Korjauksia Israelin ja Marokon miehityksen ja kolonialismin tiimoilta
Kirjoituksessaan (osa 1 ja osa 2) M’hammed Sabour arvosteli tekstiämme Palestiina ja Länsi-Sahara: Kahden miehityksen ja kolonialismin anatomia (osa 1, osa 2 ja osa 3).
Korjaamme muutaman virheen Sabourin kirjoituksessa.
Sabourin mukaan väitämme Marokon ”harjoittavan Israelin tapaan apartheidia Länsi-Saharassa”. Kirjoitamme juuri päinvastaista: Israelin politiikkana on apartheid, kun taas Marokon tavoitteena on assimilaatio.
Sabourin mukaan kirjoituksemme aineisto on ”Polisarion tai Algerian tarjoamaa”. Kirjoituksessamme on linkkeinä 67 viitettä. Yksikään niistä ei ole Polisarion tai Algerian aineistoa.
Sabourin mukaan sahraweihin kohdistuvaa sortoa ei ”esiinny sen enempää etelässä kuin pohjoisessakaan” ja ”ihmisoikeudet ovat yhä kasvavassa määrin Marokon sosiaalinen ja kulttuurinen sekä poliittisen tietoisuuden normi”. Amnesty Internationalin mukaan Marokon yritykset vaientaa Länsi-Saharan itsenäisyyden kannattajia, journalisteja ja ihmisoikeuspuolustajia pidätyksillä, hakkaamisella, kidutuksella ja vastaavilla tavoilla ovat viime aikoina pahentuneet. Human Rights Watchin mukaan Marokon viranomaiset järjestelmällisesti väkivalloin hajottavat sahrawien itsemääräämistä tukevat kokoontumiset ja estävät paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen työtä.
Sabour korostaa Algerian roolia Länsi-Saharassa. Kuten Palestiinassa, ulkomailla onkin ollut Länsi-Saharassa tärkeä rooli. Käsittelimme lähinnä kansainvälisten instituutioiden oikeudellista, Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittista ja EU:n kauppapoliittista merkitystä. Myös muiden maiden osuudesta miehityksen vastustamisessa ja tukemisessa olisi paljon sanottavaa. Päätimme kuitenkin jättää alueellisten valtojen roolin pohdinnat turhan pitkäksi venyneestä kirjoituksestamme pois. Olemme laajentamassa kirjoitustamme Länsi-Saharan ja Palestiinan tilanteista kirjaseksi, jossa tämä puute tulee korjattua.