Eyyüp Sultan – Istanbulin pyhiinvalleuskeskus

Bosporin Kultaisen sarven rannalla sijaitseva Eyyüpin kaupunginosa kätkee sisälleen erään Istanbulin vilkkaimmista uskonnollisista keskuksista. Konstantinopolin ensimmäisissä valloitusyrityksissä mukana olleen Profeetta Muhammadin seuralaisen, Abu Ayyub al-Ansarin, sanotaan pyytäneen juuri ennen kuolemaansa vuonna 672, että hänet haudattaisiin Konstantinopolin muurien juureen. Hauta löydettiin muslimien valloitettua kaupungin vuonna 1453, ja pian samalle paikalle rakennettiin Eyyüp Sultan –moskeija.

Nykyään Abu Ayyub al-Ansarin hauta on suosittu vierailukohde muslimien keskuudessa. Eyyüpiin saapuu vierailijoita niin läheltä kuin kaukaakin, mukaan lukien muslimeita Turkin ulkopuolelta. Ziyara (arab.), tarkoittaa vierailua pyhään paikkaan, haudalle tai hautakappeliin. Haudan tekee pyhäksi siihen haudatun henkilön status pyhimyksenä, niin kutsuttuna ”Jumalan ystävänä” (arab. wali, awliya). Pyhimys-konsepti eroaa islamilaisessa teologiassa esimerkiksi kristinuskon tavasta ymmärtää pyhimykset. Muslimista voi tulla ”Jumalan ystävä” jos hänellä todetaan olevan erityisen läheinen yhteys Jumalaan, eikä minkäänlaista henkilön beatifikaatiota tai autuaaksi julistamista ole käytössä. Täten islamilaisia ”pyhimyksiä” ovat niin profeetat ja Profeetta Muhammadin perheenjäsenet kuin myös hänen seuralaisensa.

Islamilainen pyhimyskulttuuri on uskonoppineiden kesken kiistelty aihe, ja muun muassa suufilaista sunni-islamia edustavat puhuvat ziyaran puolesta. Ziyara ei kuitenkaan ole uskonnollisena palvontatekona tai eräänlaisena ”pyhiinvaelluksena” verrattavissa Hajjiin tai Umraan, sillä vain Hajj on teologisesti velvoittava. Islamin ”pyhimys”, wali, voidaan nähdä Jumalan erityisesti siunaamana henkilönä, jonka kuoleman jälkeenkin Jumalan hänelle suoma hyvyys ja menestys (arab. barakat) pysyttelevät hänen haudassaan. Kyseisellä henkilöllä ei kuitenkaan ole samalla tapaa supervoimia ja Jumalan kaltaista kykyä vaikuttaa ihmisten elämään, kuten pyhimyksillä on kristinuskossa. Täten muun muassa hanbali-koulukunnassa vahvasti vaikuttanut Ibn Taymiyyah kielsi haudoilla rukoilun vierailijan hyväksi, mutta salli haudoilla rukoilun siihen haudatun henkilön hyväksi.

Keskusteluja on käyty jo kahdeksannelta vuosisadalta lähtien ziyaran hyväksyttävyydestä ja perustasta Profeetan perimätiedossa. Vaikka perimätiedossa ja ensimmäisissä islamilaisen lain (fiqh) teoksissa on mainintoja ziyaran harjoittamisesta, pyhimyksiin ja heidän palvomiseensa liittyvää doktriinia ei silti löydy Koraanista. Vaikka ”pyhimys” itse ei voisi suoranaisesti vaikuttaa rukouksiin, monet muslimit uskovat silti, että kun he hakeutuvat ”pyhimysten” haudoille rukoilemaan Jumalalta heille itselleen tärkeitä pyyntörukouksia (du’a), saavat nämä rukoukset siten erityisen vahvistuksen haudassa läsnä olevien siunauksien ansiosta.

 

Monissa eri Lähi-idän maissa ja Turkissa ziyara on erityisen suosittu käytäntö. Yksin Istanbulissa on 117 hautakammiota, joissa viimeisen leposijansa ovat saaneet niin sulttaanit ja heidän perheenjäsenensä kuin uskolliset johtohahmotkin. Abu Ayyub al-Ansarin haudalla on erityinen asema johtuen hänen statuksestaan Profeetan seuralaisena, mutta toisaalta myös islamilaisen sivilisaation historian suhteen. Hänen hautansa voidaan nähdä kuuluvan koko maailmanlaajuiselle muslimiyhteisölle ja toimivan tietynlaisena alueellisena vahvistuksena islamin läsnäololle entisillä kristityillä mailla.

Vaikka yleisesti ottaen pyhät paikat ja tilat ovat selkeästi erillään arkipäivän tiloista, Eyyüp Sultan ‑moskeijan sisäpihalla sijaitsevan hautakammion ympärillä voi havaita pyhän ja maallisen sekoittuvan keskenään. Muun muassa ihmisten käyttäytyminen ja vaatetus eroavat ziyaran aikana selkeästi kanonisten rukousten ja moskeijan sisätiloissa suoritettavien palvontatekojen muodollisuudesta. Moskeijan sisäpihan keskiössä on pieni aidattu alue, jossa kasvaa idänplataani-puu. Legendan mukaan Istanbulin valloittaja, Mehmed II, haudan löydettyään istutti puun merkiksi haudan paikalle. Tämä massiivisiin mittoihin kasvava puu on erityisen tunnettu turkkilais-iranilaisella alueella, ja siihen yhdistetään usein tietynlaista uskonnollista kunnioitusta. Muutamat vierailijat pysähtyvätkin mielellään myös puun luokse rukoilemaan, ja monilla Lähi-idän alueilla siunattujen hautakammioiden läheisyydessä kasvavien pyhillä puilla uskotaan olevan erityisiä voimia.

 

Muutoinkin ziyaraan kuuluvien palvontatekojen suorittaminen ei ole rajoitettu vain hautakammion välittömään läheisyyteen vaan monet vierailijoista levittäytyvät koko sisäpihan alueelle rukoilemaan ja lukemaan Koraania. Heidät voi kuitenkin erottaa muista rukoilijoista siten, että heidän kasvonsa eivät ole käännetty kanonisten rukousten rukoussuuntaan, Mekkaan päin. Erityisesti Koraanin 36. lukua, Surah Yasin, luetaan ziayaran yhteydessä.

 

Tämän Koraanin osan uskotaan olevan erityisen tehokas ja vaikuttava luettavaksi vaikeina aikoina. Kanonisten rukousten vaatetuksesta eroavasti naispuoliset ziyara-vierailijat eivät välttämättä kaikki pue päähuivia tai edes käsivarret ja vartalon alaosan täydellisesti peittäviä vaatteita. Mielenkiintoista on myös havaita, miten monet vierailijoista saattavat hakea erityistä läheisyyttä hautakammion kanssa (sen ollessa kiinni) nojailemalla sen seiniin tai koskemalla sen ovea rukouksen yhteydessä, kun taas toiset pysyttelevät kauempana. Toiset taas saattavat käyttäytyä hyvinkin rennosti tämän pyhän paikan läheisyydessä, ja jutella vaikkapa puhelimeen nojaillen hautakammion seinämiin. Monille on myös tärkeää ikuistaa itsensä hautakammion edessä kuvaan jos toiseenkin.

 

Yleisesti ottaen Eyyüp Sultan on niin turkkilaisille kuin ei-turkkilaisillekin muslimeille tärkeä uskonnollinen ja historiallinen paikka, johon myös monet turistit suuntaavat Istanbulin matkallaan. Moskeijan piha-alueen yhdistämän ”pyhän” ja ”maallisen” rajamailla tapahtuva ziyara sekä vierailijoiden enemmän ja vähemmän muodolliset palvontateot ovat yksi parhaimmista esimerkeistä islamin monimuotoisuudesta. Vaikka ziyara itsessään voidaankin luokitella uskonnolliseksi riitiksi, sen osuudet ovat vähemmän rituaalisesti muodollisia ja jokaisen vierailijan yksilöllisesti päätettävissä. Istanbul on kaupunki, jossa Itä ja Länsi kohtaavat, ja siten myös Eyyüp Sultan lienee yksi harvoista paikoista, joissa kaikenlaiset muslimit eri syistä tulevat yhteen ja vieri vieressä hakevat läheisyyttä Jumalaan.

Linda Hyökki, 1 lokakuuta 2015

Islam, Istanbul, pyhiinvaellus, Turkki

---