kuvituskuva.

Turkin talous- ja pakolaistilanne uhkaavat presidentti Erdoğanin valtaa

Minne menet Turkki? Osa 2

Konservatiivista Oikeus ja kehitys -puoluetta (AKP) johtavan Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin lähes 20 vuotta kestänyt valtakausi saattaa kaatua Turkin heikkoon talous- ja pakolaistilanteeseen seuraavissa vaaleissa.  

Turkin seuraavat parlamenttivaalit pidetään 18. kesäkuuta 2023, jos niiden ajankohtaa ei aikaisteta. Vuonna 2023 on kulunut sata vuotta Turkin modernin tasavallan perustamisesta. Turkkilaiset äänestävät samana päivänä uudesta presidentistä ja 600 parlamentin jäsenestä, joiden kaikkien kausi kestää viisi vuotta. 

Erdoğanin pääministerikaudella vuonna 2017 perustuslakia muutettiin niin, että presidentin valta kasvoi ja pääministerin tehtävä lakkautettiin. Turkkilaiset tietävät, kenen käsiin valta on keskitetty, ja yhteiskunnalliset epäkohdat tulevat kalliiksi Erdoğanin kannatukselle. 

Turkin liiran romahdus heiluttaa politiikan kurssia 

Turkin oppositiopuolueet ovat toistuvasti vaatineet ennenaikaisten parlamenttivaalien järjestämistä. Turkin parlamentissa enemmistön tukea nauttiva AKP:n ja äärikansallismielisen MHP:n liittouma on menettänyt kyselyissä kannatustaan, joten ne eivät luonnollisesti ole kannattaneet vaalien aikaistamista. Syyskuussa 2021 oppositiopuolueet nauttivat ensimmäistä kertaa kyselyssä suurempaa kannatusta kuin hallituspuolueet.  

Mikäli vaalit pidettäisiin nyt, Recep Tayyip Erdoğanin olisi perusteltua pelätä tappiota ja opposition puolestaan odottaa voittoa sekä parlamentti- että presidentinvaaleissa. 

Puoluekannatuksen muutokseen vaikuttaa eniten Turkin heikentynyt taloustilanne. Koronakriisi ajoi lähes kaksi miljoonaa turkkilaista köyhyysrajan alapuolelle. Turkin talous nousi viime vuonna koronakriisin aiheuttamasta aallonpohjasta, mutta nyt talouskasvu vahvistaa inflaatiota 

Turkin liira on vuodesta 2018 lähtien menettänyt yli kaksi kolmasosaa arvostaan. Yksistään vuoden 2021 lopulla Turkin liira menetti 30 prosenttia arvostaan suhteessa Yhdysvaltain dollariin.  

Yli puolet Turkin yksityisen ja julkisen sektorin veloista on sidottu ulkomaiseen valuuttaan, joten joka kerta, kun liiran arvo heikkenee, näiden velkojen hoitaminen vaikeutuu. Lisäksi asuntojen vuokrat ovat viime vuosina nousseet yli 50 prosenttia useimmissa suurissa kaupungeissa kuten Istanbulissa. Peruselintarvikkeiden hinnat ovat myös nousseet rajusti. Esimerkiksi kananlihan ja margariinin hinnat nousivat 50 prosenttia.  

Näiden tietojen valossa ei ole ihme, että useampi kuin kolme neljästä nuoresta turkkilaisesta on huolestunut maansa taloustilanteesta. Tämä murentaa hallitsevan AKP:n kannatusta. 

Oppositio haastaa hallituksen pakolaiskysymyksellä 

Turkin pitkään jatkunut pakolaistilanne on toiseksi eniten vaikuttava tekijä muuttuneessa puoluekannatuksessa. Turkissa on väliaikaisen suojelun statuksella yli 3,7 miljoonaa syyrialaispakolaista ja yli 300 000 afgaanipakolaista. Huomattava yksityiskohta on, että Turkissa asuville syyrialaisille on viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyt 693 000 lasta. UNHCR:n mukaan vain reilut 262 000 syyrialaista on palannut vapaaehtoisesti kotimaahansa. 

Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) puheenjohtaja Kemal Kılıçdaroğlu linjasi toukokuussa 2018, että kaikki syyrialaispakolaiset on palautettava takaisin Syyriaan.  

”Otimme sisällissotaa paenneet syyrialaiset avosylin vastaan. Enää Syyriassa ei ole pitkäaikaista konfliktia, vaan sota on päättymässä. Nyt siskojemme ja veljiemme on palattava heidän omaan maahansa. Heihin on käytetty noin 30 miljardia dollaria,” perusteli Kılıçdaroğlu. 

Suurimpana oppositiopuolueena CHP toisti lupauksensa syyskuussa 2019, jolloin Kılıçdaroğlu sanoi syyrialaispakolaisten palaavan kotimaahansa kahden vuoden kuluessa siitä, kun CHP on noussut valtaan Turkissa. Keväällä ja kesällä 2019 käydyissä paikallisvaaleissa CHP voitti pormestarin tehtävän kolmessa suuressa kaupungissa: Istanbulissa, Ankarassa ja Izmirissä. Ankarassa päättyi AKP-taustaisten pormestarien kaksikymmentä vuotta kestänyt valtakausi. Lisäksi AKP menetti johtoasemansa seitsemässä Turkin kahdestatoista suurimmasta kaupungista. 

Istanbulin Bilgin yliopiston professorin Ayhan Kayan mukaan Turkkia vuodesta 2002 lähtien hallinnut AKP on käyttänyt siirtolaisuutta geopolitiikan välineenä. CHP on nyt oppinut käyttämään AKP:n omaa asetta sisäpolitiikan välineenä sitä vastaan. 

Turkissa on yleinen arvio, että heikentyneen taloustilanteen lisäksi CHP:n pakolaisvastainen linja toi puolueelle paikallisvaalien voiton. Yhä useammat turkkilaiset kokivat, että AKP on ollut liian myönteinen pakolaisia kohtaan.  

AKP on muuttunut pakolaisvastaisemmaksi 

AKP onkin pyrkinyt vastaamaan turkkilaisten huoliin sekä talous- että pakolaistilanteesta. Paikallisvaalien alla viranomaiset esimerkiksi pystyttivät myyntikojuja kaupunkeihin ympäri maata. Kojuissa myytiin kasviksia alennettuun hintaan suoraan kuluttajille, mutta kojut katosivat katukuvasta pian vaalien jälkeen.  

Ayhan Kayan mukaan AKP muutti kesän 2019 jälkeen suhtautumistaan pakolaisia kohtaan ja vaatii nyt julkisesti syyrialaisten paluuta kotimaahansa. Turkin mediassa on kahden vuoden ajan säännöllisesti kerrottu tuhansista syyrialaisista, jotka on väitetysti palautettu tai ovat palanneet Syyriaan.  

Turkki panostaa siihen, että pakolaisten on vaikeampi päästä maahan. Se on rakentanut yli 200 kilometriä muuria Iranin ja Irakin vastaisille rajoilleen. Toissa vuonna Turkin armeija lähetti tuhansia sotilaita Syyrian puolelle Idlibin maakuntaan estämään jopa kahden miljoonan syyrialaisen lähtemistä pakolaisiksi Turkkiin. Samaan aikaan AKP on vastannut CHP:n osoittamaan kritiikkiin. AKP:n mukaan Turkin talous romahtaisi, jos kaikki syyrialaispakolaiset palaisivat yhtäkkiä kotimaahansa.  

Turkkilaisten pakolaisia kohtaan kokeman pelon lietsomisella on vakavia seurauksia yhteiskuntarauhalle. Ankarassa vihainen väkijoukko hyökkäsi syyrialaisten omistamiin asuntoihin ja yrityksiin elokuussa 2021, kun levisi huhu, että syyrialaispakolaiset olisivat surmanneet turkkilaisen nuoren miehen. 

Ystävistä hyväksikäyttäjiksi 

AKP:n ja muidenkin puolueiden retoriikkaan kuului vielä 2010-luvun alkupuolella kutsua syyrialaispakolaisia ”ystäviksi” ja ”vieraiksi”. Islamilaisen tradition mukaan Medinan asukkaat, ansarit, auttoivat profeetta Muhammedia ja hänen seuraajiaan, kun heitä oli vainottu Mekassa. Tähän pohjautuen Turkissa katsottiin, että on hyvien muslimien velvollisuus olla vieraanvaraisia syyrialaisille ystäville.  

AKP:n ja CHP:n retoriikan perusteella vieraanvaraisuus on tullut poliittisesti tiensä päähän. Turkissa pakolaisia kohtaan tunnettu ”Ansarin henki” on vaihtunut ”Simsarin hengeksi,” jossa isännät käyttävät vieraitaan taloudelliseksi hyödykseen. 

Syyrialaisten asema työmarkkinoilla on vaikea, sillä erittäin harvalla on laillista oikeutta tehdä töitä Turkissa. Valtaosa syyrialaisista on pakotettuja tekemään töitä laittomasti, mikä altistaa heidät hyväksikäytölle, pitkille työpäiville ja matalalle palkalle. 

AKP:ta lähellä olevat henkilöt ja elinkeinoelämä voivat hyötyä syyrialaisten tekemästä matalasti palkatusta työstä, mutta heikko taloustilanne yhdistettynä maailman suurimpaan määrään pakolaisia on saanut yhä useamman turkkilaisen kääntymään nykyisiä vallanpitäjiä vastaan.  

Kurdit kuninkaantekijöinä? 

HDP:n johtajat haluaisivat varmasti mittauttaa kannatuksensa vaaleissa, mutta puolueen entiset puheenjohtajat Selahattin Demirtaş and Figen Yüksekdağ ovat olleet yli viisi vuotta vankilassa. DemirtaşYüksekdağ ja joukko muita kurdipoliitikkoja vangittiin 4. marraskuuta 2016 syytettyinä yhteyksistä kurdien PKK-järjestöön.  

Vangitsemisen jälkeen HDP on yritetty julistaa oikeudessa laittomaksi puolueeksi. Näin Erdoğanin hallinto on heikentänyt merkittävästi yhtä poliittista vastustajaansa, joka saattaisi parlamenttivaalien jälkeen olla kuninkaantekijä tasavahvojen AKP:n ja CHP:n välillä. 

Turkissa on tehty lainsäädäntömuutos, jonka ansiosta presidentti Erdoğan ei tarvitse parlamentin erillistä hyväksyntää Turkin rajojen ulkopuolella tapahtuvalle sotilasoperaatiolle.  

Turkin mahdollisella uudella operaatiolla Syyrian kurdijoukkoja vastaan on suora kytkös sisäpolitiikkaan. Sillä pyritään torppaamaan pääoppositiopuolue CHP:n ja kurdien HDP:n yhteistyö. Tuo yhteistyöhän nosti CHP:n valtaan suurissa kaupungeissa vuoden 2019 paikallisvaaleissa,” twiittasi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta 2. marraskuuta 2021. 

Tasavallan tulevaisuus 

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on aiemmin rakentanut poliittisen enemmistönsä AKP:n vahvan vaalituloksen lisäksi yhteistyöhön konservatiivisten kurdien tai äärikansallismielisen MHP:n kanssa. Turkin oppositio on vuosien ajan pyrkinyt luomaan uskottavan vastavoiman hallitseville puolueille ja näyttää nyt viimein onnistuneen tavoitteessaan. 

“Turkissa on valmisteilla laaja progressiivinen oppositiokoalitio: pääoppositiopuolueen Kılıçdaroğlu presidenttiehdokkaaksi, nationalistinen Iyi Parti mukaan, eurofiili Babacan valtiovarainministeriksi ja kurdikysymyksen ratkaisu parlamenttiin yhdessä kurdipuolue HDP:n kanssa,” twiittasi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta 27. syyskuuta 2021. 

Vaikuttaa siltä, että pääoppositiopuolue CHP yrittää kaataa AKP:n ja presidentti Erdoğanin vallasta tarjoamalla turkkilaisille kolmatta tietä, joka tasavaltalaisten ja konservatiivien ajatuksia yhdistämällä saisi parlamenttivaaleissa enemmistön tuen. Kuka vallan saakaan, niin Erdoğan valtakautta edeltäneen kaltaiseen Turkkiin ei ole enää paluuta.  

”Seuraavissa vaaleissa Turkki on tienhaarassa. Jos oppositio voittaa, sen on kyettävä saamaan mukaan konservatiivit ja ylitettävä sekulaarien ja uskonnollisten välinen jakolinja. Autoritaarinen järjestelmä on mahdollista murtaa laajalla demokratialiikkeellä,” arvioi Lähi-idän teknillisen yliopiston kansainvälisten suhteiden professori İhsan Dağı 15. lokakuuta 2021. 

Lue myös sarjan muut osat

Osa 1: Samat arvot vai arvoista viis – Turkin neuvottelut Afganistanin kanssa

Osa 3: Turkin uusosmanilainen ulkopolitiikka Balkanilla: kauppaa Serbian kanssa, muslimeille terveisiä

Osa 4: İstanbul Başakşehir FK – Erdoğanin seura: Turkki, pehmeä vaikuttaminen ja jalkapallo



Simon Elo, 26 tammikuuta 2022

, , , ,




Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.