Lähi-idän tutkijan eettiset ongelmat: Esimerkki Syyriassa järjestettävästä konferenssista

Lähi-itä on yksi alueista, joiden suhteen tiedeyhteisö joutuu pohtimaan myös vakavia eettisiä ongelmia. Lähes poikkeuksetta alueen valtiot syyllistyvät enemmän tai vähemmän vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin tai rajoittavat akateemista vapautta. Suoraan tai välikäsien kautta useampi alueen valtio myös painostaa sellaisia länsimaissa vaikuttavia tutkijoita ja jopa opiskelijoita, jotka ovat esittäneet kriittisiä näkemyksiä kyseisen valtion toiminnasta. Samanaikaisesti alueen tutkiminen on usein vaikeaa ilman ainakin jonkinasteista yhteistyötä alueen valtioiden kanssa. Moni näistä pyrkii myös aktiivisesti yhteistoimintaan esimerkiksi koulutuksen ja konferenssien järjestämisessä tai tarjoaa rahoitusta länsimaisille yliopistoille. Näissä olosuhteissa tiedeyhteisö, yliopistot ja yksittäiset tutkijat joutuvat usein vaikeiden eettisten kysymysten eteen: onko tällainen yhteistyö samalla myös yhteistyökumppanin toiminnan hyväksymistä tai jopa tukemista? Viime vuosina paljon esillä ollut esimerkki on Israel, joka on monen virallisenkin järjestelmän kautta mukana läntisessä tieteellisessä yhteistyössä, mutta joka myös pyrkii painostamaan siihen kriittisesti suhtautuvia tutkijoita muun muassa rajoittamalla näiden maahanpääsyä tai estämällä palestiinalaisyliopistoihin kohdistuvat akateemiset vierailut. Samoin Turkki, jolla on Israelin tavoin paljon tieteellistä ja opiskelijavaihtoon liittyvää yhteistyötä länsimaiden kanssa, on viime aikoina aiheuttanut paljon keskustelua akateemisen yhteistyön moraalisesta oikeutuksesta.

Tuore esimerkki liittyy Syyriaan. Damaskoksessa järjestetään lokakuussa konferenssi nimeltä The Role of Remote Sensing and Supporting Systems in the Reconstruction. Osin Syyrian jälleenrakennukseen liittyvän konferenssin järjestävä taho kytkeytyy läheisesti Syyrian hallintoon. Huolimatta näistä kytköksistä European Association for Middle Eastern Studies (EURAMES) mainosti konferenssia laajalevikkisessä uutiskirjeessään. Tämän seurauksena useita kymmeniä Syyriaa ja muuta Lähi-itää tutkivia tutkijoita lähetti syyskuun alussa EURAMESIN edustajille avoimen kirjeen, jossa mainostamista paheksuttiin. Kirjoittajat – minä muiden mukana – katsovat, ettei yhteistyö Syyrian hallintoon kytköksissä olevan tahon kanssa ole tässä tilanteessa sopivaa. Uutiskirjeestä vastaava professori Günter Meyer vastasi, että periaatteessa EURAMES Info Service noudattaa akateemista vapautta eikä ole poliittinen toimija.  Se julkaisee tietoa eri maissa järjestettävistä konferensseista, ja jokaisen tutkijan tehtävänä on sitten päättää, osallistuuko vaiko ei. Tässä tapauksessa oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, että järjestäjänä olikin valtio eikä Damaskoksen yliopisto. Siksi esitetty kritiikki oli Meyerin mukaan perusteltua eikä ilmoitusta olisi pitänyt julkaista. Vastaavanlaiset ongelmat ovat arkipäivää Lähi-idän ja monen muunkin alueen kohdalla. On ilmeistä, että asiaa koskevista eettisistä periaatteista tulisi laajemmin keskustella tiedeyhteisössä.

Hannu Juusola, 26 syyskuuta 2018

Lähi-idän tutkimus, Syyria, tutkimus