Paha silmä olkoon kaukana ruususta – Iran, ruusun ja satakielen maa

Ylpeän sypressin oksalta

satakieli kajautti

ruusuhuudon:

“Paha silmä

olkoon kaukana ruususta!”

-Hafez (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)

 

 

Lokakuussa 2018 (11.-20.10.) 16 uskonnonopettajaa, persian kielen ja kulttuurin tutkija Joonas Maristo ja Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen, Suomen Lähi-idän instituutin säätiön hallituksen puheenjohtaja, vierailivat opintomatkalla Iranissa. Opintomatka oli Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) ja Suomen uskonnonopettajien liiton (Suol ry) järjestämä. Matka alkoi Teheranista ja päättyi Shiraziin. Iran avautui kauniina, turvallisena maana, jossa asuu ystävällisiä ihmisiä.

 

Kaikki maailman Peugeot 405:t ovat Teheranissa

Joku viisas sanoi ennen matkaa, että vaarallisinta Iranissa on liikenne. Piti paikkansa. Yksikään ohikulkeva tai kadulla viipyilevä ihminen ei saanut otetta puristumaan laukusta tai tarkistamaan, ovatko puhelin ja lompakko tallella. Mutta liikenteessä sydän väpätti jo pelkästä bussissa matkustamisesta. Miksi ihmeessä leveällä kaksi- tai kolmikaistaisella tiellä pitää ajaa kaistoista välittämättä keskellä tietä? Kamikaze-pujottelu autolla oli suosittu urheilulaji liikennekaaoksessa. Pyöräilijöitä ei tavallisessa liikenteessä juuri näkynyt eikä muutenkaan ympäristötietoisuus pahemmin vaivannut. Katalysaattori-myyjällä olisi hyvät markkinat Iranissa. Välimatkat ovat pitkiä, ja liikenteen ollessa mitä on kaupungin ja sen asukkaiden tarkkailemiselle bussin ikkunasta jäi runsaasti aikaa.

Ilmeeltään Teheran on moderni, joskin hieman nuhruinen, ja vihreä kaupunki. Puistoista on pidetty hyvää huolta. Tosin oppaan mukaan taso on shaahin ajoista laskenut. Tästä huolimatta iranilaiset viihtyivät puistoissa. Iran on virallisesti teokraattinen islamilainen tasavalta. Menneisyyttä ei kuitenkaan piiloteltu, vaan se esitettiin olemassa olevana historiana. Niyavaranin palatsi oli shaahiperheen virallinen residenssi. Käsittääkseni se on edelleen siinä tilassa, johon Reza Pahlavi ja Farah Diba sen perheineen jättivät lähtiessään maanpakoon islamilaisen vallankumouksen koittaessa 1979. Palatsissa oli avattu juuri uusi näyttely, jossa shaahiperheen lasten kouluvihkoja ja valokuvia oli vitriineissä esillä. Mukaansa shaahiperhe otti vain henkilökohtaisen omaisuutensa. Shaahin univormut ja Farahin iltapuvut olivat siististi henkareissa valtavankokoisessa vaatehuoneessa. Erityisen otettuja iranilaiset ovat siitä, että shaahiperhe ei vienyt mukanaan mittaamattoman arvokkaita kruununjalokiviä, vaan jätti ne iranilaisten kansallisomaisuudeksi. Tutustuimme niihin sekä upeaan Riikinkukkovaltaistuimeen tarkoin vartioidussa jalokivimuseossa. Jalokivimuseon kruunut ja korut oli helppo kuvitella välkkymään shaahin edustuspalatsiin Golestaniin, jossa peilimosaiikit loistivat kilpaa kristallin kanssa.

Erittäin mielenkiintoinen ja antoisa oli Suomen Teheranin suurlähettilään vastaanotto suurlähettilään residenssissä. Suurlähettiläs Keijo Norvanto ja rouva Teija Norvanto osoittautuivat mutkattomiksi, asialleen omistautuneiksi ja avoimen ihastuttaviksi Suomen edustajiksi. Vastaanotolla kuultiin upeaa musiikkia ja syötiin herkullista paikallista ruokaa. Parhaaksi anniksi kuitenkin osoittautui keskustelut paikallisten uskontojen ja kulttuurielämän edustajien kanssa. Suurlähettiläs oli kutsunut paikalle mm. zarathustralaisen ja juutalaisen vähemmistön edustajia. Keskustelu kävi vilkkaana uskonnoista Iranissa, Suomen koulujärjestelmästä ja yleensä elämästä ja kaikesta inhimillisesti kiinnostavasta. Huikea ilta päättyi ajeluun taksilla Teheranissa kohti hotellia. Taksi oli iranilaisvalmisteinen Peugeot 405.

 

 

Mitä eroa on valkoisella ja mustalla turbaanilla?

Qomin kaupunki sijaitsee 147 km Teheranista etelään. Qom on Iranin uskonnollinen keskus ja shiialaisuuden toiseksi pyhin paikka. Kaikkein pyhin sijaitsee Irakin puolella Kerbalassa. Qomissa sijaitsee mm. seitsemännen imaamin Ali ibn Musan sisaren Fatiman hauta ja sen vieressä keskusmoskeija. Fatima pysähtyi kaupungissa ollessaan matkalla pohjoiseen. Hän sairastui ja kuoli vuonna 816, jonka jälkeen hänet haudattiin Qomiin. Haudasta muodostui shiialaisten pyhiinvaelluskohde, jonka vuoksi kaupungista tuli vähitellen shiialaisen oppineisuuden keskus. Kaupunki oli islamilaisen vallankumouksen ydinaluetta, ja se on yhä konservatiivisen shiialaisuuden keskus. Qomissa opiskelee islamia erään tiedon mukaan n. 40.000 miestä, joista osa tulee Iranin ulkopuolelta. Kaikki tämä konkretisoituu keskusmoskeijan pihamaalla. Saavuimme paikalle, kun oppitunti oli päättynyt ja mullah-oppilaat purkautuivat luennolta valmistautumaan keskipäivän rukoushetkeen. Moskeijan piha täyttyi turbaaneista, ja näytti siltä, että päättyneen luennon asioista keskusteltiin vilkkaasti.

 

 

Naisten pukeutuminen Qomissa on Teherania konservatiivisempaa, eikä moskeijan alueelle ole naisilla asiaa ilman peittävää chadoria. Niitä onneksi saa lainaksi moskeijan portilta. Vierailusta Qomiin muodostui ehdottomasti yksi opintomatkan huippukohdista. Ilmapiiri ja tunnelma olivat huipussaan – suurelti paikallisoppaanamme toimineen mullahin, islamilaisen uskonoppineen, ansiosta. Oppaamme käytti mustaa turbaania, mikä tarkoittaa hänen polveutuvan alenevassa polvessa suoraan itsestään profeetta Muhammedista. Valkoturbaaniset mullahit sen sijaan ovat taviksia.

 

 

Esfahanin orientaalista lumoa

Safavidihallitsija Abbas I siirsi pääkaupunkinsa Esfahaniin vuonna 1598. Uuden kaupunkinsa keskustan ytimeen hän rakennutti 512 metriä leveän ja 159 metriä pitkän aukion, Meidan Emamin. Kooltaan aukio on maailman toiseksi suurin aukio heti Taivaallisen rauhan aukion jälkeen.  Vuonna 1979 se otettiin osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa. Aukiota reunustavat etelässä mahtava, maailman suurimpiin moskeijoihin lukeutuva Imaamin moskeija ja idässä pienempi Sheikki Lotfollahin moskeija, joka tunnetaan nykyään nimellä Naisten moskeija. Aukion länsipuolella sijaitsee vanhempi Ali Qapu -palatsi. Palatsin parvekkeelta on upea näköala aukiolle ja sen yli kaupunkiin. Esfahanin basaari kiertää aukiota reunustavissa käytävissä. Muinoin aukiolla pelattiin hevospooloa. Nykyään sitä koristavat näyttävät istutukset ja vesialtaat. Paikalliset ihmiset viettävät siellä aikaansa rentoutuen. Paikka on lumoavan kaunis.

Armenialaiset ovat Kaukasukselta ja itäisestä Vähästä-Aasiasta kotoisin oleva kansa. Suuri osa armenialaisista asuu yhä alueella, etenkin Armenian valtiossa. Lähes yhtä suuri määrä asuu muualla ympäri maailmaa. Nykyään 200 000 armenialaista asuu Iranissa pääosin Teheranissa ja Esfahanin seudulla. Armenia oli maailman ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnoksi ottanut maa 300-luvun alussa. Esfahanin armenialainen Vankin katedraali on upea. Sen kuvamaailma ja värikkyys ovat ainutlaatuisia. Katedraalin ympäröimässä armenialaiskorttelissa sijaitsee museo, jossa vaikutuksen tekivät vanhat kuvitetut käsikirjoitukset. Myös Turkin kiistämä armenialaisten kansanmurha sai museossa tilaa. Pihamaalla sijaitsi kansanmurhan muistomerkki.

 

 

 

Hiljaisuuden torni ja elävä zarathustralaisuus Yadzissa

Maa, vesi, ilma ja tuli ovat neljä ikiaikaista elementtiä. Kaikkia näitä elementtejä on hyödynnetty kulttuurista ja aikakaudesta toiseen hautajaismenoissa. Ilmahautaus on niistä ehkä eksoottisin. Yadzissa ja sen ympäristössä on säilynyt muutamia alkuperäisiä ilmahautauksessa käytettyjä hiljaisuuden torneja. Papit veivät vainajat torneihin ja valvoivat lintuja, jotka söivät luurangot puhtaiksi. Hiljaisuuden tornin liepeillä sijaitsi pieni kyläntapainen. Siellä vainajan omaiset asuivat, kunnes saivat viedä puhdistetut luut mukanaan. Lopulta luut kerättiin, ja niitä säilytettiin erityisissä luuarkuissa. Käytäntö perustui zarathustralaiseen ajatukseen siitä, että ruumis saastuttaisi maan. Nykyään hiljaisuuden torneja ei käytetä. Modernille zarathustralaiselle hautausmaalle emme päässeet. Vainajat asetetaan siellä betonisiin arkkuihin, joista lopulta luut kerätään talteen. Nyt asian hoitaa aika, eivät linnut.

Hiljaisuuden tornin lähellä oli jäljellä tulialttareita. Ne eivät olleet enää toiminnassa. Yadzissa sijaitsi kuitenkin toiminnassa oleva tulialttari. Zarathustralaisuuden rituaalin keskipisteenä on tuli. Palvontamenossa Ahura Mazdan (Jumala) taivaallinen tuli laskeutuu alas ja yhdistyy rituaalituleen. Tulta pidetään Ahura Mazdan poikana ja hänen kauneimpana näkyvänä muotonaan. Zarathustralaisuuden tulitemppeleissä tuli palaa jatkuvasti. Yadzin Atash Behram -tulitemppeli on rakennettu vuonna 1934. Sen sisällä palava tuli on sytytetty vuonna 470 jKr. Tuli kulki pitkän tien ennen päätymistään Yadziin. Tulta ylläpitävät rituaalisesti puhtaat papit, jotka säännöllisesti käyvät kohentamassa sitä. Rituaalia saa katsella lasin takaa. Temppelin alueella on harvinaisen selkeä ja informatiivinen museo zarathustralaisuudesta. Joku on selvästi opiskellut museopedagogiikkaa.

Reitillä Yadzista Shiraziin sijaitsee kuuluisa Persepoliksen kaupunki, joka lisättiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. Persepolis (persialaisten kaupunki) oli muinaisen Persian valtakunnan pääkaupunki Akhaimenidien hallitsijasuvun aikana. Kaupungin perusti Dareios I vuonna 518 eKr. Persepolis oli myös Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlan päänäyttämö vuonna 1971. Noihin juhlallisuuksiin shaahi kulutti melkoisesti rahaa tarkoituksenaan osoittaa Persia ja sen perinteen jatkaja Iran sekä muinaiseksi että moderniksi suurvallaksi.

 

 

Runoilijoiden Shiraz

Shiraz on juuri se kaupunki, jonka puistossa kasvavan sypressin oksalta satakieli laulaa ylistystä kaupungin ja sen puistojen ja moskeijoiden kauneudelle. Yhdenkään pahan silmän ei soisi vahingoittavan kaupunkia eikä sen runollista perintöä. Shirazin ruusu olkoot sen kuuluisat runoilijat Sa’adi (k. 1291) ja Hafez (k. 1390). Kummankin runoilijan haudalle tehdään pyhiinvaelluksia, ja heitä silminnähden kunnioitetaan. Ihmiset olivat hautojen äärellä liikuttuneita ja halusivat itsestään valokuvan koskettamassa runoilijan hautaa. Erityisen suosittu on Hafez. Hänen kootut runonsa löytyvät jokaisesta iranilaisesta kodista. Runoja luetaan perheissä ääneen iranilaisen uuden vuoden juhlassa. Lokakuun 12. päivä vietetään Iranissa Hafezin muistopäivää. Silloin Shiraziin kokoontuu runsaasti iranilaisia lukemaan ja keskustelemaan Hafezin runoudesta. Suomen kielellä Hafezin tuotantoon voi tutustua Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksessa Ruusu ja Satakieli. Myös Joonas Maristolla on salainen unelma kääntää jonakin päivänä Hafezin runoutta suomeksi.

Satakielen suloinen laulu valtasi sydämeni.

 

 

Artikkelikuva: Teheranilaisen hotellin yöpöydänlaatikosta löytyi rukoukseen tarvittavat välineet: Koraani, rukousmatto ja rukouskivi. Mekan suunnan osoittava nuoli löytyi huoneen katosta.

Kuvat: Jarno Parviola

Jarno Parviola, 12 marraskuuta 2018

Iran, Islam, uskonto

---