskuntaan ei tulisikaan nähdä mustavalkoisesti joko hyvänä tai huonona asiana.

Arabian niemimaata on mahdotonta kuvitella ilman islamia. Omanissa islam näkyy yhteiskunnan arvopohjana vahvasti, mutta sen painotukset ovat kovin erilaiset kuin esimerkiksi naapurimaassa Saudi-Arabiassa. Omanin yhteiskunnan tärkeimpiä arvoja ovat suvaitsevaisuus ja vieraanvaraisuus, mitkä nousevat ibadismi-islamin arvoista. Omanilaiset ovat nopeasti valmiita kutsumaan vieraita kotiinsa, ja usein kutsun saa jo ensimmäisellä tapaamisella. Lisäksi apua ei yleensä tarvitse pyytää kahta kertaa vaan omanilaiset tarjoavat auliisti apuaan vieraille.

Jotkin Omanin perinteisestä arvopohjasta nousevat käytännöt saattavat kuitenkin näyttää tasa-arvoiseen, sekulaariin yhteiskuntaan syntyneelle länsimaalaiselle vanhanaikaisilta ja jopa ihmisoikeuksien vastaisilta. Erityisesti naisten ja miesten erottelu yhteiskunnassa voi olla monelle vaikea ymmärtää, vaikka Omanissa naisten oikeudet ovatkin kohtalaisen hyvät. Naisia on kaikilla hallinnon ja koulutuksen tasoilla. Muutama vuosi sitten Times of Oman uutisoi, että Omanin yliopistoihin pääsi opiskelemaan enemmän naisia kuin miehiä.

Perinteiden suojeleminen on Omanissa iso osa valtionpolitiikkaa, ja perinteisiä arvoja vaalitaan tarkkaan. Uimapaikoilla saattaa olla kylttejä muistuttamassa turisteille, että myös uidessa pitää pukeutua asiallisesti. Perhetapahtumissa on erikseen miesten sisäänkäynti sekä naisten ja perheiden sisäänkäynti. Täällä ollessani astui voimaan myös uusi koulupukulaki, jonka mukaan omanilaisten poikien on pukeuduttava perinteiseen dishdasha-pukuun. Tammi-helmikuussa vierailin Muscat-festivaalilla, jonka tarkoituksena on esitellä perinteistä omanilaista kulttuuria, niin turisteille kuin myös omanilaisille itselleen. Festivaaleilla voi esimerkiksi katsoa perinteistä omanilaista tanssia ja musiikinsoittoa sekä ostaa paikallisia käsitöitä.

 

 

Oman – perinteinen, mutta liberaali

Kirjassaan No god but God: The Origins, Evolution and Future of Islam iranilaisyhdysvaltalainen tutkija ja kirjailija Reza Aslan puhuu islamilaisen demokratian puolesta. Aslanin mukaan länsimaiden demokratiapyrkimykset Lähi-idässä ovat perustuneet sekulaarille demokratialle ja osittain siksi epäonnistuneet. Sen sijaan Lähi-idässä on näkynyt monia islamille perustuvia demokratiapyrkimyksiä, joilla on Aslanin mukaan paljon paremmat mahdollisuudet onnistua kuin pakotetulla sekulaarilla demokratialla.

Länsimaalaiselle sekulaarissa demokratiassa kasvaneelle humanistille voi olla vaikeaa ymmärtää yhteiskuntaa, joka olisi rakennettu jollekin muulle arvopohjalle. Aslanin mukaan vaatimus kaikkien yhteiskuntien rakentamisesta sekulaarille humanismille on lopulta kolonialistinen lähtökohta. Demokratiaa ei voida rakentaa tuontituotteena, vaan sen on synnyttävä kansan sisältä.

Oman onkin hyvä esimerkki valtiosta, jota voisi ehkä luonnehtia termillä ”perinteinen, mutta liberaali”. Perinteitä vaalitaan, mutta yksilönvapauksia ei rajoiteta lainsäädännöllä samalla tavoin kuin vaikkapa Saudi Arabiassa. Myös tasa-arvon eteen on nähty paljon työtä. Vaikka ihmisiä kehotetaan ottamaan paikallinen kulttuuri huomioon pukeutumisessaan, naisille ei esimerkiksi ole huivipakkoa. Lisäksi ilmainen terveydenhuolto ja koulutus varmistavat kaikille omanilaisille samat mahdollisuudet.

Tästä kaikesta huolimatta pitää varoa kompastumasta kulttuuriseen relativismiin. Kaikissa kulttuureissa on jotain kritisoitavaa ja ongelmallista. Irania ja Saudi Arabiaa katsoessamme näemme, mitä ongelmia valtion rakentaminen yhden ideologian varaan voi tarkoittaa. Ongelmia syntyy, jos muille ideologioille ei anneta tilaa toimia yhteiskunnan sisällä. Oman on tältä osin ristiriitainen maa: ei missään nimessä täydellinen, mutta ilman muuta edelläkävijä. Silti omanilaista suvaitsevaista yhteiskuntaa katsomalla voimme ehkä saada jonkinlaisia viitteitä siitä, mihin suuntaan Arabian niemimaan yhteiskunnat voisivat kasvaa. Siinä näemme myös varteenotettavan vaihtoehdon wahhabistiselle islamin tulkinnalle perustuvalle valtiolle.

 

Artikkelikuva: Sulttaani Qaboosin suurmoskeija Muscatissa on avoin kaikille muslimeille kansalaisuudesta tai islamin suuntauksesta riippumatta. Kuva: Matias Uusisilta

Kuvat: Matias Uusisilta

Matias Uusisilta, 17 huhtikuuta 2019

Islam, Oman, perinteet, uskonto

---