Lähiömatkailua, katutaidetta ja kansalaisaktivismia Ouzaissa

Yhtenä elokuisena perjantaina matkaan ystäväni kanssa Beirutin kantakaupungista etelään. Juttelemme välttävällä arabian kielellä taksikuskille, joka jättää meidät kyydistä vain muutamien satojen metrien päästä Rafik Haririn lentokentästä. Astumme Ouzain lähiöön, jonka halki jokainen Libanonissa käynyt on matkannut sen keskeisen sijainnin vuoksi. Harvempi on kuitenkaan pysähtynyt. Ulkopuolelta alue näyttää kaoottiselta ja harmaalta. Alueen historiaa varjostaa köyhyys, heikko infrastruktuuri ja väkivaltaisuudet.

 

 

Joidenkin lähteiden mukaan Ouzaissa asuu noin 20 000 henkilöä. Valtaosa asukkaista on maan sisäisiä pakolaisia Bekaan laaksosta ja Etelä-Libanonista, josta lähdettiin pääkaupunkiseudulle etsimään töitä sisällissodan aikana. Valtio ei ole kohdistanut resurssejaan lähiön kunnostamiseen. Yksi syy tähän on, että valtaosa taloista on rakennettu laittomasti. Ylipäätänsäkään sisällissodan jälkeisten kunnostamisprojektien taloudellisia resursseja ei ole kohdennettu julkiseen liikenteeseen, köyhien naapurustojen kunnostamiseen tai muun yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ehkäisemiseen.

 

 

Muutama vuosi sitten Beirutin jätekriisin aikaan Ayad Nasser, Ouzain entinen asukas ja nykyinen liikemies, päätti kohentaa alueen ilmettä. Nasser kutsui katutaiteilijoita läheltä sekä kaukaa maalaamaan Libanonin kauniiksi. Muraali muraalilta kaistale Ouzaista muuttui ränsistyneestä ja unohdetusta lähiöstä värikkääksi ja kotoisaksi Ouzvillen naapurustoksi. Kunnostustyöt saivat kiitettävästi huomiota mediassa, mikä lisäsi ihmisten kiinnostusta lähiöön. Ouzvillella on jopa oma Instagram-sivusto. Alueelle on avattu uusia ravintoloita ja pieniä kauppoja. Nasserin mukaan projektin tarkoituksena on ehkäistä stereotypioita, joita asuinalueeseen liittyy, ja luoda sinne uutta elinvoimaa.

 

 

Pyörimme hetken eksyneenä alueella, kunnes löydämme sisäänkäynnin väreillään loistavaan Ouzvilleen. Kadunkulmassa istuskelee miesjoukko, joiden katseet kääntyivät meihin. Otan kamerani esiin ottaakseni kuvan upeasta maalauksesta, minkä seurauksena yksi heistä lähtee kävelemään meitä kohti. Vaihdamme muutaman sanan, jonka jälkeen hän toivottaa meidät tervetulleeksi alueelle. Kuitenkin sillä ehdolla, etten kuvaa mitään muuta kuin asuintaloja värittäviä maalauksia, graffiteja ja muraaleja. Kävellessämme lähiössä huomioni kiinnittyy katujen puhtauteen, sillä naapurusto on paikoittain puhtaampi kuin oma asuinalueeni Beirutin ytimessä. Kaduilla tulee vastaan muutamia asukkaita, jotka katsovat meitä uteliaasti ja tervehtivät hymyillen. Tunnelma Ouzvillessä on kaukana vain muutamien metrien päässä kulkevasta pakokaasuisesta pääkadusta, jota kehystävät useat huonekalukaupat.

 

 

Vaikuttaa siltä, että Nasserin projekti on nostanut lähiön ilmettä, tuonut elinvoimaa paikalliseen palvelusektoriin ja lisännyt yhteenkuuluvuutta erilaisista taustoista tulevien libanonilaisten välillä. Kuitenkin se omalta osaltaan kertoo valtion ja kuntien kyvyttömyydestä vastata Libanonissa ilmeneviin sosiaalisiin ongelmiin.

 

 

Hypestä huolimatta Nasserin projekti ei ole säästynyt kritiikiltä. Libanonin kaltaisissa valtioissa, joissa varallisuus on keskittynyt tietyille etuoikeutetuille ryhmille, köyhyys sulkee ovia esimerkiksi koulutuksessa ja työelämässä. Lähiöistä on vaikeaa löytää tietä ulos, ja niiden kunnostaminen jää pienituloisille asukkaille pelkästään haaveeksi. Ouzvillen pintapuolinen ehostaminen ei ole ratkaisu rakenteellisiin ongelmiin ja infrastruktuurin puutteeseen. Voidaan kysyä, olisiko Nasserin investoimalla rahalla pystynyt vaikuttamaan pintaa syvemmälle.

 

 

On kuitenkin vaikuttavaa nähdä, kuinka Nasserin ja aktivistien työ on tuonut yhteen ihmisiä ympäri maailmaa. Erityisen tärkeää on, että se on tuonut yhteen ihmisiä eri puolilta Libanonia. Vaikka projektin aloituksesta on jo kolme vuotta, vielä tänäkin päivänä kadut ovat puhtaita ja asukkaat motivoituneita pitämään asuinalueensa hyvässä kunnossa.

 

 

Istun ystäväni kanssa rannalla katsellen auringonlaskua ja kiitoradalta nousevaa lentokonetta. Paikalliset ovat aloittelemassa viikonloppua lentopallon ja rennon yhdessäolon merkeissä. Valitettavasti en kerennyt käymään Ouzvillessa sijaitsevassa kalaravintolassa, josta saa huhujen mukaan mitä herkullisimpia kalasämpylöitä. Minulla on siis vähintään yksi syy palata takaisin tähän mainettaan rauhallisempaan ja ystävällisempään naapurustoon.

 

Artikkelikuva: Ouzville sijaitsee julkisen rannan vieressä, mutta rantaa harvemmin käyttävät muut kuin Ouzain asukkaat. Ennen sisällissotaa ranta oli suosittu ja hohdokas virkistäytymispaikka, jonne ihmiset matkasivat kauempaakin. Kuva: Evelina Sironen

Evelina Sironen, 24 syyskuuta 2019

Beirut, kansalaisaktivismi, katutaide, Ouzai

---