Istanbulin pormestarin vaalit – vielä kerran

Sunnuntai-iltana 16.6. Turkissa tapahtui kummia: turkkilaiset liimautuivat televisioidensa ääreen, kun Istanbulin pormestarin vaalien kärkiehdokkaat ottivat mittaa toisistaan lähes kolmetuntisessa suorassa vaaliväittelyssä. Turkkia hallitseva AKP (Oikeus- ja kehityspuolue) ei ole vaaliväittelyiden ystävä, ja laskutavasta riippuen edellisestä suorana lähetystä vaaliväittelystä oli peräti 17 vuotta (parlamenttivaalit) tai 25 vuotta (paikallisvaalit). Miksi siis nyt?

AKP:n ehdokas, entinen pääministeri Binali Yıldırım hävisi vaalit täpärästi ensimmäisellä kerralla 31. maaliskuuta. AKP ei tyytynyt tappioon ja onnistui vakuuttamaan Keskusvaalilautakunnan siitä, että vaalien tulos tulee mitätöidä ja vaalit uusia. AKP:n kampanjointi ei kuitenkaan ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, ja tämä poikkeuksellinen televisioväittely voidaan nähdä osoituksena AKP:n heikosta asemasta.

Väittely oli Turkissa megaspektaakkeli. Kaikki yksityiskohdat sovittiin puolueiden kesken etukäteen, moderaattoriksi valittiin yhdeksi Turkin suosituimmista kanavista nousseen Fox TV:n juontaja Ismail Küçükkaya ja väittely oli avoin, eli mikä tahansa kanava voi halutessaan lähettää sen. Istanbulin aukioille pystytettiin jättikokokoisia näyttöjä, joista sitä saattoi seurata. Mediatila täyttyi väittelyyn liittyvistä uutisista ja pohdinnoista.

Kuka voitti väittelyn?

Ei lienee yllätys, että AKP:n kannattajat katsoivat Yıldırımin selvinneen voittajana väittelystä, kun taas AKP:n vastustajat arvioivat oppositioon kuuluvan CHP:n (Tasavaltalainen kansanpuolue) Ekrem İmamoğlun suoriutuneen paremmin. Minun mielestäni İmamoğlu oli vakuuttavampi: hän oli paremmin valmistautunut ja asiantunteva, mutta samaan aikaan nuorekkaan innostunut. Aivan lipsahduksitta ei hänkään kolmen tunnin prässäyksestä selvinnyt: hänen kartteleva selityksensä siitä, oliko hän tuohduksissaan tullut käyttäytyneeksi huonosti ja loukanneeksi Ordun kuvernööriä, tulkittiin AKP:n mediassa julkiseksi valehteluksi ja osoitukseksi Yıldırımin voitosta.

Yıldırım puolestaan vaikutti väsyneeltä ja ponnettomalta. Hän vaikutti myös jokseenkin huonosti valmistautuneelta vastustajansa grillaukseen. Hän joutui myöntämään, että ei ollut lukenut Turkin tilintarkastustuomioistuimen (tr. Şayıştay) raporttia Istanbulin tilien epäselvyyksistä, ja yhdessä kohden hänen hienoissa, ruudussa hyvin näkyneissä taustamateriaaleissaan olikin vahingossa Izmir Istanbulin sijaan. Toisin kuin AKP:n karismaattinen johtaja, presidentti Erdoğan, Binali Yıldırım ei ole tunnettu karismastaan tai edes suurista johtajan taidoistaan. Hän on ennen kaikkea Erdoğanin valtaan nostama ja tälle lojaali poliitikko.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Yıldırımin näkemykset naisten aseman parantamisesta olivat jokseenkin mielenkiintoiset: pormestarina hän keskittyisi kotirouvien elämän helpottamiseen perustamalla lisää päiväkoteja, ja liikenteen tehostamisen hän katsoi hyödyttävän perheitä siten, että perheen isä ehtisi töistä kotiin puoli tuntia aiemmin!

Somessa levitettiin pilkkaversiota Yıldırımin kampanjan mainoksesta. Teksti suomeksi: Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyi 10 vuodessa 600 %. Me teimme sen. Me teemme sen jälleen.

Vuori synnytti hiiren

Mikä oikeastaan oli väittelyn merkitys? Tunnettu turkkilainen toimittaja Murat Yetkin oli sitä mieltä, että huolimatta valtavasta julkisuudesta ja hypetyksestä, väittelyllä tuskin on vaikutusta vaalien lopputulokseen. Muuttiko juuri kukaan mieltään väittelyn perusteella? Yetkin kuvaili vaikutusta turkkilaisella sananparrella vuoren synnyttämästä hiirestä, eli hänestä väittely oli paljon melua tyhjästä.

Voidaanko väittelyä perustellusti pitää myöskään minkäänlaisena demokratian osoituksena, jollaisena se haluttiin esittää? Loppujen lopuksi se käytiin vaalit JO voittaneen pormestarin ja ne jo kertaalleen hävinneen kandidaatin välillä. Toisaalta, vaaleista odotetaan ennätyksellisen vilkkaita molempien osapuolten kannustaessa kaikki mahdolliset kannattajansa uurnille tiukassa kamppailussa.

Yhteinen ”perhepotretti” väittelyn jälkeen.

Kuka voittaa ensi sunnuntain vaalit?

Viimeisimpien mielipidetiedusteluiden perusteella vaalien voittaja ei ole vielä varma, mutta useimmat kyselyt ennustavat opposition vaaliliiton (Millet İttifakı) nimissä kampanjoivalle CHP:n İmamoğlulle 2-4 prosentin etumatkaa. Toisaalta, ainakin yksi ennuste (ORC) povaa täpärää voittoa AKP:n johtaman vaaliliiton (Cumhur İttifakı) ehdokkaalle Yıldırımille. Toisin kuin maaliskuun vaalien alla, tällä kertaa ei ole spekuloitu mittavalla huijauksella – päinvastoin kaikki tahot ovat vannoneet tekevänsä parhaansa, että äänestys tapahtuu tarkan valvonnan alaisuudessa. Toivoa sopii, että vaalit oikeasti ovat rehelliset.

Ilmeisesti AKP:n uusi tappio on oikeasti mahdollinen. Näin voi päätellä myös siitä, että alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Erdoğan ei tällä kertaa johda näyttävästi puolueen kampanjointia vaan pysyttelee taka-alalla, jolloin Yıldırım saa kantaakseen vastuun mahdollisesta tappiosta. Vaaliliiton toisen puolueen, MHP:n (Kansallismielinen toimintapuolue) puheenjohtajaa Devlet Bahçelia ei ole myöskään nähty vaalikentillä. Ilmeisesti Yıldırımin kampanjointia hankaloittavat myös mielipide-erot puolueen sisällä, joiden vuoksi hänen on vaikea esittää itsensä uskottavasti maltillisena ja palveluihin keskittyvänä johtajana.

Ehkä Turkin demokratialle on tärkeää jo se, että huolimatta autoritaarisesta presidenttikeskeisestä järjestelmästä, vallan kolmijaon murenemisesta, hallitsevan puolueen talutusnuorassa olevasta mediasta ja aiempien vaalien vaalivilpistä, AKP:n ja Erdoğanin on yhä mahdollista hävitä vaalit. Optimistisimmat kommentaattorit pitävät jo häviötä selvänä ja merkkinä Erdoğanin valtakauden lopun alusta.

İmamoğlun poliittinen tulevaisuus?

Vaalikamppailu ei ole rajoittunut vain Istanbuliin, vaan on noussut kansalliselle tasolle. Alle kolmasosa istanbulilaisista on syntynyt kaupungissa, muut ovat muuttaneet sinne muualta Turkista. Näin ollen Istanbulin väestö heijastaa koko maan väestöä, ja usein muuttajien siteet kotiseudulle ovat yhä tiiviit. Ramadanin päättymisen juhlinnan aikaan İmamoğlu kävi puhumassa joukkotapahtumissa kotiseudullaan Mustan meren rannikkokaupungeissa ja Yıldırım puolestaan vieraili kurdialueen tärkeissä kaupungeissa. Tulipa hän siinä yhteydessä tunnustaneeksi Kurdistanin olemassaolonkin. Sekä Kurdistanista että Mustalta mereltä on muuttanut Istanbuliin väkeä sankoin joukoin, esimerkiksi kurdeja arvellaan asuvan Istanbulissa noin kolme miljoonaa ja Mustan meren rannikolta tulleita muuttajia jopa 2,5 miljoonaa. Kurdien äänet olivat merkittävä tekijä İmamoğlun voitolle maaliskuussa, eikä näytä siltä, että tilanne olisi merkittävästi muuttunut sen jälkeenkään. Kurdien puolueena tunnetun HDP:n (Kansojen demokraattinen puolue) vangittu puheenjohtaja ilmoitti maanantaisessa twiitissään kannattavansa İmamoğlua.

Koko Turkkiin kohdistuneen vaalikampanjan yhteydessä İmamoğlua on jo ehditty verrata nuoreen Erdoğaniin, joka nousi kansalliseen politiikkaan Istanbulin pormestarin tehtävästä. Odotukset ovat siis kovat. İmamoğlun iskulause näissä toisissa vaaleissa on lohdullinen ”23. kesäkuuta kaikki on hyvin” (Tr. Her şey çok güzel olacak), joka nousi välittömästi suosituksi hastagiksi. Uudessa tämän iskulauseen ympärille rakennetussa kampanjavideossa kehotetaan istanbulilaisia toiveikkuuteen: kaikki muuttuu vielä hyväksi.

Turkin talous sakkaa

Samaan aikaan, kun kaikkien katseet ovat kääntyneet vaaleihin, kansainvälinen Moody´s laski maan luottoluokituksen Ba3:sta B1:een, Turkin liiran kurssi suhteessa dollariin ja euroon on heikko ja inflaatio on yli 15 prosenttia. Selvä osoitus kurjistumisesta on, että Istanbulin väestö on pienentynyt ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Uuden pormestarin voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta lunastaa lupauksensa paremmasta tulevaisuudesta. Toisaalta, Ekrem İmamoğlun kannattajien tekemässä videossa paljastuu, että tämä onkin supersankariprojekti nimeltä Ekrem34 (34 on Istanbulin tunnus rekisterikilvissä).

—

Artikkelikuva: Kızıltan Yüceil

Lue myös Anu Leinosen aiemmat analyysit Turkin paikallisvaaleista:

Lepää rauhassa Turkin demokratia

Päivitys: İmamoğlu sai viimein valtakirjansa

Istanbulissa lasketaan ääniä kunnes İmamoğlu häviää

Anu Leinonen, 19 kesäkuuta 2019

AKP, demokratia, Turkki, vaalit