Lapsettomuuden kokemuksesta kouluttamassa Beit Atfal Assumoudin kongressissa Beirutissa

 

Palestiinalaisten identiteettiä ja mielenterveyttä pohtiessa ei ensimmäiseksi tule mieleen tahaton lapsettomuus, sen merkitys ja vaikutukset. Perheet ovat lähtökohtaisesti melko suuria ja perhesuunnittelun päämääränä on ensisijaisesti lapsiluvun rajaaminen. Perhe perustetaan länsimaihin verrattuna nuorella iällä, joten sitä kautta länsimaiden yksi suurimmista lapsettomuuden syistä ei ole vaikuttamassa eli myöhäinen ikä lapsitoiveelle. Palestiinalainen yhteisö on hyvin perhekeskeinen, ja lapset ovat luonnollinen osa perhettä.

Tahattoman lapsettomuuden kokemus on aina erittäin kuormittava, mutta kulttuurissa ja yhteisössä, joka on perhekeskeinen ja normina on saada lapsia pian avioitumisen jälkeen, lapsettomuuden ulkopuolisuutta aiheuttava vaikutus saattaa entisestään korostua. Lisäksi naisen ja miehen asemaan sekä seksuaalisuuteen liittyvien näkökulmien vuoksi arabikulttuurissa lapsettomuuden ja siihen liittyvien tunteiden avoin käsittely voi olla vaikeaa.

Tahattoman lapsettomuuden vaikutus identiteettiin oli kuitenkin aihe, josta minä ja kollegani psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokola saimme mahdollisuuden pitää workshopin Beit Atfal Assumoud (BAS)-järjestön 10-vuotis-juhlakongressissa ”Being Palestinian –Human rights, identity, and mental health” Beirutissa Libanonissa 13-14.5.2016. Teemme Maiju Tokolan kanssa psykologin ja psykoterapeutin työtä Helsingissä omalla vastaanotolla Psykoterapiapalvelu Tunnetilassa. Erityisosaamistamme on raskauteen, synnytyksiin ja lapsettomuuteen liittyvät psyykkiset ongelmat. Tahaton lapsettomuus on asia, joka kohdalle osuessaan vaikuttaa voimakkaasti yksilön, parin, perheen ja yhteisönkin tasolla identiteettiin. Vanhemmuus tai se ettei vanhemmuus toteudu on identiteetin yksi perustekijöistä PSV:n ja BASin hankekoordinaattori psykologi Sirkku Kivistö kannusti meitä osallistumaan juhlakongressiin ja jakamaan tietouttamme lapsettomuus-aiheesta. Tarjous oli houkutteleva ja haastava, mutta ehdottoman kiinnostava, joten tartuimme haasteeseen.

Maijulla ja minulla on molemmilla AKYSin kautta kummilapset eli tuemme perheiden kautta lasten psykososiaalista apua tuottavia hankkeita. Saavuttuamme Beirutiin pääsimme kongressia edeltävänä päivänä tapaamaan kummilapsiamme, minä Libanonin pohjoisosaan Nah el Bareedissa asuvaa Amira-tyttöä Beddawin perhekeskukseen ja Maiju Maya-tyttöä Bourj Al Barajneh leirelle. Samalla saimme mahdollisuuden tutustua lähemmin BAS-järjestön toimintaan, perhekeskusten monipuoliseen päivätoimintaan, päiväkotiin ja terapiatoimintaan pakolaisleireillä.

Itse pääsin seuraaman puheterapeutin työskentelyä ja vanhempainohjaus-sessiota, jossa äidille pyrittiin opettamaan, kuinka tukea yliaktiivista poikaansa kotioloissa. Työmenetelmissä oli paljon itselle tuttuja menetelmiä pienen lapsen kanssa työskentelystä ja huomion kiinnitti lapsen kokemuksen esiin nostaminen ja keskuksen lasten rauhallinen, kiinnostunut ja innostunut ilmapiiri.

Varsinaisen kongressin punaisena lankana kulki eri esityksissä identiteetti ja sen muotoutuminen, tukeminen, ja haasteet. Olimme koettaneet tutustua omaan aiheemme eli tahattoman lapsettomuuden merkitykseen ja käsittelyyn palestiinalaisessa kulttuurissa etukäteen, mutta tutustumalla kirjalliseen materiaaliin ja keskustelemalla muutamien palestiinalaisten kanssa lapsettomuuden merkityksistä ja käsittelystä, jäi monia kysymysmerkkejä. Selvää kuitenkin tuntui olevan, ettei lapsettomuutta, siihen liittyviä tunteita ja eettisiä kysymyksiä käsitellä kovinkaan avoimesti yhteiskunnassa.

Koska ilmoittautumiset workshopeihin tapahtuivat vasta päivän aikana, jännitystä riitti alkaen siitä, että saammeko kerättyä paikalle edes muutaman aiheesta kiinnostuneen, sillä samaan aikaan oli monta muutakin kiinnostavaa esitystä, kuten muun muassa musiikkiterapeuttisten menetelmien käytöstä leireillä ja ihmisoikeuksien tunnistamisesta ja oikeutuksesta. Lisäksi perhekeskuskäyntien yhteydessä tuli vaikutelma, ettei osa työntekijöistä tuntunut ymmärtävän tahattoman lapsettomuuden käsitettä. Todennäköisesti emme osanneet selkiyttää aihetta riittävästi, mutta hämmennys kertoi ehkä myös siitä, että aihe on enemmän vaiettu kuin keskusteltu. Kongressin järjestäjien toiveena oli, että workshopin tuli olla kokemuksellinen, joten oman haasteen toi realiteetti, että osa osallistujista puhui vain arabiaa, suurimman osan ollessa onneksi englanninkielentaitoisia. Arabiankielisille osallistujille oli järjestetty simultaanitulkkaus. Paikalle saapui kuitenkin parikymmentä pakolaisleirien ja kansalaisjärjestöjen työntekijää eli maksimimäärä osallistujia.

Workshopimme tavoitteena oli lisätä osallistujien ymmärrystä tahattoman lapsettomuuden kokemuksesta, lapsettomuuden vaikutuksesta identiteettiin ja tuoda näkyväksi lapsettomuuteen liittyviä usein näkymättömiksi jääviä tunteita.

Workshop sisälsi kaksi videota aiheesta, luentoalustuksen lapsettomuuden yleisyydestä, syistä ja tahattomaan lapsettomuuteen tavallisesti liittyvistä kokemuksista. Osallistujat pohtivat pienryhmissä, miten kukin mieltää, että mitä on lapsettomuus ja ketkä siitä kärsivät. Todetuksi yhteisesti tuli, että lapsettomuus ja siihen liittyvät tunteet koskettavat välillisesti paljon suurempaa joukkoa, kuin vain ihmisiä, joille asia on omakohtainen ja että kuinka lapsettomuutta on monenlaista, erilaisista syistä johtuvaa. Parikeskusteluissa tuli esiin myös, että elämäntilanteeseen liittyvä lapsettomuus, esimerkiksi elämänkumppanin löytymiseen liittyvä vaikeus, tuottaa kuormitusta. Osa koki, että sukulaisten lapsiin syntynyt läheinen suhde saattaa auttaa oman lapsettomuuden läpikäymisessä. Osa taas koki, että läheisten pienet lapset ja erityisesti naisen elämän kietoutuminen lasten ympärille lisäsi ulkopuolisuuden kokemusta. Lisäksi keskusteltiin siitä, kuinka keskenmenojen surulle on vaikea löytää sanoja ja mahdollisuuksia jakaa tunteita.

Erona pohjoismaiseen kokemukseen useampi osallistuja kertoi kokevansa lapsettomuudeksi myös sen, jos perheeseen syntyi vain tyttöjä tai että lapsettomuuden syy on Libanonissa vaikea mieltää miehestä johtuvaksi, vaikka niin olisi tutkimuksissa niin todettu. Lapsettomuutta saatetaan pyrkiä ratkaisemaan ottamalla uusi vaimo ja naisen asema on erityisen haavoittuva, jos lapsettomuus johtuu naisesta. Tällöin nainen voi joutua sekä miehen, että suvun emotionaalisesti hylkäämäksi ja miten vaikea näistä tunteista on puhu yhteisössä, jossa lapsia on paljon ja perhekeskeisyys on vallitseva arvo.

Myös lainsäädännöissä ja -tulkinnoissa oli huomattavia eroja. Muun muassa hedelmöityshoidot lahjoitetuilla sukusoluilla oli kielletty, mutta paikalla olleet lääkärit kertoivat, että hoitoja kuitenkin käytännössä tehdään. Adoptio oli samoin kielletty, mutta sukulaisten lapsia saatetaan ottaa huollettavaksi elämäntilanteesta riippuen.

Workshopin lopuksi teimme harjoituksen, jossa tarkoituksena oli eläytyä lapsettoman kokemukseen. Tehtävänä oli kirjoittaa kirje kuvaten siinä omia oletettuja tunteitaan lapsettomuudesta. Osa kirjoitti kirjeen arabiaksi, osa englanniksi. Kirjeet sekoitettiin ja jaettiin luettavaksi. Näin jokainen sai sekä eläytyä itse kokemukseen, että lukea toisen kokemuksesta. Pienryhmissä osallistujat jakoivat harjoituksessa heränneitä tunteita. Osassa kirjeissä kuvattiin vihaa, osassa surua, osassa ulkopuolisuutta. Joidenkin oli alkuun vaikea eläytyä tilanteeseen, joka ei ollut itselle tuttu. Useampi osallistuja totesi harjoituksen jälkeen, että sai kosketuksen siihen, että lapsettomuuden voi kokea hyvin eri tavoin. Keskustelua syntyi paljon, vertailtiin erilaisia kulttuurillisia näkökulmia ja toisaalta löydettiin enemmän yhteistä kokemusmaaperää kuin erilaisuutta. Seuraavana päivänä useampi osallistuja tuli jakamaan workshopin herättämiä ajatuksia. Meille Maijun kanssa tuli tunne, että koulutus saavutti sille asettuja tavoitteita: lisätä tietoisuutta lapsettomuuteen liittyvistä tunteista ja antaa eväitä kohdata yhteisön sisällä ihmisiä, joita lapsettomuus tavalla tai toisella koskettaa.

Riikka Toivanen & Maiju Tokola, 18 toukokuuta 2016

Lapsettomuus, Libanon, pakolaiset

---