Mustalla huivilla kasvonsa peittänyt nanen pesee tiskejä alkeellisen näköisessä kivisessä keittiössä.

“Vaihdetaan Adidas-lenkkarit jesidinaisorjaan” – Isisin seksiorjakauppa jesidiyhteisön tuhoajana

Vuosien 2014–2019 aikana äärijärjestö Isis orjuutti ja käytti seksuaalisesti hyväkseen jesidinaisia ja -tyttöjä ennennäkemättömän systemaattisella ja tavoitteellisella tavalla. Teot se oikeutti radikaalilla islamin tulkinnallaan. Järjestön kansanmurhaksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan luokitellut teot odottavat edelleen oikeuskäsittelyjä. Traumatisoituneet naiset ja tytöt ovat kohdanneet vapautumisensa jälkeen valtavia ongelmia yrittäessään palata oman vanhoillisen yhteisönsä pariin.

 

Jesidit ja ISIS, osa 2/2

Äärijärjestö Isisin orjakaupan uhriksi joutunut jesidi Nadia Murad on noussut konflikteissa naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan vastaisen työn keulakuvaksi.  Hän sai vuonna 2018 työstään Nobelin rauhanpalkinnon. Yhdessä yössä 21-vuotias Irakin Sinjarin alueen Kochossa asunut opiskelijatyttö joutui Isisin kauppatavaraksi vuonna 2014.  Arviolta  noin 7000 jesidityttöä ja -naista menetti samana vuonna vapautensa. Heitä nöyryytettiin, pahoinpideltiin sekä raiskattiin toistuvasti ja systemaattisesti. Heidän ihmisyytensä riistettiin samalla kun heitä kierrätettiin taistelijalta toiselle hyväksikäytettäväksi.

Fyysisten kauppapaikkojen eli “orjatorien” lisäksi Isis myi naisia internetin välityksellä muun muassa viestintäpalvelu Telegramiin perustetuissa ryhmissä “Kalifaatin Marketti” ja “Islamilaisen valtion suuri kauppakeskus”. Naisten hinta muodostui pääsääntöisesti huutokaupalla, joistakin heistä maksettiin kymmeniä tuhansia dollareita. Kauppiaat myös vaihtoivat naisia toisiin sekä erilaisiin käyttötavaroihin autoista ja aseista Adidas-lenkkareihin.

Naisia kuvailtiin ilmoituksissa eri tavoin: “Neitsytorja: 12-vuotias kehittynyt, erinomainen ja kaunis. Erikoishintaan.”  Julkaisut harvemmin sisälsivät kuvia, mutta kiinnostuneille ostajille niitä lähetettiin. Kuvissa naiset esiintyivät vähäpukeisina.

Seksuaalinen väkivalta tai naisten alistaminen konfliktitilanteissa ei ole uutta tai erityisen poikkeavaa. Bosnia ja Ruanda ovat esimerkkejä modernin historian konflikteista, joissa naisten raiskausta on todistetusti käytetty sodankäynnin välineenä. YK:n alaisuudessa palvellut kenraalimajuri Patrick Cammaert onkin todennut vuonna 2008, että “tämän päivän konflikteissa on vaarallisempaa olla nainen kuin sotilas”.

Poikkeukselliseksi Isisin toiminnan tekee ihmis- ja seksiorjakaupan järjestelmällisyys ja tavoitteellisuus. Vangittuaan jesidit taistelijat jakoivat ja luokittelivat heidät tarkan järjestelmän mukaan. Noin yli 40-vuotta vanhat naiset teloitettiin kun taas nuoret kerättiin yhteen ja lähettiin eri puolille Isisin hallitsemia alueita.  Osa annettiin lahjaksi taistelijoille, osa myytiin orjamarkkinoilla ja osaa säilytettiin kiinteistöissä, jossa heidän oli suostuttava seksiin kuolemanuhalla.

Vääräuskoisten naisten vangitseminen ja orjuuttaminen eli al-Sabi -käytäntö oli osa äärijärjestön yhteiskuntajärjestelmää. Toimintaa organisoitiin useiden eri hallinnollisten osastojen kautta, ja se oli huolellisesti suunniteltua. Isis perusteli ja kuvaili ihmiskaupan oikeutusta ja käytänteitä tarkasti omissa julkaisuissaan. Järjestö oikeutti toiminnan Koraanin (23:5–6) tulkinnalla, jonka mukaan vääräuskoiset naiset ovat sotasaaliita tai -vankeja (sabiyya) ja taistelijoiden omaisuutta. Myös turkmeenit ja muihin vähemmistöihin kuuluvat naiset joutuivat Isisin kauheuksien kohteeksi.

Ihmiskauppa ei ollut ainoastaan vallankäyttöä ja alistamista, vaan se myös mahdollisti järjestön poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen kasvun.  Ulkomaalaiset taistelijat olivat keskeisessä roolissa sekä ihmiskaupan että naisten hyväksikäytön toteutuksessa. Joskus he myivät siepattuja naisia takaisin näiden omaisille ansaitakseen rahaa järjestölle. Sinjarin valloituksen jälkeen keskustelu naisorjakaupasta muuttui pääsääntöisesti englanninkieliseksi.

 

Uhrien henkinen ja sosiaalinen kuolema

Raiskauksella on tuhoisa vaikutus uhrin fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Seksuaalista väkivaltaa kokeneet jesidinaiset joutuvat lisäksi kantamaan yhteisön heille langettamaa stigmaa koskemattomuuden ja arvokkuuden menettämisestä.  He tulevat usein oman yhteisönsä eristämiksi tai hylkäämiksi.

Jesidien korkein hengellinen neuvosto salli islamin uskoon pakolla käännytettyjen miesten ja naisten liittymisen takaisin yhteisöön seremoniallisen uudelleenkastamisen jälkeen. Kuitenkin seksiorjiksi joutuneita jesidinaisia käsittelevässä tutkimuksessa jopa 45 prosentilla naisista oli voimakas kokemus siitä, että heidän perheensä ja yhteisön muut jäsenet olivat sulkeneet heidät ulkopuolelle. Uhrit kertoivat välttelevänsä ihmisiä tai sosiaalisia tapahtumia yhteisön jäseniin kohdistuvan pelon vuoksi. Tilanteen surullisuutta lisää se, että tutkimuksen mukaan sosiaalinen hylkääminen vahvistaa entisestään traumakokemuksia ja pahentaa mielenterveysongelmia.

Uhreilla on todettu paljon posttraumaattisia stressioireyhtymiä, sillä yli 80 prosenttia erääseen tutkimukseen osallistuneista jesidinaisista täytti diagnostiset kriteerit. Lisäksi ahdistus ja masennus olivat heillä yleisiä, kuten myös itsemurha-ajatukset. Valitettavan moni uhreista on päätynyt vapauduttuaan riistämään itseltään hengen.

 

Äidiksi tulleiden tuplatrauma

Moni siepatuista naisista on joutunut vaikean valinnan eteen vapautuessaan, sillä he ovat tulleet raiskauksen seurauksena raskaaksi ja synnyttäneet ISIS-taistelijan lapsen. Arvioiden mukaan raiskauksesta syntyneiden lasten määrä vaihtelee sadoista jopa tuhanteen. Jesidiyhteisö ei tunnusta ryhmän ulkopuolisen henkilön kanssa syntynyttä lasta, eikä tämä ole tervetullut yhteisön jäseneksi. Naisten tilannetta ei helpota Irakin vuoden 2015 identiteettikorttilaki, jonka mukaan muslimi-isän lapsi rekisteröidään muslimiksi myös siinä tapauksissa, että lapsi on saanut alkunsa raiskauksessa.

Näiden äitien täytyy tehdä valinta: joko hylätä lapsi tai jesidiyhteisö. Joillekin lapsen hylkääminen ei ole ollut vaikeaa, sillä tämä on muistuttanut heitä koetusta tuskasta. Lapset saattavat yhteisön silmissä edustaa kansanmurhaan syyllistyneitä ääriryhmittymän taistelijoita ja samalla muistuttaa miehiä heidän kyvyttömyydestään suojella perhettä, sukua ja yhteisöä.

Joukossa on kuitenkin myös naisia, joiden rakkaus- ja tunneside lapseen on voimakas. Lapsesta luopuminen on heille tuskallista mutta välttämätöntä, sillä yhteisö ei hyväksy tätä osakseen. Ilman läheisiä ja yhteisöä elämä naisille olisi alueella hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.  Hylätyt lapset päätyvät alueen orpokoteihin. Sieltä heidät saatetaan adoptoida kurdiperheisiin, joissa ei tiedetä lapsen vaikeasta historiasta ja kokemuksista.

Osa jesidinaisista on kääntänyt selkänsä lapsesta luopumista vaativalle yhteisölle. He ovat päätyneet Isisin hallinnon päättyessä Koillis-Syyrian vankileireille, minne he ovat lapsineen myös jääneet. He kätkevät identiteettinsä ja kokemuksensa ja sekoittuvat leirillä heitä alistaneiden Isis-taistelijoiden vaimojen tai jopa aktiivikannattajien joukkoon.

 

Kansanmurha, rikos ihmisyyttä vastaan, sotarikos – missä oikeus?

Useat kansainväliset organisaatiot, järjestöt ja maat ovat määritelleet Isisin jesidivähemmistöön kohdistuneet toimet kansanmurhaksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan sekä sotarikoksiksi. Jesidien oikeuksia ajavat tahot vaativat, että kansanmurha ja siihen liittyvät tutkintatiedot tulee saattaa kansainvälisen rikostuomioistuimen käsittelyyn.

Epäiltyjä Isisin rivitaistelijoita ja kannattajia on asetettu tuomiolle liukuhihnamaisissa pikaoikeudenkäynneissä Irakissa ja teloitettu tuomion mukaan välittömästi. Tämä ei kuitenkaan täytä jesidien vaatimusta tulla kuulluksi ja ymmärretyiksi ja saada tapahtumille perusteellinen käsittely. Törkeiden seksuaalirikosten kohdalla ongelmana Irakissa on, että ne puuttuvat maan kansallisesta terrorismilaista ja siksi lakia ei niiden kohdalla voida hyödyntää.

YK:n alaisuudessa toimiva tutkimusryhmä Investigative Team to Promote Accountability for Crimes Committed by Da’esh/ISIL (UNITAD) perustettiin vuonna 2017 rikosten tutkintaa varten tarvittavan mittavan todistusaineiston keruuta varten. Yhteistyössä Irakin hallituksen kanssa UNITAD kerää todistajanlausuntoja ja muuta aineistoa Isisin suorittamista hirmutöistä. Tämä pohjustaa mahdollisuutta, että oikeudenkäyntejä voitaisiin tulevaisuudessa järjestää kansainvälisessä tuomioistuimessa.

 

Onnistuuko Isis kuitenkin välillisesti hävittämään jesidiyhteisön?

Isisin ilmiselvänä tarkoituksena toimissaan oli jesidien uskonnollisen identiteetin hävittäminen ja yhteisön tuhoaminen. Se myös pyrki hyötymään jesideistä poliittisesti ja taloudellisesti. Vaikka järjestö ei tuhoamisessa konkreettisesti onnistunutkaan, jesidiyhteisö on haasteen edessä. On mahdollista, että Isisin toiminnan synnyttämä ketjureaktio johtaa yhteisön merkittävään heikentymiseen, pahimmillaan jopa katoamiseen.

Erään konflikteja tarkastelevan raiskaus- ja alistusteorian mukaan naisia voidaan pitää kulttuurin ylläpitäjinä ja välittäjinä. Alistamalla ja hävittämällä naisten identiteetti koko yhteisön kulttuuri vaarantuu. Toisen teorian mukaan naisia raiskataan, koska heidän odotetaan synnyttävän uusia taistelijoita järjestöille. Tämä ei kuitenkaan ollut Isisin pyrkimyksenä, sillä se teki naisille abortteja ja määräsi ehkäisypillereitä.

Vaikka Isis ei ole ainoa seksiorjia kaappaava ja käyttävä äärijärjestö, se vei naisten hyväksikäytön aivan uudelle tasolle systematisoimalla toiminnan. Järjestön luoma orjuutusmalli ja al-Sabi -järjestelmä  ovat helppoja ottaa uudestaan nopeasti käyttöön, mikäli Isisille tai mahdollisesti toiselle radikaalille toimijalle tulee siihen mahdollisuus.

Normit ja asenteet muuttuvat yhteisöissä hitaasti. Useiden jesidien mielestä islamiin pakkokäännytetyt miehet, raiskatut naiset ja näiden lapset eivät kuulu yhteisöön.  Pahasti traumatisoituneet yksilöt elävät sirpaloituneena ympäri maailmaa, muun muassa Saksassa, Australiassa ja Kanadassa. Ulkomailla he saavat hoitoa ja apua sopeutuakseen takaisin normaaliin elämään. He tuskin tulevat palaamaan Sinjariin, mikäli yhteisön asenne ja ilmapiiri heitä kohtaan ei muutu suopeammaksi.

Mikäli vanhat patriarkaaliset jesidijohtajat haluavat pitää yhteisön koossa ja elinvoimaisena, he joutuvat uudistamaan perinteitä.  Muutoin yhteisö saattaa kadota jopa muutaman sukupolven aikana – aivan kuten Isisin tavoitteena olikin.

 

Lue myös:

ISISin aiheuttama kärsimys jesidiyhteisössä ei ole ohi
Artikkelisarjan edellisessä osassa Johanna Korhonen ja Agneta Kallström käsittelivät Isisin jesidipoikiin ja -miehiin kohdistamaa väkivaltaa Luoteis-Irakissa vuosina 2014–2019.

 

Artikkelikuva: Quetions123, Shutterstock



Agneta Kallström ja Johanna Korhonen, 30 marraskuuta 2021

, , ,




Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.