Turkki purkaa rajoituksia, vaikka uusia tartuntoja löytyy yhä paljon

Turkin koronakäyrä lähti laskuun huhtikuun toisella puoliskolla. Kuten niin monessa muussakin maassa, tiukimpia rajoituksia on ryhdytty purkamaan toukokuussa ja alustava tiekartta paluulle uuteen normaaliin on laadittu. Turkin talous on heikoissa kantimissa, ja valtion kassan pohja paistaa, joten maalla on kiire purkaa rajoituksia ja saada talous jälleen käyntiin heti, kun korona on saatu jotenkuten aisoihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen rajoitusten vaikutuksia ja suunnitelmia niiden purkamiseksi.

Tätä kirjoittaessani Turkissa on virallisten tietojen mukaan 151 615 todettua koronatapausta. 19.5. uusia tartuntoja löydettiin vain 1 022, mikä on merkittävä vähennys huhtikuun tautihuippuun verrattuna, jolloin tartuntoja löytyi päivässä viitisen tuhatta. Testejä on tehty keskivertopäivänä reilusti yli 30 000. Päinvastoin kuin ennustettiin, Turkin terveydenhuoltojärjestelmä ei ylikuormittunut: virallisten tilastojen mukaan tähän mennessä vain 4 199 henkeä on kuollut koronaan.

 

Vanhukset pääsivät ulos 60 päivän kotiarestin jälkeen

Turkissa suljettiin varhaisessa vaiheessa kaikki koulut ja päiväkodit, suurin osa pikkuliikkeistä, kahviloista ja ravintoloista, parturit ja ostoskeskukset. Yli 65-vuotiaille määrättiin yleinen ulkonaliikkumiskielto, ja myöhemmin tähän liitettiin kaikki sellaiset alle 21-vuotiaat, jotka eivät käy töissä. Istanbulin väestöstä arviolta kolmasosa on näiden rajoitusten alaisena. Turkissa havahduttiin kuitenkin siihen, että pitkittyneet tiukat rajoitukset romahduttavat vanhusten kunnon ja elämänlaadun. Äitienpäivästä 9.5. lähtien he ovat saaneet ulkoilla kerran viikossa sunnuntaisin muutaman tunnin, kun muut kaupunkien asukkaat ovat ulkonaliikkumiskiellossa. Ikäihmisten ulkoilun riemu on ollut suuri 60 sisällä vietetyn päivän jälkeen. Äitienpäivänä osa heistä odotti kengät jalassa, käsi ovenkahvalla kello yhtätoista, jotta yhtään ulkoiluminuuttia ei menisi hukkaan.

Maanantaina 11.5. avattiin kauppakeskukset ja parturikampaamot, tiukan ohjeistuksen saattamina. Kampaamoissa desinfioidaan, noudatetaan varausjärjestelmää ja käytetään kertakäyttöpyyhkeitä. Kauppakeskuksiin mennään lämmön mittauksen kautta ja sisäänottoa rajoitetaan.

Viime keskiviikkona ulkoilemaan pääsivät 40 päivää sisällä olleet 0–14-vuotiaat lapset ja perjantaina kartsalle pääsivät 15–20-vuotiaat. Maan sisäiset lennot aiotaan aloittaa toukokuun lopussa ja kesäkuussa Turkish Airlines aikoo lentää jo 75 lentoa viikossa 23 ulkomaankohteeseen, tosin ei vielä Helsinkiin. Hotellit ja turistikohteet ovat jo saaneet ohjeistuksen siitä, miten toimintaa voidaan jatkaa tartuntamahdollisuudet minimoiden. 16.3. lähtien suljettuina olleisiin moskeijoihin, tai ainakin niiden piha-alueille pääsee rukoilemaan 29.5. alkaen. Jalkapallon superliiga käynnistyy 12.6.

Myös muut sektorit toivovat paluuta jonkinlaiseen normaaliin. Muun muassa hääjuhlia järjestävät salongit kyselevät, milloin häitä voidaan jälleen järjestää. Ehkä tarvittavasta etäisyydestä voidaan huolehtia rajoittamalla juhlat korkeintaan 120 vieraaseen normaalin 300–600 sijaan.

Turkissa vietetään parhaillaan islamilaista ramadan-paastokuukautta, joka päättyy lauantaina 23.5. Paastoa seuraa kolmipäiväinen juhla ramazan bayramı (eid al-fitr), joka on muslimeille vuoden toiseksi tärkein. Sitä on monesti verrattu kristittyjen jouluun lahjoineen, herkkuineen ja sukulaisvierailuineen. Turkissa juhlapyhiä vietetään lauantaina alkavan, poikkeuksellisesti koko maan kattavan nelipäiväisen ulkonaliikkumiskiellon alaisena. Elämän toivotaan palaavan lähemmäksi normaaleja uriaan, mikäli juhlapyhät saadaan vietettyä kurinalaisesti ilman sukulaisvierailuja ja muuta sosialiseerausta.

 

Valtion rahakirstu ammottaa tyhjyyttään

Rajoitusten höllentämisellä on kiire, sillä Turkin talous ei kestä pitkää kriisiä. Ennen koronaa talous näytti olevan pikkuhiljaa toipumassa vuonna 2018 alkaneesta lamasta, mutta korona vei nämä toiveet. Maata vaivaavat korkea työttömyys, yksityissektorin ylivelkaantuminen, korruptio ja nepotismi sekä kansainvälisten sijoittajien epäluottamus presidentti Erdoğanin yksinvaltaista hallintojärjestelmää ja omalaatuisia talouspoliittisia näkemyksiä kohtaan. Näiden syiden vuoksi Turkilla on huonot mahdollisuudet korjata pandemian aiheuttamia taloudellisia tuhoja.

Turkin taloutta kohtaan tunnettu epäluottamus on näkynyt kansainvälisen pääoman paossa sekä Turkin liiran (TL) kurssissa, joka on vuoden alusta heikentynyt 15 prosenttia suhteessa dollariin. Turkin keskuspankki käytti vähiin käyneitä valuuttavarojaan liiran tukemiseen yrittäessään epätoivoisesti pitää kurssin alle seitsemän liiraa per dollari. Liira on myös joutunut kansainvälisten valuuttakeinottelijoiden kohteeksi, mikä Turkissa on esitetty pahantahtoisena hyökkäyksenä maata vastaan.

Koronan aiheuttama lovi Turkin bruttokansantuotteeseen on vähintään viisi prosenttia, mutta synkimpien arvioiden mukaan maan BKT:stä saattaa tänä vuonna kadota jopa neljännes. Matkailu muodostaa neljä prosenttia BKT:stä, ja viime vuonna ennätykselliset 50 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa toi Turkkiin yli 34 miljardia dollaria. Turkish Airlinesin liikevaihto vuonna 2018 oli lähes 11 miljardia dollaria, mutta nyt koneet pysyvät maassa. EU-maat ovat viennistä riippuvaisen Turkin tärkein vientikohde, ja niiden taloudet ovat myös ajautumassa kriisiin. Turkin vienti laski huhtikuussa kokonaiset 40 prosenttia.

Mikäli Turkki ei saa sovittua niin kutsuttua SWAP-pakettia Yhdysvaltojen tai jonkun muun liittolaismaan kanssa, se voi joutua rajoittamaan pääoman liikkuvuutta tai hakemaan apua IMF:ltä (Kansainvälinen valuuttarahasto). Erdoğan ei kuitenkaan halua kääntyä IMF:n puoleen, sillä sen avustuspaketeilla on ikävän tiukat reunaehdot, joiden vuoksi niiden poliittinen hinta tuppaa olemaan kova. Lisäksi IMF:n apu alistaisi Turkin valtiontalouden ulkopuolisen valvonnan alaiseksi.

 

Työttömyys, kurjuus ja hyväntekeväisyys

Monen turkkilaisen elintaso on romahtanut pandemian ja sen estämiseksi asetettujen rajoitusten myötä. Eräässä kyselytutkimuksessa 27 prosenttia vastaajista sanoi joutuneensa karsimaan kulujaan. Turkin työttömyysprosentti oli 13,7 % jo ennen koronakriisiä. Lisäksi Turkin työllisyysaste oli vain 45,7 %. Eri arvioiden mukaan koronakriisi on jättänyt vielä 5–7 miljoonaa ihmistä ilman työtä. Tässä arviossa ovat mukana myös lomautetut ja kolmen kuukauden irtisanomissuojan piirissä olevat työntekijät.

Turkissa on lomautusjärjestelmä, jossa työntekijänsä lomauttava työnantaja hakee korvausta työntekijöilleen. Korvausta on jo haettu yli kolmelle miljoonalle työntekijälle. Korvaus on minimissään 1 752 TL (236€) kuukaudessa. Koronan vuoksi asetetun kolmen kuukauden irtisanomissuojan alaisena olevat mutta palkattomalle lomalle laitetut työntekijät puolestaan ovat oikeutettuja 1 170 TL (158€) kuukausittaiseen korvaukseen (700 000 korvaushakemusta). Nämä tuet ovat kuitenkin liian pieniä elämiseen. Minimipalkka on 2 325 TL (314€) nettona, ja Turkin ammattiliittojen laskema köyhyysraja neljän hengen perheelle oli huhtikuussa 7 732 TL (1 044€). Summasta 2 374 TL on varattu pelkkiin ruokakuluihin. Tällä hetkellä tukien varassa elävien talouksien tulot eivät siis välttämättä riitä edes ruokaan, vuokrasta, kaasusta ja sähköstä puhumattakaan.

Oma ongelmansa on, että arviolta 34 prosenttia työvoimasta työskentelee pimeästi, tai kuten asia Turkissa ilmaistaan, ilman vakuutusta. He eivät ole oikeutettuja mihinkään työhön sidottuihin tukiin. AKP:n (Oikeus- ja kehityspuolue) hallitus ilmoitti heti kriisin alussa kertaluontoisesta 1 000 liiran tuesta kahdelle miljoonalle kaikkein heikoimmassa asemassa olevalle taloudelle. Tuki jaettiin kuitenkin joidenkin vanhojen, ei-julkisten listausten tai tilastojen mukaan. Myös eläkeläisille maksettiin kertaluontoisia tukia, ja kotitalouksille tarjottiin mahdollisuutta ottaa lainaa edullisin ehdoin.

Julkisen avun puutteiden ja aukkojen paikkaamiseksi suurissa kaupungeissa on käynnistetty laajamittaisia hyväntekeväisyyskampanjoita. Erityisesti Ankaran pormestari Mansur Yavaş on kehittänyt uusia tapoja auttaa. Hän lanseerasi kampanjan, jossa käydään maksamassa köyhien perheiden velat lähikaupassa. Hän myös markkinoi vanhaa osmaniaikaista perinnettä, jossa kaupasta voi ostaa kaksi leipää ja jättää toisen ilmaiskoriin sitä tarvitseville. Viimeisimpänä aloitteena Ankaran kaupunki lanseerasi sivuston, jossa lahjoittajat voivat valita lahjoituksen kohteeksi paastopäivän päättävän iftar-aterian, arvon latauksen köyhän kaupunkilaisen matkakortille, maksaa jonkun maksamatta jääneen vesilaskun tai antaa rahaa suoraan pankkitilille. Myös muut kaupungit ovat ottaneet käyttöön vastaavia mekanismeja, jotka ovatkin olleet varsin suosittuja. Julkisuudessa huolestusta on herättänyt se, miten pieniä laskuja osalla talouksista on jäänyt maksamatta. Millaisesta ahdingosta kertoo se, että perhe ei pysty maksamaan kolmen tai neljän euron vesilaskuaan tai joutuu kirjaamaan alle kahden euron hintaiset lääkeostokset apteekin velkavihkoon?

 

Voiko virallisiin tilastoihin tartunnoista ja kuolleista luottaa?

Turkin terveysministeri Dr. Fahrettin Koca, jolla on Twitterissä jo 5,4 miljoonaa seuraajaa, twiittaa joka ilta päivän tarkat testi-, tartunta-, tehohoito-, hengityskone-, kuolleisuus- ja parantumisluvut. Turkin media myös uutisoi nämä luvut ikään kuin ne olisivat täysin totta. Myös päätöksiä rajoitusten purkamisesta perustellaan laskevilla luvuilla, mutta ovatko ne luotettavia?

Lukujen luotettavuutta on epäilty, mutta koska Turkissa ei ole läpinäkyvää hallintoa tai vapaata, kriittistä mediaa, nämä satunnaiset kriittiset puheenvuorot eivät johda mihinkään. Kun joku keksi vertailla koronaan kuolleiden määrää Istanbulin kokonaiskuolleisuuteen ja aiempiin vuosiin, pääsy tilastoihin estettiin. Kun New York Times nosti aiheen esille, sen toiminta leimattiin Turkissa pahantahtoiseksi Turkin vastaiseksi kampanjoinniksi.

Ilmeisesti Turkin huomattavan alhaiset koronakuolleisuusluvut eivät kuitenkaan ole pahasti pielessä, eli kuolleita ei todellisuudessa ole moninkertaista määrää ilmoitettuun verrattuna. Tutkijat Evren Balta ja Soli Özel korostavat, että näin vähäinen kuolleiden määrä suhteessa tartunnan saaneisiin kertoo aidosti Turkin onnistumisesta. Onnistumisen syiksi he ovat arvioineet muun muassa sitä, että vanhukset hoidetaan yleensä kotona eikä hoivakodeissa, nuorta ikärakennetta, tehohoitopaikkojen runsasta määrää, hoitopaikkojen keskittymistä Istanbuliin, missä on myös suurin osa sairastuneista, sekä alhaista kynnystä kokeilla erilaisia lääkehoitoja potilaiden hoidossa.

 

Farssi viidessä näytöksessä: kasvomaskien jakelu

Turkki edellyttää kasvomaskien käyttöä ruokabasaareissa, kauppakeskuksissa sekä julkisissa liikennevälineissä. Tarvittavien maskien saaminen kuitenkin takkuili pahasti. Ensin ilmoitettiin, että maskeja voi kukin ostaa tarpeensa mukaan. Tästä nousi kuitenkin kohu, joten maskien myynti kiellettiin ja ilmoitettiin, että niitä jaetaan kansalaisille viisi kappaletta viikossa postin kautta. Turkin postin resurssit eivät kuitenkin riittäneet jakeluun laisinkaan, vaan sen konttorit ruuhkautuivat. Ehdotukset siitä, että kaupunkien paikallishallinnot olisivat sopivin jakelukanava, kaikuivat kuuroille korville.

Seuraavaksi päätettiin, että maskeja jaettaisiin apteekeista. Valtio lähettää kansalaiselle tekstiviestitse koodin, jota vastaan apteekki antaa maskit. No, koodien lähettäminen takkuili, samoin kuin apteekkien maskien saanti. Lisäksi apteekit valittivat ruuhkista ja henkilökunnan ja asiakkaiden terveyden vaarantumisesta, kun ihmiset kävivät kyselemässä olemattomia maskeja. Seuraavaksi hallitus keksi, että yritykset voisivat jakaa maskeja työntekijöilleen, mikä vähentäisi painetta apteekeissa. Työnantajillakin oli kuitenkin ongelmia saada tarvitsemiaan maskeja. Lopulta AKP taipui siihen, että kasvomaskeja voi myydä yhden liiran (13 senttiä) kattohintaan. Ilmeisesti maskeja on nyt riittävästi saatavilla. Aivan alkuaikoja lukuun ottamatta ongelmana ei ollut maskien riittämättömyys, vaan se, että niitä ei onnistuttu jakamaan väestölle.

Maskifarssi kuvaa hyvin niitä ongelmia, joita Turkilla on ollut koronan aiheuttamaan kriisiin ja hätään vastaamisessa. Erdoğan haluaa pitää kaikki langat käsisään myös kriisiavussa. Vain hän saa auttaa. Vanhuksille kotiin jaetut kasvomaskit ja sitruunakolognet annettiin tasavallan presidentin nimissä, samoin presidentin nimi ja logo on koristanut yli 50 maahan lähetettyjä avustustarvikepakkauksia. Kaikki apu on siis keskitetty valtion annettavaksi eikä sitä ole delegoitu kaupungeille ja kunnille. Valtion toimintakyky ei kuitenkaan ole riittänyt avun toimittamiseen sitä tarvitseville.

 

AKP avasi kauppakeskukset ennen moskeijoita

Kuten muuallakin, rajoitukset, korvaukset ja rajoitusten purkaminen ovat aiheuttaneet kiistoja myös Turkissa. Erityistä huolta on aiheuttanut kauppakeskusten avaaminen. Viruksen pelätään leviävän herkästi suljetuissa ja koneellisesti ilmastoiduissa tiloissa. Kuinka turvallista koneellinen ilmastointi on? Hallitusta on kritisoitu siitä, että se asettaa tärkeiden kannattajiensa eli kauppakeskusten rakentajien ja omistajien edun kansalaisten terveyden edelle. Turkissa on yli 400 kauppakeskusta, joista valtaosa on rakennettu AKP:n valtakaudella. Vääräleuat ovatkin jo huomauttaneet, että tilanne kuvaa hyvin AKP:n prioriteetteja: moskeijat ovat yhä kiinni, mutta kauppakeskukset auki.

Viettäessäni (Helsingissä) kolme viikkoa kotikaranteenissa korona-altistuksen vuoksi osaksi päivittäistä rutiiniani muodostui venyttely Turkin Fox TV:n viihteellisen, pitkän ja yleensä varsin dramaattisen kello seitsemän pääuutislähetyksen äärellä. 45 minuutista puoleentoista tuntiin kestävä Foxin pääuutislähetys on Turkin suosituin. Uutisointi toistuu huomattavan samanlaisena päivästä päivään. Uutisissa kauhistellaan Istanbulin vilinää: miksi ihmiset eivät pysy kotona? Reportteri käy ahdistelemassa päiväkävelijöitä ja tivaamassa näiltä, miksi nämä ovat liikkeellä ja eikö heillä pitäisi olla kasvomaskit.

Uutisointi keskittyy Istanbuliin ja Ankaraan. Toki maan tartunnoista 60 % on Istanbulissa, joka tiiviinä ja ruuhkaisena suurkaupunkina onkin varsinainen epidemiologin painajainen. Turkissa ei ole otettu käyttöön kokonaisvaltaista ulkonaliikkumiskieltoa, sillä talouden rattaat halutaan pitää pyörimässä. Suuremmissa kaupungeissa on kuitenkin ollut käytössä määräaikaisia ulkonaliikkumiskieltoja viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Tätä kirjoittaessani 25:ssä Turkin kaupungissa on juuri päättynyt nelipäiväinen ulkonaliikkumiskielto. Myös liikkumista kaupungeista ulos on rajoitettu.

Rannoilla ulkoilu on kielletty ja puistot suljettu. Busseihin otetaan paljon normaalia vähemmän matkustajia. Ulkonaliikkumiskiellot auttavat kuitenkin vain jonkin verran: vihannesbasaarit ja kadut ovat täynnä ruokaostoksia tekeviä istanbulilaisia ennen ja jälkeen ulkonaliikkumiskieltojen. Pelkästään työssäkäyvät matkustajat riittävät ruuhkauttamaan julkiset liikennevälineet, ja autotiet ovat tukossa yksityisautoilun suosion nousun vuoksi.

Valtion epäonnistuminen kasvomaskien jakelussa oli myös pitkään osa päivittäistä ohjelmaa. Tämän lisäksi uutisissa käydään säännöllisesti työvoimatoimiston (İş-Kur, Türkiye İş-Kurumu) Ankaran toimiston edessä haastattelemassa töitä etsiviä ihmisiä, jotka kertovat ahdingostaan. Epätoivon kuvaukset ovat aina samanlaisia: kotona odottavat kaksi lasta, rahaa ei ole vuokraan tai kaasulaskuun, jotka ovat muuten paljon isommat kuin ennen(!). Koko perhe elää isoäidin pienellä eläkkeellä, eikä valtion lupaamia lomautuskorvauksia tai muita korvauksia ole vielä kuulunut.

Populistinen ja pienen ihmisen asialla oleva Fox ei juurikaan analysoi rakenteellisia ongelmia tai niiden vaatimusten ristiriitaisuutta, joille uutisissa annetaan tilaa: asiantuntijat varoittavat rajoitusten purkamiseen liittyvistä riskeistä, kun taas rajoitusten vuoksi tuloitta jäävät työttömät ja yrittäjät vaativat lisätukea valtiolta, jonka kassa on tyhjä ja joka siksi on purkamassa rajoituksia.

Uutisia muualta kuin Länsi-Turkin suurkaupungeista on vain satunnaisesti, eikä Foxista saa tietää mitään maaseudun tai pikkukaupunkien tilanteesta. Jatkuuko elämä niissä yhtään normaalimmissa merkeissä? Vertailu muihin maihin on myös vähäistä: raportointi ulkomailta sisältää tartunta- ja kuolleisuuslukuja tai kuvailee lyhyesti taloudellisia pelastuspaketteja.

Foxin avoimen AKP-kriittinen uutisointi oli valtaapitäjille liikaa, joten radiota ja televisiota säätelevä RTÜK langetti huhtikuussa Turkin Foxille ankaran sakkorangaistuksen ja uutislähetykselle kolmen päivän lähetyskiellon. En jaksa Suomesta käsin seurata säännöllisesti AKP-mielistä mediaa, mutta käsittääkseni se keskittyy ylistämään AKP:n hallituksen toimintaa koronan vastaisessa kamppailussa. Turkki on esimerkillinen ja mallina muulle maailmalle, jolle Turkki tarjoisikin auttavan kätensä lahjoittaen maskeja ja muita sairaanhoitotarvikkeita.

Eräs turkkilainen ystäväni kiinnitti huomioni siihen, miten varovaisia Turkin julkisessa keskustelussa tällä hetkellä ollaan. Miljoonat ihmiset ovat menettäneet normaalin elämän mahdollistavat säännölliset tulonsa samaan aikaan kun välttämättömyystarvikkeiden hinnat ovat olleet nousussa. Turkissa ilmeisesti pelätään kurjistamisen aiheuttavan jatkuessaan levottomuuksia ja ryöstelyä.

 

Suuren johtajan suosio

Miten korona vaikuttaa presidentti Erdoğanin asemaan? Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa. Arviot vaihtelevat aikaistettujen vaalien häviämisestä ja vallan menetyksestä vaalien perumiseen ja avoimeen diktatuurin siirtymiseen. Jälkimmäistä arvelua tukee se, että Erdoğan on viime aikoina ollut hanakka luokittelemaan tärkeimmän oppositiopuolueen CHP:n (Tasavaltalainen kansanpuolue) poliitikot terroristeiksi tai vähintäänkin terroristien tukijoiksi, siis Turkin vihollisiksi.

Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan AKP:n kannatus on nyt 37,4 prosenttia, mikä on viisi prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 parlamenttivaaleissa. Kannatusta ovat syöneet erityisesti entisten AKPlaisten perustamat kilpailevat puolueet, jotka saivat tiedustelussa yhteensä lähes neljän prosentin kannatuksen. Toisaalta taas kyselyn vastaajista 43 prosenttia katsoi AKP:n hallituksen selvinneen kunnialla koronakriisin hoidosta ja 17 prosenttia oli sitä mieltä, että hallitus oli selvinnyt jokseenkin hyvin. Vain 35 prosenttia piti suoritusta huonona.

Artikkelikuva: Üsküdarin basaari 15.5.2020. Istanbulilaiset ovat ostoksilla ennen nelipäiväistä ulkonaliikkumiskieltoa. Krediitti: tolgaildun / Shutterstock.com

Anu Leinonen, 20 toukokuuta 2020

AKP, demokratia, Istanbul, koronavirus, talous, Turkki

---