Assadin kuva tiesulun yläpuolella Syyriassa.

Mielivaltaiset pidätykset ja kidutus jatkuvat Syyriassa näennäisistä armahduksista huolimatta

Syyrian hallinto vapautti toukokuun alussa vankeja, mutta tämä ei tarkoita muutosta maan politiikassa. Presidentti Bashar al-Assad on vastuussa tuhansien ihmisten katoamisesta, kiduttamisesta ja kuolemasta, ja armahduksissa on kyse hallinnon yrityksestä väistää siihen kohdistuvaa kansainvälistä arvostelua. Tuhannet omaiset ovat edelleen vailla tietoa läheistensä kohtaloista.  

Vapautuksia, ei ilman taka-ajatuksia 

Toukokuun alussa uutisoitiin, että Syyrian presidentti Bashar al-Assad on vapauttanut ennätysmäärän vankeja, yhteensä 527. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun terrorismista tuomittuja vankeja armahdetaan, ja sen taustalla on tänä vuonna tehty lakimuutos. Ainakin toistaiseksi kyseessä on kuitenkin kosmeettinen toimi. Hallinto polkee edelleen kansalaisten ihmisoikeuksia, ja näennäiset uudistukset ovat sille keino viedä kansainvälinen huomio pois tehdyistä rikoksista.  

Vangittuna on edelleen yli 150 000 ihmistä, joista monet ovat viettäneet vankilassa lähes kymmenen vuotta ilman virallista tuomiota. Osa on joutunut vankilaan alaikäisenä. Yli 100 000 ihmistä on kadonnut. Tähän suhteutettuna hieman yli viisi sataa vapautettua on vähäinen määrä 

Syyrian kaltaisten hallintojen julistamiin “uudistuksiin” on syytä suhtautua kriittisesti. Monet autoritaariset maat myöntävät armahduksia kansallisten juhlapyhien aikaan, Syyrian tapauksessa ramadan-kuukauden päättävän eid al-fitr -juhlan kunniaksi. Näin ne kiillottavat julkista kuvaansa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tällä kertaa vapauttamiset osuivat yhteen myös Tadamonin joukkomurhasta kertovan uutisoinnin kanssa. Tutkijat selvittivät vuonna 2013 tapahtunutta joukkomurhaa usean vuoden ajan, ja tapahtumista saatiin vasta hiljattain tarkempaa tietoa. Joukkomurhassa hallintoa tukevat joukot tappoivat 41 siviiliä Tadamonissa Damaskoksen liepeillä. 

Mielivaltaiset pidätykset ovat valtiolle tapa tukahduttaa oppositio 

Syyrian viranomaiset ovat jo vuosikymmeniä turvautuneet ihmisten vangitsemisiin ja kidutukseen tukahduttaakseen protesteja. Vuonna 1963 annettu hätätilalaki antoi turvallisuusjoukoille valtuudet ottaa ihmisiä ”ennaltaehkäisevästi” kiinni määrittelemättömäksi ajaksi. Vangitut jäivät vaille juridisia oikeuksia, eivätkä turvallisuusjoukot joutuneet vastuuseen ihmisten kohtelusta vankiloissa. Ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyivät erityisesti Syyrian ilmavoimien tiedustelupalvelu, sotilastiedustelu, poliittinen turvallisuuspalvelu, yleinen tiedusteluyksikkö ja sotilaspoliisi 

Hätätilalain varjolla tuhansia ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti, ihmisiä katosi, heitä pahoinpideltiin ja kidutettiin. Näin tapahtui erityisesti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, jolloin nykyisen presidentin Bashar al-Assadin isä Hafez al-Assad pidätytti islamisteja, kommunisteja ja muita toisinajattelijoita.  

Toukokuussa 2011 poikkeustila kumottiin, mutta se ei vähentänyt mielivaltaisia pidätyksiä. Vankilat päinvastoin täyttyivät kovaa vauhtia ihmisten osoittaessa mieltään hallitusta vastaan ympäri Syyriaa. 

Lääkäreistäkin tuli “terroristeja” 

Vuonna 2012 Syyrian parlamentti sääti uuden terrorismilain. Lakia on mahdollista tulkita niin että jokainen, joka millään tavoin toimii hallituksen etuja vastaan, voidaan luokitella terroristiksi. Myös jokainen syyrialainen tai Syyriassa asuva ulkomaalainen, joka tietää hallituksen vastaisesta toiminnasta, on velvoitettu ilmoittamaan siitä viranomaisille rangaistuksen uhalla. Riippuen teon vakavuudesta rangaistuksena on kuolemantuomio tai viidestä kahteenkymmeneen vuoteen vankeutta. Kaikki kiinniotetut eivät kuitenkaan koskaan pääse edes tuomioistuimen eteen. 

Terrorismilain tulkinta mahdollistaa kaiken opposition, todellisen tai kuvitellun, hiljentämisen ja tukahduttamisen. Tavalliset kansalaiset ja etenkin juristit, toimittajat, lääkärit sekä kaikki mielenosoituksiin osallistuneet henkilöt joutuivat turvallisuuspalvelun silmätikuiksi. Lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on pidätetty, vangittu ja jopa kidutettu, koska he ovat hoitaneet mielenosoituksissa loukkaantuneita potilaita. Terrorismilain myötä lääketieteellistä etiikkaa noudattavista lääkäreistä tuli hallituksen silmissä terroristeja. Kiinnijäämistä pelkäävät lääkärit hoitivat potilaita salaisissa kenttäsairaaloissa, mikä tässä tapauksessa saattoi tarkoittaa jopa yksityisasunnon olohuonetta.  

Tänä vuonna Syyrian hallinto sääti uuden lain, joka mahdollistaa terroristeina tuomittujen armahtamisen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun “terroristeja” armahdetaan. Näennäisestä positiivisesta kehityksestä huolimatta todellinen valta on presidentillä, jonka ei yksinvaltiaana tarvitse noudattaa säädettyjä lakeja. Syyrialainen ihmisoikeusjärjestö Syrian Network for Human Rights arvioi, että lakimuutos on hallinnon vastaus Hollannin ja Kanadan yrityksiin saada Syyrian hallinto vastuuseen kansainvälisessä rikostuomioistuimessa sen harjoittamasta systemaattisesta kidutuksesta. 

Uuden lain myötä al-Assad voi sanoa, että hän on vastannut syytteeseen ja asia on käsitelty. On kuitenkin selvää, että armahduslaki on presidentin yritys väistää kansainvälisiä syytöksiä ja vastuuta terrorismista tuomittujen kohtaloista. On myös syytä huomioida, ettei uusi asetus ja vapautus koske henkilöitä, jotka ovat syytettyinä poliittisista syistä. Vankilassa istuu tuhansia ihmisiä mielipidevankeina myös muiden syytteiden kuin terrorismin nojalla.  

On myös mahdollista, että vuonna 2012 “terrorismista” vangitut vapautetaan heidän kärsittyään heille langetetun kymmenen vuoden tuomion. Kyseessä olisikin tällöin lain ja rangaistustuomion todellinen noudattaminen, jota vain kutsutaan ”armahdukseksi”. 

Makaaberi byrokratia kuvaa kuolleita   

Mittavia armahduksia tullaan tuskin näkemään, ja kidutus pidätyskeskuksissa jatkuu. Huolimatta riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen pyynnöistä päästä näihin keskuksiin hallinto ei ole sallinut vierailuja, vaan se on pyrkinyt salaamaan toimintaansa. Piilotteluyrityksistä huolimatta julkisuuteen on tullut vakuuttavaa tietoa vankiloiden oloista. Tunnetuimmat todisteet ovat entisen hallinnon sotilasvalokuvaajan, ”Caesarin”, vuonna 2014 salakuljettamat tuhansien kuolleiden vankien valokuvat. Kuvat oli otettu Damaskoksen sotilas- ja tiedusteluvankiloissa.  

Näitä asiantuntijoiden aidoiksi toteamia kuvia oli yhteensä 53 000, ja ne oli otettu lähes 6 800 kuolleesta. Ruumiiden kuvaamisen tarkoitus ei ole täysin selvä. Valokuvien ottaminen on todennäköisesti osa hallinnon harjoittamaa makaaberia byrokratiaa, jonka se oppi aikanaan Itä-Saksan salaiselta palvelulta, Stasilta. Hallinto on järjestelmällisesti tallentanut kuvia tuhansista kuolleista vuodesta 2011 lähtien. Julkaisemalla kuvia kidutetuista ja kuolleista hallinto on voinut laajentaa pidätysten vaikutuksia, sillä kuvat toimivat varoituksena perheenjäsenille ja pelotteena yhteisölle. Niillä voidaan myös rankaista perheenjäseniä, sillä ruumiista otettujen kuvien jakaminen läheisille on erittäin traumatisoivaa.  

Syyrian presidentti on kieltänyt kuvien aitouden todeten haastattelussa, että “voit tuoda [näytille] kenen tahansa valokuvia ja sanoa, että tämä on kidutusta. Mitään näistä todisteista ei ole vahvistettu, joten kaikki nämä ovat syytöksiä ilman todisteita”. Arvostettu ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi kuitenkin laajan selvitystyön jälkeen, että kuvat olivat aitoja. Human Rights Watchin tutkimuksessa oikeuslääketieteellinen työryhmä tarkasteli kuvia etsien merkkejä kidutuksesta ja kuolinsyystä. Kuolinsyiksi arvioitiin muun muassa tylpän esineen aiheuttamat vammat, tukehtuminen, aliravitsemus sekä pään alueen ampumavammat. 

Saksassa kuvia on käytetty syyrialaisten viranomaisten oikeudenkäynneissä todisteina sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ihmisoikeusrikosten taltioinnilla on siis merkitystä, vaikka presidenttiä tuskin tullaan koskaan näkemään oikeudessa. 

Tuhannet omaiset edelleen vailla tietoa läheisistään  

Syyriassa on edelleen vangittuna yli 150 000 ihmistä. Sodan eri osapuolet ovat vanginneet ihmisiä, mutta valtaosa vangeista, yli 130 000, on Syyrian hallinnon vankiloissa. Monet heistä ovat olleet vangittuina usean vuoden ajan. Läheisille ei ole aina kerrottu pidätyksen syytä tai vangin olinpaikkaa.  

Hallinnon ilmoitus laajoista vapautuksista sai liikkeelle tuhansia ihmisiä. Ihmiset kerääntyivät kaduille omaistensa kuvien kanssa kysyen vapautetuilta tietoa heistä. Hallinto ei selvästikään odottanut tätä, ja laajat ihmismassat saivat sen hermostumaan. Niinpä se yritti estää ihmisiä kokoontumasta viranomaisrakennusten eteen. Ihmisten toivo saada tietoa rakkaistaan on kuitenkin suuri, ja monet palasivat etsimään läheisiään. Heille vapautukset ovat ilouutinen. Laajamittaisista armahduksista puhuminen ilman asian asettamista mittakaavaan on kuitenkin loukkaavaa niitä perheenjäseniä kohtaan, joiden läheisiä on edelleen vangittuna tai kadoksissa 

Pidätettyjen vapauttamista ajavat järjestöt vaativat kansainvälistä yhteisöä perustamaan riippumattoman elimen, jonka tehtävänä olisi ajaa vankien vapauttamista sekä edelleen kadoksissa olevien ihmisten etsintää. Jo traumatisoituneiden perheenjäsenten ei tulisi joutua hoitamaan tätä tehtävää. Osa omaisista ei tule koskaan tietämään, mitä heidän kadonneelle läheiselleen tapahtui. 

Artikkelikuva: Shutterstock/hanohiki



Agneta Kallström ja Tiina Hyyppä, 14 kesäkuuta 2022

, , ,




Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.