Ilmastonmuutos ajaa maansisäiseen pakolaisuuteen Irakissa

Irakia kesäkuukausina koettelevat pahimmillaan 50 asteen helteet nousevat välillä uutisiksi Suomessa saakka. Ilmastonmuutoksen myötä lämpötila jo entuudestaan kuumassa ja verraten kuivassa maassa on noussut seitsemän kertaa nopeammin kuin maailmanlaajuinen keskiarvo. Irakin arvellaankin olevan yksi kaikkein haavoittuvaisimmista maista ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Kärventävien kesähelteiden lisäksi ilmastonmuutos on johtanut kuivuuteen, aavikoitumisen kiihtymiseen, veden liikakäyttöön ja sen suolapitoisuuden kasvuun. Nämä ilmiöt ovat ajaneet ihmisiä kodeistaan maansisäisiksi pakolaisiksi.

Ilmastopakolaisuus on yleistä

Suurin osa maailman pakolaisista on niin kutsuttuja maansisäisiä pakolaisia. Termillä viitataan pakolaisiin, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan, mutta ovat jääneet kotimaahansa. Maansisäisten pakolaisten määrä maailmassa on lisääntynyt ennätyslukemiin, ja yksi tärkeä syy tälle on ilmastonmuutos, jonka seurauksena kotinsa menettäneiden määrä on ainakin kaksinkertaistunut vuodesta 1970.  Vuosien 2008 ja 2015 välillä yli 203 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ilmastonmuutokseen kytkeytyvien katastrofien seurauksena.

Pelkästään vuonna 2020 kotinsa jättäneiden määrä maailmassa nousi 40,5 miljoonaan ihmiseen. Heistä noin kymmenen miljoonaa joutui lähtemään konfliktien ja sotien seurauksena ja peräti yli 30 miljoonaa katastrofien, lähinnä sään ääri-ilmiöiden kuten tulvien, kuivuuden, metsäpalojen ja hurrikaanien seurauksena. Luonnonkatastrofeista ja konflikteista johtuva pakolaisuus toki nivoutuu myös yhteen: konfliktit altistavat kotinsa jättäneitä ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien vaikutuksille, jotka puolestaan samanaikaisesti lisäävät riskiä konflikteille, jotka luovat lisää pakolaisuutta.

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella maansisäinen pakolaisuus on yleistä ja selkeästi kasvussa: pelkästään vuonna 2020 kotinsa joutui jättämään noin kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä, ja maansisäisiä pakolaisia oli alueella yhteensä yli 12 miljoonaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maansisäisten pakolaisten määrä on ainakin kolminkertaistunut. Vaikka suurin osa kotinsa jättäneistä alueella pakenee edelleen konflikteja, jo valmiiksi kuiva ja kuuma Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat äärimmäisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Irakin arvellaan olevan niille yksi kaikkein haavoittuvaisimmista maista.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Irakissa: helteitä, aavikoitumista ja hiekkamyrskyjä

Ilmastonmuutos näkyy Irakissa sademäärien vähenemisenä ja niiden rajuina muutoksina sekä lämpötilan nousemisena. Heinäkuussa lämpötila nousi Bagdadissa yli 50 asteeseen. Lämpötila nouseekin Irakissa ilmastonmuutoksen seurauksena seitsemän kertaa nopeammin kuin maailmanlaajuinen keskiarvo.

Irakissa äärimmäisten sääilmiöiden määrä ja voimakkuus ovat lisääntyneet merkittävästi ja ympäristön tila on heikentynyt. Lukuisat järvet ja joet ovat kuivuneet hälyttävissä määrin ja aavikoituminen on kiihtynyt. Vuosikausia käytetty vääränlainen viljelystekniikka ja vesivarojen epäasianmukainen hoitaminen ovat pahentaneet kuivan ilmaston vaikutuksia ja lisänneet aavikoitumista. Maan hedelmällisyys on vähentynyt ja eroosio pahentunut sekä hiekkadyynit kasvaneet.

Kuivuus kuuluu merkittävimpiin ilmastonmuutoksen seurauksiin. Kuivuudella on vaikutuksia maataloussektoriin, ruoantuotantoon, makrotalouteen, veden saantiin, muuttoliikkeeseen, energiatuotantoon, terveyteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Kuivuuden suoriin vaikutuksiin voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi veden niukkuus, sadon menetykset, kosteikkojen kuivuminen, infrastruktuuriin kohdistuvat vauriot sekä heikentynyt energiantuotanto. Sen epäsuoria vaikutuksia voivat olla taas työttömyys, elinkeinon menetykset, kasvanut koulujen keskeytysprosentti, tautien leviäminen, aliravitsemus, rajojen sisäinen ja valtiolliset rajat ylittävä muuttoliike.

Ainakin 31 prosenttia Irakin maa-alasta on aavikkoa, ja arvioiden mukaan 39 prosenttia Irakin maa-alasta kärsii jo aavikoitumisen vaikutuksista. Noin 54:ää prosenttia Irakin maa-alaa puolestaan uhkaa aavikoituminen tulevaisuudessa. Maaperän kuivuminen on lisännyt 2010-luvulla hiekkamyrskyjen määrää etenkin maan länsiosissa.

Myös hiekkamyrskyjen määrä ja voimakkuus kasvavat tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vuonna 2012 Irakissa oli 122 hiekkamyrskyä ja 283 pölyistä päivää. Vuonna 2013 tehtyjen arvioiden mukaan pölyisten päivien määrän arveltiin nousevan seuraavan kymmenen vuoden aikana yli kolmeensataan.

Ilmastonmuutoksen seuraukset Irakin vesivaroihin ovat hälyttävät. Esimerkiksi Tigrisin ja Eufratin ja niiden sivujokien vesimäärä oli vuonna 2018 laskenut 30 prosenttia verrattuna vuoden 1980 tasoon. Jokien vesimäärän väheneminen vaikuttaa paitsi puhtaan veden saatavuuteen, talouteen ja terveyteen, myös vesivoimaan perustuvaan energian tuotantoon. 75 prosenttia Irakin sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Vuosien 2015 ja 2025 välisenä aikana jokien vesimäärän arvioidaan laskevan jopa 60 prosenttia. Jokien virtaukseen Irakissa vaikuttaa toki myös patojen rakentaminen Iranissa, Turkissa ja Syyriassa.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan puolet elintarvikkeista tuodaan Irakiin ulkomailta. Ilmastonmuutos vaikuttaakin maataloussektoriin ja voi heikentää maan omavaraisuutta entisestään. Maataloussektori muodostaa Irakissa noin 5 prosenttia maan BKT:stä, ja se työllistää Maailmanpankin mukaan kaiken kaikkiaan noin viidesosan maan väestöstä.

Muutto veden perässä maalta kaupunkiin

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan konfliktit, ilmastonmuutoksen vaikutukset, infrastruktuurin laiminlyöminen ja epätietoisuus ympäristökysymysten merkityksestä ovat kaikki pahentaneet Irakin vesiongelmia. Ympäristökysymykset jäävät usein Irakissa taka-alalle maan jälleenrakentamisen, työllistymisen ja turvallisuuskysymysten sekä muiden elämään välittömästi vaikuttavien tekijöiden rinnalla.

Irakin maaseudulla jopa 43 prosentilla asukkaista on hankaluuksia saada juomakelpoista vettä. Unicefin vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan ero maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä on huomattava, sillä kaupungeissa 92 prosentilla asukkaista oli saatavilla puhdasta juomavettä. Tilanne kuitenkin vaihtelee maakunnittain. Esimerkiksi eteläisessä Basrassa ainoastaan kahdella prosentilla väestöstä oli saatavilla puhdasta juomavettä, kun taas maan pohjoisosissa sijaitsevissa Erbilin ja Sulaimanian alueilla sitä oli yli 95 prosentilla väestöstä.

Veden virtauksen vähentymisen myötä jokien vesi on muuttunut suolaisemmaksi, minkä vuoksi jokivettä ei voida käyttää entisessä määrin maanviljelyyn. Noin 92 prosenttia makeasta vedestä käytetään Irakissa ruoantuotantoon, mikä työllistää maaseudulla 36 prosenttia väestöstä. Veden suolaisuusasteen kasvu ja saasteiden määrä vaikuttaa maanviljelijöiden lisäksi myös karjatalouteen.

IOM:n mukaan vedensaannin vaikeus maaseudulla ajaa ihmisiä kaupunkeihin suuntautuvaan muuttoliikkeeseen, vaikka myös isommissa kaupungeissa on suuria ongelmia vedenjakelussa. Esimerkiksi vuonna 2007 alkanut kuivuus ajoi yli 20 000 maaseutualueilla asuvaa, pitkälti maanviljelystä riippuvaista irakilaista pois kotoaan.

Basran kuivuneet suot ja kuolleet taatelipuut

Etelä-Irakin suoalueet ovat aiemmin olleet merkittäviä makeanveden vesivarantoja. Noin puolen miljoonan irakilaisen elinkeino on ollut riippuvainen näiden suoalueiden vedestä. Kuitenkin vuosien 1970 ja 2003 välisenä aikana noin 90 prosenttia alkuperäisestä suoalueesta kuihtui ylikäytön seurauksena. Saddam Hussein kuivatti myös 1990-luvulla suoalueita tietoisesti rangaistakseen maan eteläosissa asuvia shiiamuslimeja oppositiotoiminnasta.

Koska veden laatu suoalueilla on huonontunut ja suolaisuusaste kasvanut, niiden käyttö maanviljelyyn ja muihin taloudellisiin tarpeisiin on nykyään liki mahdotonta. Tämän seurauksena noin 90 prosenttia Basran, Dhi Qarin ja Maysan alueiden asukkaista on jo muuttanut muualle. Vielä 1900-luvun loppupuoliskolla näillä alueilla asui kaikkiaan noin 300 000–500 000 ihmistä, kun taas nyt niitä asuttaa ainoastaan noin 20 000 maanviljelijää. YK arvioi heidän kärsivän köyhyydestä ja vajaaravitsemuksesta.

Makean veden puute on tuhonnut etelässä sijaitsevan Basran taateliviljelmät. Vielä 1970-luvulla Irak tuotti yli miljoona tonnia taateleita, ja pelkästään Basrasta vietiin taateleita yli 130 000 tonnia. Suolaisuusasteen kasvaminen sekä vedessä että maaperässä on saanut aikaan sen, että liki kaikki Basran taatelipuut ovat kuolleet. Suurin osa maatalousviljelystä onkin päättynyt Basrassa. Elinkeinon menettämisen jälkeen monet sen asukkaat ovat joutuneet siirtymään kaupunkeihin.

Suurin osa Basrasta, Maysanista ja Dhi Qarista lähteneistä maansisäisistä pakolaisista on jättänyt kotiseutunsa juuri kuivuuden ja veden puutteen takia. 94 prosenttia Muthannan maakunnasta maansisäisiksi pakolaisiksi joutuneista ilmoitti lähtönsä johtuvan kuivuudesta. Dhi Qarin maakunnan kohdalla vastaava prosenttiosuus oli 81. He ovat kertoneet IOM:n tekemässä selvityksessä pääasiallisiksi syiksi olla palaamatta kotiseuduilleen elinkeinon harjoittamisen mahdottomuuden (52 prosenttia) ja kuivuuden (43 prosenttia). Nämä kaksi syytä nivoutuvat toinen toisiinsa.

Irakin epävakaa turvallisuustilanne asettaa haavoittuvaisessa asemassa olevat entistä heikompaan asempaan: esimerkiksi Diyalan maakunnassa huono turvallisuustilanne on paikoin estänyt maansisäisten pakolaisten pääsyn niukkojen vesivarantojen pariin. Paikalliset ovat joutuneet turvautumaan kaivoihin, joissa vesi on usein juomakelvotonta ja liian suolaista.

Vaikka suurin osa maansisäisistä pakolaisista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella joutuu edelleen jättämään kotinsa ensisijaisesti aseellisten konfliktien seurauksena, ilmastonmuutoksen vuoksi kotinsa jättävien osuus kasvaa jatkuvasti. Veden puute, kuihtuva maaperä, veden huono hallinnointi, saasteet, aavikoituminen, äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen sekä veden suolaisuusasteen kasvu vaikuttavat kaikki alueiden asukkaiden terveyteen ja elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksiin ja siten väistämättä myös muuttoliikkeeseen.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

Lähi-itä NYT -podcast: Miten ilmastonmuutosta torjutaan Persianlahden maissa? Persianlahden maat ovat kuumia ja kuivia, ja ilmaston lämpiäminen kuumentaa niitä entisestään. Pahimpien ennusteiden mukaan osa alueesta muuttuu asuinkelvottomaksi, mikäli ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä.

Lähi-itä NYT -blogi: Kuivuudesta kaaokseen – ilmastonmuutoksen vaikutus muuttoliikkeisiin ja elinkeinoihin

 

Artikkelikuva: John Wreford- Shutterstock

Airin Bahmani, 13 elokuuta 2021

Ilmastonmuutos, Irak, pakolaisuus

---