Israel ja Hamas ovat molemmat vastuussa siviilien kärsimyksestä Gazassa
Toistuva vihamielisyyksien kärjistyminen 2000-luvulla on Israelin ja Hamasin välillä johtanut huomattaviin ihmishenkien menetyksiin, pysyviin vammoihin, psykososiaalisiin traumoihin ja samalla heikentänyt terveydenhuoltojärjestelmien sekä infrastruktuurin kapasiteettia Gazassa. Kuitenkin nyt käynnissä oleva konflikti on vakavin ja oletettavasti siviiliväestölle tuhoisin verrattuna mihinkään aikaisempaan. Molemmat osapuolet ovat vastuussa siviiliuhreista.
Nyt käynnissä oleva eskalaatio alkoi Hamasin aseellisten taistelijoiden murtautuessa Israelin puolelle, samanaikaisesti ampuen raketteja. Taistelijat surmasivat yli 1300 israelilaista siviiliä, poliisia, pelastustyöntekijää ja sotilasta sekä kidnappasivat yli 200 eri ikäistä ihmistä ja kuljettivat heidät panttivankeina Gazaan. Vielä saman päivän yönä 7.10. Israelin kansallisesta sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri julisti sodan Hamasia vastaan, jonka maan turvallisuuskabinetti hyväksyi.
Tätä kirjoittaessa Israel on intensiivisesti pommittanut Gazan aluetta ja aloittanut maahyökkäyksen tuhotakseen Hamasin. Hamasin hyökkäys ajoittui tarkalleen samalle päivälle kuin 50 vuotta aikaisemmin alkanut jom kippur -sota, jossa silloin vielä suhteellisen nuori valtio joutui Egyptin ja Syyrian kanssa sotaan. Israelissa Hamasin brutaalia hyökkäystä onkin verrattu tuohon traumaattiseen kollektiiviseen kokemukseen. Nyt uhka tuli Gazasta ja vastuussa israelilaisiin siviileihin kohdistuneista julmuuksista on äärijärjestö Hamas.
Pahan- vai hyväntekijöiden Hamas?
Hamas (lyhenne termistä Ḥarakat al-muqāwamat al-islāmiyya, Islamilainen Vastarintaliike) nousi hallitsemaan Gazaa käytyään taistelun vallasta Fatahia vastaan vuonna 2007. Tätä sisäistä välienselvittelyä oli edeltänyt Israelin vetäytyminen alueelta vuonna 2005, sen miehitettyä aluetta vuodesta 1967. Hamas on luokiteltu useissa länsimaissa terroristijärjestöksi ja sen pyrkimyksenä on tuhota Israel ja luoda alueelle islamilainen valtio. Tavoitteidensa saavuttamiseksi se käyttää väkivaltaa tekemättä eroa siviilien ja sotilaiden välille. Järjestö on vastuussa tuhoisista itsemurhapommituksista, teloituksista ja kidutuksista, niin Israelissa kuin Palestiinalaisalueilla. Sen aseellisen siiven, Izz ad-Din al-Qassam -prikaatin, toimintaan kuuluvat myös raketti-iskut Israelin puolelle.
Hamas siis tunnetaan maailmalla väkivaltaisista toimintamalleistaan. Aseellinen toiminta on kuitenkin vain yksi puoli sen aktiviteetteja. Kuten monet muutkin islamistiset järjestöt, esimerkiksi Libanonissa vaikuttava Hizbollah, osa sen toiminnasta on perustamisesta vuonna 1987 lähtien ollut yhteiskunnallisten siviilipalveluiden tuottaminen. Hamas tarjoaa niin päiväkotipalveluita, ruokaa kuin sairaanhoitoa väestölle. Se täyttää niitä velvollisuuksia, joita valtion oletetaan tarjoavan kansalaisilleen. Toimintaa se rahoittaa hyväntekeväisyys-, eli zakat-verolla ja ulkomailta kuten esimerkiksi Qatarista saatavalla rahoituksella. Tarjoamalla peruspalveluita järjestö kerää ja ylläpitää väestön suosiota. Samalla se pyrkii oikeuttamaan valta-asemansa Gazassa. Täyttäessään ihmisten perustarpeita, kuten ruuan ja hoidon jakelua, se voi levittää laajasti ja tehokkaasti ideologiaansa sekä propagandaa kansan parissa. Se ei siis kontrolloi Gazan väestöä pelkästään väkivallan avulla, vaan myös vastaamalla kansan konkreettisiin tarpeisiin.
Avovankilan asukkaiden terveysongelmat
Israel on hallinnut Gazaan vietäviä tarvikkeita ja ihmisten liikkumista asettamalla alueen saartoon Hamasin valtaannousun jälkeen. Gazan tilanne ennen tämänhetkistä konfliktia oli jo vaikea, ja ihmiset olivat riippuvaisia humanitaarisesta avusta, jota alueelle tuotiin pääsääntöisesti Israelin kontrolloimien rajanylityspisteiden kautta. Gazan väestöstä 1,6 miljoonaa ihmistä oli vuoden 2023 alussa julkaistun raportin mukaan riippuvaisia humanitaarisesta avusta. Tämä tarkoittaa sitä, että väestön perustarpeet, kuten lääkkeiden ja ruuan saanti on riippuvaista ulkopuolelta tuodusta avusta, jota Israel säätelee. Nyt kriisin ollessa käynnissä humanitaarisen avun vienti on katkennut tai vähintäänkin pudonnut murto-osaan, kun samanaikaisesti tarve on kasvanut.
Yksi suurimmista kulueristä Gazan alueella on terveydenhuolto. Näiden palveluiden tarjoaminen on kärsinyt Israelin asettamista rajoitteista, joilla on kontrolloitu lääketieteellisten tarvikkeiden ja lääkkeiden vientiä Gazaan. Terveydenhuolto sisältää niin perusterveydenhuollon äitiysneuvoloineen ja mielenterveyskuntoutuksen kuin traumanhoitoon keskittyneet sairaalat. Pääsääntöisesti vastuussa palveluntarjonnasta on Hamasin johtama terveysministeriö. Lisäksi YK:n alaisuudessa toimiva UNRWA, eri avustusjärjestöt sekä yksityiset palveluntarjoajat toimittavat terveydenhuollon palveluita Gazan asukkaille.
Kuitenkin erikoissairaanhoitoa, kuten syöpä- ja dialyysihoitoa, annetaan pääsääntöisesti Länsirannalla tai Itä-Jerusalemissa, minne päästäkseen potilaan on saatava kulkulupa Israelin siviilihallinnolta. Tämä laittaa kroonisia sairauksia sairastavat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan ja pahimmillaan myös kuolemanvaaraan, sillä säännöllistä hoitoon pääsyä ei voida taata, koska pääsy riippuu Israelin myöntämistä kulkuluvista. Viime vuonna 67 prosenttia hoitoon pääsemiseen tarvittavista luvista hyväksyttiin. Loput ihmiset jäivät ilman tarvittavaa hoitoa.
Huonot elinolosuhteet ja jatkuva epävakaa poliittinen tilanne, joka ajoittain kärjistyy sodankäynniksi, vaikuttaa gazalaisten henkiseen hyvinvointiin. Useiden tutkimusten mukaan ahdistuneisuushäiriöt ja posttraumaattinen stressihäiriö ovat yksi yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä alueella. Näihin sairauksien yleisyyteen vaikuttavat poliittinen tilanne ja traumaattiset tapahtumat. Yhden tutkimuksen mukaan suurin osa (88 %) tutkimukseen osallistuneista lapsista ja nuorista oli kokenut traumaattisen tapahtuman Israelin Pillar of Defence -operaation aikana 14.–26. marraskuuta 2012. Tällöin viikon kestäneen operaation aikana arviolta 167 palestiinalaista kuoli Gazassa. Tämänhetkiset kuolinluvut ja taisteluiden kesto on aivan eri mittakaavassa kuin vuonna 2012. Merkittävät ja vakavat psykologiset vaikutukset väestöön ovat väistämättömiä.
Hoidotta jäävät syöpäpotilaat ja näköalaton tulevaisuus
Akuutissa konfliktitilanteessa kaikki terveydenhuollon resurssit keskitetään loukkaantuneiden ja haavoittuneiden välittömien, henkeä uhkaavien vammojen hoitamiseen. Gazassa on arvioiden mukaan tällä hetkellä pulaa kaikesta, jolla potilaiden henki voitaisiin turvata. Nyt puute on erityisen akuuttia ja pulaa on niin puhdistusaineista kuin anesteeteista, koska lääketieteellistä tai muuta humanitaarista apua ei saada vietyä perille Israelin asetettua Gazan täydelliseen saartoon. Lisäksi Israel hallinnoi sähkön sekä puhtaan veden jakelua ja käyttöä alueella. Näiden katkokset sekä puute uhkaavat potilaiden hoitoa niin dialyysihoidossa, kuin teho-osastoilla.
Usein kroonisiin sairauksiin hoitoa tarvitsevat potilaat jäävät ilman hoitoa ja lääkkeitä, ja tällä voi olla pitkäkantoisia seuraamuksia. Tämänhetkisten tietojen mukaan vähintään 1000 dialyysipotilasta ja 9000 syöpäpotilasta ovat jäämässä ilman hoitoa ja heidän tilanteensa voi muuttua kriittiseksi. On huomioitava, että Gazan väestörakenne on hyvin nuorta ja sodan vaikutukset koskettavat tästä syystä erityisesti lapsia. Yleisesti ottaen sodasta kärsivät eniten alle 5-vuotiaat lapset, joiden kuolleisuus suhteellisesti ottaen nousee eniten muihin ikäluokkiin verrattuna.
Kuolleiden lisäksi sodassa tulee merkittävästi vammautuneita ihmisiä. Tyypillisesti konflikteissa on jokaista kuollutta kohti seitsemästä yhdeksään vakavasti loukkaantunutta aikuista ja lasta jotka hyvin todennäköisesti tarvitsevat pitkäkestoista tehohoitoa sekä kuntouttamista – mikäli he selviävät. Vammautunut yksilö ei useimmiten kykene pitämään itsestään huolta, osallistumaan täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaan tai hankkimaan elantoaan. Jo ennen tämänhetkistä konfliktia, arviolta 21 prosentissa Gazan talouksista oli vähintään yksi vammainen tai vammautunut perheenjäsen. Vammautuminen heikentää sekä yksilön että yhteisön selviämistä ja taloudellisen tilanteen paranemismahdollisuuksia. Vaikka sotatoimet lopetettaisiin välittömästi, on huomioitava, että tätä kirjoittaessa on YK:n arvioiden mukaan lähes 9000 gazalaista kuollut ja yli 22 000 loukkaantunut. Terveydenhuollon näkökulmasta tulevaisuus näyttää jo pelkästään näiden lukujen valossa erittäin huonolta. Yksilön ja yhteisön näkökulmasta näköalattomuus puolestaan ylläpitää ja lisää riskiä radikaalimpien ajatusten sekä toimintatapojen hyväksynnälle.
Sairaaloiden ja ambulanssien koskemattomuuden problematiikka
Sen lisäksi, että lääketieteellisistä henkiä pelastavista tarvikkeista on pulaa, on myös terveydenhuollon infrastruktuurin tuhoutumien merkittävä riskitekijä ihmisten henkien pelastamisessa. Hoidon tarjoaminen on pian mahdotonta, sillä YK:n tämän hetkisen arvion mukaan 20 sairaalaa and 24 ambulanssia on vaurioitunut. Yhteensä terveydenhuoltoon on kohdistunut arviolta 170 raportoitua iskua.
Koskemattomiksi jääneet sairaalat eivät pysty vastaamaan potilasvirtaan, joka tulee alueilta, joissa ei enää ole terveydenhuoltoa. Henkilöstö työskentelee jaksamisensa äärirajoilla ja jo nyt 50 terveydenhuollon työntekijää on kuollut ja 27 loukkaantunut. Yksikin kuollut ammattilainen vaikeuttaa entisestään hoidon antamista. Lisäksi vesi- ja saniteettihuoltoa ylläpitävistä yksiköistä 20 on tuhoutunut tai vahingoittunut.
Tätä tekstiä kirjoittaessa Israel on käskenyt Palestiinan punaista puolikuuta evakuoimaan potilaat al-Qudsista, yhdestä Gazan suurimmista sairaaloista. Vaatimus on kaikin puolin haastava, ellei jopa mahdoton. Sairaalan tyhjentäminen on rauhan aikanakin haastava tehtävä, ja tällöin potilaille on löydettävä vastaava hoitopaikka – etenkin, jos kyseessä on tehohoitoa vaativa potilas. Itse evakuointikin on haastavaa polttoainepulan, taisteluiden ja vaurioituneiden teiden takia.
Israelin armeija on esittänyt, että Hamas hyväksikäyttää Gazan sairaaloita toimintansa suojaamiseksi tietäen, että kansainvälinen laki antaa suojan siviili-infrastruktuurille. Sairaalat ovat muuttuneet komentokeskuksiksi sekä turvapaikoiksi Hamasin johtajille ja taistelijoille. Armeijan edustajan mukaan myös Hamasin luoman tunneliverkoston uloskäynnit sijaitsevat sairaaloissa. Väite ei ole uusi, vaan Israel on toistuvasti aikaisempien sotilaallisten operaatioiden yhteydessä esittänyt, että siviili-infrastruktuuria, kuten sairaaloita ja kouluja, käytetään tietoisesti sotilaallisiin tarkoituksiin.
Myöskään ambulanssien väärinkäyttö ei ole Israelin mukaan uusi ilmiö, vaan niitä sanotaan käytetyn Hamasin operationaaliseen toimintaan aikaisemminkin. Tällä samalla argumentilla Israel puolustaa ohjusiskua, jonka se teki marraskuun alussa ambulanssiin Gazassa.
Kansainvälinen humanitaarinen laki koskee myös ei-valtiollisia aseellisia toimijoita. Terveydenhuollon tiloja tai ambulansseja ei saa käyttää sotilaalliseen toimintaan, koska tämä heikentää niiden lain suojaamaa asemaa sekä asettaa siviilit hengenvaaraan. On kuitenkin merkittävää huomioida, että vaikka sairaalaa käytettäisiin kansainvälisen lain vastaisesti, ei tämä oikeuta vastapuolta hyökkäämään sitä vastaan mielivaltaisesti. Iskua ennen on annettava toiselle osapuolelle ennakkovaroitus ja kohtuullinen aikaraja siviilien suojaamiseksi. Mikäli osapuoli ei huomioi näitä varoituksia, lankeaa vastuu tällöin siviiliuhreista heille. Hyökkääjän on kuitenkin huomioitava suhteellisuusperiaate, jolla pyritään rajoittamaan sotilaallisten operaatioiden vahinkoja. Periaatteen mukaisesti käytettävien sodankäynnin keinojen ja menetelmien vaikutukset eivät saa olla suhteettomia tavoiteltuun sotilaalliseen etuun nähden.
Molemmat osapuolet ovat vastuussa siviileistä
Siviileihin ja siviili-infrastruktuuriin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa ja kansainvälisen humanitaarisen lain mukaan sotarikos. Tämä koskee niin valtiollisia toimijoita kuin aseellisia järjestöjä. Siviilien hätää ei tule käyttää pelimerkkinä, vaikkakin humanitaarisen avun käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin on tuttua esimerkiksi Syyrian konfliktista.
Hamasin tekemät julmuudet eivät vapauta Israelia vastuusta, joka sillä on Gazan siviilien suojelemisessa. Hamas on puolestaan vastuussa siitä, ettei se altista väestöä Israelin sotatoimien kohteeksi esimerkiksi käyttämällä sairaaloita vihollisuuksiin.
On huomioitava, että Hamas on kiinteä osa Gazan asukkaiden perustarpeiden jakajista. Se ei siis hallitse Gazan asukkaita pelkän väkivallan avulla, vaan myös siviilisektorin toiminnalla. Israel saattaa sotilaallisella ylivoimallaan onnistua heikentämään Hamasin valmiutta samanlaisiin tekoihin, joihin järjestö syyllistyi lokakuun alussa. Vaikka Hamasin Gazan toiminta ja resurssit saataisiin tuhottua, ei tämä ratkaisu ole kuitenkaan pysyvä.
Israelin tämänhetkiset toimet voivat rauhoittaa Gazasta tulevaa väkivaltaa ja sen uhkaa lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin pidemmälle tarkasteluna sotatoimet ovat kuin kaataisi bensaa liekkeihin. Pommittamalla siviilejä ja tuhoamalla infrastruktuuria ei gazalaisten tulevaisuuden näköalattomuutta poisteta, vaan ahdinkoa syvennetään entisestään.
Kansainvälisen yhteisön tulisi välittömästi ryhtyä toimiin, jotta humanitaarinen apu tavoittaisi gazalaiset siviilit. Kun akuutti kriisi hiljenee, on siviilien kestävään hyvinvointiin ja terveyteen panostettava entistä enemmän. Väestön hyvä henkinen ja fyysinen tila vähentävät äärijärjestöjen toimintamahdollisuuksia sekä maaperää pelon ja vihan lietsonnalle.