Syyrialaiset karsastavat Assadin hallintoa ja kannattavat demokraattista prosessia – vastine Ari Kerkkäsen tekemään kirja-arvosteluun

Lähi-itä NYT julkaisi 21.1.2019 Ari Kerkkäsen kirjoittaman arvostelun kirjastamme Syyrian sota: Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa. Kommentoimme alla kirjoituksen tulkintoja Assadin ja demokratian suosiosta Syyriassa.

Kerkkänen kirjoittaa:

“Suhteellisen vähälle huomiolle on jäänyt se, että monet syyrialaiset kannattavat nykyistä hallintoa, kuka mistäkin syystä. Assad olisi ollut paljon suuremmissa, ehkäpä ylitsepääsemättömissä vaikeuksissa ilman näiden turvallisuuskoneiston palveluksessa olevien, valtion virastoissa työskentelevien, liikemaailmaa edustavien ja ihan tavallisten syyrialaisten tukea. Tämä jää usein liian vähälle huomiolle, eikä sitä myöskään Bahmanin ja Jäntin kirjassa juuri huomioida. Autoritaarinen hallinto ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen tai erillinen, siitä riippumaton osa. Se ei pysty toimimaan pelkästään ulkopuolisen tuen turvin, vaan tarvitsee ihmisiä, kansalaisia toimiakseen. Näitä syyrialaisia, mukaan lukien enemmistöä edustavat sunnimuslimit, on ollut riittävästi läpi kansannousun ja sodan.” (Korostus lisätty)

“Kirjan sivuilla 139–141 esitetyt johtopäätökset, että suurin osa syyrialaisista haluaa demokratiaa, jäävät huteralle pohjalle. Päätelmä on tehty lainaten kyselytutkimusta, johon osallistui vain noin 1000 syyrialaista ilman tietoa siitä, millä alueilla kyselytutkimus tehtiin, mitkä olivat kysymykset ja mikä oli kyselyn aikana vallitseva tilanne. Tämän kyselyn tulosten yleistäminen edustamaan kaikkien syyrialaisten näkökantoja on kyseenalaista. Mutta selvää on, että valtaosa syyrialaisista haluaa rauhaa, tavallista elämää, työtä ja koulutusta – mieluiten sellaisen hallinnon alaisuudessa, joka ei ole islamistinen. Monelle Syyrian tilanne ennen kansannousua kaikessa epätäydellisyydessäänkin näyttäytyy nyt aikana, josta voi vain unelmoida.” (Korostukset lisätty)

Se, että “[autoritaarinen hallinto] ei pysty toimimaan pelkästään ulkopuolisen tuen turvin, vaan tarvitsee ihmisiä, kansalaisia toimiakseen”, ei ole syvällinen oivallus; muotoilu pätee jokikiseen epädemokraattiseen ja valtiosortoon turvautuneeseen hallintoon kautta historian. Myös me tuomme kirjassamme esiin sen, että Assad ei voittanut sotaa vain sotilaallisen voimankäytön ja poliisivaltiokoneistonsa avulla, vaan Assadin rakentamat vakaat valtioinstituutiot ja osaksi poliittista eliittiä integroitu liike-elämä ovat avittaneet ratkaisevasti Syyrian keskushallintoa. Syyriassa armeija sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelut, joiden merkittävimmät virat olivat Assadia vankasti tukevien alaviittien hallussa, pysyivät pitkälti uskollisena valtiolle – toisin kuin Egyptissä ja Tunisiassa. Vuoteen 2013 mennessä tapahtuneet prikaatikenraalien ja muiden sotilaiden loikkaukset kapinallisten riveihin jäivätkin vaikutuksiltaan verrattaen vähäisiksi.

Tuomme kirjassamme esiin myös sen, että merkittävä osa tuomareista, diplomaateista ja muista valtion virkamiehistä tuki Assadin hallintoa ennen muuta taatakseen omat yhteiskunnalliset etuoikeutensa.  Erityisesti avaamme Syyrian liikemaailman, autoritaarisen valtiovallan, korruption ja Assadin suvun talouspolitiikan yhteennivoutumaa. Näiden yhteisvaikutuksesta Syyriaan on muodostunut Assadien aikakautena hallitukseen läheisesti kytkeytyvä valtioporvaristo, joka on varmistanut itselleen paitsi poliittista vaikutusvaltaa myös huomattavat taloudelliset resurssit. Korkea-arvoinen asema Baath-puolueessa, armeijassa tai turvallisuuspalveluissa on usein tuonut mukanaan myös taloudellisen vaurastumisen. Syyrian liike-elämän, arvovaltaisten viranomaisten ja etenkin turvallisuuspalvelujen ja armeijan johdon Assadilta saamat edut mahdollistivat sen, että Syyrian valtio ja sen väkivaltakoneisto on pysynyt Assadille uskollisena läpi kuluneen vuosikymmenen. Johtajuuden periytyminen vuosituhannen vaihteen paikkeilla Hafezilta Bašarille sekä Bašarin voitto 2010-luvulla Syyrian sodassa ovat olleet elintärkeitä Syyrian taloudelliselle ja virkamieseliitille.

Avaamme siis kirjassamme Assadin ja Syyrian liike-elämän paikoin symbioottista suhdetta. Tarjosimme myös heti johdannossa lukijalle luultavasti täsmällisimmän selonteon syyrialaisten suhtautumisesta Assadin hallinnon vaikutukseen Syyrian konfliktissa. Seuraavat vuodelta 2018 olevat kaaviot esittelevät ORB Internationalin löydökset syyrialaisten suhtautumisesta sodan osapuoliin sekä siihen tehtyihin interventioihin.

ORB on haastatellut kasvotusten satunnaisotannalla valittuja syyrialaisia maan kaikissa provinsseissa vuodesta 2013 lähtien. Haastatteluja on tehty Assadin hallinnon, Islamilaisen valtion, islamistiopposition ja Syyrian kurdienemmistöisiä pohjoisosia hallinneen PYD-puolueen alueilla. ORB:n vuoden 2018 tutkimuksen metodologiasta:

“ORB interviewed a nationally-representative sample of 1001 adults across all 14 governorates throughout Syria – including those under the control of Daesh in Raqqa and Deir Ezzor. Rather than using an outdated census, ORB has weighted the data to the average unweighted demographic profile from its previous three surveys conducted throughout Syria. Fieldwork took place 5th-14th March.” (Lähde: Syria Poll (March 2018))

Kerkkäsen muotoilu [“– – esitetyt johtopäätökset, että suurin osa syyrialaisista haluaa demokratiaa, jäävät huteralle pohjalle. Päätelmä on tehty lainaten kyselytutkimusta, johon osallistui vain noin 1000 syyrialaista ilman tietoa siitä, millä alueilla kyselytutkimus tehtiin, mitkä olivat kysymykset ja mikä oli kyselyn aikana vallitseva tilanne. Tämän kyselyn tulosten yleistäminen edustamaan kaikkien syyrialaisten näkökantoja on kyseenalaista”] on omintakeinen, sillä sekä kirjassamme että nimeämässämme ORB:n tutkimuksessa annetaan vastaukset Kerkkäsen erittelemiin kysymyksiin. ORB:n kyselytutkimuksen otokset ovat kansallisesti edustavia, joten tuloksien yleistäminen  “edustamaan kaikkien syyrialaisten näkökantoja” ei ole “kyseenalaista” vaan tilastotutkimuksen johdantokurssilla opittua.

ORB:n tutkijoiden kattava ja arvokas tutkimustyö ei ole ainoa näyttömme. Vuonna 2016 UCLA, Harvard Business School ja Bogazicin yliopisto tekivät kyselytutkimuksen, johon vastasi yli 1200 syyrialaista pakolaista Turkissa. Harvard Business Schoolin apulaisprofessori Kristin Fabbe, yksi kyselytutkimuksen laatijoista, sanoo tutkimuksen tekijöiden yllättyneen, miten suuri osa vastaajista ei kokenut yhdenkään konfliktin osapuolen edustavan heidän intressejään. Näihin konfliktin osapuoliin lukeutuu myös Syyrian hallinto.

Tuomme kirjassamme julki seuraavan näytön Syyrian sodan demokratiavajeesta ja syyrialaisten poliittisista preferensseistä:

  1. Syyrialaisten enemmistön mukaan Assadin hallinnon vaikutus Syyrian kriisiin on ollut “yksinomaan negatiivinen”
  2. Syyrialaisista vain vähemmistö kuvailee Assadin hallinnon vaikutusta Syyrian kriisiin “yksinomaan positiiviseksi”
  3. Syyrian hallinnon, sodan jokikisen osapuolen ja jokikisen intervention suosio on reilusti alle 50 %:a.
  4. 20 syyrialaisesta noin 17 on sillä kannalla, että Syyrian presidentti tulisi valita “vapailla ja rehellisillä” vaaleilla.
  5. ORB:n tutkijoiden meille yksinoikeudella antamia lausuntoja syyrialaisten poliittisista preferensseistä:
  • Edustuksellinen demokratia. “Olemme toteuttaneet Syyrian kaikissa 14 provinssissa lukuisia kyselytutkimuksia, jotka puhuvat sen puolesta, että edustuksellisella demokratialla on Syyriassa valtiomuodoista korkein kannatus – huomattavasti korkeampi kuin järjestelmällä, jossa valta on keskitetty yhdelle johtajalle, tai järjestelmällä, joka perustuu islamilaiseen valtiomuotoon.” –ORB:n Syyria-tutkimuksen johtaja Oliver Carden
  • Yhdenvertaisuus. “Osa syyrialaisista on hyvin uskovaisia ja osalla on selkeä uskonlahkoon, kansanryhmään tai heimoon kuulumisen identiteetti. ORB:n Syyriassa vuonna 2014 käynnistämästä tutkimuksesta käy ilmi, että syyrialaisuus, kansallisidentiteetti, on tärkein tapa, jolla syyrialaiset erottautuvat muista. Lukuisat eri ajankohtina tekemämme tutkimukset osoittavat, että noin kolme neljästä syyrialaisesta määrittää oman identiteettinsä sen mukaan. Vielä tarkempaa tutkimusta vaativat havainnot, joita olemme tehneet yli sadasta kohderyhmätutkimuksesta vuodesta 2015 lähtien, tukevat tulkintaamme. Vastaukset kysymyksiin uskonnollisesta taustasta, sukupuolesta ja etnisyydestä päätyvät yleensä kiihkeään kaikkien syyrialaisten yhdenvertaisten oikeuksien puolustamiseen.” –ORB:n Syyria-tutkimuksen johtaja Oliver Carden
  • Yhdenvertaisuus. “Syyrialaisten enemmistö näkee Syyrian [uskonnollisen ja etnisen] moninaisuuden voimavarana.” –ORB:n Syyria-tutkimuksen johtaja Oliver Carden
  • Valtion ja uskonnon erottaminen toisistaan. “Vaikka osa syyrialaisista on kieltämättä hyvin uskonnollisia, yleinen mielipide Syyriassa tukee valtiollisten ja uskonnollisten instituutioiden erottamista toisistaan.” –ORB:n Syyria-tutkimuksen johtaja Oliver Carden

Demokratiavajeen todistaminen on näin ollen vain yksi tutkimuslöydöksistämme, eikä se välttämättä ole olennaisin. Assadin koalition voiton, kumouksellisen sunni-islamismin nousun ja Syyriaan tehtyjen interventioiden yhteisvaikutuksesta muodostunutta tragediaa ei ole mahdollista hahmottaa ilman vastausta kysymykseen: Minkälaista yhteiskuntamallia syyrialaiset kannattavat?

Näyttö syyrialaisten demokratiamielisyyden puolesta ei ole “kyseenalaista”, kuten Kerkkänen väittää, vaan kiistatonta. Syyrialaiset haluavat poliittisen järjestelmän, joka perustuu demokratian ja yhdenvertaisuuden periaatteille. Syyria sijoittui jo ennen kansannousun alkua vuonna 2010 kansainvälisessä demokratiaindeksissä 167:stä valtiosta sijalle 152 ja lehdistönvapauden indeksissä 178:sta valtiosta sijalle 173. Demokraattisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan edellytykset ovat Assadin Syyriassa huonommalla tolalla kuin miltei missään toisessa maassa koko maailmassa.

Tämän kirjoituksen alussa esitettyjen kaavioiden tulkinta on oma erillinen aiheensa. Miksi syyrialaiset vastasivat annettuihin kysymyksiin niin kuin vastasivat? Miten moni suhtautui myönteisesti Assadin hallinnon rooliin Syyrian kriisissä osittain siitä syystä, että he näkivät Assadin pienempänä pahana kuin islamistivetoisen opposition? Miten moni suhtautui islamistioppositioon myönteisesti osittain siitä syystä, että heidän mielestään käytännössä mikä tahansa vaihtoehto on pienempi paha suhteessa Assadin poliisivaltioon? Useita jatkokysymyksiä sopii esittää. Kattava vastaaminen näihin kysymyksiin edellyttäisi uuden aineiston kokoamista.

Löydös syyrialaisten demokratiamielisyydestä on ensisijaisen tärkeä. Syyrian tilanne tällä hetkellä, vuoden 2019 alussa, on synkkääkin synkempi. Assadin poliisivaltio, Iran, Venäjä, Hizbollah ja Iranin mobilisoimat shiia-islamistiset puolisotilaalliset joukot ovat palauttaneet suuren osan Syyriasta Damaskoksen keskushallinnolle. Huomattava osa lupaavan kansannousun avainaktivisteista on joko tapettu tai joutunut maanpakoon.

Tästä kaikesta huolimatta syyrialaisten valtaenemmistö tukee demokraattiselle prosessille ja yhdenvertaisuudelle perustuvaa yhteiskuntasopimusta. Vähintä mitä me Syyrian ulkopuolella voimme tehdä, on tunnustaa syyrialaisten poliittiset mieltymykset. Seuraava ja vaativampi askel on pohtia keinoja, joilla tukea syyrialaisten enemmistön pyrkimyksiä rakentaa demokraattinen Syyria.



Airin Bahmani ja Bruno Jäntti, 11 helmikuuta 2019

, , , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



1 Kommentti

Liity keskusteluun ja kerro mielipiteesi

  1. Seppo Rinne, vastaa

    Dohassa toimiva Arab Center fot Research & Policy Studies on tehnyt vuodesta 2011 vuosittain Arab Opinion-kyselytutkimuksen, jossa selvitetään arabimaiden asukkaiden mielipiteitä erilaisissa polittisissa, kulttuurisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Viimeisimmässä 2016 tutkimuksessa oli haastateltu 18310 ihmistä 12 maassa. Syyria ei tosin ole mukana, ehkä ymmärrettävistä syistä.

    Kirjassa Nehran Kamrava: Inside the Arab State, New York, 2018 käydään läpi näitä tuloksia erityisesti talouden ja politiikan osalta. Otantaa ja otoksen edustavuutta ei kirjankaan tietojen mukaan voida arvioida.

    Vuonna 2016 egyptiläisistä 78% suhtautui edelleen positiivisesti 2011 kansannousuun, Tunisiassa 71%. Vain Algeriassa, Palestiinassa, Mauritaniassa, Libanonissa ja Jordaniassa osuus oli alle 50%.

    Seuraavia tuloksia ei kirjassa ole esitetty maittain, vaan vain kaikkien maiden yhteisinä.

    Maan ja omaan taloudelliseent tillanteeseen ja hallituksen talouspolitiikkaan tyytymättömiä on ollut enemmistö vastaajista kaikkina kyselyvuosina.

    Maan turvallisuustilannetta ovat pitäneet hyvänä noin puolet.

    Maan hallitukseen luottavat noin puolet, mutta hallituksen korruptiota yleisenä tai hyvin yleisenä pitäviä on 79-85%

    Lainsäädäntö edustaa kaikkia sosiaalisia kerrostumia noin puolen vastaajista mielestä ja puolet luottaa oikeuslaitokseen. Luottanus poliittisiin puolueisiin on vaihdellut 56-68%. Armeijaan luottavien osuus on ollut 77-87%, ja poliisiin luottavien 55-72%.

    Yllä olevan keskustelun kannalta mielenkiintoisimpia ovat demokratiaa koskevat luvut.

    Niiden osuus, jotka pitävät demokratiaa ja taloudellista tehokkuutta yhteensopivina, on noussut 55%:sta 68%:iin. Samat osuudet ovat niillä, joiden mielestä demokratiassa voidaan turvata hyvin yleinen järjestys ja turvallisuus.

    Vähän yli puolet ei pidä demokratiaa päättämättömänä ja epäsopua aiheuttavana.

    Vajaan puolen mielesta oma maa on valmis demokratiaan.

    Puutteistaan huolimatta demokratia on muita vaihtoehtoja parempi 67-72% mielestä.

    Demokratian omassa maassa haluaisi toteutuvan 82-77%.

    Islamislaisten puolueiden poissulkemista vastustaa 58-72% (kuitenkin 2011-16 keskimäärin 31,5% halusi poliittiseen kilpailuun osallistuvan vain islamistisia puolueita, ja niiden osuus, joiden mielestä heidän vastustamansa puolueet eivät saisi hallita, oli 37%).

    Hallituksen arvostelu on vapaata 63-56% mielestä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *