Näkymä Syyrian Daraan suuntaan

Arabiaa, hevosia ja sodan ääniä Syyrian rajalta

”Sahha!”  ja ”Ala qalbek.”  Siinä ensimmäiset lausahdukset jotka opin saapuessani Ammaniin isäntäperheeni luokse aamukuudelta. Tulin suoraan lentokentältä ja levättyäni hetken minut kutsuttiin aamupalapöytään, joka notkui leipää ja sen kanssa syötäviä jogurttia oliiviöljyllä, munakasta, juustoa, leikkeleitä ja timjamia ja öljyä. Aina kiitettyäni ruoasta tai kehuttuani sitä minulle sanottiin ”sahha”, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ’terveyttä’.  Siihen vastataan ”ala qalbek” eli ’sydämelläsi’. Näitä ilmaisuja olen siitä lähtien käyttänyt päivittäin, ja jordanialainen aamupala on yhä suosikkiruokani, vaikka Jordanian kuuluisin perinneruoka mansaf – jogurttikastikkeessa keitetty lampaan tai vuohen liha – on myös valtavan herkullista.

Aamiaisella

 

Mansaf

 

Matkustin Ammaniin opiskellakseni arabian kirjakieltä ja Jordanian puhekieltä, ja päästäkseni puhumaan ja käyttämään arabiaa arjessa. Päiväni Ahlan Jordan –nimisessä kielikoulussa kestävät aamuyhdeksästä kello kolmeen iltapäivällä, jonka jälkeen juttelen vielä arabiaksi isäntäperheeni kanssa. Jordanialainen kulttuuri on tullut perheessä tutummaksi, kuten ovat myös isäntäperheeni sukulaiset, joista tapasin useita jo ensimmäisenä päivänä. Elämä perheessä ei käy tylsäksi, sillä vieraita riittää, ja joku perheen vanhempien sisaruksista yöpyy aina luonamme. Hauskin tuttavuuteni tähän mennessä lienee perheen äidin ratsastusta harrastava sisko, jonka kanssa karkaan välillä tallille. Jordaniassa ratsastus on ennemmin miesten kuin naisten laji, ja ystävättäreni piti harrastuksensa perheeltä salassa pitkään. Nykyään hänen siskonsa ja veljensä kuitenkin tietävät asiasta ja tulevat jopa tallille mukaan. Isäntäperheeni 3-vuotias pikkupoikakin on päässyt tätinsä ansiosta hevosen selkään ja rakastaa ratsastusta niin, ettei tahtoisi tallilta kotiin ollenkaan.

 

Tallin ylpeys, arabiori ”Jamiil”

 

Hevosten ansiosta päädyin ratsastajaystäväni kanssa myös pohjoiseen, Jordanian ja Syyrian rajalle. Kävimme ystävättäreni vanhalla kotitallilla ja ar-Ramthassa sekä muutamassa kylässä aivan Syyrian rajalla, lähellä Daraan kaupunkia. Syyrian ja Jordanian välinen raja on ollut kiinni vuodesta 2016, jolloin jordanialaisia rajavartioita kuoli autopommiin. Syyrian armeija ja Venäjän joukot aloittivat uuden hyökkäyksen Daraassa 16.6.2018, ja tuhannet taisteluja paenneet perheet ovat olleet epätoivoisessa tilassa suljetulla rajalla. Vaikka ihmiset Jordanian puolella elävätkin rauhassa, Syyrian sodan äänet kuuluvat päivittäin ar-Ramthaan asti. Minunkin vierailuni aikana kumeat pamahdukset leikkasivat arkea. Ystävättäreni kertoi, että Daeshin joukot olivat lähellä rajaa ja että Syyrian armeija ja venäläiset sotilaat räjäyttivät vuorta, jonka suojissa taistelijat piileksivät. Syrianews oli uutisoinut muutamaa päivää aiemmin, että Syyrian armeija oli vallannut viimeisen Daeshin tukikohdan Daraan maakunnassa.

 

Ar-Ramtha

 

Kävin ystävättäreni kanssa kävelemässä rajalla, ja näimme horisontissa Daraan kaupungin siluetin. Syyrian mielenosoitukset alkoivat kyseisestä kaupungista seitsemän vuotta aikaisemmin, kun joukko daraalaisia nuoria pidätettiin hallituksenvastaisten graffitien tekemisestä helmikuussa 2011. Hallitus vastasi protesteihin voimalla, ja seuraavan kuukauden aikana sadat Daraan asukkaat menettivät henkensä. Protestit kovenivat myös muissa Syyrian kaupungeissa, ja maa luisui sotaan. Vierailin ratsastajaystäväni kanssa Jordanian puolella asuvan daraalaisperheen luona, ja he kertoivat paenneensa Jordaniaan vuonna 2011. He vuokraavat jordanialaiselta maanomistajalta viljelymaata ja tulevat toimeen rajan sillä puolen, mutta toivovat pääsevänsä muuttamaan takaisin Daraan, jossa heidän oma talonsa ja viljelymaansa sijaitsevat. Vaikka perhe ei joutunut muuttamaan kauas, ei elämä vuokralla ole sama asia kuin elo omassa sukutalossa ja omilla tiluksilla. Eikä kaikkia onnista kuten tätä perhettä.

 

Juotuamme useamman kupillisen makeaa minttuteetä sekä mehua ja vettä syyrialaisperheen luona jouduimme ystävättäreni kanssa kiiruhtamaan helteiseen bussiin. Katsellessani bussin ikkunasta Syyrian rajalle päin mietin sitä, kuinka sodan äänet kaikuvat näissä kylissä vielä seitsemän vuoden jälkeenkin ja kuinka valtavat määrät ihmisiä ovat joutuneet rakentamaan elämänsä täysin uudelleen uusissa ympäristöissä. Entä mitä sitten, jos paluun aika koittaa? Kuinka paluu tapahtuu, ja millaiseen Syyriaan ihmiset palaavat?

 

Vuoristotie Rajan tuntumassa

 

 

Näkymä Daraan suuntaan

 

Jordania on vastaanottanut vuodesta 2011 alkaen valtavan määrän ihmisiä Syyrian puolelta. Toukokuussa tapaamani Yarmukin yliopiston laitoksen esimiehen mukaan yksin miljoonan asukkaan Irbidissä asuu noin 300 000 syyrialaista. Tämä on noin kymmenkertaisesti se määrä, joka koko Suomessa on pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, eikä tällaiseen väestönkasvuun sopeutuminen ole ollut helppoa vesipulasta ja köyhyydestä kärsivälle Jordanialle. Syyrialaisten pakolaisten lisäksi Jordania on ottanut vastaan pakolaisia Irakista, ja noin puolet maan asukkaista on palestiinalaisia. Jordanian palestiinalaisista 18 %, eli noin 370 000 henkeä asuu pakolaisleireissä, eikä tilannetta helpota se, että Yhdysvallat leikkaa palestiinalaispakolaisia auttavan Jordanian UNRWA:n rahoitusta 250 miljoonalla dollarilla. Jos järjestön toiminta lakkaa Jordaniassa, päättyy esimerkiksi monien palestiinalaislasten koulunkäynti.

 

Lisäksi Jordanian työttömyystilanne vaivaa kansaa, ja kesäkuussa jordanialaiset osoittivat suurin joukoin mieltä verotusuudistuksia ja työttömyyttä vastaan, mikä johti pääministeri Hani Al-Mulkin eroon ja hallituksen hajoamiseen. Ihmiset toivovat, että uusi pääministeri Omar Al-Razzaz ja uusi hallitus olisivat edeltäjiään parempia, ja jatkavat elämäänsä normaalisti. Minä jatkan arabian opintojani täällä vielä kuukauden verran, ja pääsen näkemään, kuinka Jordaniassa vietetään toista suurta islamilaista juhlaa, Eid al-Adhaa. Toivon, että lähtööni mennessä olen saavuttanut tavoitteeni arabian kielen kanssa, että Jordanian uusi hallitus olisi aikaisempaa toimivampi ja että pakolaisten tilanteeseen keksittäisiin uusia ratkaisuja.

 

 

Kuvat: Katri Olkkonen.



Katri Olkkonen, 24 elokuuta 2018

, , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



1 Kommentti

Liity keskusteluun ja kerro mielipiteesi

  1. Irja Aaltojoki, vastaa

    Mekin kuuntelimme sodan ääniä ja päiväkausia rajuakin pommitusta koko kesän Syyrian rajalta ja Golanin suunnalta. Ehkä kuukausi sitten Damaskus – Amman valtatie on vapautettu ja jo syksyn kuluessa on aikomus avata rajanylityskohta ja ihmiset pääsevat taas normaalista matkustamaan Syyriaan. Haluaisin kuitenkin korjata yhden asiavirheen jutussa, lainaus: ”Jordanian palestiinalaisista 18 %, eli noin 370 000 henkeä asuu pakolaisleireissä, eikä tilannetta helpota se, että Yhdysvallat leikkaa palestiinalaispakolaisia auttavan Jordanian UNRWA:n rahoitusta 250 miljoonalla dollarilla. Jos järjestön toiminta lakkaa Jordaniassa, päättyy esimerkiksi monien palestiinalaislasten koulunkäynti.”
    Koulunkäynti on maksutonta päästötodistukseen asti, myös koulukirjat ja useinmat syyrialaislapsetkin käyvät koulua Jordaniassa. Sitä varten on avattu iltapäivävuoroja tavallisiin kouluihin. Opiskelu kyllä voi loppua, jos perheet eivät voi sitä enää kustantaa. Mutta töitä läytyy ilman korkeakoulutustakin. Itse asiassa on kova puute työntekijöïstä rakennusalalla, maatalousalalla ja muissakin ammateissa. Maassa on satoja tuhansia vierastyöntekijöïtä pääasiassa Egyptistä työluvalla, koska paikalliset nuoret eivät ole halukkaita töïhin farmeille saatikka rakennustyömaalle. Varsinkin rakennusalan ammatit ovat hyväpalkkaisia ja ansaitsevat paremmin kuin moni opiskellut. Eräs tietämäni leipomo ei millään saa paikallisia työntekinjöitä, koska on noustava ennen aamunkoittoa töihin, ja samaa ovat yrittäjät valitettaneet televisiossakin, ettei paikalliset halua tiettyihin ammatteihin. Sen lisäksi on kymmeniä tuhansia egyptiläisiä ilman työ- tai olesklulupaa maassa. Egyptiläiset ovat tunnetusti ahkeria ja yrittävät tienata mahdollisimman paljon ennenkuin työlupa loppuu tai tulee häätö. Huomaatavan valuuttaeron takia on onnenpotku päästä naapurimaihin töihin, Jordaniaahan pääsee helpommin kuin rikkaisiin öljymaihin.
    Jordania on onnistunut manoveeraamaan menestyksellä näiden vuosien läpi ilman, että levottomuudet ovat alkaneet täälläkin. Ihmiset osaavat arvostaa vakautta ja turvallisuutta ja sen suhteen kansa on hyvin tyytyväinen maan johtoon. Kritiikkiä kyllä kuuluu hallituksen talousasioiden hoitamisesta, mutta niin pitääkin olla.

    Maintisematta jäi tärkeä seikka Jordanian oloista, maa on suvaitsevainen eikä eriuskoisilla ole hätää. Kaikki kristilliset lahkot Palestiinan miehitetyillä alueillakin ovat asettuneet Jordanian taakse etujensa tukijana.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *