Mitä kuuluu Isis? Uusi strategia ja paikallisryhmittymät
Alkuvuodesta uutiset Isisin iskusta Ghwayranin jättimäiseen vankilaan Syyrian Hasakassa ja järjestöä johtaneen Abu Ibrahim al-Qurayshin kuolemasta nostivat terroristijärjestön jälleen kansainvälisiin medioihin. Tammikuinen vankilaisku johti verisimpiin taisteluihin sitten kalifaatin kaatumisen. Vaikka USAn erikoisjoukkojen hyökkäys al-Qurayshia vastaan sattui samoihin aikoihin, oli operaatiota suunniteltu kuukausia.
Ennen alkukevään tapahtumia Isisin toiminta oli noussut uutisiin viime vuosina vain harvakseltaan. Järjestö ei kuitenkaan ole viettänyt hiljaiseloa.
Uusi strategia, tuttu isku
Isisin medioista perinteisin, al-Naba-lehti, uutisoi järjestön uudesta strategiasta vuoden 2019 aluemenetyksien jälkeen. Uudessa strategiassa tehtiin pesäeroa edelliseen, jonka ytimessä oli ollut islamilainen valtio; uusi strategia määritteli kalifaatin ylikansalliseksi konseptiksi. Uusi strategia myös korosti sissisodan ja Isisin paikallishaarojen merkitystä osana suurempaa kokonaisuutta.
Vuonna 2021 Isisin toiminta keskittyi Irakin ja Syyrian maaseutualueille. Järjestö kutsuu alueita edelleen antamillaan nimillä yrittäen osoittaa omistajuutta, vaikka ei ole pitänyt niitä hallussaan sitten vuoden 2019. Vaikka järjestö on merkittävästi heikentynyt, Isisillä uskotaan edelleen olevan noin 10 000 taistelijaa Irakissa ja Syyriassa. Se käy sissisotaa ja yrittää heikentää paikallishallintoja mahdollisia myöhempiä valtauksia varten.
Suurena yllätyksenä tuli kuitenkin, että al-Qurayshi löydettiin Syyrian Idlibistä, jossa myös vuonna 2019 kuollut edellinen johtaja Baghdadi oli vaikuttanut. Al-Qurayshin löytyminen Idlibistä osoittaa alueen nukkuvien solujen olevan edelleen aktiivisia huolimatta monista Isisin vastaisista ryhmittymistä Idlibissä.
Iskujen ja kuolonuhrien määrä on laskenut merkittävästi Isisin kalifaatin ajoista, lukuun ottamatta tammikuista iskua Ghwayranin vankilaan. Tapetun Abu Ibrahim al-Qurayshin uskotaan johtaneen kymmenpäiväistä vankilapiiritystä ja taisteluita. Isku toi monelle mieleen Isisin alkuajat vuosina 2014 ja 2015, jolloin järjestö iski useisiin vankiloihin Irakissa. Vankilaiskujen totutussa kaavassa tapahtumat saavat alkunsa vankilan sisäisistä levottomuuksista, ja niiden seurauksena pakoon pääsee rikollisia ja terrorismista tuomittuja vankeja.
Vankilaiskun hienostuneisuuden ja menestyksen voi tulkita merkitsevän Isisin uutta nousua. Vaikka Isisiä vastaan taistelemaan tottuneet kurdijoukot pakottivat 3500 taistelijaa antautumaan, yli 500 ihmistä kuoli ja lähes 45 000 paikallista joutui pakenemaan alueelta. Ilmeisimmin Isisin joukot pyrkivät vapauttamaan erityisesti Isis-mielisiä vankeja, eikä tarkkaa tietoa karanneiden määrästä ole. Vankilaisku nosti uudelleen huolen vapautuneiden Isis-taistelijoiden uudelleenlevittäytymisestä suurilta osin rauhoitetulle alueelle kurdijohtoisessa Koillis-Syyriassa. Toivottavasti huoli muuttuu toimiksi, ennen kuin äärijärjestöt tarjoavat kannattavampia vaihtoehtoja.
Paikallisia liittolaisia Senegalista Indonesiaan?
Isis on luonut suhteita sissiryhmiin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, mikä kertoo osaltaan uudesta strategiasta, jossa keskeistä ovat sissisota ja ylikansallisen kalifaatin ihanne, ja jossa erilliset, alueelliset ryhmittymät tekevät iskuja omalla maaperällään, sen sijaan että vierastaistelijat tekisivät niitä.
Aseistetut ryhmät ovat saaneet jalansijaa Senegalista Sudaniin alueilla, joilla ekstremismiä ei ole ennen esiintynyt. Isisin kanssa solmitut siteet hyödyttävät molempia osapuolia. Isisin ”tuotemerkki” tuo paikallisille ryhmille uskottavuutta niiden hallinnonvastaiseen taisteluun, Isis taas kykenee osoittamaan elinvoimaisuutensa sen liittolaisten tekojen kautta.
Vaikka Isisillä uskotaan edelleen olevan varallisuutta 100 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, myös järjestön talous on kärsinyt alueiden menettämisestä Syyriassa ja Irakissa. Siksi se pyrkii pääsemään käsiksi kultaan Burkina Fasossa, mantereen neljänneksi suurimmassa kullan tuottajamaassa. Myös Mosambikin kovakouraisen armeijan hallussaan pitämä öljytuotanto houkuttelee Isisiä. Mosambikin paikallinen kapinallisryhmä vannoi Isisille uskollisuutta jo vuonna 2019 ja on jo pitkään taistellut maan virallista hallintoa vastaan. Ehkä Isisin uusi valta-alue onkin Afrikassa. Myös Malissa islamistijärjestöt ovat kyseenalaisin keinoin pyrkineet saamaan maahan haluamaansa järjestystä.
Isis-K eli Isisin haara Afganistanissa ja Pakistanissa räjäytti marraskuussa 2021 kaksi pommia kabulilaisen sotilassairaalan porteilla ja yritti hyökätä sairaalaan. Samaan sotilassairaalaan se iski myös vuonna 2017. Isis-K oli myös vastuussa viime vuoden elokuussa tehdystä tuhoisasta pommi-iskusta Kabulin lentokentällä. Vuoden 2021 aikana Isis-K:n iskujen arvellaan tappaneen Afganistanissa jopa enemmän ihmisiä kuin Isisin iskut Irakissa. Nyt Talibanin vallan alla oleva Afganistan on sekä uhka että mahdollisuus Isis-K:lle. Järjestöjen mielipiteet niin yhteiskunnallisista kuin uskonasioista eroavat niin paljon, että järjestöt kokevat toisensa aseistetuin keinoin tuhottavina vihollisina. Isis-K voikin saada tukea Talibania siinä missä länsimaitakin vastustavilta kansanliikkeiltä ja kasvaa yhä suuremmaksi Itä-Aasiassa.
Järjestö yrittää mitä ilmeisimmin levittäytyä Kaakkois-Aasiaan uutisoimalla al-Nabassa myönteisesti alueen muslimitoimijoista, joiden kanssa Isis jakaa Kiinan uiguureja tukevan retoriikan. Mujahidin Indonesia Timur (MIT) näytti nousseen jälleen eloon vuonna 2020 tehdessään uuden hyökkäyksen pitkän hiljaisuuden jälkeen, mutta MIT:n johtajan kuoleman jälkeen on epäselvää, minkä tien järjestö valitsee.
Koronaeristykset, valeuutiset ja radikalisoituminen
Koronan vastaisten toimien tuoma eristäytyneisyys voi hyödyttää Isisiä ja edesauttaa radikalisoitumista. Fyysisen valtion sijaan internetissä toimiva järjestö hyödyntää nettiä yhteydenottoihin ja verkoston ylläpitoon. ”Onlinekalifaatti” on levinnyt jopa nuorten suosimaan TikTokiin. Isis normalisoi sosiaalisessa mediassa radikalismia, valeuutisia ja väkivaltaa ja horjuttaa uskoa tieteeseen ja demokraattisiin rakenteisiin.
Radikalisoituminen voi johtaa ekstremismiin, joka näkyy esimerkiksi ääriajatteluna ja poliittisena polarisoitumisena. Väitteet valeuutisista myös pandemiaan liittyen edustavat eräänlaista ääriajattelua. Tiedon oikeellisuuden ja tieteen jatkuva kyseenalaistaminen haastaa verkostoituneessa maailmassa ns. totuuden erottamisen väärästä kaikilla elämänalueilla, mikä on myös YK:n raportin mukaan yksi pandemian sivuoireista.
Libanonissa talouden romahdus ja poliittinen epävakaus on saanut ihmiset harkitsemaan uudelleen tulevaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan, ja joidenkin libanonilaisten kerrotaan myös kääntyneen Isisin puoleen epätoivonsa aikana. Tämä näkyy erityisesti Tripolissa, josta on tullut Välimeren rannikon köyhin kaupunki. Jo vuonna 2014 kaupungissa käytiin taisteluita armeijan ja sunnitaistelijoiden välillä, minkä jälkeen Tripoli on ollut Libanonin poliittisen ja yhteiskunnallisen epävakauden keskus. Isis on käyttänyt tilannetta hyväkseen ja tarjonnut jopa 2000 dollarin suuruisia kuukausipalkkoja erityisesti sellaisille nuorille, jotka ovat jo ennestään hankaluuksissa Libanonin turvallisuusjoukkojen kanssa. Ekstremismi on ollut läsnä polarisoituneessa Tripolissa ennenkin, mutta uudet epävarmuudet ovat tehneet Isisin tarjouksista yhä houkuttelevampia.
Uusi tuotantokausi?
Pandemia yllätti kaikki, myös Isisin. Iskut länsimaissa ovat merkittävästi vähentyneet, mutta järjestö on edelleen voimissaan. Isisin vastainen toiminta vaatii keskeisen infrastruktuurin turvaamista iskuilta, ja valeuutisten heikentämää luottamusta viranomaisiin ja tieteeseen tulee vahvistaa. Isisin yhä jatkuva toiminta ja sen uuden strategian mukainen liittoutuminen maantieteellisesti etäällä sijaitsevien sissiryhmien kanssa korostaa tarvetta katkaista väkivallan kierre ja saada Isisin jäseniä koskevat oikeustoimet käyntiin.
Isis nimesi maaliskuussa uudeksi johtajakseen Abu al-Hasan al-Hashimi al-Qurashin, mutta ei kertonut hänen alkuperäistä nimeään tai mitään hänen taustastaan. Hän tuskin on laajalti tunnettu hahmo, mikä toisaalta vähentää hänen mahdollisuuksiaan houkutella uusia taistelijoita, mutta toisaalta myös vaikeuttaa länsimaiden yrityksiä jäljittää hänet. Hänen taustansa tulee vaikuttamaan voimakkaasti järjestön tuleviin askeliin. Sotilastaustainen johtaja voisi hyökätä kostoksi entisen johtajan tappamisesta, kun taas verkostoituja saattaisi panostaa enemmän radikalisoimiseen ja uusien jäsenten värväykseen. Molemmissa tapauksissa eri paikallisryhmät tulevat olemaan merkittävässä roolissa.