«L’école pleure, mais n’a pas peur» Koulu itkee, muttei pelkää! Samuel Patyn murha, islam ja sekularismi
Kiista islamista, sekularismista ja sananvapaudesta on vellonut Ranskassa tänä syksynä kiivaana. Maassa on käyty oikeutta vuoden 2015 hyökkäyksestä satiiriseen Charlie Hebdo -lehteen, minkä tiimoilta presidentti Macron piti lokakuun alussa merkittävän ja monet muslimijohtajat suututtaneen linjapuheen islamista. Kriitikkojen mukaan ”Macron uskoo, että islam on ongelma, ja siksi muslimit ovat ongelma. Hän syyllistää koko yhteisön yksittäisen terroriteon takia.” Pariisilaisen historian ja maantiedon opettajan Samuel Patyn 16.10. tapahtunut murha järkytti ranskalaiset ja johti Macronin Ranskan ja islamilaisten maiden vastakkainasetteluun.
Samuel Paty murhattiin 16.10.2020 lähellä kouluaan Pariisin esikaupunkialueella. Poliisi ampui hyökkääjän, 18-vuotiaan venäläisen tšetšeenin vain minuutteja murhan jälkeen. Teko sai Ranskassa valtavan suuren huomion, ja kymmenet tuhannet ranskalaiset osoittivat mieltään murhatun opettajan puolesta sekä Pariisissa että monissa muissa kaupungeissa. Presidentti Emmanuel Macron vieraili koulussa, jossa Paty toimi opettajana, ja piti puheen Patyn muistotilaisuudessa 21.10. Sorbonnen yliopistossa, valistuksen ja koulutuksen tyyssijassa.
Pian murhan jälkeen presidentti Macron kutsui tekoa tyypilliseksi islamistiseksi terroriteoksi (attentat terroriste islamiste caractérisé). Pääministeri Jean Castexin mukaan murha oli hyökkäys tasavallan kaikkein perustavanlaatuisimpia arvoja vastaan. “Lehdistönvapautta, Charlie Hebdoa, vapautta opettaa, lyhyesti sanottuna koko Tasavaltaa vastaan on hyökätty. – – Hyökkäyksen kohteena on sekularismi (laïcité), Tasavallan selkäranka. – – Islamilainen terrorismi on iskenyt suoraan Tasavallan sydämeen.”
Presidentti Macron pyrki korostamaan ranskalaisten yhtenäisyyttä: ”Me kaikki olemme yhtä. He eivät onnistu. He eivät onnistu jakamaan meitä. Sitä he haluavat, mutta meidän kaikkien täytyy pitää yhtä.”
Charlie Hebdon oikeudenkäynti ja Macronin linjapuhe
Patyn murhan taustalla olevia tapahtumia Charlie Hebdon toimituksessa ja juutalaisten Hyper Cacher -kaupassa 7.1.2015 on puitu tänä syksynä pariisilaisessa erityisoikeusistunnossa. Vuoden 2015 iskuissa kuoli yhteensä 17 henkeä. Oikeudenkäynnille oli varattu aikaa syyskuun alusta 10. marraskuuta asti, mutta käsittelyä on lykätty kolmen syytetyn saatua positiivisen tuloksen koronavirustestistä. Syytettyjä on yhteensä neljätoista, ja heitä syytetään avunannosta iskun tekijöille, Saïd ja Chérif Kouachille ja Amédy Coulibalylle, jotka poliisi ampui 2015. Oikeussalissa kuullaan 144 todistajaa ja 14 asiantuntijaa. Todistajien joukossa on muun muassa poliiseja, jotka olivat tulleet paikalle ensimmäisinä ja pyrkineet pysäyttämään Kouachin veljekset siinä onnistumatta. Charlie Hebdo -oikeudenkäynnin alkaessa monet ranskalaislehdet julkaisivat uudelleen lehdessä esitettyjä pilakuvia Muhammadista.
Lisäksi Macron piti 2.10.2020 linjapuheen separatismia vastaan. Puheen pääajatus oli, että islam on kriisissä kaikkialla maailmassa. Puheessaan Macron julisti, että ”se, mikä on sekularismin ja yhdenvertaisuuden periaatteiden vastaista, on kielletty. Koska ’poikkeamat’ (derives) kuten kättelystä kieltäytyminen tai hunnuttautuminen ovat lisääntyneet yksityiselle sektorille ulkoistetuissa julkisissa palveluissa kuten joukkoliikenteessä, ’neutraliteetin’ vaatimuksen täytyy koskea myös liikeyritysten työntekijöitä [eikä vain virkamiehiä, kuten nykyään].” (Lainausmerkit kirjoittajan.)
”Myös kouluissa täytyy toimia”, Macron jatkoi. ”Kouluista tulee tehdä jälleen tasavaltalaisuuden sulatusuuneja.” Ranskassa noin 50 000 lasta on kotiopetuksessa, ja joka viikko suljetaan laittomia, uskonnollisten ekstremistien pitämiä kouluja. ”Koska tuhannet lapset jäävät näin ilman kasvatusta ranskalaiseen ajatteluun, kulttuuriin, historiaan, arvoihin ja ʼranskalaiseen erityisyyteenʼ (l’expérience de l’altérité), olen päättänyt, että syksystä 2021 alkaen koulu on pakollinen kaikille lapsille kolmevuotiaasta lähtien.” Lisäksi kotikielten ja -kulttuurien opetusohjelma ELCO, Enseignements Langues et Cultures d’Origine, lopetetaan.
Macronin mukaan ranskalainen islam täytyy vapauttaa ulkomaalaisesta vaikutuksesta. Ulkomailta tulleita imaameja ei enää hyväksytä, vaan Ranskaan pitää kouluttaa sellainen imaamien ja intellektuellien sukupolvi, joka ”puolustaa Tasavallan arvoihin täydellisesti sopivaa islamia”.
”Macron syyllistää koko yhteisön”
Puhe sai erittäin paljon kritiikkiä muslimijohtajilta. Sunnalaisen islamin ylimmän auktoriteetin, egyptiläisen al-Azhar-yliopiston johtaja Ahmed al-Tayyeb piti Macronin puhetta rasistisena ja väitti, että syytökset kohdistuivat islamiin, ei vain radikaaleihin islamisteihin. Al-Quds al-Arabi -lehti kirjoitti, että Macronin puhe oli selkeä poliittinen käännös oikealle, vaikka hän oli päässyt valtaan agendalla, jonka piti parantaa suhteita entisiin siirtomaihin ja ranskalaisiin muslimeihin. Kirjoittajan mukaan Macronin ajama lakiesitys oli vaarallinen.
Monien kommentoijien mielestä Macron yhdisti kaikki muslimien tekemät rikokset terrorismiin ja syyllisti koko yhteisön. ”Macron uskoo, että islam on ongelma, ja siksi muslimit ovat ongelma. Hän syyllistää koko yhteisön yksittäisen terroriteon takia.”
Pikkurikollinen ja radikaali saarnaaja Patyn murhan taustalla?
Lokakuun alussa tunnelma Ranskassa oli kireä. Sen lisäksi, että lehdet julkaisivat uudelleen pilakuvia Muhammadista, eräs Bois d’Aulnen koulun oppilas kertoi marokkolaistaustaiselle isälleen, Brahim Chninalle, että opettaja Manuel Paty oli näyttänyt tunnilla pilakuvia alastomasta Profeetasta. Lokakuun alussa oppilaan isä ja marokkolaistaustainen islamistisaarnaaja Abdelhakim Sefrioui kävivät koulussa vaatimassa, että Paty erotetaan virastaan.
Laajalle levinneessä, Chninan kuvaamassa videoviestissä Sefrioui vaati Patyn välitöntä eliminoimista. Hänen mukaansa Patyn teko oli alhainen, vastuuton, aggressiivinen ja seuraus tasavallan presidentin kutsusta ”vihata muslimeja”. ”Jo 5–6 vuotta muslimit, 12–13-vuotiaat oppilaat, ovat olleet järkyttyneitä: he ovat joutuneet koulutoveriensa hyökkäyksen ja nöyryytyksen kohteiksi”, hän väitti.
Sefrioui ja Chnina on viidentoista muun epäillyn ohella asetettu tutkintavankeuteen Patyn murhaan yllyttämisestä. Vuonna 1959 Marokon Fesissä syntynyt Sefrioui sai Ranskan kansalaisuuden mentyään naimisiin islamiin kääntyneen ranskalaisen kanssa. Sefrioui väittää toimivansa Ranskan imaamien neuvoston nimissä, mutta hänellä ei ole mitään tekemistä Ranskassa tunnustettujen muslimijohtajien kanssa. Päinvastoin Tarek Obrou, Bordeaux’n moskeijan imaami kutsuu häntä ”hulluksi agitaattoriksi, joka on vaaraksi Tasavallalle”.
Sefrioui on tunnettu myös antisemitismistään. Vuonna 2010 hän otti vihansa kohteeksi Drancyn maltillisen imaamin Hassen Chalghoumin, koska tämä oli ”liian läheisissä väleissä juutalaisten kanssa”. Vuonna 2014 sisäministeriö pyrki kieltämään Sefriouin Cheikh Yassine -yhteisön siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt järjestö on kielletty.
Paris Match -aikakauslehden (29.10–4.11.2020) mukaan Brahim Chnina on syyllistynyt useisiin rikoksiin, kuten varkauksiin, pahoinpitelyihin ja huumerikoksiin. Vuonna 2015 hän perusti islamilaisen hyväntekeväisyysjärjestön, jonka taustalla olevista talousepäselvyyksistä häntä on syytetty. Patyn murhannut Abdoullakh Anzorov oli yhteydessä Brahim Chninaan juuri ennen, kuin hän tappoi Manuel Patyn.
Bois d’Aulnen koulun opettajan murha järkytti ranskalaisia perin juurin. Ranskalaiset imaamit ovat tuominneet teon selväsanaisesti ja vaativat radikalisoitumisen vastaisia toimia. Myös muslimijohtajat muualla ovat tuominneet teon. Al-Azharin johtaja Ahmed al-Tayyeb tuomitsi Patyn murhan “inhottavana rikoksena”. “Tämä terroristi ei edusta profeetta Muhammadin uskontoa”, al-Tayyeb sanoi.
Ranskalaiset ovat pyrkineet vastaamaan Patyn murhaan kahdella tavalla. Toisaalta on korostettu ranskalaisten resistenssiä ja rohkeutta, toisaalta haettu syyllisiä ja vaadittu radikaaleiksi islamisteiksi luokiteltujen muslimien pikaista karkottamista. Tosin oikean laidan sisäministeri Gérard Darmanin oli jo ennen murhaa vieraillut Maghrebin alueen maissa ja käynyt siellä neuvotteluita näiden maiden Ranskassa asuvien kansalaisten palauttamisesta. Hän on esittänyt myös vaatimuksen pakolaisstatuksen saamisen ehtojen tarkistamisesta.
Macron selittää ranskalaista sananvapautta al-Jazeeralla
31.10. Macron antoi pitkän haastattelun qatarilaiselle al-Jazeera-uutiskanavalle. Macron pyrki haastattelussa selittämään ranskalaista ilmaisunvapautta ja lehdistön itsenäistä, hallituksesta riippumatonta toimintaa. Al-Jazeeran yleisön on kuitenkin vaikea ymmärtää tällaista ajatusta. Heidän mielestään Macron puolustaa Profeettaa pilkkaavia karikatyyrejä. Se, että lehdistössä voidaan tehdä pilkkaa uskonnollisista ja maallisista johtajista, ei ole ylipäätään tuttu ajatus Lähi-idässä. Myöskään sitä, että pilkka kohdistuu kaikkiin uskontoihin ja kaikkiin johtajiin, ei oteta huomioon, vaan ajatellaan, että Macron – ja nimenomaan Macron, ei Charlie Hebdo – haastaa muslimeja eikä välitä muslimien tunteista.
Ranskaa vastaan on osoitettu mieltä erityisesti Pakistanissa, Bangladeshissa, Kuwaitissa ja Jerusalemissa ja ranskalaisia tuotteita on vedetty pois myynnistä. On esitetty, että boikotointi ei riitä, vaan tarvitaan järeämpiä toimia. Toisaalta al-Jazeera-uutiskanavan analyytikko Marwan Bishara pyrki rauhoittelemaan tilannetta sanomalla, että virhe on tehty, mutta sen ei tarvitse eskaloitua, koska voittajaa ei tässä taistelussa ole. Ranskalaisen tuotteiden boikotti on tehnyt vaikutuksen: ”Annoimme Macronille opetuksen.” Bisharan mukaan on kaikkien etujen mukaista, jos Macron on vilpitön pyrkiessään laittamaan sanojaan kontekstiin. Hän jopa tulkitsee Macronin peruneen osan sanoistaan.
Turkin Erdoğan on syyttänyt voimakkaasti Macronia islamin pilkkaamisesta, mutta al-Arab-lehden analyysissä korostetaan kriisin poliittisia syitä. Sen mukaan Turkin ja Ranskan välisessä konfliktissa ei ole mitään uskonnollista. Tunisian entinen ministeri Mabrouk Karshid kutsui kiistaa poliittiseksi konfliktiksi, jonka tavoitteena on ihmisten tunteiden kontrollointi. Kiista on vain naamioitu uskonnolliseksi. ”Erdoğania ei kiinnosta Profeetan puolustaminen, sillä muuten hän olisi kutsunut koolle islamilaisten maiden huippukokouksen”, Karshid sanoi.
Onko islam kriisissä?
On selvää, että osa ranskalaisista muslimeista pyrkii ajamaan tulkintoja, jotka ovat Ranskan lainsäädännön vastaisia. Ranskassa on myös huomattavan paljon rakenteellista rasismia, joka kohdistuu erityisesti muslimeihin ja mustaihoisiin kansalaisiin. Ranskan politiikka ei ole monikulttuurista, eikä siellä pyritä integroimaan tai kotouttamaan vähemmistöjä ja maahanmuuttajia, vaan assimiloimaan eli sulauttamaan heidät valtakulttuuriin.
Tariq Ramadanin tulkinnan mukaan kaikki on ranskalaisille ongelmallista, kun kyse on islamista. Esimerkiksi halal-ruokaa ei voi tarjota, koska se on sekularismin, laicitén, vastaista. Ranskan viranomaiset ja hallitus eivät käy muslimien kanssa dialogia, vaan dialogin kaapuun peitettyä monologia, jossa muslimien ääni ei kuulu. Ehkä juuri siksi radikaaleimmat imaamit ovat enimmäkseen syntyneet ja radikalisoituneet Ranskassa, ja he ovat ranskalaisten sosiaalisten ja uskonnollisten todellisuuksien tulosta.
Voisi myös sanoa, että jos islam on kriisissä, se on kaksi vuosisataa kestäneen kolonialismin tulosta. Toinen taustatekijä on monissa muslimienemmistöisissä maissa vallitseva autoritaarisuus tai yksinvalta, jota länsimaat usein tukevat. Monissa Patyn murhaa seuranneissa kommenteissa muistutetaan Ranskan liittoutumisesta Saudi-Arabian, Emiraattien ja Egyptin autoritaaristen hallitsijoiden kanssa.
Monet eurooppalaiset näyttävät ajattelevan, että muslimit kantavat jonkinlaista “terrorismigeeniä” ja ovat uhka muulle maailmalle vain siksi, että ovat muslimeja. Tämän lisäksi heitä pidetään uhkana omalle yhteisölleen. Ranskalla on oikeus ja velvollisuus puolustaa itseään, mutta kaikkein muslimien ja islamin syyttäminen ei ole siihen hyvä keino. Se päin vastoin yllyttää radikalismiin molemmilla puolilla.
Macronin koventuneessa linjassa on tietenkin myös sisäpoliittinen ulottuvuus, sillä hän valmistautuu vuoden 2022 presidentinvaaleihin, joissa hän saattaa joutua vastakkain äärioikeistolaisen Front national -puolueen Marine Le Penin kanssa. Tämä ymmärretään hyvin myös muualla. Al-Azharin johtaja Ahmed al-Tayyeb antoi vastauksensa Facebookissa: “Me emme hyväksy sitä, että meidän symboleistamme tulee halpoja uhreja poliittisissa taisteluissa.”
Artikkelikuva: Opettajat osoittavat tukeaan murhatulle Samuel Patylle 18.10. Shutterstock/S. Pech
Tariq Ramadania syytetään useista raiskauksista ja hän on Muslimiveljeskunnan perustajan Hasan al-Bannan lapsenlapsi. Hasan oli itse aggressiivisesti antisemitisti ja natsi-ideologian kannattaja. Niin Hamas kuin Al-Qaida ovat syntyneet Muslimiveljeskunnan ideologiasta, jonka tarkoituksena on levittää shariaa ympäri maailman. Sen motto on ”Jumala on päämäärämme. Profeetta on johtajamme. Koraani on lakimme. Jihad on tiemme. Kuolla Jumalan tiellä on toiveistamme korkein. Jumala on suurin!” Tariq Ramadan ajaa samaa agendaa kuin Muslimiveljeskunta, mutta osaa taitavasti vähätellä sharian suvaitsemattomuutta naisia tai vääräuskoisia kohtaan. Tässä artikkelissa ei selitetä Ramadanin oletettuja yhteyksiä terrorijärjestöihin tai niiden rahoittamiseen. Suhtaudun itse hyvin epäilevästi hänen väitteisiinsä, varsinkin kun terrorismista on kysymys. Islamisteilla on tapana siirtää huomio minne tahansa muualle paitsi islamiin ja sen teologiaan.