Haastaako Hizbollah Israelin Syyrian opeilla?

Libanonilainen Hizbollah julkisti osallistumisensa Syyrian sisällissotaan vuonna 2013, ja tämän jälkeen se on vakuutellut sodan tehneen siitä yhä vahvemman sotilaallisen toimijan tappioista ja kustannuksista huolimatta. Esimerkiksi syksyllä 2016 Hizbollah esitteli kalustoaan sotilasparaatissa syyrialaisessa Qusayrin kaupungissa lähellä Libanonin rajaa. Tällöin Hizbollahin kakkosmies, hierarkiassa heti Hassan Nasrallahin jälkeen tuleva Naim Qassem väitti Hizbollahilla olevan armeija. Toisaalta myös Israelin puolustusvoimat katsoo Hizbollahin olevan sotilaallisesti vahvempi kuin suurin osa maailman armeijoista. Kummallakin puolella ollaan siis yhtä mieltä Hizbollahin kasvaneista kyvyistä ja sen aiheuttamasta uhasta Israelille.

Hizbollahia itseään tai israelilaisia turvallisuuslähteitä ei kumpaakaan voida pitää luotettavana lähteenä tässä kysymyksessä. Hizbollahin Syyriassa käyttämän kaluston ja sen tekemien operaatioiden analyysi kuitenkin paljastaa, että ryhmän taistelukyky vastaa nykyään valtiollisten maavoimien tasoa – ainakin silloin kun se saa tukea Assadin hallinnolta.

Kapinallisiin verrattuna Hizbollahin resurssit ja teknologinen taso ovat olleet merkittävästi paremmat. Sillä on Syyriassa tankkeja ja ilmatorjuntapattereita, se käyttää valvontalennokkeja ja sen on väitetty saaneen haltuunsa yhä tarkempia ohjuksia. Varsinkin konfliktin alkuvaiheessa Hizbollahin joukot olivat jopa Syyrian armeijaa kyvykkäämpiä ja tehokkaampia. Sen joukkojen enemmistön muodostavat tosin edelleen kevyesti aseistetut jalkamiehet. Qassemin ja israelilaislähteiden väite vaikuttaa siis luotettavalta: Hizbollahista on tullut Syyriassa konventionaaliseen armeijaan verrattava sotilaallinen voima.

Etelä-Libanonista Syyriaan: uudenlainen ympäristö

Syyriassa on tultu kauas siitä, mitä Hizbollah oli syntyaikoinaan. Vuosina 1982–2000 Hizbollah kävi sissisotaa Israelia vastaan Etelä-Libanonissa. Naim Qassem on sanonut, että Hizbollah tiedosti tuolloin riittämättömät resurssinsa eikä pyrkinyt taistelemaan kuten normaali armeija. Hizbollahin strategian periaatteet muistuttivat esimerkiksi Maon tai Etelä-Vietnamin sissien noudattamia periaatteita: Avoimella maalla käytyjä taisteluita oli vältettävä ja voittoon pyrittiin nopeilla ja pienillä yllätyshyökkäyksillä. Tavoitteena ei ollut ainoastaan aiheuttaa tappioita, vaan vaikuttaa Israeliin psykologisesti. Kuten Qassem muotoili asian myöhemmin, yllätyshyökkäyksen jälkeen taistelijoiden tuli ”haihtua pois kuin savu”, eli sulautua Etelä-Libanonin väestöön. Tämä strategia oli seurausta Israelin sotilaallisesta ylivoimasta, ennen kaikkea ilmavoimista. Alueiden miehittäminen ei ollut mahdollista, sillä näkyvillä olevat kohteet olivat alttiita Israelin iskuille.

Hizbollahin asema Syyrian sodassa on ollut päinvastainen verrattuna aiempaan: Syyriassa se on taistellut tiiviissä yhteistyössä valtion joukkojen kanssa kapinallisia vastaan. Kapinalliset puolestaan ovat käyttäneet Hizbollahille itselleen tyypillisiä sissitaktiikoita. Syyrian sisällissota onkin vaatinut Hizbollahilta uusien strategioiden ja taktiikoiden käyttöönottoa.

Etelä-Libanonissa Hizbollahilla oli ollut aikaa rakentaa bunkkereita ja tunneleita 1990-luvulta asti, ja se pystyi hyödyntämään siviilien tukea alueella. Syyriassa kapinallisilla oli maastosta johtuen joitain etuja, sillä vuoristossa piiloutuminen oli helpompaa ja raskaan kaluston käyttäminen vaikeampaa. Toisaalta Libanonin ja Syyrian välisellä rajalla sijaitsevan Qalamunin vuoristoalueen vuoden 2015 taisteluiden analysoiminen viittaisi, että kapinalliset olivat sitoutuneempia hallitsemaan maa-aluetta, kuin mitä Hizbollah oli Israelin vastaisessa sodassa. Qalamunin alueelle muodostui rintamalinjoja, vaikka kiistellyt alueet niiden välissä olivatkin leveät. Toisaalta kapinalliset eivät olleet tarpeeksi vahvoja pitämään aluetta hallussaan tai käymään suuria taisteluita. Sen sijaan kapinalliset käyttivät hit-and-run -taktiikoita iskien Hizbollahin tarkastuspisteisiin ja saattueisiin.

Hizbollah on toiminut eniten Libanonin rajan tuntumassa, mutta se ei ole ollut samalla tavoin tuntemaansa maastoon sidottu kuin Etelä-Libanonissa. Taisteluiden siirtyessä kohti itää ovat myös Hizbollahin joukot taistelleet Etelä-Syyriassa, Aleppossa ja Palmyrassa asti.

Syyria vaatii uudenlaista strategista ja taktista taitoa

Hizbollah on paikannut Syyrian armeijan joukkojen määrällistä ja ennen kaikkea laadullista vajetta. Sen tehtävät taistelussa voidaan jakaa neuvoviin tehtäviin, erikoistehtäviin, kokemattomampien joukkojen komentamiseen ja tavallisiin jalkaväen tehtäviin.

Vaikka taisteluiden suuret linjat olisivatkin Iranin ja Syyrian hallintojen käsissä, on Hizbollahin sotilasjohdolla väistämättä ollut sananvaltaa. Erityisesti Libanonin rajan läheisyydessä, Qusayrin taistelussa vuonna 2013 ja Qalamunin alueen pitkään jatkuneissa taisteluissa, Hizbollahin joukot liikkuivat itsenäisesti. Useissa medialähteissä ilmeni, että Hizbollah toimi Qalamunissa omissa yksiköissään ja kävi taisteluita ilman Syyrian maajoukkojen läsnäoloa. Hizbollahin joukot miehittivät omia asemiaan rintamalinjalla ja valtasivat kyliä ja strategisia kukkuloita.

Qusayrin taistelu vuonna 2013 oli ensimmäinen kerta, kun Hizbollah kävi hyökkäyksellistä kaupunkisotaa.  Sillä oli Qusayrissa parisen tuhatta taistelijaa ja kiistaton vetovastuu operaatiossa. Tämä panostus osoittautui kalliiksi, vaikka lopputulos itsessään oli Syyrian hallinnon kannalta menestys. Hautajaistilastoihin perustuvan arvion mukaan Hizbollahin tappiot olivat huhtikuuhun 2017 mennessä noin 1050 taistelijaa, mutta Qusayrin taisteluiden aikaan pelkästään toukokuussa 2013 menetettiin lähes 90 taistelijaa. Koska Hizbollah ei ole kärsinyt vastaavia tappioita Qusayrin taistelun jälkeen, työnjakoon Assadin hallinnon ja Hizbollahin välillä tehtiin mahdollisesti muutoksia. Tähän viittaavat myös mediassa esiintyneet tiedot taisteluiden kulusta. Esimerkiksi Qalamunin suurimpien kaupunkien valtaaminen tehtiin tiiviissä yhteistyössä hallinnon joukkojen kanssa. Myös vuonna 2016 Aleppossa ja 2017 Palmyrassa Hizbollahin joukot liikkuivat Syyrian armeijan erikoisjoukkojen Quwwat an-nimrin kanssa. Todennäköisesti siis Hizbollahin strategia oli osallistua taisteluihin etenkin erikoisjoukoilla ja välttää tappioita. Toisaalta Hizbollahin joukkojen määrä Syyriassa pysyi korkeana, enimmillään noin kymmenessä tuhannessa, ja vetäytyminen on alkanut vasta ISISin vastaisten taisteluiden hellitettyä 2017.

Hizbollahin uusi armeija – Vihollisen vanhat keinot

Pelotepelissä Israelin kanssa Hizbollah on korostanut uusia vahvuuksiaan, erityisesti kykyä konventionaaliseen sodankäyntiin ja sen ohjusten kasvanutta tarkkuutta ja kantamaa. 11.5.2017 pitämässään puheessa Nasrallah itse kuvasi Hizbollahin käymiä taisteluita Syyriassa seuraavasti:

Syyriassa Hizbollah taistelee suuressa muodostelmassa ja eri tyyppisin asein — ja osallistuu suuriin hyökkäysoperaatioihin. – Tämä tarkoittaa, että Hizbollah saa hyökkäyskokemusta. Kokemusta vapauttaa laaja maa-alue jatkuvan ja suoran sotilaallisen toiminnan kautta eikä sissisodan kautta. — Jos se [Israel] ryhtyisi sotaan Hizbollahin kanssa, Hizbollah tekisi tätä Galileassa.

Nasrallahin väitteen mukaan Hizbollahin offensiivinen strategia ei siis ole enää vain ampua raketteja Israeliin. Nasrallahin kanssa yhtä propagandistisen israelilaisen High Level Military Groupin mukaan tulevassa konfliktissa Hizbollahin strategia olisi viedä taistelu Israelin alueelle, sillä Syyriassa saatujen kokemusten avulla Hizbollah kykenisi tekemään hyökkäyksen Israelin puolelle.

Syyrian sota ei kuitenkaan ole muuttanut sitä, että Hizbollahin maajoukot olisivat yhä voimattomia Israelin ilmavoimia vastaan. Niin kauan kuin Hizbollahin joukot ovat alttiita Israelin ilmaiskuille, ei se kykene käymään konventionaalista sotaa Israelia vastaan.  Hizbollah on esimerkiksi voinut käyttää Syyriassa panssarivaunuja, mikä ei Etelä-Libanonin konfliktin aikana olisi ollut tarpeellista, saati mahdollista. Nasrallah toki on yrittänyt pelotella Israelia, että sen ilmaherruus ei ole riittävä ja väittänyt, että voittaakseen sodan Hizbollahia vastaan olisi Israelin miehitettävä Libanon. Todennäköisempää kuitenkin on, että jos Hizbollah ei saisi ilmatukea liittolaisarmeijalta, kahden armeijan välisessä rintamasodassa Hizbollah olisi edelleen yhtä altis Israelin ilmavoimille kuin aiemmissa konflikteissa.

Sodassa Israelin kanssa Hizbollahin olisi pakko palata käyttämään epäsuoraa strategiaa, kuten se on tehnyt aiemmin. Asymmetrinen tilanne olisi edelleen Hizbollahin valtti Israelia vastaan, ja väsytyssodassa Hizbollahin etuna olisi Israelin väestöstä nouseva paine päättää konflikti nopeasti. Jos Hizbollah hyödyntää solurakennetta, siviilien suojaa ja maanalaisia linnoituksia, ei Israelin ole mahdollista voittaa sitä ilman pitkää ja veristä sotaa. Jos Hizbollah taas yrittäisi muuttua konventionaaliseksi armeijaksi ja sotia sitten Israelia vastaan, voisi konflikti uhata koko järjestön olemassaoloa.

Israelin vastainen sota on – ainakin tähän saakka – ollut Hizbollahin raison d’être. Menestys Syyriassa on osoitus sen kyvykkyydestä, mutta niin kauan kuin Israel on Hizbollahin päävastustaja, ei sen strateginen oppi tule mullistumaan.  Hizbollahilla voi olla Syyriassa armeija, mutta tämä ei tarkoita, että se pystyisi jatkossa hyödyntämään armeijaansa tehokkaasti taistelussa Israelia vastaan.

 

Ella Kaplas, 20 syyskuuta 2018

Hizbullah, Israel, strategia, Syyrian sisällissota

---