ISISin aiheuttama kärsimys jesidiyhteisössä ei ole ohi
Seitsemän vuotta sitten, elokuussa 2014, Islamilaisen valtion (ISIS) hirmuteot nostivat jesidit hirvittävällä tavalla julkisuuteen ja poliittisten tapahtumien keskipisteeseen. Maailma seurasi reaaliajassa median kautta, miten yksi Lähi-idän vanhimmista vähemmistöistä joutui suunnitelmallisen ja systemaattisen tuhon kohteeksi. ISISin arvioidaan tappaneen noin 10 000 jesidiä. Lisäksi tuhansia kidnapattiin ja pakotettiin sukupuolesta riippuen joko liittymään äärijärjestön riveihin tai ryhtymään seksiorjiksi. ISISin menetettyä viimeisetkin hallintoalueensa vuonna 2019 siepatut jesidit ovat päässeet vapauteen, mutta heidän henkinen kärsimyksensä jatkuu. Aivopestyt pojat ja seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset kantavat raskasta taakkaa, eikä heidän palaamisensa jesidiyhteisöön ole ollut ongelmatonta.
Jesidit ja ISIS, osa 1/2
ISISin valloituskampanja Syyriassa ja Irakissa eteni seitsemän vuotta sitten Luoteis-Irakissa Niniven maakuntaan ja Sinjarin vuoristoalueelle, jotka ovat olleet vuosisatojen ajan jesidivähemmistön asuttamia. Edetessään ISIS ei kohdannut juurikaan aseellista vastarintaa, eivätkä jesidit saaneet virallista ennakkovaroitusta uhkaavasta vaarasta tai evakuointikäskyä. Yhteisöön iski paniikki, kun heille levisi tieto siitä, että aluetta vartioivat kurdien peshmerga-sotilaat olivat hylänneet tarkastuspisteensä. Osa jesideistä jäi omaan kyläänsä, osa pakeni ja osa jäi saarroksiin Sinjarin vuoriston tasangolle. Humanitaarinen kriisi ja hätä oli käsinkosketeltavaa. Kymmenet tuhannet ihmiset altistuivat elokuun paahtavaan kuumuuteen ilman vettä tai ruokaa. Satoja kuoli.
Viikon sisällä tapahtumista Yhdysvallat hyväksyi Irakin hallituksen pyynnöstä humanitaarisen operaation Sinjarin vuoristoalueella olevien ihmisten auttamiseksi. Kansainvälisen yhteisoperaation turvin alueelle kuljetettiin vettä, ruokaa ja lääkkeitä. Hieman myöhemmin Syyrian kurdien aseelliset YPG-joukot (Yekîneyên Parastina Gel) rikkoivat ISISin muodostaman saarron ja auttoivat loukkuun jääneet jesidit pois. Tämä kansainvälisen yhteisön silmien alla vuorilla tapahtunut kärsimysnäytelmä on kuitenkin vain murto-osa ISISin aiheuttamasta julmuudesta. Myös kyliin jääneitä ihmisiä kohtasi karu kohtalo.
ISIS suunnitelmallisesti ja systemaattisesti keskitti resurssinsa jesidien vangitsemiseen. Kolmen vuorokauden sisällä äärijärjestön saapumisesta lähes kaikki jesidikylät oli tyhjennetty. Alueelta kuului tietoja väkivallasta: Miehet joko teloitettiin tai pakotettiin kääntymään islamiin kuoleman uhalla. Yli 12-vuotiaat pojat erotettiin perheestään ja vietiin järjestön koulutusleireille. Naisten ja jopa yhdeksänvuotiaiden tyttöjen kohtalona puolestaan oli joutua ISIS-taistelijoiden seksiorjiksi. Heitä myytiin orjamarkkinoilla (souk sabaya) pääasiallisesti Syyrian Raqqassa, Aleppossa, Homsissa, Hasakassa sekä Deir ez-Zourissa.
Jesidit – pakanallisia saatananpalvojia?
Jesidit ovat yksi vanhimmista Lähi-idän vähemmistöistä. Uskonnon pohja on zarathustralaisuudessa, mutta sillä yhteisiä piirteitä niin juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon kuin myös paikallisten vanhojen uskonnollisten traditioiden kanssa.
Uskonnon keskeinen hahmo on riikinkukkona kuvattu enkeli Melek Ta’us. Hänet tunnetaan myös nimellä Iblis, mikä on arabiankielinen muoto kreikan paholaista tarkoittavasta sanasta. Jesidien uskonnosta liikkuu paljon harhakäsityksiä. Heitä on pidetty erheellisesti jopa saatananpalvojina, vaikka jesidit itse pitävät saatanasta puhumistakin tabuna.
Ulkopuoliset eivät voi liittyä jesidiuskoon, vaan jesidiksi voi ainoastaan syntyä. Sisäänpäin kääntyneisyys ja erilaiset harhakuvitelmat jesidiyhteisöistä ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että jesidejä on sorrettu ja vainottu tunnetusti Osmani-imperiumin ajoista lähtien. Heidän sortajiensa listaan kuuluu myös Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein, joka kohdisti pakkotoimenpiteitä myös jesideihin Irakin kurdeja vastaan suunnatussa vainossaan 1980-luvulla. Hussein pakotti jesidejä muuttamaan maaseudulta ja vuoristoalueelta kaupunkeihin osana Baath-puolueen arabisaatiokampanjaa.
ISISin narratiivin mukaan jesidit ovat pakanoita, minkä vuoksi kaikkien muslimien tulisi kyseenalaistaa heidän oikeutensa olemassaoloon. “He ovat tehneet Iblisistä, joka on suurin vääristä jumalista (tāghūt), heidän valaistumisensa ja hurskautensa symbolin. Kuinka paljon ylimielisempi vääräuskoinen (kufr) voisikaan enää olla?”, uhotaan ISISin propagandalehdessä. Jesidien tuhoaminen oli siis äärijärjestön ideologian mukaan oikeutettua.
Hautaan tai lapsisotilaaksi
Erityisesti naisten kärsimys ISISin seksuaalisen väkivallan kohteena on noussut aiheellisesti esiin jesidien kokemuksista puhuttaessa. Vuonna 2018 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Denis Mukwegen kanssa voittanut Nadia Murad on antanut kasvot ISISin naisiin ja tyttöihin kohdistuneelle seksuaaliselle väkivallalle. Vähemmälle julkiselle huomiolle ovat jääneet ISISin mielivaltaisen väkivallan miehille ja pojille aiheuttamat kärsimykset.
ISISin saatua kontrollin jesidikylissä niiden asukkaat eroteltiin ja jaoteltiin äärijärjestölle hyödyllisiin ja hyödyttömiin ihmisiin. Hyödyttömien ryhmään kuuluivat pääasiallisesti miehet, jotka eivät suostuneet kääntymään islamiin. Heidät teloitettiin välittömästi.
ISISin kannalta hyödyllisiin ihmisiin kuuluivat naiset sekä lapset. Yli seitsemän vuotta vanhat pojat erotettiin äideistään, ja heidät siirrettiin ISISin koulutuskeskuksiin Syyriassa ja Irakissa. Heille myös annettiin islamilaiset nimet. Äärijärjestön tavoitteena oli kitkeä lasten ja nuorten jesidi-identiteetti ja korvata se sen omalla radikaalilla islamin tulkinnalla. Poikien aivopesu alkoi yhdessä asekoulutuksen kanssa. Lapsille ja nuorille korostettiin pyhän sodan merkitystä vääräuskoisia – mukaan lukien heidän entisen uskontonsa edustajia – vastaan.
Koulutuksen jälkeen ISIS käytti lapsia ja nuoria tarpeidensa mukaan eri tehtävissä. Osa joutui taisteluun, osa muihin järjestön toimintaa tukeviin tehtäviin. Lasten ja nuorten toimenkuvasta riippumatta kyseessä on yksiselitteisesti kansainvälisten ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien ja humanitaarisen oikeuden vastainen lapsisotilaiden käyttö.
Poikien aivopesu näyttää osittain onnistuneen, sillä lopulta ISISin hallinnon luhistuttua osa lapsista ei olisi halunnut palata entisen jesidiyhteisönsä pariin. He olivat kiintyneet ja identifioituneet sieppaajiinsa ja heidän ideologiaansa.
Aivopestyjen poikien ja nuorten miesten ongelmallinen kotiinpaluu
Amnesty Internationalin raportin mukaan jesidiperheet ovat joutuneet maksamaan jopa kymmeniä tuhansia dollareita lunnaita saadakseen poikansa tai nuoriksi miehiksi varttuneet lapsensa takaisin ISISiltä. Osa lapsista saatiin neuvotteluiden tuloksena pois al-Holin leiriltä, jossa pidetään ISISin kannattajiksi tai jäseniksi epäiltyjä ihmisiä Syyriassa. Useita vuosia äärijärjestön alaisuudessa eläneiden lasten ja nuorten paluu takaisin omaan yhteisöön ei ole ollut helppo.
Lapset kaapattiin perheensä ja yhteisönsä luota herkässä ja ulkopuolisille vaikutteille alttiissa iässä. Heidät aivopestiin ISISin ideologian mukaan vihaamaan kaikkea mikä edusti järjestön ulkopuolista maailmaa – myös heidän omaa alkuperäistä uskontoaan, kulttuuriaan ja identiteettiään. Järjestön luhistuessa osa lapsista oli saanut siltä “uuden perheen”, arvon ja identiteetin. Osa oli unohtanut oman kulttuurinsa ja jopa oman äidinkielensä kurmanjin, joka on toinen kurdin kielen päämurteista. Haastavimmissa tapauksissa takaisin palaavien ja arabiaa puhuvien lasten ja nuorten identiteetti pohjautui ISISin väkivaltaiseen ideologiaan.
ISISin orjana ollut Nadia Murad on kertonut, miten hänen 13-vuotias veljenpoikansa aivopestiin järjestöön. Kun pitkän etsinnän jälkeen poika paikallistettiin ja hänet yritettiin pelastaa, tämä kieltäytyi sanoen ”jesidit ovat vääräuskoisia ja heidän tulisi kääntyä ja liittyä ISISiin”.
Muutetun identiteetin ja henkisten traumojen lisäksi monet ovat saaneet pysyviä fyysisiä vammoja, kuten menettäneet raajoja tai muuten vammautuneet. Useilta heistä puuttuu myös henkilöpaperit, mikä haittaa merkittävästi peruspalvelujen, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, saavutettavuutta Irakissa.
Kun lapset lopulta palautettiin perheidensä luo, heidät erotettiin jälleen kerran heidän tutusta ympäristöstään. Myös lapsensa takaisin vastaanottava perhe ja yhteisö ovat kokeneet suuren trauman menetyksineen. Monella yhteisön jäsenellä ei ole osaamista, ymmärrystä tai edes henkisiä voimavaroja antaa palaaville lapsille heidän tarvitsemaansa kuntouttavaa ja tasapainoista tukea. Todellisuudessa kokonaiset perheet tarvitsisivat psykososiaalista tukea.
Omaa jesidiyhteisöään ja sen jäseniä kohtaan iskuja suunnitelleita lapsia ja nuoria on kohdattu deradikalisaatioprojektissa. He ovat myös käyttäytyneet väkivaltaisesti läheisiään kohtaan ja jopa levittäneet ISISin propagandaa. Osa entisten jesidilapsisotilaiden kanssa työskentelevistä terapeuteista pitää näiden huolellista kuntouttamista sekä inhimillisenä tekona että kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden täyttämisenä, mutta myös kansainvälisen turvallisuuden kannalta välttämättömänä.
Poikien käytös on usein erittäin aggressiivista. Heillä on painajaisia ja he kärsivät takautumista, mikä on tyypillistä traumaattisia kokemuksia kärsineille ihmisille. Terapeutit ovat työssään oppineet, ettei lapsia ja nuoria voi jättää aikuisten kanssa kahdestaan samaan tilaan, sillä jo pelkästään se voi aiheuttaa voimakkaan takauman ajasta ISISin alaisuudessa.
Psykologien tarjoamien terapiamenetelmien avulla lapsille opetetaan vihanhallintaa ja jokapäiväisessä elämässä selviämistä. Kuntoutuessaan lapsi ja nuori kykenee muodostamaan terveitä ihmissuhteita ja käsittelemään kokemuksiaan sekä menetyksiään. Kuntoutuksen myötä heidän aggressionsa vähenee ja heidän sopeutumisensa yhteiskuntaan helpottuu.
Kollektiivisen trauman hoitaminen on välttämätöntä
Jesidiyhteisö on kohdannut valtavan kollektiivisen trauman, joka vaikuttaa yhteisön lisäksi sen jäseniin. ISIS ajoi 400 000 jesidiä pakenemaan Kurdistanin alueen pakolaisleireille ja ulkomaille. Puolet heistä asuu yhä näillä pakolaisleireillä. 2800 naista ja lasta on edelleen kadoksissa.
ISIS ei pyrkinyt tuhomaan pelkästään ihmisiä, vaan kokonaan jesidien elinympäristön. Äärijärjestö turmeli ja hajotti jesideille tärkeitä temppeleitä ja pyhäkköjä. Myös alueen infrastruktuuria ja koteja, kouluja, sairaaloita hävitettiin. Järjestön taistelijat polttivat viljelysmaita, vaurioittivat sähköverkostoa ja saastuttivat kaivoja. ISISin tavoitteena oli pyyhkiä maailmasta koko etninen vähemmistö kulttuureineen.
Yhä seitsemän vuoden jälkeen ja huolimatta ISISin vallan päättymisestä jesidien ongelmat jatkuvat. Leireillä asuvat ihmiset eivät halua palata Sinjariin, sillä alueen infrastruktuuri on tuhottu ja jälleenrakennus takkuaa. Lisäksi alueen turvallisuustilanne on edelleen heikko.
Jälleenrakentamisen lisäksi Irakin viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön tulee tarjota uhreille trauma- ja psykososiaalista tukea. Lisäksi pääsy laadukkaan ja soveltuvan koulutuksen pariin on taattava. Tämänhetkiset toimet ja etenkin niiden laiminlyönnit määrittelevät sen, miten jesidiyhteisö ja sen yksilöt voivat päästä osaksi yhteiskuntaa ja rakentaa tulevaisuuttaan ISISin aiheuttamasta taakasta huolimatta.
Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä FM Johanna Korhosen kanssa. Kirjoitussarjan toisessa osassa käsittelemme jesidinaisten kohtaloa ja tulevaisuutta. Pohdimme myös sitä, onko kansanmurhasta kärsineen jesidiyhteisön mahdollista saada oikeutta.
Jesidejä auttavia järjestöjä:
Back to Life: Katolilaisen papin, ranskalaisen isä Patrick Desboisin järjestö, joka kerää todistajalausuntoja ja dokumentoi tietoa jesidien kansanmurhasta. Järjestö myös kuntouttaa ja auttaa jesidejä pääsemään takaisin kiinni normaaliin elämään.
Nadia’s Initiative: Nobelin rauhanpalkinnon voittaneet, ISISin orjaksi joutuneen Nadia Muradin järjestö, joka auttaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä konflikteissa kärsineitä.
SEED: Irakin Kurdistanissa toimiva kansalaisjärjestö, joka tarjoaa humanitaarista apua Kurdistanin alueella.
Jesideistä aiemmin Lähi-itä NYTissä julkaistua:
Jesidien luona kylässä Lalishissa
Artikkelikuva: Anu Leinonen