”Väärää tietoa” levittämässä – journalismi Egyptissä

 

Minua pidettiin keskusturvallisuusjoukkojen leirillä, Kairon ja Alexandrian yhdistävällä aavikkotiellä sijaitsevassa Kilo 10.5 -vankilassa. He hakkasivat minua koko matkan ajan Kairon keskustasta leirille ja ottivat kaikki tavarani ja rahani. Vaikka kerroin, että olen toimittaja, he pakottivat minut ottamaan kuvia aseista ja polttopulloista. Kun kieltäydyin, he riisuivat vaatteeni ja ottivat minut sisälle leirillä sijaitsevaan laittomaan selliin. Silmäni sidottiin ja sitten he alkoivat kuulustella meitä ja kysellä meiltä poliittisista järjestöistä… Olin leirillä 38 päivää.

 

Tämä erään egyptiläistoimittajan antama todistus ANRHI-nimiselle järjestölle havainnollistaa Egyptin vankiloihin joutuneiden kokemuksia.  Arabimaissa ihmisoikeuksien toteutumista koskevaa tietoa keräävän ANHRI:n Egyptin vankiloita koskeva raportti ”Täällä on tilaa kaikille” kertoo myös, että vuoden 2013 sotilasvallankaappauksen jälkeen Egyptin valtio on vihkinyt käyttöön kuusitoista uutta vankilaa. Kilo 10.5. on yksi näistä. Raportin mukaan Kilo 10.5. tosin toimi jo ennen sen virallista käyttöönottoa epävirallisena vangitsemispaikkana. Se tunnetaan vankeihin kohdistuneista pahoinpitelyistä, joista myös toimittajan kertomus muistuttaa.

Vankien määrän nopea kasvu Egyptissä kesän 2013 sotilasvallankaappauksen jälkeen selittää uusien vankiloiden tarpeen. Kolmessatoista vankilassa toimeenpannaan kuolemantuomioita. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt puhuvat Egyptin historian suurimmasta vangitsemisoperaatiosta. ANHRI:n raportissa arvostellaan myös Egyptin hallituksen sisäministeriölle lupaamaa yhdeksän miljardin lisäbudjettia, josta siis myös uudet vankilat rahoitetaan.

 

Mitä vankien profiilit kertovat yhteiskunnasta?

 

Didier Fassin muistuttaa hiljattain ilmestyneessä Ranskan vankiloita tarkastelevassa etnografiassaan, että valtiollisen rangaistuslaitoksen analysointi auttaa meitä ymmärtämään laajemminkin nykymaailmaa. Kuten Egyptissä, myös Ranskassa vankien määrä on kasvanut huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Yhtäläisyyksiä rangaistuslaitosten välillä voi löytää myös niiden tarkoitusperistä: ne sulkevat epätoivotut yksilöt yhteiskunnan ulkopuolelle.

Suuri osa Ranskan vangeista on maahanmuuttotaustaisia ja sosioekonomisesti heikossa asemassa olevia henkilöitä. Egyptin vankiloissa puolestaan on tällä hetkellä noin 60 000 poliittista vankia syyskuussa 2016 ilmestyneen ANHRI:n raportin mukaan. Epätoivottuja henkilöitä ovat Egyptin hallituksen virallisen narratiivin kyseenalaistavat henkilöt. Fassinia edelleen seuraten on korostettava, että vankien määrä ei välttämättä liity rikollisuuden kasvuun. Huomio kannattaa kiinnittää siihen, kuka istuu vangittuna ja millä perusteella. Egyptin vankiloissa nimittäin istuu kymmeniä toimittajia. Kriittinen journalismi katsotaan rikokseksi.

 

Tora – viiden tähden hotelli egyptiläisillä vankilastandardeilla

 

Varmistaakseen virallisen poliittisen narratiivin ylivallan Egyptin hallinto pyrkii eristämään yhteiskunnasta ne, jotka sen kyseenalaistavat. Mahmoud Abou Zeidin, paremmin Shawkanina tunnetun valokuvajournalistin tarina on tästä surullinen esimerkki. Shawkan vangittiin useiden muiden toimittajien tavoin kesällä 2013 hänen kuvatessaan sotilasvallankaappausta seurannutta ”puhdistusoperaatiota” Kairon Rabi’a al-Adawiyya ja al-Nahda-aukioilla. Nyt yli kolme vuotta Kairon Tora-vankilassa ilman oikeudenkäyntiä istunut Shawkan kuvailee aukioiden tapahtumia seuraavasti:

 

Se oli kuin Hollywood-elokuvasta. Tuntui siltä, kuin olisimme keskellä sotaa. Luoteja, kyynelkaasua, sotilaita ja panssarivaunuja oli kaikkialla.

 

Muiden aukioilla vangittujen toimittajien tavoin Shawkan vietiin aukiolta Kairon stadionille. Ulkomaiset toimittajat vapautettiin muutamassa tunnissa, mutta Shawkanin matka jatkui poliisiasemalle, jossa hän joutui väkivaltaisen kurituksen kohteeksi. Tämän jälkeen matkalla Abu Za’bal -vankilaan hän todisti 37 muun vangin kuoleman ylikuormitetussa pakettiautossa. Lopulta monen muun toimittajan tavoin Shawkan päätyi Kairossa sijaitsevaan Tora-vankilaan. Vankilasta lähettämässään kirjeessä Shawkan kuvailee kahdentoista muun vangin kanssa jakamaansa pientä selliä ”Egyptin vankila-standardeilla viiden tähden hotelliksi”.  Edellä mainittu ANHRI:n raportti viittaa myös Kairon Tora-vankila-alueen kasvuun.

Viime vuosina se on tullut kuuluisaksi korkean profiilin vankien majoittamisesta. Siellä viettivät yli vuoden päivät myös Al-Jazeera-kanavalle kesän 2013 tapahtumista raportoineet australialainen Peter Greste, kanadalais-egyptiläinen Mohamed Fahmy ja egyptiläinen toimittaja Baher Mohamed. Myöhemmin armahdetut toimittajat olivat vangittuina väärän informaation levittämisestä ja Muslimiveljeskunnan tukemisesta. Marriott-selliksi kutsutun tapauksen oikeudenkäynnissä esitetty todistusaineisto osoittautui erittäin puutteelliseksi. Syyttäjä esitti muun muassa nauhoitteita Gresten hänen Egyptin-työhönsä liittymätöntä vanhaa materiaalia Keniasta. Todistusaineiston puutteellisuus poliittisten vankien oikeudenkäynneissä Egyptissä tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Presidentti Abd al-Fattah al-Sisin armahdukset ovat kohdistuneet ennen kaikkea niihin, joilla on ulkomainen passi. Monella Torassa vangittuna istuvalla toimittajalla ei kuitenkaan ole kaksoiskansalaisuuden suomaa etua. Armahdus ei myöskään ole mahdollinen ilman tuomioistuimen langettamaa tuomiota. Monet vangituista eivät kuitenkaan koskaan ole päässeet oikeuden eteen. Esimerkiksi Shawkanin niin kutsuttua tutkintavankeutta onkin viimeisen kolmen vuoden aikana jatkettu aina 45 päivän välein. Se ylittää Egyptin laissa säädetyn maksimiajan vangitsemiselle ilman tuomiota.

Myös toimittaja Ismail Alexandranin vankeutta jatketaan 45 päivän välein. Siinain niemimaan hyvin tuntevalle Alexandranille Egyptin valtion (ja armeijan) virallisen narratiivin ajoittainen kyseenalaistaminen on maksanut hänelle yli vuoden päivät Tora-vankilassa. Kuten montaa muutakin toimittajaa, Alexandrania syytetään valtion vastaisesta toiminnasta.

Monet vangituista toimittajista ovat työskennelleet hallituskriittiselle RASSD-verkostolle, joka hyödyntää toiminnassaan niin kutsuttua kansalaisjournalismia. Esimerkiksi Aleksandriassa kesän 2013 tapahtumia tallentanut toimittaja, RASSD-verkoston Abdel Nabi on viettänyt yli kolme vuotta samassa kaupungissa sijaitsevassa Borg el-Arab -vankilassa.

 

Hallitus syynää ”väärää informaatiota”

 

Vuoden 2011 vallankumous mahdollisti aikaisemmin kielletyn, vapaan kuvaamisen kaduilla ilman lupaa. Kesän 2013 tapahtumat kuitenkin tarkoittivat loppua lyhyelle vapauden ajanjaksolle, kun uudet rajoitteet ja lupakäytännöt astuivat voimaan. Viralliset mediatalot ovat päätyneet pääsääntöisesti seuraamaan hallituksen linjaa. Egyptin mediataloissa toimii myös sisäinen sensuuri. Erään suuren mediatalon toimittaja kuvaili tämän artikkelin kirjoittajalle, kuinka hän istui monia kuukausia työpöytänsä ääressä saamatta yhtään artikkelia julkaistuksi.

Kesällä 2015 voimaan astunut ja paljon kritisoitu terrorismilaki puolestaan auttaa Egyptin hallintoa vääränlaisen informaation määrittelemisessä. Laki muun muassa kriminalisoi terrorismiin tai terrorismin vastaiseen taisteluun liittyvien ”väärien uutisten” levittämisen. Näihin rikkomuksiin syyllistyviltä evätään oikeus harjoittaa toimittajan ammattia.

 

Egyptiläinen sekurokratia perustuu pelon mekanismeihin

 

Pidätykset ja vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä kuuluvat siihen toiminnan kategoriaan, jota Cambridgen yliopiston tutkija Maha Abdelrahman kutsuu sekurokratian tekniikoiksi. Ne ennaltaehkäisevät julkisia mielenilmaisuja. Egyptin presidentti al-Sisi hakee oikeutusta tällaisille tekniikoille viholliskuvien varaan rakentuvasta populismista. Abdelrahman painottaa lainsäädäntötyön viitekehyksen tärkeyttä sekurokratian toiminnassa. Al-Sisin hallinto onkin säätänyt tiuhaan tahtiin uusia lakeja tämän virkaanastumisesta lähtien. Uusissa laeissa muun muassa kriminalisoidaan Egyptin lipun ja kansallishymnin loukkaaminen. Egyptin presidentti al-Sisi hakee oikeutusta näille tekniikoille viholliskuvien varaan rakentuvalla populismilla.

Lukuisat kertomukset todistavat siitä, että Egyptin vankilamaailmassa ruumiiseen kohdistuva väkivalta tapahtuu suljettujen ovien takana. Egyptin viranomaiset kuitenkin kiistävät vankien lausunnot ja väittävät, ettei vankiloissa harjoiteta väkivaltaa.

Egyptin hallinnolle toimittajien väkivaltaisella vapaudenriistolla on utilitaristinen funktio. Pelon mekanismi hiljentää potentiaalisen kritiikin jo ennalta käsin. Valtiovallan diskurssissa se lisää Egyptin turvallisuutta ja siten kansan onnellisuutta.

Kuva: Mahmoud Abou Zeid (Shawkan)

 

Liina Mustonen, 18 helmikuuta 2017

Egypti, ihmisoikeudet, Lähi-itä, vankilat

---