Libanonin presidentin valinta heijastaa Iranin vahvistumista Libanonissa

Libanonin sisällissodan aikainen sotapäällikkö ja entinen puolustusvoimain komentaja, ”kenraalina” yleisesti tunnettu kristitty Michel Aoun valittiin lopulta Libanonin uudeksi presidentiksi. Näin päättyi kaksi ja puoli vuotta kestänyt epävakaa vaihe ilman presidenttiä. Maan parlamentti on yrittänyt valita presidentin kymmeniä kertoja, mutta tarvittavaa enemmistöä ei ole syntynyt. Syynä on ollut Aounin oman puolueen Vapaan kansallisen liikkeen (al-Tayyar al-Watani al-Hurr) ja sitä tukevan Hizbullahin yhteisboikotti, joka on estänyt presidentin valintaan tarvittavan määräenemmistön syntymisen täysistuntoon.

Presidentin valitsemisen vaikeus heijastaa maan poliittista umpikujaa, jota Syyrian kriisi on entisestään syventänyt. Viimeisen kymmenenkunta vuotta vastakkain ovat olleet Maaliskuun kahdeksannen päivän liike, jonka tärkein jäsen on pääosin shiioja edustava Hizbullah, sekä Maaliskuun 14. päivän liike. Jälkimmäisen liittoutuman tärkein edustaja on pääosin sunnien kannattama al-Mustaqbal (”tulevaisuus”). Kristityt ovat jakautuneet kummankin osapuolen tukijoihin, mikä kuvaa hyvin kristittyjen heikkoa asemaa suhteessa sunneihin ja shiioihin. Nyt presidentiksi valittu Aoun on jo pitkään ollut Hizbullahin suosikki. Iran on liittoutunut Maaliskuun kahdeksannen päivän liikkeen kanssa, kun taas Saudi-Arabia on tukenut vahvasti toista leiriä. Näin Libanonin sisäinen jakaantuminen on yksi esimerkki alueellisesta valtataistelusta Iranin ja Saudi-Arabian välillä. Yksi suurista jakolinjoista ryhmien välillä on ollut suhtautuminen Syyrian konfliktiin, jossa sunnit ja osa kristityistä tukevat oppositiovoimia ja vastaavasti shiiat ja osa kristityistä hallitusta.

Aounin valinta varmistui, kun hän ja al-Mustaqbalin johtaja, entinen pääministeri Sa’ad al-Hariri yllättäen sopivat, että al-Mustaqbal tukee Aounin ehdokkuutta ja vastineeksi Harirista tulee pääministeri oletettavasti pian muodostettavaan uuteen hallitukseen. Huomattakoon, että tähän saakka Hariri on vastustanut jyrkästi Aounin valintaa. Aoun on ollut punainen vaate myös Haririn tärkeimmälle liittolaiselle Saudi-Arabialle. Miksi sopuun päästiin nyt?

Ensinnäkin Haririn oma asema sunnien itseoikeutettuna johtajana on heikentynyt selvästi, ja pääministeriys on sen takia elintärkeä hänen poliittisen tulevaisuutensa kannalta. Haririn suhteet saudijohtajien kanssa ovat myös huonontuneet selvästi. Hariri itse korostaa lausunnoissaan sitä, että pitkittynyt poliittinen tyhjiö on uhannut suistaa Libanonin takaisin ei-haluttuun sisällissotaan.

Kompromissi liittyy myös Syyrian tilanteeseen. Aounin valinta heijastaa Libanonin poliittisen eliitin asennoitumista muuttuviin voimasuhteisiin Syyriassa. Venäjä ja Iran ovat nyt vahvasti niskan päällä sodassa, kun taas Saudi-Arabian ja Turkin asema on heikentynyt selvästi. Hizbullahin ja Iranin tukeman Aounin valinta on osin heijastuma tästä voimatasapainon muutoksesta. Yhtä tärkeää on Iranin ja Syyrian aseman muutos suhteessa Libanoniin. Viimeistään Aounin valinnan myötä Iran on ottanut Syyrian paikan keskeisenä poliittisena kummisetänä Libanonissa. Saudi-Arabia on selvästi pettynyt tukemiinsa voimiin Libanonissa, minkä seurauksena se on ottanut etäisyyttä maan politiikkaan. Haririn paluu pääministeriksi tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden parantaa välejä jatkossa. Onhan pääministeri kuitenkin maan vahvin poliittinen toimija – olettaen tietenkin, että Hizbullah lopulta hyväksyy Haririn paluun pääministeriksi.

Aounin puolueen edustajat ovat korostaneet, että Aoun pystyy toimimaan välittäjänä shiioja edustavan Hizbullahin ja sunnitaustaisen al-Mustaqbalin välillä. Koska tärkein ja vaarallisin jakolinja vallitsee sunnien ja shiiojen välillä, tämä olisikin ensiarvoisen tärkeää Libanonin vakauden kannalta. Tehtävä on kuitenkin erittäin vaikea. Iranin vahvistunut asema, maltillisen Haririn heikkous ja sunnien laajalti kokema pettymys muodostavat kokonaisuuden, jonka hallinta on erittäin vaikeaa. Alueellisen valtataistelun ja Syyrian konfliktin kehitys jatkossa vaikuttavat myös siihen, miten hyvin nykyinen tasapaino säilyy.

Aoun on populistinen johtaja, jonka sanoma kiteytyy ajatukseen kristittyjen menetetyn aseman palauttamisesta. Tässä suhteessa peli on todellisuudessa jo menetetty. Vahvana johtajana esiintyvästä Aounista huolimatta keskeinen kysymys tulee jatkossakin olemaan sunnien ja shiiojen väliset suhteet. Niissä tapahtuva kehitys määrittelee Libanonin tulevaisuuden.

Aoun on populistinen johtaja, jonka sanoma kiteytyy ajatukseen kristittyjen menetetyn aseman palauttamisesta. Tässä suhteessa peli on todellisuudessa jo menetetty. Vahvana johtajana esiintyvästä Aounista huolimatta keskeinen kysymys tulee jatkossakin olemaan sunnien ja shiiojen väliset suhteet. Niissä tapahtuva kehitys määrittelee Libanonin tulevaisuuden.

Hannu Juusola, 31 lokakuuta 2016

Hizbullah, Iran, Libanon, Michel Aoun, presidentti, Saudi-Arabia, Syyrian sota