Islam ja tulevaisuus – tuleeko maailmanloppu ufon mukana?
Islam ja scifi, osa 1
Islamilla on usein maine taaksepäin katsovana uskontona. Totta onkin, että islamin opillinen keskustelu viittaa usein vuosisatojen takaisiin teksteihin. Profeetta Muhammadin tekoja ja sanoja koskeva perimätieto on heti Koraanin jälkeen keskeisin islamilaisen teologian lähde. Erityisesti niin sanotun salafismin piirissä elää myös vahvana ajatus, että ensimmäiset muslimisukupolvet (al-salaf al-salih) elivät eniten Jumalan mielen mukaista elämää ja tarjoavat siten hyvän esimerkin myös nykymuslimeille.
Tulevaisuudentutkijanakin tunnettu muslimiajattelija Ziauddin Sardar kutsuu artikkelissaan ”What Do We Mean By Islamic Futures?” muslimeita kääntämään katseensa kohti tulevaisuutta. Sardarin mukaan muslimienemmistöisten yhteiskuntien viime vuosikymmenten aikaiset ongelmat johtuvat ennen kaikkea siitä, että muslimit ovat tyytyneet reagoimaan jo tapahtuneisiin muutoksiin sen sijaan, että olisivat pyrkineet ennakoimaan niitä. Sardarin mukaan tulevaisuuden ennakoiminen on jopa Jumalan asettama velvoite. Näkemyksensä tueksi Sardar siteeraa Koraanin jaetta 36:45: ”Heille sanotaan: ’Pelätkää niiden kohtaloa, jotka elivät ennen teitä, ja niiden, jotka tulevat teidän jälkeenne, jotta teitä armahdettaisiin.’”
Tämä kirjoitukseni aloittaa kaikkiaan kuuden blogitekstin sarjan, jonka aiheena on islam tieteiskirjallisuudessa. Tekstit on kirjoitettu osana Islam ja science fiction -kurssia, jota opetin Helsingin yliopistossa kevätlukukaudella 2021.
Ryhdyin suunnittelemaan Islam ja science fiction -kurssia alun perin siksi, että olen kiinnostunut siitä, miten tulevaisuutta kuvitellaan. Sekä tieteisfiktio että uskonto tarjoavat näkymiä tuleviin tapahtumiin. Tieteisfiktion piirissä paljon käsiteltyjä teemoja ovat esimerkiksi tulevaisuuden teknologiat, yhteiskunnalliset muutokset ja ekologiset mullistukset. Uskonnon piirissä tulevaisuuden pohtiminen taas liittyy ennen kaikkea eskatologiaan eli oppiin lopun aikojen tapahtumista. Tyypillisiä eskatologian aiheita ovat esimerkiksi lopun aikojen enteet ja erilaiset eskatologiset hahmot, muun muassa Mahdi, Jeesus ja Antikristus.
Esittelen tässä tekstissäni eräitä perusasioita islamilaisesta eskatologiasta, eli maailman loppuun liittyvistä näkemyksistä. Sitä ennen kuitenkin pohdin lyhyesti islamilaista aikakäsitystä. Blogisarjan seuraavan osan tarkoituksena on puolestaan luoda lyhyt katsaus tieteiskirjallisuuteen, jossa islam on tavalla tai toisella ollut mukana.
Onko Jumala ajan ulkopuolella?
Erityisesti koulun uskonnonopetuksessa on tapana jaotella uskontojen aikakäsityksiä lineaarisiin ja syklisiin. Lineaarinen aika on kuin tie, jolla on yhtä selkeä alku- ja päätepiste. Tie on lisäksi yksisuuntainen; aikaa ei voi kääntää, vaan sekä yksittäisen ihmisen että koko maailman kulku käy päivä päivältä lähemmäs vääjäämätöntä loppua. Syklinen aika on tähän verrattuna kuin liikenneympyrä; se kiertää kehää ja palaa aina uudelleen takaisin alkupisteeseen.
Islam on usein esimerkkinä lineaarisen aikakäsityksen uskonnosta – maailma alkaa luomisesta ja päättyy tuomiopäivään. Islamin käytännöissä ja uskomuksissa on kuitenkin myös syklisyyttä. Paastokuukausi toistuu joka vuosi ja rukoukset säännöllisin ajoin joka päivä.
Myös Jumalan pelastustoiminta on syklistä: Yleisen islamilaisen käsityksen mukaan Jumala on lähettänyt jokaiselle kansalle ja aikakaudelle oman sanansaattajan, jonka tehtävänä on tuoda tieto oikeasta uskonnosta. Koraani mainitsee nimeltä 25 profeettaa, mutta eräiden perimätietojen mukaan profeettoja olisi ollut yhteensä jopa 124 000. Jumala on siis lähettänyt sanomansa ihmiskunnalle yhä uudelleen ja uudelleen. Ajan saatossa ihmiset ovat kuitenkin unohtaneet saamansa totuudet tai vääristelleet niitä. Näin on käynyt esimerkiksi Evankeliumille ja Tooralle, jotka Koraanin mukaan ovat profeetta Jeesuksen ja profeetta Mooseksen saamia pyhiä kirjoja. Vasta Muhammadin myötä ihmiskunta on saanut lopullisen ilmoituksen, jonka Jumala ei enää anna vääristyä. Eräät islamilaiset tai islamilaisperäiset liikkeet, esimerkiksi ahmadit ja bahait, tosin katsovat profeettojen ketjun jatkuneen vielä Muhammadin jälkeenkin.
Islamilaisissa aikakäsityksissä on myös muita elementtejä, jotka eivät ole ainakaan itsestään selvästi lineaarisia. Yleisen käsityksen mukaan Jumala on luonut ajan, mutta ei ole itse osa sitä. Jos lineaarinen aika on kuin tie, jota ihmiset kulkevat syntymästä kohti kuolemaa, Jumala ei ole samalla tiellä. Filosofian professori Peter Adamsonin käyttämän vertauksen mukaan Jumala on ikään kuin vuoren huipulla, josta hän näkee samalla kertaa koko tien – koko lineaarisen ajan. Jumala ei kulje ajassa, vaan katselee sitä ulkopuolelta. Jumalan näkökulmasta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus eivät eroa.
Toisen yleisen käsityksen mukaan Jumala luo maailman joka hetki uudelleen. Luomistyö ei rajoitu aikojen alkuun vaan toistuu toistumistaan. Pysyviltäkin näyttävät asiat ovat oikeastaan jatkuvassa uudelleensyntymisen syklissä. On vain Jumalan armeliaisuutta ja hyväntahtoisuutta, että uudelleen luotu maailma tuntuu seuraavan niin saumattomasti edellistä. Lineaarisen ajan jatkuvuus on oikeastaan eräänlainen näköharha.
Kaksi edellistä käsitystä – ajan ulkopuolinen Jumala ja joka hetki uudelleen tapahtuva luominen – muodostavat yhdessä pohjan valtavirran sunnalaisuuden opille predestinaatiosta eli ennaltamääräytymisestä (qadar). Koska Jumala näkee yhtä aikaa kaikki ajan hetket, hän tietää myös jokaisen ihmisen lopullisen kohtalon. Jumala myös luo ihmisen tekemät teot – niin hyvät kuin pahatkin. Ihminen kuitenkin valitsee itse tekonsa ja kantaa siksi vastuun niistä. Jumala tietää kaiken, myös tulevan, mutta se ei poista inhimillistä valintaa.
Maailmanloppu islamin mukaan
Vaikka ajatus kuolleiden ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta esiintyy jo Koraanissa, islamilaisen eskatologian yksityiskohdat ovat kehittyneet pitkälti profeetta Muhammadin ajan jälkeen. Lopun aikoihin liittyy monenlaisia tarinoita, joista monet ovat huomattavan väkivaltaisia: Ennen viimeistä tuomiota muslimit joutuvat käymään verisiä taisteluja Antikristusta ja tämän liittolaisia vastaan. Taisteluissa muslimeita johtaa messiashahmo, joka tunnetaan Mahdina. Toinen keskeinen messiashahmo on Jeesus, jolle Mahdi useimpien tarinoiden mukaan luovuttaa vallan voittonsa jälkeen.
Antikristus ja Jeesuksen toinen tuleminen ovat kristinuskosta tuttuja teemoja, ja islam onkin saanut runsaasti vaikutteita kristillisestä eskatologiasta. Nykypäivän eskatologit lainaavat ajatuksia myös erilaisista salaliittoteorioista. Antikristus saattaa tulla ufon mukana, ja lopun aikojen taisteluissa muslimeiden vastustajina ovat ehkä Israelin tai Yhdysvaltojen armeijat. Valtavirran uskonoppineet ovat yleisesti vierastaneet lopun aikoihin liittyviä spekulaatioita, ja eskatologia ei olekaan ollut erityisen arvostettu islamilaisen teologian haara.
Lähes puolet muslimeista uskoo Mahdin tulevan pian
Lopun ajan uskomukset ovat kuitenkin levinneet laajalle tavallisen kansan keskuudessa. Minä ja kollegani Ilkka Lindstedt analysoimme parhaillaan noin 40 000 muslimivastaajan kyselyaineistoa, joka on kerätty 45 eri maasta. Lähes joka toinen kyselyn vastaajista uskoo Mahdin tulevan omana elinaikanaan. Jeesuksen paluuta puolestaan odottaa joka kolmas. Lopun aikojen uskomuksissa on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja: viisi kuudesta afganistanilaisesta vastaajasta uskoo Mahdin tulevan omana elinaikanaan, kun taas iranilaisista näin uskoo vain yksi kahdestakymmenestä.
Usein toistetun ajatuksen mukaan eskatologia on ennen kaikkea ”sorrettujen teologiaa”, jonka keskeinen merkitys on lohduttaa kärsiviä lupauksilla tulevasta oikeuden voitosta. Oma analyysimme antaa ainakin epäsuoraa tukea tälle käsitykselle. Lopun aikojen odotus on aineistossamme selvässä tilastollisessa yhteydessä koettuihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin: mitä enemmän vastaaja näkee ongelmia oman kotimaansa yhteiskunnassa, sitä todennäköisemmin hän myös olettaa Mahdin tulevan omana elinaikanaan. Yhteys säilyy silloinkin, kun asuinmaan, iän ja sukupuolen kaltaiset demografiset tekijät otetaan analyysissa huomioon.
Eskatologisten uskomusten yleisyyttä muslimivastaajien parissa voi olla hyvä suhteuttaa tietoihin lopun aikojen odotuksesta muissa ihmisryhmissä. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen mukaan noin viidesosa yhdysvaltalaisista uskoo näkevänsä Jeesuksen paluun omana elinaikanaan ja kaksi viidesosaa uskoo hänen tulevan neljänkymmenen seuraavan vuoden aikana. Huomattava enemmistö amerikkalaisista, noin neljä viidesosaa, luottaa Jeesuksen tulevan takaisin vielä jonain päivänä.
Maailmanloppu voi olla myös ihmisen aiheuttama. Kansainvälisen Punaisen Ristin tekemän maailmanlaajuisen kyselytutkimuksen mukaan noin puolet 20–35-vuotiaista nuorista aikuisista uskoo, että kymmenen seuraavan vuoden aikana tapahtuu ydinhyökkäys. Yhtä moni uskoo kolmannen maailmansodan syttyvän omana elinaikanaan. Kokemus lopun aikojen läheisyydestä tuntuu olevan yleismaailmallinen.
Mahdi ja muut eskatologiset teemat ovat esiintyneet teologisten tutkielmien lisäksi myös tieteiskirjojen sivuilla. Tieteisfiktio onkin tarjonnut muslimitaustaisille kirjoittajille oivan väylän pohtia uudella tavalla omaa uskontoperinnettään. Esittelen seuraavassa blogikirjoituksessani tarkemmin islamin roolia tieteisfiktiossa.
Tämä kirjoitus aloittaa kuusiosaisen, kesäkuussa ilmestyvän Islam ja scifi -sarjan.
Artikkelikuva: Samot, Shutterstock