Tusina tuokiokuvaa Armeniasta
Mitä kuuluu Armeniaan muutamia viikkoja samettivallankumouksen jälkeen? Onko Armenia itää, länttä vai molempia? Miksi nationalismi tuntuu istuvan huonosti Kaukasukselle ja Lähi-itään? Ja millaisilta armenialaiset vaikuttivat Jerevanissa ja Armenian eteläosissa kesäkuun alussa vierailleista historian ja yhteiskuntaopin opettajista?
Kesäkuun alkupuoliskolle sijoittunut Armenian-retki oli viides FIMEn ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton HYOL:n yhdessä järjestämä opintomatka. Aiemmin opettajat ovat vierailleet Iranissa, Jordaniassa, Libanonissa sekä Israelissa ja Palestiinassa.
Tämänkertaisen matkan osanottajat tarjoavat tässä blogikirjoituksessa lukijalle kaksitoista näkökulmaa Armeniaan.
Kokonaiskuvaa
“Vierailu Armeniaan alkoi mieltä kutkuttavalla uteliaisuudella ilman erityisiä ennakkokäsityksiä. Yleissivistykseni turvin tiesin, että kyse on vanhasta kulttuurikansasta, jonka nykyhistoriaa ovat leimanneet toisaalta armenialaisten kansanmurha (1915) ja toisaalta monipuoliset saavutukset esimerkiksi kirjallisuuden, lääketieteen, musiikin ja urheilun saralla.
Kymmenen päivän vierailu Armeniaan oli hektinen ja kiehtova katsaus alueeseen, jossa orientti ja oksidentti kohtaavat – kristinusko ja kristillisyyden elpyminen sitovat Armenian osaksi läntistä kulttuuripiiriä, samalla kun valtion maantieteellinen sijainti ja ikivanhat kosketukset naapurustossa sijaitsevaan Lähi-itään ovat jättäneet jälkensä ihmisten ulkonäköön, tapakulttuuriin ja mentaliteettiin. Silti Armeniassa on hämmästyttävän paljon tuttua ja toisaalta taas eksoottisia itämaisia vaikutteita.
FIMEn ja HYOL:n matka Armeniaan rakentui sopivasti vastakohtien varaan. Ensin vietettiin viisi yötä Jerevanin metropolissa, jota leimasi suurkaupungin syke. Tasapainoista kontrastia tarjosi tutustuminen Sisianin ja Goriksen vuoristokaupunkeihin. Keskustelut yhteiskunnallisten toimijoiden, Education-CIVITASin sekä Public Journalism Clubin edustajien kanssa tekivät matkasta myös yhteiskuntasuhteiden kannalta arvokkaan, etenkin Armeniassa keväällä 2018 tapahtuneiden poliittisten uudistusvaatimusten valossa. Matkan hengellinen luonne oli niin ikään mieleenpainuva lukuisine luostareineen, joista Tatevin luostari oli mieleenpainuvin. Tämä kaikki on esitetty mieleenpainuvalla tavalla myös Serafim Seppälän Araratista itään -teoksen (2007) johdatuksessa.”
Alex Aissaoui
“Suomen Lähi-idän instituutin ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton yhdessä järjestämille opintomatkoille on jo monena vuonna päässyt kymmenkunta onnekasta, joille reissut ovat olleet huikeita kokemuksia.
Matkojen vaikutus säteilee kuitenkin laajemmalle, esimerkiksi opiskelijoillemme, kollegoillemme ja tuttavillemme. Itse pidin vuoden 2017 Iranin-matkan annista kaksi täysimittaista luentoa latinan aikuisopiskelijoille ja käytin matkalla oppimaani aineistona myös lukion tunneilla. Siksi tällaisten matkojen järjestäminen on tärkeää, ja siksi niille kannattaa lähteä.”
Suvi Randén
Vallankumouksen jälkeen
“Satuimme Armeniaan todella kiinnostavaan aikaan, kun valta vaihtui vain muutamaa viikkoa ennen saapumistamme. Ihmiset tuntuivat olevan hyvin toiveikkaita ja uskoivat, että nyt todella tulee muutoksia ja korruptoitunut järjestelmä murtuu. Totta kai tulee miettineeksi, muuttuvatko asiat todella. Jos ne eivät muutu, vaikka odotukset ovat kovat, ollaan todella huonossa tilanteessa.
Muutosta olen miettinyt täällä myös vierailuillamme kiehtoviin kohteisiin. Turismi on Armeniassa vielä alkutekijöissään, mutta tuotteistaminen ja palveluiden kehittäminen saattaisivat muuttaa vaikkapa pienen, loistavien vaellusreittien äärellä sijaitsevan vuoristokylän elämää merkittävästi.”
Marjaana Juntunen
“Armenialaiset ovat kansa, jolla on valtava kulttuurinen pääoma ja pitkä, vivahteikas historia.
Samaan aikaan monen armenialaisen identiteetin kannalta keskeisiä tuntuvat olevan historiassa koetut vääryydet, etenkin vuoden 1915 kansanmurha. Uhraus vaikuttaa värittävän identiteettiä.
Tätä taustaa vasten kesäkuussa 2018 tuntuu erityisen vaikuttavalta se, että kuluneen kevään veretön vallankumous on joidenkin armenialaisen yhteiskunnan tarkkailijoiden mukaan saanut ihmiset ajattelemaan, että heillä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan ja omaan kohtaloonsa.”
Riitta Mikkola
“Tapaamamme armenialaiset journalistit kertoivat, että Armeniassa on jo pitkään ollut monipuolinen mediakenttä, jossa mielipiteiden kirjo on päässyt näkyviin. Vain televisiojournalismia aiempi hallitus pyrki ohjailemaan. Etenkin verkkojulkaisut ovat saaneet olla rauhassa.
On kiinnostavaa, että korruptoituneisuudesta ja huonosta hallinnosta syytetty hallitus on kuitenkin kunnioittanut ilmaisunvapautta – tai sitten vallanpitäjiltä on vain jäänyt huomaamatta internetin voima, ja he ovat uskoneet television kontrolloimisen pitävän kansankin hallinnassa.”
Elina Yrjölä
Pakollinen aine: shakki
“Armenialaiset arvostavat koulutusta ja akateemisia taitoja. Koulussa shakki on kaikille pakollinen aine, jonka katsotaan kehittävän analyyttista ajattelua. Kiinnostavaa on sekin, että opetussuunnitelmassaan kuuluu kirkkohistoriaa mutta ei uskontoa, vaikka kristillisyydellä on muuten keskeinen sija Armenian kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
Vierailimme Mkhitar Sebastatsi Educomplexissa, joka tarjoaa opetusta esikoulusta lukioon ja ammattikouluun. Kyseessä on kokeilukoulu, jonka pedagoginen ajattelu on modernia ja suomalaisittainkin hyvin kiinnostavaa: on isoja yhtenäisiä luokkatiloja, joissa on lasiseinät ja mahdollisuus järjestää pöydät monella tavalla; käytössä on erittäin aktivoivia opetusmenetelmiä, kuten blogin pitämistä tutkittavina olevista teemoista; koulussa on omat sisä- ja ulkouima-altaat sekä hevosia, koiria, kanoja ja hanhia.
Educomplexin opettajilla oli radikaalejakin näkemyksiä sekä pedagogiikasta että opetuksen sisällöistä. Yksi heistä totesi, että muissa kouluissa opetus on ’nationalistisempaa ja myös sovinistisempaa’ kuin heillä. Aivan tavallisesta koulusta ei siis ollut kyse.”
Eini Aho
Vuorista ja nationalismista
“Ararat-vuori on maantieteellisesti katsoen Turkissa mutta henkisesti vahvasti Armeniassa. Pääkaupunki Jerevanissa voi monesta paikasta katsella vuorta, ja sen saattaa nähdä myös monessa muussa osassa Armeniaa. Armenialaiset tarkkailevat Araratia ja sen kulloistakin mielialaa: onko huippu pilvien verhoama vai piirtyykö se terävänä kirkasta taivasta vasten. Vuori hallitsee maisemaa ja symboloi henkistä Armeniaa, joka on maantieteellistä Armeniaa laajempi monestakin syystä, muun muassa siksi, että iso osa armenialaisista asuu muualla kuin Armeniassa.
Ararat on myös visuaalisesti vaikuttava kokemus. Japanin Fuji-vuoren tapaan se on selvästi erottuva yksittäinen huippu. Armenialaiset kutsuvat vuorta nimellä Masis ja jonkin matkan päässä olevaa pienempää huippua nimellä Sis.”
Eero Kitunen
“Armeniassa luonto on vahvasti läsnä. Sanoisin, että Armenian vuoret soveltuisivat vaellusmatkailuun jopa paremmin kuin Alpit, sillä vuorten profiilit ovat vähemmän jyrkkiä ja teräviä. Infrastruktuuri tosin ei taida vielä olla aivan valmis turismiin.
Vahvasti läsnä on myös armenialaisten nationalismi – ja naapureiden. Kaukasuksella ja Lähi-idässä tulee kuitenkin mieleen, että nationalismi sopii huonosti seuduille, joilla on aina asunut useita kansoja: vaikkapa armenialaisten ja azerien kyliä oli aiemmin monilla alueilla rinnakkain ja limittäin. Kansallisaatteen seuraukset näkyvät nykyisin esimerkiksi Vuoristo-Karabahissa.”
Vesa Ryhänen
Kauppa käy
“Ostin 3 000 dramilla eli hiukan alle 6 eurolla Jerevanin Vernissagesta eli paikallisilta markkinoilta korun, joka kuvaa Armenian kansanmurhan symbolia, lemmikinkukkaa. Maksoin 5 000 dramin setelillä ja lähdin matkoihini – ajattelin, että viisi tonnia on ihan sopiva hinta korusta.
Pysähdyin toiselle kojulle parinkymmenen metrin päähän. Ja sinnehän se lemmikkikorun myyjä juoksi antamaan minulle 2 000 dramin vaihtorahat. Minusta tämä kertoo paljon armenialaisista.”
Monia Lindholm
“Oppaamme oli varoittanut meitä siitä, että tinkiminen ei kuulu armenialaiseen kauppatapaan muutoin kuin isommissa ostoksissa. Rohkenin kuitenkin neuvotella hinnasta tehdessäni mattokauppaa Jerevanin Vernissage-markkinoilla. Kauppias antoi ensimmäisen hinnan. Pyörittelin päätäni, ja myyjä alensi hintaa jo pari kertaa, ennen kuin kerroin, ettei minulla ole kuin tietty summa rahaa käyttää mattoon enkä voi siitä tinkiä. Korostin, etten halua loukata kauppiasta tarjoamallani hinnalla, ja hän suhtautuikin joustavasti ja ystävällisesti. Hiukan hän vielä yritti tinkiä, mutta lopulta päädyimme ilmoittamaani hintaan – 40 prosenttia kauppiaan ensimmäistä ehdotusta pienempään summaan. ”Minun täytyy nyt joka tapauksessa tehdä kauppaa, pitää olla rahaa viedä kotiin, joten menköön nyt”, kauppias sanoi. Hän saattaa tietysti sanoa samat sanat jokaiselle asiakkaalle, mutta eipä se haittaa. Sekä myyjä että ostaja olivat tyytyväisiä kauppaan.
Muutenkin kauppias toimi asiakaslähtöisesti. Kun hinta oli sovittu, hän neuvoi minut pankkiautomaatille ja pakkasi maton sillä aikaa, kun kävin nostamassa rahat. Miellyttävä kokemus ja hieno matto, jonka kauppiaan iranilaissyntyinen isä oli tuonut Iranista Tabrizin seudulta.”
Jyrki Lempinen
Ihmisistä ja mauista
“Liikuimme Jerevanissa kahden naisen ja yhden miehen porukalla ja jouduimme tietysti välillä tutkimaan karttaa. Useaan otteeseen kävi niin, että joku paikallinen pysähtyi kysymään, voiko hän auttaa, ja neuvoi meidät oikeaan paikkaan. Lopulta päädyimme siihen, että kun tarvitsimme neuvoja, emme kysyneet keneltäkään vaan otimme kartan esiin ja odotimme, että joku kielitaitoinen avulias kiirehtii apuun. Se toimi.”
Sari Kaisla
“Armenialaiset ovat pinnallisessa kontaktissa usein vähän ujoja ja jäyhänkin tuntuisia, mutta eivät koskaan epäystävällisiä. Kuten usein sellaisissa yhteiskunnissa, joilla on senkaltainen historia kuin Armenialla, asiat järjestyvät melkein aina jollakin tavalla, vaikka ne alkuun tuntuisivat täysin mahdottomilta.
Ruoka oli Armeniassa vielä parempaa kuin odotin, vaikka odotuksetkin olivat korkealla. Erityisesti ilahduttivat tuoreet yrtit, joita tuotiin tarjolle runsaasti: paikallista punaista basilikaa, minttua, lehtipersiljaa, suolaheinää, kevätsipulia, korianteria… Armenialaiset käärivät yrttejä fetaa muistuttavan valkoisen juuston kanssa ohueen lavash-leipään, ja turisti maustaa aromikkailla yrteillä mielellään muutakin ruokaa.”
Juha Suhonen
Kirjoittaja
Armenian opintomatkalaiset