Tradition ja tieteen välissä: korona Jordaniassa
Kreikkalainen filosofi lausui aikoinaan, että sota on kaiken luoja. Tuhansien vuosien ajan sota olikin keskeinen historian kurssia muokkaava tekijä. Nyt vuorostaan on mahdollista, että koronavirus muuttaa jordanialaista yhteiskuntaa ja valtiota radikaalilla tavalla. Vaikka virus perusolemukseltaan kuuluu luonnon ja biologiaan piiriin, siitä on tullut myös sosiokulttuurinen objekti, joka tuo näkyviin niin konservatiivisia ja sekulaareja kuin heimo- ja kansalaisyhteiskunnan puhetapoja. Jordaniassa koronaviruksesta on muodostumassa myös enenevissä määrin poliittinen työkalu, jonka avulla hallinto, kuningashuone, armeija, tiedustelupalvelu ja byrokratia pyrkivät kukin tahoillaan kasvattamaan omaa valtaansa ja legitimiteettiään.
Vielä yli kaksi kuukautta koronaviruksen ilmestyttyä Kiinassa, kiinnostus aiheeseen Jordaniassa rajoittui ainoastaan mediaan. Hallinto ja kansalaiset eivät reagoineet minkäänlaisin toimin sen muodostamaan uhkaan. Vielä tässä vaiheessa viruksen ajateltiin liittyvän kiinalaiseen ruokakulttuuriin ja tautihistoriaan, joten se nähtiin täysin irrallisena Jordaniasta ja jordanialaisista.
Maaliskuun puolivälissä Jordanian hallitus viimein reagoi sulkemalla kaikki rajansa niin, että maitse, meritse ja ilmateitse maahan pääsi enää rahti. Hallinto keskeytti myös opetuksen maan kouluissa ja yliopistoissa. Osana pian seurannutta puolustusmääräysten sarjaa maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto ja armeija määrättiin ulos parakeistaan valvomaan sen noudattamista yhteistyössä poliisin kanssa.
Puolustusmääräykset mahdollistavat erinäiset taloudelliset, poliittiset ja turvallisuuteen liittyvät toimet ilman parlamentin tai oikeuslaitoksen valtuutusta. Kuningas Abdullah II on kuitenkin ohjeistanut pääministeri Omar Razzazia käyttämään puolustusmääräysten suomaa valtaa kapeimmalla mahdollisimmalla tavalla niin, että tämä ei vaikuta jordanialaisten kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin.
Sittemmin maasta on paljastunut useita tartuntoja, joiden kaikkien juuret juontavat länsimaihin, kuten Espanjaan ja Italiaan. Todetut tapaukset ovat keskittyneet kahteen kaupunkiin, neljän miljoonan asukkaan pääkaupunki Ammaniin, sekä maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, noin kahden miljoonan asukkaan Irbidiin. Huhtikuun 28. päivään mennessä Jordaniassa on todettu 449 tapausta, joista kuolemaan on johtanut 7.
Koronakriisin aikana pelko tulee useasta lähteestä. Ensinnäkin sitä aiheuttaa pandemian luoma suuri vaara itsessään. Toisaalta jordanialaisten täytyy tulla toimeen ahdistuksen ja stressin kanssa, jotka ovat seurausta viikkoja kestäneestä ulkonaliikkumiskiellosta ja kotikaranteenista sekä toimeentulon ja elämän muiden edellytysten menettämisen pelosta nyt kun tehtaat, maatilat, yritykset ja julkiset laitokset on suljettu. Kaiken tämän lisäksi tulee jordanialaisten huoli maansa poliittisesta tulevaisuudesta alueella, jonka ominaispiirre on vuosikymmeniä kestänyt poliittinen epävakaus.
Kehittyvä talous ja nopea väestönkasvu
Jordanian valtio on vain sadan vuoden ikäinen. Valtio alkoi muodostua Levanttia yli neljä vuosisataa hallinneen Osmani-imperiumin kukistuttua ensimmäisessä maailmansodassa. Virallisesti se perustettiin sodan voittajapuolella olleen Iso-Britannian valvonnassa. Perustamisesta lähtien Jordaniaa ovat määrittäneet taloudelliset ja sosiaaliset haasteet, joita ovat osaltaan synnyttäneet ympäröivän alueen toistuvat sodat ja konfliktit ja näistä johtuva pakolaisuus Palestiinasta, Libanonista, Irakista, Syyriasta ja jopa Libyasta.
Jordanian talous kuuluu kolmannen maailman pienten talouksien joukkoon. Viime vuonna maan bruttokansantuote jäi alle 40 miljardin dollarin ja henkeä kohden laskettavat keskimääräiset tulot jäivät alle neljän tuhannen dollarin. Viimeisen seitsemän vuoden aikana talouskasvu Jordaniassa ei ole ylittänyt kolmea prosenttia, minkä alhaisuutta korostaa se, että maan väestö kasvaa kahden prosentin vuotuista tahtia. Ottaen huomioon nämä luvat ja sen, että Jordanian terveydenhuoltojärjestelmä on luotu vain 60 vuotta sitten, on ilmeistä, että koronavirus on suurin haaste, jonka maan terveyssektori on koskaan joutunut kohtaamaan. Ennen Jordanian terveydenhuoltojärjestelmän perustamista kansan terveydenhuolto perustui suullisena perinteenä välitettyyn kansanparannukseen. Nämä sukupolvelta toiselle välitetyt hoidot perustuivat yrttien ja kasvien, sekä myös rukousten ja loitsujen oletettuun voimaan.
Itsenäisyyden aikana Jordanian talous on siirtynyt karjataloudesta maatalouteen, kauppaan, palveluihin ja teollisuuteen. Kuusikymmentäluvun lopulle saakka yli 65 prosenttia kansasta sai toimeentulonsa maanviljelystä. Jordanian väkiluku on kasvanut räjähdysmäisesti: 1940-luvulla pääasiassa viljelijöistä ja paimentolaisista koostuva väestö oli kooltaan ainoastaan neljännesmiljoonan, kun se tänä päivänä on noin kymmenen miljoonaa. Tämä astronominen kasvu selittyy niin korkealla syntyvyydellä kuin Palestiinasta, Syyriasta, Irakista ja Libanonista maahan muuttaneilla siirtolaisilla.
Korona on jumalan rangaistus Kiinalle
Jordanialaisessa mediassa ja kadulla on kiertänyt kertomuksia “kiinalaisesta viruksesta”, jotka demonisoivat Kiinaa kansakuntana ja kulttuurina. Nämä kertomukset linkittävät viruksen Kiinaan, yhdistävät sen maan outoon ja eksoottiseen ruokavalioon ja esittävät viruksen juontuvan kiinalaisten tavasta syödä erikoisia “kiellettyjä” ruokia, kuten lintuja, matelijoita ja lepakoita. Media on myös kertonut Kiinan historiallisista nälänhädistä, joiden seurauksena nälkiintyneet kiinalaiset joutuivat syömään hyönteisiä ja eläimiä, kuten koiria, lepakoita ja jyrsijöitä. Näissä Kiinaa demonisoivissa ja sen outoutta korostavissa kehystyksissä jätetään huomioimatta se, että maasta löytyy yksi maailman vanhimmista ja rikkaimmista ruokakulttuureista.
Tässä imagosodassa oli aivan ilmeisesti tavoitteena osoittaa Kiinan olevan vastuussa pandemiasta sekä sen epäonnistuminen koronaviruksen hoidossa ja hallitsemisessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi läntisessä propagandistisessa kertomuksessa pandemiasta esitettiin pahansuopia syytöksiä siitä, miten Kiina tarkoituksella piilotti totuuden tapahtumien kulusta ja uhrien määrästä Wuhanissa. Voidaan kenties sanoa, että tässä oli kyse läntisen orientalistisen puhetavan esiin kaivamisesta ja hyödyntämisestä itäisen tyrannian kuvaston propagoimiseksi. Tällöin orientti esitetään alueena ja kulttuurina, jota määrittää autoritaarinen totuuden monopolisoiva ja sen omalta kansaltaan pimittävä hallinto. Jordanialaisessa versiossa tästä kertomuksesta hyödynnettiin myös uskontoa. Koronaviruksen nähtiin olevan jumalan rangaistus kiinalaisille, jotka olivat tuoneet päällensä taivaallisen kirouksen rikkoessaan jumalan opetuksia ruokavaliollaan.
Tällaisessa propagandassa jää – tai jätetään – mainitsematta toinen koronaviruksen variantti, MERS-CoV, joka on tarttunut ihmisiin arabialaisten kameleiden kautta. Tähän mennessä Lähi-idässä (Mashriq) on tilastoitu yli 2500 kuolemaa, jotka ovat seuranneet kontakteista kameleiden kanssa, mukaan lukien näiden virtsan juomisesta. Kamelin virtsaa juodaan eräissä alueen yhteisöissä lääkinnällisessä tarkoituksessa ja etenkin Arabian niemimaalta löytyy muslimeita, jotka tekevät näin myös uskonnollisissa rituaaleissa.
Jordanialaiset tradition ja tieteen ristitulessa
Koronapandemian edessä vastakkainasettelut ja konfliktit erinäisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten kokonaisuuksien välillä nousevat pintaan Jordaniassa: traditiot vastaan moderni, teknokratia vastaan populaari, sekulaari vastaan uskonnollinen sekä yksilöllinen vastaan kollektiivinen.
Aikana, jolloin teknokraateista ja lääkäreistä on kuoriutunut televisiotähtiä, jotka pyytävät ihmisiä harjoittamaan sosiaalista eristäytymistä, iso osa yhteiskunnasta on itsepäisesti pitänyt kiinni perinteisten sääntöjen mukaisesta elämästä. Epidemian leviäminen Pohjois-Jordaniassa oli seurausta hääseremoniasta, jonka sulhanen ja morsian halusivat välttämättä pitää vallitsevien sosiaalisten normien mukaisesti: suuressa hääsalissa ja noin 400 vieraan läsnäollessa. Mukana oli myös morsiamen isä, joka oli muutamaa päivää aikaisemmin saapunut Espanjasta, jossa hän oli saanut koronatartunnan.
Jordaniassa avioliitto nähdään edelleen liittona kahden klaanin, kylän tai sektin välillä – ei liittona kahden yksilön välillä, kuten esimerkiksi lännessä. Vaikka tieteen ja lääketieteen logiikka edellytti 1–2 metrin turvavälejä yksilöiden välillä infektion leviämisen estämiseksi, sosiaaliset normit kutsuivat kollektiiviseen, suureen juhlalliseen kokoontumiseen ja yhteisölliseen rituaaliin. Teknokraattinen lähestymistapa sai tässä tapauksessa väistyä traditioiden ja sosiaalisten normien tieltä. Ironisen tästä tapauksesta tekee se, että niin sulhanen kuin morsian ovat molemmat ammatiltaan farmaseutteja.
Myös uskonnollis-myyttisen ja tieteellis-teknillis-lääketieteellisten lähestymistapojen välillä on ollut ristiriitoja. Epidemiologien suositusten perusteella Jordanian hallitus kielsi kollektiivisen rukoilemisen kirkoissa ja moskeijoissa, mutta eräät uskonnolliset johtajat pitivät kiinni moskeijoissa rukoilemisesta uhmaten näin valtion päätöstä. Valtio onnistui lopulta toimeenpanemaan määräyksensä käyttäen hyväkseen hallinnolle myötämielisiä uskonoppineita, jotka julkaisivat useita fatwoja sen puolesta, että jordanialaiset pysyisivät kodeissaan ja myös rukoilisivat siellä. Uskonoppineiden vastustus moskeijoiden sulkemiseen ei ole yllättävää yhteiskunnassa, jota vanhat traditionaaliset ajatusmallit hallitsevat. Jordanialaisessa muslimiyhteisössä taudinaiheuttajina pidetään usein modernin lääketieteen tutkimien virusten, bakteerien tai myrkyllisten aineiden sijaan kohtaloa, demonia tai pahaa silmää.
Uusliberalismin kyseenalaistus
Koronan vastaisessa sodassa on noussut esiin myös konflikti konservatiivisten ja uusliberaalien voimien välillä. Konservatiivit löytävät valtiosta ja byrokratiasta turvan kaikilta poliittisilta, taloudellisilta ja terveydellisiltä vaaroilta, myös uusliberalismilta, jonka oppeja Jordaniassa on toteutettu 1980-luvun puolivälistä saakka. Niiden mukaisesti valtio on vetäytynyt useilta julkisen sektorin osa-alueilta, kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Koronavirus on aiheuttanut suurta pelkoa Jordaniassa siksi, että maan terveydenhuoltojärjestelmä on pahasti aliresursoitu. Tätä selittää osaltaan halu investoida armeijaan ja turvallisuuteen, joihin käytetään maassa rahaa kuusi kertaa enemmän kuin terveydenhuoltoon.
Mahdollisia tulevaisuuksia
On selvää, että koronavirusta seuraava aika tulee eroamaan sitä edeltäneestä. Koronakriisi on jo nyt herättänyt suuria kysymyksiä valtion tulevaisuudesta, julkisen ja yksityisen sektorin roolista sekä armeijan, tiedustelupalvelun sekä byrokratian roolista. Yli kolme vuosikymmentä kestänyt äärimmäisen uusliberaalin politiikan aikakausi koulutuksessa, terveydenhuollossa, liikenteessä, pankkitoiminnassa ja monella muulla yhteiskunnan osa-alueella on johtanut taloudelliseen kriisiin ja heikentänyt hallintoa ja sen legitimiteettiä. Koronavirus näyttää nyt kiihdyttävän debattia uusista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista poluista, joita pitkin kulkea kohti tulevaisuutta.
Samaan aikaan, kun koronakriisi on heikentänyt ja uuvuttanut Jordaniaa taloudellisesti, voidaan sen paradoksaalisesti myös nähdä palauttaneen osan hallinnon aiemmin menettämästä suosiosta ja legitimiteetistä. Näin sen on tehnyt mahdollistaessaan argumentin, jonka mukaan hallinto on onnistunut kontrolloimaan pandemiaa täydellisesti ja näin suojellut jordanialaisten elämiä siitä huolimatta, että maalla on ollut laittaa tähän työhön vain rajallisesti resursseja.
Artikkelin on kääntänyt englanninkielisestä alkuperäistekstistä Taavi Sundell
Artikkelikuva: Shutterstock/Leon Wilhelm