Muotoilu uudistamassa Beirutia asumiskelpoisemmaksi kaupungiksi

Muutaman vuoden aikana paikallisten, kaupunkikriittisten aloitteiden määrä on kasvanut Beirutissa. Samalla muotoilun rooli on kehittynyt kantaaottavammaksi ja irroittautunut perinteisestä tuotemuotoilusta, kun muotoiluajattelu on levinnyt monialaiseen yhteistyöhön. Tänä vuonna riippumaton Beirut Design Week-festivaaliorganisaatio tarjoaa alustan näiden aloitteiden ja verkostojen esilletuomiselle, vahvistamiselle ja kasvattamiselle Libanonissa niin paikallisten kuin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Vuonna 2012 Doreen Toutikianin aloitteesta perustettu Beirut Design Week järjestää jokavuotisen muotoilufestivaalin jonkin tarkkaan valikoidun teeman ympärille. Tämän vuoden teema on nimeltään ”Design and the City”. Teemaan kytkeytyvän ohjelman roolia ja projektien määrää on kasvatettu aiempiin vuosiin verrattuna. Kuluvan kevään ja kesän aikana olen saanut olla festivaaliorganisaatiossa muotoilututkijana ja sitä kautta voinut luoda katsauksen ajankohtaisiin paikallisiin muotoilijoihin, joiden projektit tavalla tai toisella pyrkivät muovaamaan Beirutia kestävämmäksi, avarakatseisemmaksi ja asumiskelpoisemmaksi kaupungiksi.

Tarkastelemani muotoiluprojektit keskittyvät kaupungin merkitykseen sen sisältämän informaation kartoittamisen, kokemuksien ja esteettömyyden, sekä urbaania ympäristöä muokkaavien muotoiluratkaisujen kautta. Kyseisissä projekteissa kaupunki ja sen asukkaat nähdään ennemmin resursseina kuin passiivisina toimijoina. Osassa projekteista pyritäänkin keskustelemaan siitä, millaista informaatiota kaupungit sisältävät, ja siitä millaisia metodeja voidaan käyttää tiedon keräämiseen, sekä tutkimusten ja käytettyjen metodien jakamiseen.

Claudia Martinez Mansellin Greening of Bourj al Shamali -projekti, joka on toteutettu yhteistyössä Public Lab -yhteisön sekä alueen asukkaiden kanssa, on hyvä luovien menetelmien hyödyntämisestä uuden tiedon keräämisessä sekä paikallisen yhteisön osallistamisessa. Martinez Mansell käytti Bourj al Shamalin pakolaisleirin kartoittamiseen niin sanottua Balloon Mapping -metodia, jonka toteuttamiseen Public Lab on jakanut alustallaan avoimen ohjeistuksen. Nimensä mukaisesti Balloon Mapping käsittää suuren ilmapallon, johon on kiinnitetty kameravarustus valokuvien ottamista varten ilmasta käsin. Martinez Mansellin tiimi kykeni näiden kuvien pohjalta koostamaan paikkansa pitävän kartan Bourj al Shamalin pakolaisleiristä, jonka infrastruktuurista ei ollut aiemmin julkisesti saatavilla olevaa karttaa tai kattavaa informaatiota. Projektissa käytetty DIY-tyyppinen Balloon Mapping metodi teki operaatiosta samalla helposti lähestyttävän ja sai leirin asukkaat mukaan kartoitustoimenpiteisiin.

 

Toinen esimerkki kaupungin sisältämän informaation keräämisestä on Mustapha Jundilta joka on käyttänyt tiedon keräämiseen olemassa olevia lähteitä epätavallisin keinoin projektissaan Between Land and Sea. Siinä tarkastellaan kriittisesti rannikkoalueiden rakennuskäytäntöjä poliittisen ekologian näkökulmasta, keskustellaan hallitsevasta luonnon ja kaupungin kaksijakoisuudesta. Jundi kerää tietoa sääasemilla (maalla ja merellä) ja käyttää tiedon analysoimiseen kahta erilaista tiedonlukumenetelmää. Hän visualisoi mittausprosesseja näiden kahden tiedonlukumenetelmän, eli satelliitti- ja maastoasemien pohjalta. Libanonilaistaustainen Mustapha Jundi on kaiken kaikkiaan kiinnostava silmällä pidettävä kriittinen ja spekulatiivinen muotoilija.

Kaupunki-informaation keräämisen ja jakamisen lisäksi kaupungista löytyy muitakin kiinnostavia muotoilualoitteita. Uusissa kaupunkiprojekteissa pyritään selvittämään kuinka Beirutista saisi esteettömämmän, niin fyysisesti kuin mentaalisestikin, sekä tarkastelemaan ihmisten kokemuksia ja havaintoja urbaanista ympäristöstä. Mehran Madanin maisema-arkkitehtuurin opiskelijat Beirutin amerikkalaisesta  yliopistosta ovat toteuttaneet Walkability-nimisen projektin, jonka tarkoituksena oli kerätä informaatiota libanonilaisten kaupunkien esteettömyydestä. Näin ollen opiskelijat kartoittivat kaupunkien kaikki mahdolliset fyysiset esteet, kuten korkeat kynnykset ja huonosti toteutetut näköesteisten opasteet. Seuraavaksi Walkability-projekti tulee jatkumaan Beirut Design Weekillä, kun Madanin opiskelijoiden työpanos kommunikoidaan konkreettisesti Beirutissa Hamran kaupunginalueella sijaitsevalla Jeanne D’Arc kadulla visuaalisten kävelijöille suunnattujen opasteiden avulla.

Walkability-projektin keskittyessä fyysiseen esteettömyyteen, Elisabetta Pietrostephanin johtama ”Perceptions of Urban Change” -projektissa keskittyy ihmisten kokemuksiin ja niiden muuttumiseen kaupunkiympäristön elementtien vaihtuessa. Pietrostephanin tavoitteena on esittää ennen ja jälkeen- valokuvia hänen valitsemiltaan alueilta Beirutista, joissa jälkeen-kuviin on muokattu viheralueita tai esimerkiksi poistettu autoja. Näiden kokeilujen avulla Pietrostephanin projekti pyrkii mittaamaan, miten ihmisten kokemukset, kuten stressi tai turvallisuudentunne muuttuvat.

Olen esitellyt edellä esimerkkejä projekteista, jotka tarkastelevat ja kommunikoivat kaupungin sisältämää informaatiota, mutta jotka eivät varsinaisesti näy kaupunkikuvassa. Herääkin kysymys siitä, miten muotoilu voi vaikuttaa konkreettisesti kaupunkiympäristöön ja edistää Beirutin asumiskelpoisuutta? Nathalie Harb on vastannut tähän haasteeseen mielenkiintoisella Urban Hives-projektillaan, joka pyrkii lisäämään kaupungin viheriöitä sekä ihmisten vuorovaikutusta viheralueiden kanssa. Harb on todennut, että sota sekä kaupunkipolitiikka ja jälleenrakentaminen ovat jatkuvasti vähentäneet Beirutin puutarhoja ja urbaania kasvillisuutta. Harbin projekti Urban Hives haastaa tämän tilanteen rakentamalla pysäköintialueille pieniä terasseja kaupunkiviljelmille. Nämä terassit on sijoitettu niin, että autot mahtuvat pysäköimään niiden alle. Näin hän pystyy ”muuttamaan yksityisiä alueita julkisiksi luomalla niissä jotakin”, tässä tapauksessa pieniä viheralueita. Urban Hives tullaan näkemään Beirut Design Week:illä Mar Mikhaelin pysäköintialueella.

Harbin lisäksi myös Rana Haddad sekä Pascal Hashem ovat löytäneet tavan lisätä Beirutin kasvillisuutta, tosin pienemmässä mittakaavassa. Haddad sekä Hashem ovat aloittaneet projektin, jonka tarkoituksena on luoda urbaaniin ympäristöön soveltuvia alustoja kasveille, joiden kasteluvesi tulee talojen ilmastointilaitteista tippuvasta vedestä, sen sijaan, että tämä vesi tippuisi ohikulkijoiden päähän.

Voivatko yksittäiset muotoilualoitteet sitten saada oikeasti muutosta aikaan Beirutissa? Parempi kaupunki, joka on myös festivaalin tavoite, voi tuntua utopistiselta monimutkaisessa järjestelmässä, jossa ruohonjuuritason organisaatiot sekä päätösvalta harvoin kohtaavat. Kysyin tapahtuman projektivastaavalta Ghassan Salamehilta, mikä voisi olla tämän vuotuisen teeman, Design and the Cityn, pitkän aikavälin lopputulos. Voiko muotoilu vaikuttaa kaupunkipolitiikkaan ja tulla mukaan päätöksentekoon? Salameh kertoi, että sen sijaan, että Beirut Design Week olisi esimerkiksi osallistunut ehdokkaana menneisiin parlamenttivaaleihin ja pyrkinyt tätä kautta tuomaan muutosta, hän uskoo, että tapahtuma voi kasvattaa merkitystään horisontaalisten verkostojen kautta.

Verkostot ja yhteistyö ovatkin koko tapahtumaa koordinoivan järjestön selkäranka. Suurin osa tämän kesän muotoilufestivaalien ohjelmistosta on monen kirjallisen yhteistyösopimuksen, sekä epävirallisten verkostojen lopputulos, ja koko prosessin aikana kaikki osallistujat kohtaavat uusia kontakteja. Kollegani Tatiana Toutikianin mukaan Beirut Design Week ei ole Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suurin muotoilutapahtuma osallistujamäärällä tai tapahtuman kattamalla alueella mitattuna, mutta se on laajin vastaava tapahtuma yhteistyökumppanien ja verkostojen määrältään.

Tänä vuonna Beirut Design Week muotoilufestivaali järjestetään kaikille avoimena tapahtumana 19. – 29.6., sisältäen ohjelmistoa Beirutin eri kaupunginosissa sekä Tripolissa.

 

Artikkelikuva: Walkability-projekti Jeanne D’arc kadulla Beirutissa. Kuva: Nabil Farhat.

Eeva Lehto, 22 toukokuuta 2018

Beirut, design, kaupunki, muotoilu

---