Libanonissa armeija valvoo ulkonaliikkumiskieltoa

Libanonissa, kuten monissa Euroopan maissa, on astunut koronaepidemian takia voimaan ulkonaliikkumiskielto. Armeija ja turvallisuusjoukot kutsuttiin lauantaina 21.3. apuun, jotta ihmiset pysyisivät kotona ja koronaviruksen leviäminen hidastuisi. Siihen mennessä varmistettuja tapauksia oli 230. Sotilaat olivat tavallinen näky Beirutin kaduilla jo ennen epidemiaa, mutta viimepäivinä armeijan edustajat ovat partioineet kaduilla, sulkeneet liikkeitä ja kehottaneet muun muassa rantabulevardilla lenkkeileviä ja kaduilla seisoskelevia palaamaan koteihinsa. Armeijan helikopterit ovat lentäneet Beirutin yllä kuuluttaen, että ihmisten tulisi pysyä sisällä. Ulkonaliikkumiskielto sallii vain kauppaan ja apteekkiin menemisen, ja kieltoa uhmaaville on tiedossa sakkoja ja jopa vankeustuomioita. Ei-välttämättömät liikkeet on määrätty suljettaviksi.

Todettujen sairastapausten määrät ovat alusta lähtien olleet Suomen kanssa samaa kokoluokkaa. Libanonin ensimmäinen koronatapaus varmistui 21.2., kun tauti todettiin Iranista palanneella naisella. Suomessa virus todettiin ensimmäisen kerran kiinalaisella turistilla tammikuussa ja toisen kerran 26.2. Italiasta palanneella naisella. Varmistettujen sairastapausten määrät kasvoivat molemmissa maissa pitkään hyvin samaa tahtia. Libanonissa varmistettuja koronatapauksia on tähän mennessä (26.3.) ollut 368 ja kuolemantapauksia muutamia. Todellisia tartuntamääriä varmistetut luvut eivät kuitenkaan enää vastaa missään. Libanonissa koronatilanne on monille paljon uhkaavampi kuin Suomessa, sillä siellä valtio ei takaa samanlaisia turvaverkkoja kuin Suomessa. Etätöiden tekeminen kotona on mahdollista vain hyväosaisille, ja suurella osalla väestöstä, muun muassa syyrialaisilla pakolaisilla, ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia karanteeniin, hygieniaan ja terveydenhuoltoon.

Lisäksi Libanon on ollut erittäin hankalassa tilanteessa jo hyvän aikaa ennen koronaa. Protestit hallintoa ja korruptiota vastaan ovat jatkuneet lokakuusta 2019, ja valtio on ollut yhä syvenevän talouskriisin kourissa jo pitkään (ks. Evelina Sirosen kirjoitus Lähi-itä Nyt:ssä).  Tammikuussa 2019 muodostettu hallitus kaatui protestien johdosta lokakuussa 2019, ja uusi hallitus saatiin muodostettua vasta 21.1.2020. Protestoijien luottamusta uudella hallituksella ei kuitenkaan ole, ja iskulause ”ei luottamusta” on näkynyt niin graffiteissa ja tarroissa kaduilla kuin sosiaalisessa mediassakin. Kulkiessani Beirutin kaduilla helmi-maaliskuussa joku saattoi välillä huudahtaa ”vallankumous!” kuin tyhjästä, ja pienimuotoisten mielenosoitusten yllättävän kova pauhu kantautui silloin tällöin instituutille. Vasta korona toi hiljaisuuden tullessaan.

Libanonin valtionvelka on maailman suurimpia, ja uusi hallitus ilmoitti 7.3. pitkällisen ja vaikean pohdinnan jälkeen jättävänsä 1,2 miljardin Eurobondin maksamatta. Tämä oli ensimmäinen kerta maan historiassa, kun se jätti erääntyvän velan maksamatta. Ihmisten arjessa talousongelmat ovat näkyneet kivuliaan selkeästi. Viime syksystä alkaen palkanmaksuissa on ollut ongelmia, monet ovat menettäneet työpaikkansa, hinnat kaupoissa ovat nousseet tuntuvasti, dollaripula on jatkunut jo hyvän aikaa ja Libanonin punnan (LL) arvo on romahtanut. Libanonin punnan arvo on ollut sidottuna Yhdysvaltain dollariin vuodesta 1997 siten, että 1 $ on 1507 LL. Juuri ennen koronan iskemistä dollarilla saattoi kuitenkin saada mustassa pörssissä jopa yli 2600 LL. Dollarien puute sai pankit asettamaan nostorajoja, ja helmikuussa esimerkiksi BLOM Bank salli vain 200 dollarin nostamisen kerrallaan joka toinen viikko tileiltä, joilla on alle 10 000 dollaria. Koronan myötä pankit ilmoittivat sulkevansa miltei kokonaan, jättäen vain joitakin pieniä konttoreita auki. Myös ulkomaanmaksut ovat olleet libanonilaisille käytännössä mahdottomia. Vuokraemäntäni tytär asuu Euroopassa, ja teinkin vuokraemännän kanssa sopimuksen, että maksan vuokran nettipankissa suoraan tyttären eurooppalaiselle pankkitilille, sillä hänen olisi ollut vaikea lähettää tyttärelleen rahaa muuten.

Korona on ollut kova isku maailmanlaajuisesti, mutta Libanonin lähtötilanteen huomioiden isku on Libanonille erityisen kova. Kukaan ei tiedä tulevaa. Itse palasin äskettäin Suomeen ja jäin tänne jumiin, sillä Libanon sulki rajansa 18.3. Harjoitteluni jatkuu siis nyt Helsingistä käsin ainakin toistaiseksi. Jäin pohtimaan, kuinka erikoista on elää jossakin maassa vain väliaikaisesti: olla paikan päällä ja elossa mukana, mutta silti katsoa kaikkea ulkopuolisena. Libanonin talouskriisi ei vie minulta harjoittelupaikkaani ja toimeentuloani, ja voin aina palata Suomeen tilanteen eskaloituessa. Voin puhua jonkin maan tilanteesta, mutta sitä tietoa, kokemusta tai muistoja, joita sen maan ihmisillä on, ei voi minulla olla koskaan. Korona on toki nyt yhteinen huoli kaikille, ja Suomen ja Libanonin tautikehitystä ja toimia on kiinnostavaa verrata. Toivon, että korona väistyisi ennemmin kuin myöhemmin ja että libanonilaiset kestäisivät vaikeiden aikojen yli yhdessä, sisällissodan jättämistä kaunoista huolimatta. Näitä kaunoja nimittäin on. Vasta viimeaikaisissa protesteissa kansa on tullut yhteen sektirajojen yli. Ehkä korona voisi korruption tapaan olla Libanonissa ihmisiä yhdistävä yhteinen vihollinen. Näin ainakin toivon.

Jään kaipaamaan Beirutia kovasti. Se on valtavan kaunis kaupunki täynnä kiinnostavia kontrasteja ja erilaisia asuinalueita, ja siellä kohoavat vierekkäin niin hulppeat pilvenpiirtäjät kuin sisällissodan aaverakennuksetkin. En koskaan pettynyt retkilläni eri puolille kaupunkia, sillä löysin aina jotain ihmeellistä tai kiinnostavaa. Milloin nurkan takaa avautui upea merimaisema, milloin pelkästään kulta- ja hopeakoruille omistettu katu, ja milloin vilkas pieni kauppakatu kotoisan nuhjuisella asuinalueella. Jään ikävöimään myös lenkkeilyä männyistään kuuluisassa Horsh Beirutin puistossa, valtavan hyviä ruokia, ystävällisiä ihmisiä sekä eri uskontojen näkyvää rinnakkaiseloa. Toivoisin kovasti pääseväni suorittamaan vielä harjoitteluni lopun Beirutissa, vaan se jää nähtäväksi.

Kuvat: Katri Olkkonen

Katri Olkkonen, 26 maaliskuuta 2020

Beirut, harkkaripaivakirjat, instituuttiharkkarit, internsdiary, koronavirus, Libanon, Lähi-itä, protestit, talous, vallankumous