”Tämä on se hetki, kun tarvitaan hyvää journalismia”

Basaarien värikirjo, säännölliset rukouskutsut, kaduilla kuljeksiva ihmispaljous ja villinä käyvä liikenne, jossa puikkelehtivat niin autot, kamelit, hevoset kuin nenäliinoja kauppaavat pikkulapsetkin – sellainen kaupunki Kairo on. Kaiken huiskeen keskeltä nousevat pyramidien huiput jyhkeinä ja rauhallisina, kuin uinuen.

Kolmentoista hengen matkaseurue reissasi lokakuussa viikoksi Kairoon opiskelemaan FIMEn järjestämälle Reporting the Middle East -kurssille. Kurssille osallistui opiskelijoita niin Jyväskylän, Tampereen kuin Helsingin yliopistoista. Kurssi johdatteli osallistujat Egyptin nykytilanteeseen ja syvensi ymmärrystä maan mediamaisemasta ja toimittajien asemasta yhteiskunnassa.

Kuulimme luennoilla ja vierailuilla puheenvuoroja monenlaisista näkökulmista. Luennoitsijoina oli egyptiläisiä ja ulkomaalaisia toimittajia, media-alan tutkijoita ja opettajia sekä eri instituuttien edustajia. Joukkoon mahtui sekä presidentti al-Sisin vastustajia että tukijoita. Luennot pidettiin Kairon amerikkalaisella yliopistolla, ja lisäksi vierailimme muun muassa egyptiläisissä tv-studioissa ja uutistoimituksissa, tutkimuskeskuksessa, Suomen suurlähetystössä ja Aleksandrian Ruotsin-instituutissa.

 

Tahrir – unelma vapaudesta

Egyptiä järisyttivät kuutisen vuotta sitten lukuisat kansannousut ja protestit, jotka kumpusivat kurjasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kansa turhautui yksinvaltiaan ottein maata hallinneeseen presidentti Mubarakiin, yhteiskunnassa rehottavaan korruptioon ja erityisesti nuorten egyptiläisten työttömyyteen. Alkoi aikakausi, jota meillä länsimaissa myös arabikevääksi kutsutaan.

Tiedot Tunisiassa alkaneesta vallankumouksesta kulkeutuivat laajalle sosiaalisen media kautta – niin laajalle, että joulukuussa 2010 tunisialaisella torilla alkunsa saanutta tapahtumasarjaa kutsutaan myös Twitter-vallankumoukseksi. Sosiaalisen median kanavat olivat hyvin toimiva väline tiedonkulussa, mutta protestin takana seisoivat todelliset, muutosta vaativat kansalaiset.

Kairon kuuluisasta Tahririn aukiosta tuli poliittisten tapahtumien näyttämö, kun 18 päivää jatkuneet mielenosoitukset keräsivät aukiolle parhaimmillaan satojatuhansia muutosta vaativia egyptiläisiä. Nyt, vuonna 2016, aukion reunalla seisoessa ja vilkkaana käyvää liikennettä tarkkaillessa mieli herkistyy. Tällä paikalla rakennettiin unelmaa kotimaasta, jossa sananvapaudella ja yhdenvertaisuudella on paikkansa. Toisin kuitenkin kävi.

 

23 vangittua journalistia

Muslimiveljeskuntaan kuuluvan presidentti Mursin aikana media näki toivon pilkahduksen. Uusia televisioasemia ja lehtiä perustettiin, ja journalismista tuli moniäänisempää ja ammattimaisempaa. Median vapautuminen ja alan virkistyminen näkyi myös buumina egyptiläisten kulutustottumuksissa: oli tärkeää pysyä kartalla uuden suunnan ottaneen yhteiskunnan tapahtumista.

Kun armeija kaappasi vallan Mursilta heinäkuussa 2013, alkoi media-alan alamäki. Nykyään presidenttiä ja hallitusta koskeville soraäänille ei ole tilaa julkisessa keskustelussa, ja toimittajia ja aktivisteja vangitaan milloin mistäkin syystä. CPJ:n (Committee to Protect Journalists) mukaan Egyptissä vangittiin vuonna 2015 toiseksi eniten journalisteja koko maailmassa. Ykkössijaa pitää Kiina.

Al-Sisin kovat otteet median hiljentämiseksi ovat johtaneet siihen, että monet yksityiset ja julkiset mediat tukevat tiukasti presidenttiä yhteiskunnan epäkohdista huolimatta, kertoo Freedom Housen Freedom of the Press 2016 -raportti. Sama viesti kuului myös useiden kurssin luennoitsijoiden puheenvuoroissa: Egyptissä toimivia toimittajia pidätetään, uhkaillaan ja pahoinpidellään. Heiltä voidaan evätä pääsy oikeudenkäynteihin, joissa heidät vangitaan jopa vuosiksi. Toiset luennoitsijoista, jotka edustivat presidenttiä ja hallitusta tukevia tahoja, puolestaan kuittasivat tiedot ja tilastot vangitsemisista ”huhupuheina”.

 

Tarinoita, jotka tekevät muutoksen

Yksi Reporting the Middle East -kurssin vierailukohteista oli Mada Masr’n uutistoimitus. Mada Masr on yksityinen toimija, joka näinkin vaikeana aikana pyrkii journalismissaan riippumattomuuteen. Toimituksessa töitä paiskivat nuoret, rohkeat journalistit.

– Ilmassa on koko ajan pelkoa ja vainoharhaisuuden tuntua. Kun kontaktoimme lähteitämme, pyrimme valitsemaan turvallisimmat kanavat. Emme me näe itseämme sankareina. Me vain yritämme tehdä journalismia, toimittajat kertoivat.

Yksi Mada Masr’n toimittajista kirjoitti vastikään armeijasta jutun, joka johti hänen vangitsemiseensa. Myöhemmin hän pääsi vapauteen.

– Median tila kutistuu koko ajan. Tilanne on vaikea, ja me journalistit kohtaamme monia ongelmia. Kuilu, jota yritämme täyttää, kasvaa koko ajan. Mutta jos emme voi tehdä näitä tarinoita, niin ei ole mitään järkeä toimia ollenkaan. Tämä on se hetki, kun tarvitaan hyvää journalismia, toimituksen nuoret naistoimittajat kiteyttivät.

 

Sykähdyttäviä kohtaamisia ja paikallista kulttuuria

Luentojen ja vierailujen ohella aikaa jäi myös hyvälle ruoalle ja kulttuurille. Tapasimme paikallisia journalistiopiskelijoita illallisen äärellä, luimme kirjoja Aleksandrian komeassa Bibliotheca Alexandrinassa, kummastelimme muumioita Tahririn aukion kupeessa sijaitsevassa kansallismuseossa ja nyökyttelimme Kairon oopperatalolla arabialaisen musiikkiesityksen tahtiin.

Entä ne satumaiset, uinuvat pyramidit ja rauhallisesti eteensä tuijottava sfinksi? Kun niiden äärelle vihdoin päästiin, niin huomattiin, että myös siellä on elämää, vilskettä ja ihmispaljoutta. Kaupungin laidalla keinuivat kamelit ja räpsyivät kamerat, vaikka turistimäärät Egyptissä ovatkin viime vuosina kokeneet hurjan laskun. Miljoonakaupunki Kairo ei tunnu nukkuvan koskaan.

Kuvat: Milja Rämö

Ulriikka Myöhänen, 2 marraskuuta 2016

Egypti, journalismi

---