Onko marokkolaistaustaiseen terrorismiin ratkaisuja?

“Jos Marokko ei voi viedä tomaattejansa, kymmenen vuoden päästä viedään terroristeja.” Näin sanoi Marokon kuningas Hassan II (9.07.1929 – 23.07.1999) vuonna 1994 EU-komission johtajalle Jacques Delorsille, kun tämä ei suostunut avaamaan Euroopan markkinoita marokkolaisille tomaateille. Näin myös kävi: marraskuun 11. 2004, eli kymmenen vuotta myöhemmin, marokkolaiset islamistiterroristit räjäyttivät junan Madridissa tappaen 191 ja haavoittaen 1800 ihmistä. Vuotta aikaisemmin Marokko oli itse maistanut samaa lääkettä. Casablancassa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 41 ja yli 100 haavoittui — mukaan lukien kuusi eurooppalaista. Kohteina olivat länsimaalaisten turistien ja juutalaisten suosimat paikat. Jihadismista tuli tosiasia, joka järkytti Marokkoa ja marokkolaisia.

Casablancan terrori-iskun jälkeen terroristit ovat vain kerran onnistuneet iskemään Marokon sisällä: vuonna 2001 terroristit räjäyttivät länsimaisten turistien suosiman Cafe Arganin Marrakechissa. Sen jälkeen Marokon tiedustelupalvelut ovat laittaneet islamilaisen terrorismin ahtaalle. Ranskan terrorismin vastaisen koordinaatioyksikön entisen johtajan Jacques Poinas’n mukaan Isisin taistelijoilla on ollut vaikeuksia toteuttaa iskuja Marokossa, ja sen takia he ovat siirtäneet toimintaansa Eurooppaan, missä on helpompi toimia. Marokkolais-amerikkalainen poliittinen analyytikko Issandr El Amrani on samaa mieltä, ja lisää, että marokkolaiset terroristit iskevät Euroopassa myös Euroopan liian löyhien turvatoimien takia. Myös Marokon tiedustelupalvelujen johtaja vihjaili, että eurooppalaiset eivät ole ottaneet vakavasti monia heidän antamiaan vihjeitä.

Isisin tappio Mosulissa on saanut terrorijärjestön muuttamaan suunnitelmiaan. Marokon viranomaisten mukaan Marokosta on lähtenyt jopa 1500 taistelijaa Isisin riveihin, ja näiden lisäksi myös marokkolaistaustaisia muualta maailmasta on liittynyt terroristijärjestöön. Nyt järjestö käyttää marokkolaistaustaisia Euroopassa, tai pyrkii ujuttamaan uusia yksinäisiä susia Eurooppaan muun muassa turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien mukana.

 

Marokon terrorismin vastainen strategia

Marokossa terrorismin torjumiseksi on luotu ennakoiva ja monipuolinen strategia, jossa on toisiaan täydentäviä lähestymistapoja: yhteiskunnallinen, taloudellinen, kasvatuksellinen ja uskonnollinen. Marokon tiedustelupalvelujen johtajan mukaan ennakoivalla lähestymistavalla on estetty 324 terrori-iskua, 2885 ihmistä on pidätetty ja 155 terroristisolua hajotettu. Marokon viranomaiset ovat myös pidättäneet 220 Syyriasta palannutta taistelijaa. Marokko on lisäksi auttanut eurooppalaisia maita estämään terrori-iskuja ja pidättämään terroristeja.

Marokon viranomaiset ja oikeuslaitos suhtautuvat hyvin kielteisesti jihadismiin. Pelkästään myötämielisyys Isisiä tai terrorismia kohtaan riittää pidätykseen. Esimerkiksi viisi nuorta pidätettiin heidän juhlittuaan Venäjän Turkin suurlähettilään murhaa vuonna 2016.

Kovien otteiden ja pidätysten lisäksi Marokon viranomaiset ovat yrittäneet ennaltaehkäistä terrorismia pehmeillä keinoilla. Terrorismiin syyllistyneen vankeustuomioon lisätään kuntoutus- ja uudelleenintegrointiohjelma, jonka päämääränä on saada parannuksen tehneet takaisin yhteiskuntaan. Myös vangittuja imaameja, jotka ovat yllyttäneet väkivaltaan, on yritetty kouluttaa uudelleen.

Joskus tässä on onnistuttukin. Casablancan terrori-iskun jälkeen pidätetty imaami Al-Fizazi, joka oli kehottanut nuoria väkivaltaan ja Casablancan iskuun, sai kolmenkymmenen vuoden vankeustuomion jihadismin levittämisestä. Opiskeltuaan vankilassa Koraania kahdeksan vuotta hän on muuttanut mielensä lähes kaikesta. Antaessaan hänelle uuden mahdollisuuden Marokon viranomaiset saivat entisestä jihadismi-saarnaajasta jihadismin vastustajan. Kuningas onkin armahtanut jihadisteja, jotka ovat muuttaneet mielensä ja hylänneet jihadismin.

Keskeinen muutos terrorismin vastaisessa sodassa on tapahtunut uskonnon tasolla. Marokkoon perustettiin kuningas Mohamed VI:n nimeä kantava Koraani-tv, joka pyrkii levittämään maltillista islamia. Lisäksi uskontoasiainministeriön alaisuuteen on perustettu valtiollinen laitos, ns. Korkein tieteellinen neuvosto. Se on maan ainoa taho, joka saa julkisesti antaa tulkintoja islamilaisesta laista (fatwoja). Sen avulla valtio pystyy vaikuttamaan uskonnollisiin mielipiteisiin ja estämään ääriaineksia edustavien uskonnollisten johtajien fatwat. Rukousaikojen ulkopuolella moskeijat on pidetty kiinni, etteivät ääriryhmät käytä niitä kokouspaikkoina levittääkseen omaa sanomaansa.

Marokon viranomaiset ovat myös ottaneet imaamien koulutuksen paremmin valtion kontrolliin. Koska Marokossa koulutetaan Marokon lisäksi muidenkin Afrikan maiden, sekä Espanjan enklaavien Ceutan ja Melillan imaameja, vaikutukset säteilevät Marokon ulkopuolellekin. Marokon viranomaiset valvovat maan imaameja, ja radikaalisaarnaajia onkin erotettu. Barcelonan elokuun iskujen jälkeen Marokon uskontoasiainministeri Ahmed Toufiq kommentoi imaamien tilannetta Espanjassa seuraavasti: ”Imaami-instituution täytyy olla organisoitu ja moskeijan levittämien arvojen täytyy olla sopusoinnussa sekä alkuperämaan, että isäntämaan perusarvojen kanssa.”

Naisten mukaan ottaminen uskonnonopetukseen on ollut tärkeä askel uskonnollisessa uudistuksessa. Uskontoasiainministeriö kouluttaa naisopettajia (murshidaat; ”uskonnon oppaat”), jotka opettavat maltillista islamia nuorille ja naisille. He toimivat ja vaikuttavat yhteiskunnassa sosiaalityöntekijöiden tavoin. Heidän yhtenä päämääränään on sovittaa yhteen käytännöllisyys, modernismi ja islam, ja osoittaa, ettei moderni elämä ole ristiriidassa islamin kanssa.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita lasten fyysinen kurittaminen. Sen sijaan, että se kielletään vetoamalla psykologeihin, uskonnon opas vetoaa uskontoon. Niin ei saa tehdä, koska Jumala ja Profeetta ovat sitä vastaan. Tätä sanomaa tuetaan ottamalla esimerkkejä Koraanista ja Profeetan perimätiedosta. Marokon viranomaiset ovat myös alkaneet uudistaa uskonnon opetusta poistamalla siitä kaikki jihadiin kehottavat Koraanin jakeet. Samalla on lisätty aineistoa, joka tukee rinnakkaiseloa muiden uskontojen kanssa.

Syyt radikalisoitumiseen ovat moninaiset, ja samoin ovat ratkaisut. Viime kädessä Eurooppa ei voi ratkaista marokkolaisten parissa syntyvää terrorismia, ja sen ote Euroopan marokkolaistaustaisiin on osin heikko. Toisaalta integraation parantaminen, vihamielisen retoriikan kitkeminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat keinoja vähentää radikalisoitumista. Myös yhteisöjen tarjoama apu ja vastaanottava asenne voivat ehkäistä väärälle tielle eksymistä.

 

Terrorismin yhteiskunnalliset syyt

Vaikka Marokon viranomaiset ovat taistelleen terrorismia vastaan, sen taustalla olevat syyt ovat moninaiset ja syvällä. Kouluttamattomuus ja osaamistason alhaisuus ovat kytköksissä nuorten työttömyyteen. Nämä johtavat köyhyyteen, näköalattomuuteen ja arvottomuuden tunteeseen, jotka luovat oivan kasvualustan erilaisille yhteiskuntaa vahingoittaville ilmiöille. Terrorismi ja ääriajattelu ovatkin usein kytköksissä rikollisuuteen ja muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Monet terroristit ovat taustoiltaan pikkurikollisia ja päihteiden käyttäjiä tai välittäjiä. Tämän vuoden tammikuussa Marokon tiedustelupalvelujen johtaja piti lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoi, että Isisiin lähtijöiden marokkolaisten joukossa oli 220 entistä vankia. Monet ovat radikalisoituneet vankilassa. Toki on myös niitä, joihin vetoaa ääri-islamilainen agenda, tai niitä, jotka uskovat kalifaatin olevan oikeudenmukaisin hallintamuoto.

Kodittomien ja katulasten ongelmaa ei tule vähätellä. Katulapset ovat helppo saalis värvääjille heidän haurautensa vuoksi, kuten myös syrjäytyneet nuoret. Erityisesti Marokon suurkaupunkien slummeissa asuu paljon yhteiskunnasta syrjäytyneitä, jotka muodostavat suuren yhteiskunnallisen ongelman ja turvallisuusriskin Marokon lisäksi myös Euroopalle. Monien ainoa haave on ylittää Gibraltarin salmi ja päästä Eurooppaan, missä heidän elämänsä voi lopulta alkaa. Viime vuosien pakolaiskriisin myötä monet myös tulivat.

Jos Marokon ongelmista pitäisi valita kaikkein kohtalokkain, se olisi koulujärjestelmä. Marokon koulujärjestelmä kärsii epäpätevistä opettajista, joiden keskeisin pedagoginen metodi on asioiden ulkoa opettelu. Luovuuteen tai itsenäiseen ajatteluun ei juurikaan rohkaista. Oppilaat valmistuvat pääosin ilman valmiuksia ajatella itsenäisesti, tai päätellä kriittisesti ja johdonmukaisesti. Kriittisyyttä pidetään usein järjestelmän haastamisena.

Jokaisen hallituksen opetusministeriö tekee opetusohjelmiin omia muutoksia, joiden pitkän tähtäimen seurauksia ei ole mietitty. Oppilaista tulee laboratoriohiiriä. Tämä koskee erityisesti valtiollisia julkisia kouluja, joita käyvät köyhien perheiden lapset. Varakkain väestönosa vie lapsensa kansainvälisiin kouluihin, ja keskiluokka marokkolaisiin yksityiskouluihin, joiden taso vaihtelee, mutta jotka ovat joka tapauksessa parempia, kuin julkiset koulut. Kärjistetysti voi sanoa, että julkisista kouluista on viime vuosina tullut kollektiivisia vankiloita, joiden päätehtävä on pitää lapset poissa kaduilta.

Marokon julkinen koulutusjärjestelmä ei luo kilpailukykyisiä työntekijöitä globaaleille markkinoille. Samalla, kun ero koulutustasossa kasvaa vanhempien varallisuuden mukaan, kärjistyy yhteiskunnan luokkajako entisestään. Köyhät köyhtyvät ja marginalisoituvat yhteiskunnassa, kun taas varakkaat ja ylempi keskiluokka vaurastuvat ja haalivat itselleen yhteiskunnan keskeiset virat. Yhteiskuntaluokkien välinen kuilu ja poliittinen korruptio on johtanut epäluottamukseen ja todellisten poliittisten vaihtoehtojen puutteeseen. Usein nuoret eivät enää äänestä tai järjestäydy poliittisesti. He luottavat enää vain kuninkaaseen, jonka katsovat olevan ainoa, joka voi ratkaista heidän ongelmansa.

 

Seksuaalinen turhautuminen (al-kabt al-jinsi)

Elokuussa marokkolaiset heräsivät jälleen kerran sosiaalisen median myllerrykseen: ryhmä teini-ikäisiä yritti raiskata nuoren naisen liikkuvassa bussissa yhden kuvatessa tapahtumaa. Tapaus ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen. Marokkolaisen sosiologin Ayad Ablalin mukaan tapahtuma kertoo perhe-, koulu- ja arvojärjestelmän romahtamisesta, joka on odotettu lopputulos sille, että valtio ei ole turvannut perusoikeuksia: ”Oikeus koulutukseen, oikeus terveydenhoitoon, oikeus työhön, oikeus demokratiaan, oikeus toivoon, oikeus turvallisuuteen, oikeus vapauteen ja ihmisarvoon.”

Arvojärjestelmän romahduksesta kertoo toinenkin elokuussa tapahtunut skandaali. Joukko teini-ikäisiä sekaantui raivotaudista kärsivään aasintammaan, jolloin osa sairastui tautiin itsekin. Vain vähän aikaisemmin oli levinnyt video tangerilaisesta tytöstä, joka kävelee kadulla, kun joukko teini-ikäisiä poikia ahdistelee häntä. Vastaavat tapahtumat ovat horjuttaneet ihmisten turvallisuuden tunnetta, ja osa kokee tämän olevan maansisäistä terrorismia.

Seksuaalisesta turhautumisesta kärsivät nuoret ovat alttiita myös radikalisoitumiselle. Miehen on vaikea löytää puolisoa ja toteuttaa seksuaalisuuttaan ilman työtä ja varallisuutta. Tällainen nuori on altis ottamaan vastaan tarjouksen liittyä terroristijärjestöön Syyriassa, jos saa vastineeksi palkkaa ja vaimon. On epärealistista odottaa konservatiiviselta muslimiyhteiskunnalta seksuaalikäsitysten nopeaa muuttumista ja seksuaalista vapautumista, mutta on silti korkea aika avata yhteiskunnallinen keskustelu myös työttömien ja köyhien nuorten seksuaalisista tarpeista ja mahdollisuudesta avioliittoon.

Naisiin kohdistunut väkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat pitkälti tietynlaisen islamistisen retoriikan lopputulos. Esimerkiksi maltillista islamistista puoluetta PJD:tä edustava pääministeri Abdelilah Benkirane on ehdottanut, että yksi ratkaisu nuorten työttömyyteen on naisten palauttaminen kotiin, jotta miehet pääsisivät töihin. Hän vertasi naisia arvokkaaseen kattokruunuun, jonka paikka on valaista olohuonetta, eikä olla kadulla. Tällaiset epäkorrektit ulostulot lisäävät katkeruutta naisia kohtaan ja antavat kuvan, että naiset ovat miesten vihollisia, jotka vievät heidän työpaikkansa.

Myös ääri-islamilaisten saarnaajien naisiin kohdistuva vihamielinen retoriikka on edesauttanut kouluttamattomien nuorten vääristyneitä asenteita naisia kohtaan. Useat ajattelevat, että jos naiseen kohdistuu väkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa, tämä on itse syyllinen joko pukeutumistyylinsä takia, tai siksi, että hän ylipäänsä liikkuu ulkona. Ajatuksena on, että ulkotila on miesten reviiri, johon naisilla ei ole asiaa.

 

Marokon lisääntynyt turvattomuus ja sisäinen terrori

Seksuaalisen häirinnän lisäksi kadulla kohdataan yhä enenevässä määrin väkivaltaisia ryöstöjä, joita kutsutaan nimellä tcharmil. Sana tulee puhekielen sanasta tcharmila, joka tarkoittaa lihan marinointi- ja leikkausprosessia isoilla veitsillä. Sanasta on tullut synonyymi rikollisuudelle ja ryöstöille teräaseella. Sosiaalisesti heikoista asemista tulevat nuoret marokkolaiset ovat luoneet jopa uuden rikollisten vaatetustyylin, jossa pukeudutaan kalliisiin verryttelyhousuihin ja lenkkikenkiin. Nämä teräaseita ja miekkoja käyttävät rikolliset (mcharmliin) julkaisevat Facebookissa kuvia, joissa he tyylikkäästi pukeutuneena esittelevät suuria veitsiä ja miekkoja, sekä rahoja, jotka he väittävät varastaneensa.

Tiedotusvälineet ovat käsitelleet lukuisia tcharmil-rikoksia vahvistaen samalla marokkolaisten kokemaa turvattomuuden tunnetta. Kansalaisaktivistien luoma Zéro_Grissage -kampanja (”Nolla pahoinpitelyä”) vetosi kuninkaaseen, joka puuttui tilanteeseen ja ohjeisti sisäministeriötä kitkemään ilmiön. Sen seurauksena turvallisuusviranomaiset aloittivat massiivisen pidätyskampanjan heinäkuussa 2016.

 

Les ”chez nous là-bas”: kodittomat ulkomarokkolaiset

Ulkomarokkolaisilla ei ole kotimaata. Marokossa viitataan etenkin Etelä-Euroopassa asuviin marokkolaistaustaisiin maahanmuuttajiin ryhmänä, jolla ei ole olemassa käsitettä ”meillä.” Diasporassa he viittaavat Marokkoon sanalla ”meillä”, mutta Marokossa he viittaavatkin samalla sanalla Eurooppaan. Niinpä heitä kutsutaan Marokossa termillä ”ne siellä meilläset.”

Monet näkevätkin Euroopassa asuvien marokkolaistaustaisten ongelmat Euroopan ongelmana. He ovat hylättyjä lapsia, joita kukaan ei halua omakseen. Heidän isiensä kotimaa ei laske heitä omikseen, mutta myöskään heidän eurooppalaiset synnyinmaansa eivät koe heitä täysin omikseen. Kun marokkolaistaustaiset toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajat syyllistyvät rikoksiin Euroopassa, heidän ajatellaan olevan Euroopan kasvattamia: ”he eivät ole meidän kasvattamiamme, vaan he ovat Euroopan lapsia.”

Nikolaï Soukhov Venäjän tiedeakatemian itämaiden tutkimuksen tiedeinstituutista uskoo, että marokkolaisten kokema halveksunta Euroopassa ja etenkin Ranskassa tekee heistä helpon saaliin islamisteille. Tämä on kuitenkin yksinkertaistava selitys, sillä syyt ovat monimutkaiset ja monenlaiset, eikä ole tarkkaa kaavaa tai muottia, jolla voi mitata tarkalleen, mikä johtaa radikalisoitumiseen ja mikä ei. Samat huonot olosuhteet voivat johtaa normaaliin elämään, alamaailmaan, poliittisen ääriajatteluun, tai uskonnolliseen radikalismiin.

Monesti terroristeilla ja rikollisilla on samankaltainen profiili, mutta samalla mitään selkeää terroristiprofiilia on vaikea nähdä. Jotkut terroristeista tulevat yhteiskunnan etuoikeutettujen parista (kuten osa 9/11 hyökkäyksen terroristeista), osa on taas yhteiskunnan vähäosaisimpia. Esimerkiksi algerialaistaustaiset terroristit, jotka hyökkäsivät Charlie Hebdon tiloihin, olivat orpokodin kasvatteja. Isisiin lähtenyt voi olla hyvinkin normaalilta näyttävä ja kuulostava. Toisaalta hyvin salafistisen oloinen ihminen ei välttämättä liity Isisiin, eikä kannata jihadia.

On tuskin olemassa tarkkaa reseptiä siihen, miten meidän tulee toimia ehkäistäksemme radikalisoitumista ja taistellaksemme terrorismia vastaan. Siinä on myös nähtävä kaksi ulottuvuutta: yhtäältä on tunnistettava syyt, jotka saavat ihmisiä vihaamaan yhteiskuntaa, ja toisaalta on kiinnitettävä huomioita värvääjiin, jotka osaavat käyttää herkässä tilanteessa olevia nuoria. Ennen kun ihmisestä tulee terroristi, hän on yhteiskunnan jäsen, joka tarvitsee tukea ja neuvoja. Silloin kun suljemme silmämme huonosti voivilta nuorilta, annamme mahdollisuuden juuri heidän laisiaan metsästäville.

 

Marokon monet kasvot ja ristiriidat

Tällä hetkellä media keskittyy Marokkoon terrorismin kasvualustana, minkä vuoksi on helppo unohtaa, että maa on heterogeeninen, monikielinen ja monietninen. Sitä voi verrata marokkolaiseen mosaiikkiin, joka on värikäs, räikeäkin, mutta samalla rauhallinen. Samaten marokkolainen yhteiskunta on monella tapaa ristiriitainen. Marokon yläluokka elää yltäkylläisyydessä, suuntautuu länteen ja Eurooppaan, sekä lähettää lapsensa opiskelemaan maailman arvostetuimpiin yliopistoihin. Marokolla on monet kasvot, joista mikään yksin ei edusta maata ja kulttuuria, samoin kuin mikään mosaiikin pala ei yksin muodosta mosaiikkia.

 

Kuva: Marokkolaisen pilapiirtäjän Benissan näkemys ISIS-taistelijoista.

Maria Pakkala, 31 elokuuta 2017

ihmisoikeudet, ISIS, islamistit, Lähi-itä, Marokko, siirtolaisuus

---