Kyyneleitä, seteleitä ja kansantanssia – häät kurdilaiseen tapaan

Kurdilaiset häät ovat jännittävä kokemus, etenkin jos aikaisemmat kokemukset häistä ovat olleet kosteat häät suomalaiseen tyyliin. Olin hiljattain vieraana ystävieni kurdilaisissa häissä, jotka järjestettiin Istanbulin Aasian puolella sijaitsevassa, 200 000 asukkaan Sultanbeylissä. Lisämausteen kokemukseen toi se, että morsiuspari oli antanut häävalmisteluissa vapaat kädet sulhasen suvulle. Oli aivan turha kysyä suomalaiselta morsiamelta häiden yksityiskohtiin liittyviä kysymyksiä, sillä häiden kulku oli yhtä suuri arvoitus hänelle kuin hänen suomalaisille vierailleenkin.

Sulhasen perheenjäsenet ja sukulaiset harjoittavat islamin uskoa, joten stressasin juhlavaatetuksen peittävyyttä hyvissä ajoin ennakkoon, vaikka tiesin hyvin, ettei useimmilla muslimeilla ole tapana tehdä ongelmaa länsimaalaisten vaatetuksesta. Ennakkoluuloni ja jännitykseni sulivat viimeistään saavuttuani sulhasen perheen kotiin, jossa sillä hetkellä valmisteltiin paikallisia morsiamen polttareita eli hennailtaa.

 

Hennailta kikatutti, hämmensi ja ihastutti

Morsiamen naispuoliset vieraat Suomesta eli hänen äitinsä, minä ja toinen ystävä, pyydettiin ahtaaseen sohvilla reunustettuun huoneeseen, johon alkoi pakkautua koko ajan enemmän tätejä, serkkuja, miniöitä, naapureita ja muita naispuolisia vieraita, kaikilla huivit päässä. Tarkkaillessamme toisiamme ja vaihtaessamme muutamia kohteliaisuuksia, tajusin olevani uuden ja jännittävän kokemuksen alkumetreillä.

Huoneen tunnelma sähköistyi minuutti minuutilta, ja pyyhimme hikeä, vaikka show oli vasta alkamassa. Kun viimeisetkin vieraat olivat valuneet paikalle, punaiseen juhlamekkoon pukeutunut morsian astui sisään riemukkaiden huudahdusten saattelemina. Musiikki alkoi pauhata, ja naiset pomppasivat pystyyn muodostaen ringin anatolialaista kansantanssia varten. Astuimme toistemme varpaille, nauroimme katketaksemme ja välillä odotimme, että joku vaihtaisi nopeatempoisemman kappaleen. Meitä pyydettiin ehdottamaan suomalaista kappaletta, mutta emme keksineet yhtäkään riittävän menevää biisiä joka sopisi halay-tanssin riehakkuuteen ja rytmiin.

Happi alkoi loppua huoneesta, ja hytkyessäni ringissä silmäilin samalla tietä ulos. Pian huone pimennettiin, morsian istutettiin tuoliin naisten ympärille ja hänen kasvonsa peitettiin hunnulla. Minua kehotettiin tarttumaan morsiamen pään yläpuolella huojuvaan metalliseen astiaan, jossa vesihaude lämmitti hennaa ja palavat kynttilät siirtyivät uhkaavasti kohti astian reunaa. Sipsutimme morsiamen ympärillä ringissä surullisen ja intensiivisen musiikin pauhatessa. Rituaali symbolisoi tyttären irtautumista äidistään, ja morsiamen oli tarkoitus itkeä ilmaistakseen liikuttuneisuutta eron hetkellä. Ehdimme kuitenkin pyöriä pitkän tovin, sillä morsiamella oli vaikeuksia tirauttaa vaadittu kyynel heti riehakkaan tanssin jälkeen. Tunsin samalla huvittuneisuutta ja liikutusta, sillä tilanteen herkkyyden ja musiikin kauneuden lomassa jotkut naiset alkoivat tivaamaan morsiamelta itkua kovaan ääneen. Lopulta ainakin joku vieraista havaitsi  pari kyyneltä, ja nopeammin kuin ehdin tajuta, meidät oli talutettu toiseen huoneeseen nauttimaan pähkinöitä ja hedelmämehua.

Morsiamen liityttyä seuraan hennaa kämmenissään, kuulimme, että morsiuskimpun heiton sijasta seuraava onnekas määräytyi niin, että toisen nuoren naisen kämmeneen lätkäistiin läjä hennaa. Morsiamen käly valitsi seuraavaksi morsiammeksi sulhasen serkun. Myöhemmin kävi ilmi, että käly halusi, että juuri tämä nuori nainen avioituisi seuraavaksi.

Kun palasimme asunnollemme, kuulimme, että meidän tanssiessamme ja juhliessamme miehet olivat viettäneet piknikiä olohuoneen lattialla istuen. Morsiamen isä ja veli olivat katsoneet televisiota, kun sulhanen oli pölähtänyt paikalle isänsä, setiensä, veljiensä, serkkujensa ja ystäviensä kanssa viettämään iltaa. Yhtäkkiä olohuone oli täyttynyt kymmenistä miehistä.

 

Juhlat alkakoon!

Seuraavana päivänä vietettiin häitä, joiden osalta osasin odottaa ainakin tanssinumeroita sekä juhlasalin kimmeltävää sisustusta. Olin ollut mukana juhlimassa lukuisten maallistuneiden turkkilaisten sukulaisteni häitä, mutta näiden häiden kulku oli minulle arvoitus. En uskonut kurdilaisissa ja turkkilaisissa häissä olevan montaakaan eroavaisuutta, mutta oli kiinnostavaa nähdä, miten uskovaisten häät poikkeaisivat maallistuneiden häistä, joissa alkoholi virtaa, ja naiset ja miehet tanssivat yhdessä tuttujen länsimaisten hittien tahtiin. Jälkikäteen ajateltuna tajusin kuitenkin, että hääperinteet erosivat toisistaan vain alkoholitarjoilun osalta.

Häitä edelsivät perinteiseen tapaan pitkä odottelu, pienet väärinkäsitykset ja muu sähellys. Odottelimme morsiamen kanssa autokyytimme saapumista, ja lopulta kuulimmekin koristellun hääauton ja sitä seuraavan autokulkueen tööttäyksen parvekkeelta. Ahtauduin morsiamen ystävän ja hääparin kanssa hääautoon, jossa rytmikäs kurdimusiikki raikasi tööttäyksien lomassa. Istuuduin pelkääjän paikalle, jolloin minulle ojennettiin tukku parin euron arvoisia seteleitä sisältäviä kirjekuoria, joita minun oli tarkoitus heittää yksitellen oikealla hetkellä. Sulhanen vakuutti, että ymmärtäisin kun oikea hetki tulee. En ollut tästä niin varma, mutta ajaessamme kohti hääpaikkaa nuoria poikia alkoi juosta autoa kohti ja heistä jotkut heittäytyivät hääauton konepellille saadakseen kirjekuoren.

 

Hääsali oli koristeltu perinteiseen tyyliin kullalla ja valkoisella ja huoneen päähän oli varattu kaksi kuninkaallista tuolia morsiusparia varten. Tuolit saivat kuitenkin odottaa, koska suomalainen häävalssi oli vielä valitsematta. Samalla kun yritimme etsiä kuumeisesti sopivaa kappaletta sivuhuoneessa morsiamen kanssa, häävalmisteluista vastannut työntekijä kauppasi pyrotekniikkaa, konfettisadetta ja tulishowta näyttävämmän sisääntulon takaamiseksi.

Lopulta sulhanen ja morsian astuivat ulos sivuhuoneesta hurrausten saattelemina. Häävalssia tanssittiin Anna Puun ja Jenni Vartiaisen tahtiin. Kuulin jälkeenpäin että tanssiminen oli ollut hääparille päivän vaivaannuttavimpia hetkiä, sillä kumpikaan ei laske tanssia omiin vahvuuksiinsa. Vieraille morsiamen aurinkoinen hymy vaikutti onnea tihkuvalta, mutta morsiamen mukaan sen taakse oli kätketty myös jännitystä, kuumotusta ja puoliksi tukahdutettuja naurun purskahduksia.

Hääpäivän kuluessa morsiusparin tärkeimmäksi tehtäväksi osoittautui valokuvissa poseeraaminen juhlavieraiden tervehtimisen lomassa. Ruoaksi nautimme lihaa ja riisiä ja jälkiruoaksi niin herkullista baklavaa, että emme edes olleet harmissamme leikatun hääkakun paljastuessa muoviseksi.

Juhlien puolivälissä juhlakalut vietiin tanssilattialle, ja heidän eteensä alkoi muodostua jonoa. Oli lahjojen jakamisen aika. Turkissa häälahjat annetaan yleensä rahan ja kultakolikoiden muodossa yhtenä ohjelmanumerona. Menin jonon hännille ja katselin, kuinka vieras toisensa perään onnitteli morsiusparia ja kiinnitti setelin tai kultakolikon morsiusparin hartioilla roikkuviin huiveihin.

Yksi vieraista kuulutettiin erikseen. Sultanbeylin alueen HDP:n puheenjohtajaksi osoittautunut näyttävä herra asteli morsiusparin luo kantaen kurdien lipun väreillä koristeltua keffiyeh-huivia, joka Suomessa tunnetaan usein “Palestiina-huivina”. Hän asetteli huivin sulhasen harteille osoittaakseen kunnioitusta ja arvostusta sulhasen ja suvun tekemää poliittista työtä kohtaan. Kurdien juhlimista varjostavat Turkin armeijan ja kurdijoukkojen käymien taisteluiden lisäksi kesäkuussa pidettävät presidentinvaalit. HDPn puheenjohtajan Selahattin Demirtaşin viruessa vankilassa syytteen alaisena HDPn vaalityöstä on tullut yhä vaikeampaa.

Tapaamieni Turkin kurdien elämänasenne on optimistinen vaikka poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet Turkissa ovat heikot ja heidän oikeuksiaan poljetaan päivittäin. Hääjuhlat antavat tilaisuuden siirtää huolet ja pelot taka-alalle ja keskittyä musiikkiin, tanssiin ja ilonpitoon.

 

Halay-tanssi paljasti sukupolvien väliset erot

Lopulta pääsimme lempiohjelmanumerooni eli halay-tanssiin. Tanssijat olivat enimmäkseen miehiä, koska sulhasen naispuolisista vieraista ei tuntunut sopivalta tanssia heidän kanssaan. Sopivuuden rajat tuntuivat kuitenkin tulevan enemmänkin yhteisön paineen kuin miesten suunnalta. Eräskin nuorukainen työnsi musiikin tahtiin hytkyvää äitiään mukaan tanssimaan, turhaan. Lukuisissa häissä vierailtuani olin huomannut, että jokaiseen juhlaan mahtuu ainakin pari erittäin taidokasta halay-tanssijaa, enkä pettynyt tälläkään kertaa päivän aikana nähtyihin tanssisuorituksiin. 

Seuraavana päivänä keskustelimme häistä sulhasen serkkujen kanssa teelasien kilistelyn lomassa. Ajauduimme puhumaan myös tanssimisesta, ja keskustelun lopputulema oli se, että monet olisivat varmaan halunneet tanssia, mutta yhteisön paine esti sen. Suvun keski-ikäiset jäsenet ovat kasvaneet Kaakkois-Turkin kylissä, joissa miesten ja naisten välinen eristyneisyys on tavallisempaa. Nuoremman, Istanbulissa kasvaneen sukupolven mielestä naiset ja miehet olisivat voineet tanssia yhdessä. Tämä kuvastaa turkkilaisessa yhteiskunnassa paraikaa käytävää sukupolvien välistä neuvottelua, jossa näkemyserot nuorten aikuisten ja heidän vanhempiensa välillä saattavat olla isojakin. Anatolialaisessa kulttuurissa kunnioitus vanhempia kohtaan on kuitenkin merkittävämmässä roolissa kuin Suomessa, ja Turkissa aikuiset lapset asuvat pitkään vanhempiensa luona ja ovat heistä taloudellisesti riippuvaisia. Tämä voi tehdä näkemyserojen kanssa tasapainottelusta haastavampaa kuin maissa, joissa itsenäisyyttä korostetaan ja joissa nuorilla on paremmat edellytykset elättää itsensä.

 

Kuvat: Melisa Yasav.

Melisa Yasav, 7 kesäkuuta 2018

kurdit, Turkki

---