Väkivallan uhka Bagdadin yllä

Nosturi siirtää lähes neljä metriä korkean betonimuurin osia rekan lavalle. Taas yksi liikenne-este vähemmän, taas uusi näkymä muurien taakse. Bagdadissa on poistettu kiivaaseen tahtiin tarkastuspisteitä ja liikennettä ohjaavia muureja, jotka siirretään turvavyöhykkeeksi pääkaupungin ympärille.  Tarkoituksena on poistaa kokonaan vielä 300 tarkastuspistettä ja avata 600 betonimuurein rajattua katua.

Aamuruuhkassa jonottavat autoilijat tulevat olemaan kiitollisia liikenteen soljumisesta.

Muurien siirtely kertoo parantuneesta turvallisuustilanteesta. Bagdadissa koetaan, että ISISin kukistumisen jälkeen kaupungin turvallisuusuhat ovat vähentyneet. Että voi taas hengittää vapaammin. Turvallisuuden tunteeseen on helppo tuudittautua. Toukokuussa pidettävien parlamenttivaalien pelätään kuitenkin tuovan väkivallan takaisin Bagdadiin.

 

Šiiojen puolisotilaalliset joukot ovat tulleet jäädäkseen

Irak julisti ISISin kukistetuksi heinäkuussa 2017. Voiton takana ei kuitenkaan ollut Irakin armeija, jonka ISIS oli ajanut nolosti pois Mosulista 2014, vaan länsikoalition tukemat kurdien peshmerga-taistelijat sekä erilaisista puolisotilaallisista šiiaryhmittymistä koostuvat Kansan mobilisointijoukot (al-Hašd al-ša’bi).

Joukot syntyivät Irakin korkeimman (šiialaisen) uskonnollisen auktoriteetin suurajatollah Ali al-Sistanin aloitteesta. Mosulin menettämisen jälkeen al-Sistani kutsui vapaaehtoisia nuoria aseisiin puolustamaan šiialaisten pyhiä paikkoja. Palkka ja tekemisen meininki houkuttelivat mukaan nuoria, joiden työllistymismahdollisuudet ovat heikot.

Pian myös poliitikot ja Irakin naapurit kiinnostuivat, ja niinpä mobilisointijoukoille alkoi virrata rahaa ja aseita. Iranin kouluttamia šiiataistelijoita siirtyi myös taistelemaan Syyriaan Bashar al-Assadin hallinnon puolelle, nimellisesti suojellakseen šiioille tärkeää Damaskoksen Sayyida Zainab –moskeijaa.

Ulkopuolisen rahoituksen ja vaikutusvallan takia joukot eivät ole aina seuranneet Irakin pääministeri Haidar al-Abadin käskyjä, vaan kuuntelevat Iranin korkeinta johtajaa (Wali al-Faqih) Ajatollah Khameneita. Lähes kaikki puolisotilaalliset ryhmät myöntävät auliisti, että silloin kun uskollinen laki on ristiriidassa maallisen lain kanssa, uskonnollinen voittaa.

Sotilaallisten voittojen siivittämänä joukot janoavat myös poliittista valtaa. ISISin kukistumisen jälkeen Kansan mobilisointijoukot saivat uudenlaisen vallantunteen: he olivat Irakin sankareita, he pelastivat maan tuholta. Niillä on myös erittäin laaja kannatus maan šiiaväestön keskuudessa.

 

Vaalien asetelmat

Välittömästi Mosulin vapauttamisen jälkeen mobilisointijoukot ilmoittivat osallistuvansa kevään parlamenttivaaleihin yhteisellä listalla. Politiikkaan osallistuminen tuo esille kamppailun puolisotilaallisten joukkojen tulevaisuudesta. Aikovatko joukot ajaa Iranin alueellisia intressejä, ja tuleeko niistä Iranin vallankumouskaartin tapainen vaihtoehto Irakin varsinaiselle armeijalle, vai integroituvatko ne osaksi Irakin puolustusvoimia? Jälkimmäistä kantaa edustavat pääministeri al-Abadi sekä suurajatollah al-Sistani, joka on sittemmin ottanut etäisyyttä omaan luomukseensa.

Al-Sistanin vastaveto on ollut šiialaisten pyhättöjen yhteyteen perustetut hänelle uskolliset joukot. Ne tekevät läheistä yhteistyötä Irakin armeijan kanssa, ja osa niistä on jo sulautettu osaksi armeijaa. Näillä pyhättömilitioilla ei ole tähän mennessä ollut hinkua politiikkaan. Myös itsenäinen šiiajohtaja Muqtada al-Sadr on ilmaissut kiinnostusta integroida Saraya al-Salam (eli Rauhan prikaatit) -joukkonsa osaksi puolustusvoimia.

Vaikeassa tilanteessa pääministeri al-Abadi on pyrkinyt vähentämään Iranin vaikutusvaltaa ja vahvistamaan Irakin puolustusvoimia. Vuonna 2016 säädetyn lain mukaan al-hašd on kuitenkin itsenäinen sotilaallinen instituutio turvallisuusjoukkojen sisällä. Lain takia joukkoja on vaikea sulauttaa osaksi turvallisuusjoukkoja, mikä lisää niiden omapäisyyttä.

Joukkojen komentajat eivät lain mukaan saa osallistua poliittiseen toimintaan, mutta tähän mennessä he ovat vähät välittäneet kiellosta. He ovat sitä mieltä, että niin kauan kuin al-Hašd ei ole virallisesti rekisteröity, komentajien ei tarvitse välittää politikointikiellosta.

Niinpä al-Hašd-koalitio aloitti vaalikampanjan jo syksyllä. Tähtäimessä ovat nuoret äänestäjät: joukot ovat muodostaneet nuorisojärjestöjä, luennoineet yliopistoilla ja tavanneet heimojohtajia.

Yleisesti ottaen myös šiiaryhmittymien välinen valtataistelu on vahvistunut ISISin kukistumisen jälkeen.

ISIS näkyy vaalin painotuksissa myös siten, että monet islamistiset ryhmittymät ovat kokeneet tarpeelliseksi olla korostamatta islamia. Monet niistä ovat myös vaaliliitossa maallistuneiden puolueiden kanssa.  Esimerkiksi Irakin Muslimiveljeskunta eli Islamilainen puolue on lyönyt hynttyyt yhteen varapääministeri Iyad Allawin puoleen kanssa. Muqtaga al-Sadrin mukaan nimetyt sadristit aikovat puolestaan kokeilla vaalionneaan kommunistien kanssa. Irakissa äänet annetaan siis vaaliliittojen listoille, ei yksittäisille ehdokkaille.

Irakin instituutiot ovat heikkoja, korruptio rehottaa ja samat kasvot ovat pitäneet valtaa käsissään vuodesta 2003. Asetelma lisää uskontokuntien välisiä jännitteitä ja avaa mahdollisuuden ulkopuoliselle vaikuttamiselle.

 

Pääsevätkö sunnit äänestämään?

Irakissa on edelleen ISISin hirmuvallan jäljiltä lähes kolme miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Ihmiset eivät pysty palaamaan, koska koti saattaa olla kokonaan tuhoutunut tai siellä on edelleen räjähteitä. Avustusjärjestöjen tietoon on tullut tapauksia, joissa ihmisiä on vastentahtoisesti palautettu leireistä takaisin koteihinsa.

Sunnipuolueet ovatkin pyytäneet lykkäämään vaaleja kunnes ihmiset ovat päässeet takaisin koteihinsa, eli voivat äänestää omassa vaalipiirissään. Suurin osa ISISiä paenneista ihmisistä on sunnienemmistöisillä alueilla maan pohjois- ja keskiosissa.

ISISn nousu ja tuho sekoitti myös sunnipuolueiden politiikkaa sekä uskontokuntien välisiä suhteita. Sunnipuolueet eivät ole pystyneet sopimaan yhdestä vaaliliitosta: ne ovat jakautuneet kahteen leiriin, joista toinen kannattaa keskushallintoa ja al-Abadia ja toinen liittovaltiomallia eli suurempaa itsemääräämisoikeutta sunnienemmistöisille alueille.

Sunnialueiden yhteisöt ovat traumatisoituneita, heimo- ja perhesiteet ovat katkenneet ja sosiaalinen hierarkia muuttunut, sillä ISIS suosi hirmuhallinnossaan nuoria perinteisten heimojohtajien sijaan. Aiemmin heimopäällikkö toimi välittäjänä heimon ja valtion välillä.. Vaikka ISIS on poistunut näyttämöltä, heimovanhimman ja heimon jäsenten välinen kuuliaisuussuhde on rikkoutunut.

 

Kurdit vaa’ankieliasemassa

Kurdialueilla jännitetään miten vaaleissa käy Kurdistanin itsehallintoalueen entisen presidentin Masud Barzanin Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP), kun viime syyskuun kansanäänestys itsenäisyydestä ei tuottanutkaan toivottua tulosta. Irakin keskushallinto ja monet ulkomaat vastustivat äänestystä, mutta kurdit äänestivät silti itsenäisyyden puolesta. Tuloksen tultua julki Irakin hallinto määräsi kansainvälisen lentokiellon Kurdistanin alueelle, otti rajanylityspaikat hallintaansa sekä ajoi peshmerga-joukot pois kiistellystä Kirkukin öljykaupungista.

Äänestystä ajanut presidentti Masud Barzani astui syrjään äänestyksen jälkeen. Hän delegoi suurimman osan tehtävistään veljenpojalleen, pääministeri Nechirvan Barzanille, sekä varapääministeri Qubad Talabanille, parlamentin puheenjohtajistolle sekä oikeudelliselle neuvostolle. Barzani ei kuitenkaan ole luopumassa vallasta, sillä hän on edelleen KDP-puolueen politbyroon johtaja, peshmerga-joukkojen ylikomentaja eli de facto poliittinen ja sotilaallinen auktoriteetti KDP:n hallitsemassa osassa Kurdistanin itsehallintoaluetta.

Entä miten käy kilpailevan PUK-puolueen (Kurdistanin isänmaallinen liitto)?  Se ei tukenut kansanäänestystä, ja joutuu varmaankin maksamaan siitä. Näiden kahden kilpakumppanin vaaliliitolla on vastassaan kolmen oppositiopuolueen muodostama eripurainen koalitio. Yleisesti ottaen Kurdistanin alue kärsii samanlaisista ongelmista kuin Bagdad: korruptio ja työttömyys luovat epäluottamusta poliitikkoja kohtaan.

Pienestä liennytyksestä vaalien lähestyessä kertoo se, että Irakin pääministeri Haider al-Abadi tapasi Kurdistanin pääministerin Nechirvan Barzanin ensimmäistä kertaa viime syyskuun kansanäänestyksen jälkeen. Abadi toisti jälleen ehdot sanktioiden poistamiselle: lentokenttien ja rajanylityspaikkojen tulee olla liittovaltion joukkojen hallinnassa, ja kurdien on lopetettava öljyn vienti ulkomaille ilman Bagdadin lupaa.

Myös al-Abadin kilpakumppani, pääministeriksi pääministerin paikalle halajava Nuri al-Maliki on käynyt keskusteluja Barzanin kanssa. Kurdit ovat edelleen vaa’ankieliasemassa, vaikka välit Bagdadin hallintoon ovat ainakin virallisesti huonot.

 

Ratkaisevatko nuorten äänet?

Kuten monissa arabimaissa, myös Irakissa nuoret ovat yrittäneet saada ääntään kuuluviin rauhanomaisilla protesteilla. Sunnialueilla kesällä 2013 uudistuksia vaatineet protestit kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin, mikä lisäsi entisestään epäluottamusta keskushallintoa kohtaan. Tulehtunut tilanne viitoitti tietä ISISille, joka rekrytoi turhautuneita nuoria ja entisiä kapinallistaistelijoita riveihinsä. Šiiahallinnon vastainen viesti puri ja ISIS valtasi nopeasti Fallujan, Mosulin ja muita sunnienemmistöisiä kaupunkeja.

Valloittamillaan alueilla ISIS tarjosi nuorille työtä, joka ennen oli ollut saavuttamattomissa. Vuoden 2003 jälkeen käytännössä ainoat työpaikat ovat olleet julkisella sektorilla. Mutta töitä saadakseen täytyy olla suhteita: ainoa tapa saada töitä on jonkin puolueen välityksellä, sillä puolueet ovat jakaneet valtion virastot keskenään. Samaan aikaan ISISin esiinmarssi sai šiianuoret tarttumaan aseisiin, sunninuoria vastaan.

Mutta myös šiianuoret, etupäässä Muqtada al-Sadrin kannattajat, ovat osoittaneet mieltään hallintoa vastaan. Protestit kasvoivat Bagdadissa loppukesällä 2015, minkä jälkeen pääministeri al-Abadi lupasi kitkeä korruptiota ja vaihtaa puoluesidonnaisen hallituksensa teknokraatteihin.

Seuraavana keväänä protestit jatkuivat, ja sadristit tunkeutuivat parlamenttiin vaatimaan al-Abadia toteuttamaan lupauksensa. Nuorten turhautuneisuus purkautui: monesta tuntui, että nuorten ainoat vaihtoehdot olivat joko liittyä militioihin tai paeta Eurooppaan. Tällä hetkellä myös sekulaarilla sanomalla on kysyntää. Esimerkiksi Mosulissa nuoret ovat perustaneet sosiaalisen median kautta poliittisen forumin, koska pitkästä aikaa yhteiskunnallinen osallistuminen tuntuu turvalliselta.

 

Iltatunnelmia Bagdadissa

Auringon laskettua amerikkalaisten Green Zoneksi ristimällä Bagdadin hallintoalueella on lähes aavemaisen hiljaista. Leveillä bulevardeilla ei juurikaan tule vastaan autoja. Viheralueita reunustavat neonvaloin koristellut palmut. On loisteliaita hotelleja, monumentteja, asuintaloja. Elämää ja ääniä löytyy kauppakeskittymän luota. Tarjolla on miesten hiustenleikkuuta, uunituoretta leipää ja tuontielintarvikkeita.

Green Zone ei ole vain symbolisesti eri maailmasta kuin ympäröivä kaupunki. Se on erotettu muusta kaupungista muurein ja sinne pääsee vain erikoisluvalla. Kontrasti tavallisen kansan ja valtaapitävän eliitin välillä on huikea. ”Ihan kuin olisimme jossakin Euroopan maassa!” eräs mielenosoittaja totesi, kun sadristit ryntäsivät parlamenttiin turvallisuusjoukkojen ohi huhtikuussa 2016. Hän näki ensimmäistä kertaa Irakissa puhtaita katuja, uima-altaita ja viheralueita – elämää ilman sähkökatkoksia.

Satunnaisen vierailijan on vaikea saada kokonaiskuvaa turvallisuustilanteesta. Bagdadilaiset vaikuttavat varovaisen optimistisilta. Iltaisin kaduilla käy iloinen vilske. Uuden näköisiä pikaruokapaikkoja on vieri vieressä. Näyteikkunassa on autoja, joihin harvoilla on varaa. Alkoholia myydään panssaroitujen ovien takaa pienestä luukusta.

Ja yläluokan suosimassa ravintolassa aseet jätetään narikkaan.

Sanna Ra, 8 maaliskuuta 2018

demokratia, Irak, kurdit, Lähi-itä, poliittinen islam

---