Libanonin toiveikkaat mielenosoitukset jatkuvat jo kuudetta päivää
”Thawra, thawra, thawra!” Vallankumousta janoavat huudot täyttävät Beirutin keskustan kadut. Libanonissa on tällä hetkellä meneillään maanlaajuiset mielenosoitukset, jotka ovat seurausta maan pitkään jatkuneesta taloudellisesta ahdingosta. Mielenosoitukset ovat saaneet kansainvälistä huomiota ja libanonilaiset eri puolilla maailmaa ovat järjestäneet myös solidaarisuusmielenosoituksia. Protestit saivat alkunsa torstaina, kun Libanonin hallitus ilmoitti uudesta Whatsapp-verosta, joka muuttaisi internetpohjaiset puhelut maksullisiksi. Whatsapp on libanonilaisille tärkeä tiedonvälityskanava. Libanonissa matkapuhelinliittymien hinnat ovat maailman kalleimpia. Köyhät libanonilaiset käyttävät usein pelkästään Whatsappia viestinnässään, sillä heillä ei ole varaa soittaa normaaleja puheluita.
Hallitus perui uudistuksen, mutta libanonilaiset pysyivät kaduilla vaatien hallituksen eroamista ja poliittisen eliitin siirtymistä sivuun. Pääministeri Saad Hariri antoi poliittisille puolueille 72 tuntia aikaa löytää ratkaisu maan poliittiseen kriisiin. Verouudistus sai libanonilaiset marssimaan kaduille, mutta se ei ole mielenosoitusten alkulähde. Libanonilaiset ovat olleet pitkään turhautuneita poliittisen eliitin toimintaan, korruptioon ja talouspolitiikkaan.
Edellisellä viikolla Libanonissa oli myös laajoja metsäpaloja, joiden seurauksena asukkaita jouduttiin evakuoimaan kodeistaan. Kaksi päivää jatkuneet metsäpalot olivat tuhoisimmat vuosikymmeniin. Palot olisi taltutettu huomattavasti nopeammin, mutta Libanon ei ollut huoltanut sille lahjoitettuja tulipaloja varten suunniteltuja helikoptereita. Edelleenkään ei ole selvyyttä siitä, mihin koneiden huoltoon kohdennetut rahat ovat menneet. Valtion kykenemättömyys sammuttaa paloja ja helikoptereiden huoltoon liittyvät korruptiosyytökset jo itsessään aiheuttivat yleistä turhautumista. Whatsapp-verosta uutisoinnin jälkeen ainekset massamielenosoituksiin olivat valmiit.
Perjantain mielenosoitus muistutti ajoittain Mad Max -elokuvaa, kun osa mielenosoittajista tukki teitä palavilla autonrenkailla ja ajoi laumoina pitkin Beirutin keskustaa Guy Fawkes- ja jokerinaamarit kasvoillaan rikkoen liikkeiden ikkunoita. Mielenosoittajien ajoittain agressiiviselle käytökselle oli kuitenkin syynsä. Edellisenä iltana mellakkapoliisi oli ajanut mielenosoittajia pois kyynelkaasun avulla Riad Al-Solhin aukiolta, missä parlamenttitalo sijaitsee. Poliisi käytti huomattavaa voimaa mielenosoittajia kohtaan, mikä provosoi heitä entisestään.
Mielenosoittajat ovat vallanneet hylättyjä taloja ja rakennustyömaita keskustan läheisyydestä juhlien vallankumousta. Yhtenä mielenosoittajien vaatimuksena onkin julkisten tilojen lisääminen Libanoniin. Beirutin keskusta on symbolinen kohde mielenosoituksille. Mielenosoittajat ovat vallanneet kadut poliittisen päätöksenteon näyttämöllä, jota ympäröivät kalliit ravintolat ja kaupat. Noin yhdentoista aikaan illalla mielenosoittajat alkoivat juosta paniikinomaisesti pois parlamenttitalon läheisyydestä, sillä poliisi oli ilman varoitusta alkanut suihkuttaa kyynelkaasua mielenosoittajia päin. Lähdin juoksemaan ystäväni kanssa Gemmayzen kaupunginosaan pakoon poliisin ja turvallisuusjoukkojen väliintuloa.
Seuraavana päivänä tunnelma oli karnevaalimainen ja rauhallisempi kuin perjantaina. Mielenosoituksiin osallistui lauantaina paljon perheitä. Lauantai-iltana tunnelmaa kuitenkin kiristi huhu siitä, että Amal-puolueen kannattajat olivat matkalla etelä-Libanonista Beirutiin mielenosoituksiin. Osa mielenosoittajista pelkäsi tilanteen eskaloituvan aseelliseksi yhteydenotoksi, kuten Surissa eli Tyroksessa oli käynyt. Lähdin ystävieni kanssa pois paikalta. Tulimme takaisin kuultuamme, etteivät Amalin joukot koskaan saapuneet paikalle. Mielenosoitukset jatkuivat loppuillan rauhanomaisina.
Sunnuntai oli selkeästi mielenosoitusten suosituin päivä. Koko keskustan alue tulvi ihmisiä, jotka olivat järjestäneet erilaisia esiintymisiä ja musiikkilavoja alueelle. Maanantaina mielenosoittajia oli huomattavasti vähemmän. Mielenosoittajat jatkoivat juhlimista kaduilla ja festivaalimaisen tunnelman vuoksi välillä melkein unohti, miksi paikalle oli kokoonnuttu. Aina välillä kantautuneet vallankumoushuudot herättivät kuitenkin takaisin todellisuuteen.
Valitettavasti myös maanantaina alueella levisi tieto siitä, että Amalin ja Hizbollahin kannattajat olivat tulossa mielenosoitukseen Beirutin keskustaan. Libanonilaiset ystäväni saivat tiedon nopeasti mielenosoittajien Whatsapp-ryhmistä. Kuvat levisivät sosiaalisessa mediassa Amalin kannattajien moottoripyöräkulkueesta. Olin silloin hylätyssä teatterissa aivan mielenosoitusten ytimessä. Libanonilaiset ystäväni eivät olleet huolissaan, sillä he luottivat armeijan ja poliisin puuttuvan tilanteeseen. Lopulta armeija esti Amalin kannattajien tulon. Eräs mielenosoittaja totesi, etteivät he pelänneet poliittisten puolueiden ja heidän kannattajien yrityksiä lopettaa mielenosoituksia.
Vapaaehtoiset ovat päivittäin siivonneet aluetta ja pystyttäneet kierrätyspisteitä, mikä itsessään on Libanonissa aika vallankumouksellista. Kansalaisjärjestö Recycle Lebanon, joka perustettiin 2015 jätekriisin seurauksena, on hallinnoinut vapaaehtoisia siivoamaan mielenosoitusalueita ja auttanut jätteiden keruussa ja logistiikassa. Vapaaehtoiset jakoivat myös ilmaisia vesipulloja mielenosoittajille.
On ollut vaikuttavaa nähdä, miten libanonilaiset ovat osallistuneet mielenosoituksiin yhtenäisen Libanonin puolesta yli sektirajojen. Valtaosa mielenosoittajista on nuoria libanonilaisia ja erityisesti naisten läsnäolo mielenosoituksissa on korostunut. Lauantaina Beirutin keskustassa naiset muodostivat suojamuurin mielenosoittajien ja mellakkapoliisien välille estääkseen mielenosoitusten eskaloitumisen samalla tavalla kuin perjantai-iltana. Kaikkialla Libanonissa mielenosoitukset eivät ole sujuneet yhtä rauhanomaisesti. Esimerkiksi Tripolissa ja Surissa mielenosoitukset ovat kärjistyneet aseellisiksi yhteydenotoiksi.
Olen seurannut mielenosoituksia Beirutin keskustassa perjantaista lähtien ja keskustellut tilanteesta muutamien libanonilaisten kanssa. Kaikki tuntuivat olevan innoissaan ja onnellisia siitä, että libanonilaiset olivat yhdistyneet yhdeksi kansaksi osoittamaan mieltä poliittista eliittiä vastaan. Ystäväni Sara ja Mazel totesivat, että tämä on ensimmäinen kerta, kun he näkevät libanonilaisten yhdistyvän tässä mittakaavassa uskonnosta, sukupuolesta, iästä tai varallisuudesta riippumatta. Sara kertoi olevansa liikuttunut libanonilaisten yhdenvertaisuudesta mielenosoituksissa, ja kuinka he huolehtivat ympäristöstä ja toisistaan. Sara ja Mazel toivoivat sektariaanisen järjestelmän kaatumista ja uutta hallitusta. Mielenosoittajat toivoivat myös parannuksia infrastruktuuriin, puhdasta juomavettä ja sähköä. Naiset toivoivat yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Kuten ystäväni Mazel totesi, mielenosoitukset ovat seurausta pitkään jatkuneesta turhautumisesta ja köyhyydestä. Libanonilaisilla ei ole muuta tekemistä kuin osoittaa mieltään kaduilla.
Maanantaina ministerit hyväksyivät pääministeri Saad Haririn suunnitelman Libanonin taloudelle, mutta mielenosoittajat pysyivät kaduilla vaatien hallituksen eroamista. Juttelin parikymppisten Ramyn ja Oliverin kanssa heidän odotuksistaan mielenosoitusten suhteen. He toivoivat koko hallituksen kaatumista eivätkä pelkästään ministerien eroamista. He aikoivat osallistua mielenosoituksiin niin kauan kuin ne jatkuvat. Ramy kuitenkin totesi, ettei kaikilla mielenosoittajilla ole samoja tavoitteita. Osa mielenosoittajista toivoo ratkaisua taloudelliseen kriisiin, eivätkä he toivo hallituksen eroamista. Jotkut haluavat armeijan syrjäyttävän hallituksen, kunnes uudet vaalit pidetään.
Valtaosa tuntui kuitenkin toivovan muutosta koko järjestelmään. Usean jututtamani vastaus oli suoraviivainen: he halusivat eroon korruptiosta ja sektarianismiin perustuvasta poliittisesta järjestelmästä. Järjestelmä on omiaan luomaan erimielisyyksiä ryhmien välille ja syrjäyttämään joitain ryhmiä, kuten palestiinalaisia, yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällä hetkellä turhautumista herättää korruption ja yhteiskunnan jakautumisen lisäksi poliittisen päätöksenteon hitaus. Jokainen sekti valvoo omien ryhmiensä etuja, jonka takia yhteiset päätökset koko Libanonin hyväksi ovat politiikassa marginaalissa. Mielenosoittajat kaipaavat valtiota, joka tarjoaa julkisia palveluita kaikille libanonilaisille.
Libanonilaiset ovat eri mieltä siitä, minkälainen vaikutus mielenosoituksilla loppupeleissä tulee olemaan. Eräs ystäväni, joka kuuluu Citizens in a State –puolueeseen (Mmfidawla), totesi, että pienikin muutos poliittiseen järjestelmään on muutos parempaan. Hänen mukaansa asteittainen muutos mahdollistaa tasaisen kehityksen ja yhteiskunnallisen muutoksen täyden kaaoksen sijaan. Citizens in a State on poliittinen puolue, jonka tavoitteena on saavuttaa sekulaarinen yhteiskunta, missä uskonto kuuluu yksityisen elämän piiriin.
Mielenosoittajilla on erilaisia motivaatioita ja toiveita mielenosoitusten suhteen. Yksi asia on kuitenkin selvä. Libanonilaiset kaipaavat muutosta ja ovat parhaillaan tekemässä jotain sen eteen. Vaikuttaa siltä, etteivät sektarianismiin perustuvat identiteetit olekaan niin vahvoja, mitä yleisesti annetaan ymmärtää. Nähtäväksi jää, millainen vaikutus mielenosoituksilla on. Libanonilaiset ovat kuitenkin myös tänään marssimassa kaduilla paremman ja yhtenäisemmän Libanonin puolesta.
Artikkelikuva: Mielenosoittajat kokoontuivat Mohammad Al-Amin moskeijan edustalle perjantaina 18.10. Kuva: Evelina Sironen