Ensimmäinen suora sotilaallinen yhteenotto Iranin ja Israelin välillä
Viime viikonloppuna ilmeisesti iranilaisten asiantuntijoiden ohjaama lennokki tunkeutui joko Israelin tai sen miehittämän Golanin ilmatilaan, jolloin israelilainen sotilashelikopteri ampui sen alas. Tiettävästi kyseessä oli jäljitelmä Iranin ilmatilaan presidentti Obaman kaudella tunkeutuneesta amerikkalaisesta lennokista, jonka Iran onnistui tuolloin saamaan käsiinsä. Tämänhetkisten tietojen perusteella lennokki oli aseistamaton.
Vastaiskuna Israel puolestaan tuhosi syvällä Syyrian alueella olleen lennokin käyttöalustan. Kun iskuun osallistuneet koneet olivat matkalla takaisin, Syyrian ilmavoimat onnistuivat pudottamaan yhden israelilaisen F-16 -hävittäjän, joka putosi Israelin puolelle. Tämän jälkeen Israel iski rajusti Syyrian ilmatorjuntaa vastaan. Joidenkin israelilaisväitteiden mukaan jopa lähes puolet Syyrian ilmatorjuntakapasiteetista tuhottiin. Viikonlopun episodi on merkittävä ja huolestuttava monesta eri syystä. Pahin uhkakuva on tietysti osapuolten ajautuminen laajaan konfliktiin, joka lähes varmasti laajenisi alueelliseksi sodaksi.
1980-luvun alun jälkeen Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden välinen konflikti hiipui asteittain. Ainoastaan Syyria ennen vuoden 2011 kansannousua oli edes teoriassa sodassa Israelin kanssa, vaikka todellisuudessa myös Syyrian ja Israelin raja Golanilla oli jo vuosikymmeniä ollut rauhallinen. Sen sijaan Iranista on kehittynyt Israelin merkittävin vihollinen. Tähän saakka kamppailu näiden kahden valtion välillä on kuitenkin tapahtunut välikäsien kautta. Iranin puolella merkittävin toimija on ollut libanonilainen šiia-järjestö ja puolue Hizbollah.
Hizbollahin osallistuminen Syyrian konfliktiin muutti asetelmia
Kesällä 2006 Israel ja Hizbollah ajautuivat tuhoisaan konfliktiin, joka tunnetaan heinäkuun sotana tai toisena Libanonin sotana. Vuoden 2006 sodasta vuoteen 2012 Israel ja Hizbollah pyrkivät välttämään laajamittaista konfliktia, ja niiden välillä vallitsi pienimuotoinen ”kauhun tasapaino”. Hizbollah ei iskenyt Israeliin, ja Israel puolestaan vältti provokatiivisia iskuja Hizbollahia vastaan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua vuonna 2012, jolloin Hizbollah liittyi alueelliseksi konfliktiksi muuttuvaan Syyrian sisällissotaan.
Hizbollahin ja Iranin avoin osallistuminen Syyrian sotaan on huolestuttanut Israelia. Vuoden 2013 alusta lähtien Israel on tehnyt satakunta sotilaallista iskua, joiden kohteena ovat olleet Hizbollahille tarkoitetut asekuljetukset ja myöhemmin myös Hizbollahin ja muiden Iranin tukemien puolisotilaallisten joukkojen asemat. Israelin tavoitteena on ollut estää Irania tai sen tukemia joukkoja saamasta pysyvää sotilaallista asemaa Syyriassa, erityisesti lähellä Israelin ja Syyrian välistä vuonna 1974 sovittua aselepolinjaa Golanilla.
Luonnollisesti Israelia on huolestuttanut myös Iranin tavoite muodostaa sen hallitsema maayhteys Irakin ja Syyrian kautta Libanoniin ja Golanille saakka. Huoli tästä on kasvanut sitä mukaa kun Iranin ja Venäjän tukeman Syyrian hallinnon sotilaallinen tilanne on vahvistunut, varsinkin syksystä 2015 alkaen. Joulukuussa 2017 Israel iski jo iranilaiseen sotilastukikohtaan Damaskoksen lähistöllä , ja nyt siis yksiselitteisesti Iranin tasavaltalaiskaartin eliittijoukkoihin, jotka vastasivat lennokista.
Syyrian eteläosien tilanne on rauhallinen, mutta epävakaa
Tilanne eteläisessä Syyriassa on monimutkainen. Alueesta tuli viime vuoden kuluessa Yhdysvaltojen, Venäjän ja Jordanian sopimuksella yksi niin sanotuista de-eskalaatio -alueista tai turva-alueista, joista oli sovittu osana Venäjän johtamia Astanan neuvotteluja. Yhdysvaltain ja Jordanian tukeman Syyrian vapaan armeijan ”Eteläinen rintama” (al-Jabha al-janubiyya tai Southern Front) oli alueella pitkään merkittävässä roolissa. Eteläisestä rintamasta toivottiin kaivattua, lännen mieleistä ”maltillista” ja tehokasta, Syyrian presidentti Assadin vastaista voimaa. Sen menestys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja viimeistään 2016 sen merkitys vähentyi selvästi. Presidentti Trumpin hallinto lopetti Eteläisen rintaman tukemisen viime vuonna.
De-eskalaatio -sopimus on selvästi rauhoittanut Jordaniaan ja etelässä Golanin aselepolinjalle rajoittuvia Dar’an ja Quneitran alueita. Toistaiseksi tulitauko on pitänyt niillä paljon paremmin kuin muilla vastaavilla turva-alueilla Damaskoksen ympäristössä tai pohjoisessa. Samalla pakolaisten virta Jordaniaan on tyrehtynyt.
Eteläisen rintaman taistelijoiden lisäksi alueella on muitakin toimijoita. Israel on jo pitempään tukenut vähintäänkin taloudellisesti ja humanitaarisesti muutamaa aseellista ryhmittymää Golanin alueella. Tärkein näistä ryhmittymistä on Fursan al-Jawlan eli Golanin ritarit. Israelin tavoitteena on ollut muodostaa siihen positiivisesti suhtautuvien ryhmien ja väestön muodostama uusi puskurivyöhyke samaan tapaan kuin aikoinaan eteläisessä Libanonissa. Vuonna 2017 Israelin armeija perusti alueelle klinikan, joka on tarjonnut lääketieteellistä hoitoa jopa tuhansille alueen asukkaille.
Golanin alueella toimii myös ISIS-järjestön liittolainen, Khalid ibn al-Walidin armeija (Jayš Khalid ibn al-Walid) sekä al-Qaidan nykyinen inkarnaatio Syyriassa, Hay’at tahrir al-Sham (HTS). Kahden jälkimmäisen suoran tai epäsuoran tukemisen Israel kieltää jyrkästi, vaikka esimerkiksi Iran siitä Israelia syyttääkin. Joka tapauksessa näiden ryhmien ja Israelin väliset sotilaalliset yhteenotot ovat olleet vähäisiä.
Olennainen muutos tilanteessa tapahtui tammikuun alussa, kun Syyrian hallinnon onnistui laajentaa hallitsemaansa aluetta etelässä ottamalla al-Qaidalta haltuun Bayt Jinnin kaupunki. Tämän seurauksena Iranin tukemat joukot pääsevät jo hyvin lähelle aseleporajaa, mikä on ollut niiden tavoitteena sen jälkeen, kun Assadin hallinnon välittömän kaatumisen uhka väistyi. Iranin vahvistuva de facto kontrolli tästä alueesta on merkittävä strateginen muutos ja olennainen tekijä nyt tapahtuneen sotilaallisen yhteenoton taustalla. Hizbollah ja muut Iranin tukemat puolisotilaalliset šiia-joukot kykenevät nyt potentiaalisesti iskemään Israelia vastaan Libanonin lisäksi myös Syyriasta käsin. Syyrian tilanne eroaa Libanonista siten, että Iran on hyvin konkreettisesti läsnä Syyriassa.
Iran liittolaisineen on asettamassa kyseenlaiseksi kirjoittamattoman sopimuksen, joka on määritellyt strategista tasapainoa vuodesta 2006 lähtien. Jos Hizbollah ja muut puolisotilaalliset joukot saavuttavat kiinteän aseman myös Golanilla, Iranin johtaman liittoutuman sotilaallinen asema vahvistuu selvästi. Emme tiedä, mikä lennokin tarkoitus oli, eikä sitä tiedä Israel itsekään. Oliko sen tarkoitus kenties arvioida Israelin puolustuskykyä? Pysyvä (sotilaallinen) maayhteys Golanille olisi Hizbollahille ja Iranille merkittävä ideologinen voitto ja samalla ylimääräinen henkivakuutus, mikäli Israel päättäisi iskeä esimerkiksi Iranin ydinohjelmaa vastaan tai Hizbollahia vastaan Libanonissa. Näiden iskujen toteuttaminen tulisi Israelille entistäkin kalliimmaksi. Iranin alueellisen aseman vahvistumista on liioiteltu, mutta tässä suhteessa väitteet ovat uskottavia.
Ainoastaan Venäjä voi toimia välittäjänä
On vaikea uskoa, että kumpikaan osapuoli haluaisi laajentaa konfliktia ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on aina pyrkinyt välttämään riskejä. Laajamittainen sota aiheuttaisi todennäköisesti merkittäviä tuhoja myös suuressa osassa Israelia.
Myös Iranilla, Hizbollahilla ja Syyrian hallinnolla on paljon hävittävää, mikäli tilanne eskaloituisi laajemmaksi konfliktiksi. Pahimmillaan sota uhkaisi niiden kaikkia viimeisen kahden vuoden saavutuksia Syyriassa. Lähi-idän konfliktit ovat kuitenkin usein alkaneet molemminpuolisten virhearvioiden seurauksena ilman, että kukaan on niitä varsinaisesti halunnut. Syyrian sota on osin erillisten, mutta yhteen liittyvien konfliktien muodostama kokonaisuus, johon liittyvät verkostot ylittävät lähes kaikki alueen rajat. Tällaisessa tilanteessa rajoitetun konfliktin käyminen olisi mahdotonta.
Venäjän rooli alueella on olennainen ja mielenkiintoinen. Se valvoo Syyrian ilmatilaa, ja on vaikea kuvitella, etteikö se olisi ollut tietoinen Iranin lennokista. Mielenkiintoista kyllä, Venäjän Syyriassa olevien joukkojen ja Israelin välillä on suora kommunikaatioyhteys, ja Venäjä on läheisissä ja hyvissä väleissä sekä Iranin että Israelin kanssa. Netanyahu on toistuvasti vedonnut presidentti Putiniin, jotta Iran ei saisi pysyvää sotilaallista asemaa lähellä Israelia. Toistaiseksi Israel ei ole ollut tyytyväinen Venäjän toimintaan. Toisaalta Venäjä on myös käytännössä hyväksynyt Israelin iskut Syyriaan.
Jatkon kannalta on hyvin olennaista se, miten Venäjä pystyy pitämään tilanteen hallinnassaan. Muiden ulkopuolisten mahdollisuudet vaikuttaa tilanteen myönteiseen kehitykseen ovat hyvin rajoitetut, mikä oletettavasti hivelee kansainvälistä arvostusta kaipaavan Venäjän johdon mieltä. Moni asia on muuttunut Lähi-idässä viime vuosina. Alueen valtioiden kokema turvallisuusvaje, balansointi liittoutumisten kautta ja varustautuminen seuraavaan sotaan ovat kuitenkin entisellään.
Kirjoittaja
Hannu Juusola
Hannu Juusola on Helsingin yliopiston professori Lähi-idän tutkimuksessa ja Lähi-tä NYT -blogin vastaava toimittaja. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa Suomen Lähi-idän instituutin johtajana.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Iranin käsikassara vai itsenäinen toimija – Mitä Jemenin huthihallinto haluaa? Osa 2
Keitä ovat Punaisellamerellä maailmankauppaa häiritsevät huthit? Osa 1
Seksuaaliväkivalta Israelin sotapropagandan välineenä
HJ:”Jatkon kannalta on hyvin olennaista se, miten Venäjä pystyy pitämään tilanteen hallinnassaan. Muiden ulkopuolisten mahdollisuudet vaikuttaa tilanteen myönteiseen kehitykseen ovat hyvin rajoitetut…”
Kyllä, mutta vain totuuden toinen puoli. Toinen elintärkeä ja karu osa totuudesta on se, että me eurooppalaiset emme oikein pysty/uskalla vaikuttaa tilanteeseen, vaan katselemme sivusta kun Yhdysvallat refiguroi ulkopolitiikkaansa alueella tai purkaa Lähi-idän klientiensä Bibin Israelin ja Saudi-Arabian Mohammed Bin Salmanin halveksimaa Obaman perintöä. Tai selvemmin sanottuna, kun Trump asettuu klientiensä äärikansallisten ja sektaaristen intressien edistäjäksi kaikki muita häntä edeltäneitä Yhdysvaltojen presidenttejä painokkaammin.
Bibin, MbS:n ja Trumpin intressejä* palvelee Syyrian sodan pitkittyminen, joka tarkoittaa Iranin ja hizzujen resurssien vähenemistä. Heillä ei ole huolta syyrialaisisten hyvinvoinnista tai syyrialaisista pakolaisista maan sisällä kuin sen ulkopuolella, koska heitä ei ko. maissa sanottavammin edes ole. Bibin toiminta Syyrian puoleisella osalla Golania on saanut maan druusit tukeutumaan entistä tiiviimmin Assadin tukeen, samalla kun Israelin druusit, jotka olivat perinteisesti yksi uskollisimmista Israelin ei-juutalaisista vähemmistöistä, näyttävät keskisormeaan Bibille.
Tilanteen eskaloituminen palvelee Trump & Co:ta koska, he voivat sen turvin vaatia painokkaammin myös meitä eurooppalaisia hylkäämään Iran-sopimuksen(jolla taasen olisi kohtalokkaita seurauksia Iranin vakaudelle ja sen lähialueille jne. Ja tämä kaikki -kuten tiedämme- olisi sitä kauan odotettua sadetta, jonka valumista laareihinsa sisäpoliittista syistäkin johtuen Bibi ja MbS ovat hartaasti odottaneet.).
—-
*Trumpin Israel -politiikka värittää muita Yhdysvaltain presidenttejä enemmän amerikkalaista protestanttisuutta tai evankelisuutta syväsävyttävä -jos ei nyt sentään ”kristillinen jihadismi”- niin ainakin messiaanis-apokalyptinen sionistikristillisyys, joka ei ole mielestäni mikään myönteinen aspekti muistaen Lähi-idän nykyisen uskonnollisen kaaoksen.
Muutamia kommentteja eräisiin kohtiin.
HJ: ” Viime viikonloppuna ilmeisesti iranilaisten asiantuntijoiden ohjaama lennokki tunkeutui joko Israelin tai sen miehittämän Golanin ilmatilaan, jolloin israelilainen sotilashelikopteri ampui sen alas”.
Edelleen väitetään Israelin miehittävän Golanin kukkuloita. Tämä ei voi pitää paikkansa, sillä kyseinen alue kuuluu siihen alueeseen, joka oli päätetty 1922 kuuluvan juutalaisvaltion alueeseen. Tämä päätös on siirretty sellaisenaan YK:n peruskirjaan.
http://www.mfa.gov.il/mfa/foreignpolicy/peace/guide/pages/the%20mandate%20for%20palestine.aspx
http://www.mythsandfacts.org/conflict/mandate_for_palestine/mandate_for_palestine.htm
Britit jakoivat kyseisen mandaatin kahteen osaan v.1922 ja itäiselle, yli 75%:lle alkuperäistä mandaattia muodostettiin palestiinalaisvaltio nimeltä Transjordania hyvitykseksi emiirin hävitystä seikkailuista Saudien maaperällä, sittemmin v.1948 Jordania.
Samassa yhteydessä britit luovuttivat osan Golania Ranskan hallinnoimalle osalle entistä Syria-Philistae aluetta. Tätä kahdenkeskistä ”kauppaa” ei kansainvälisesti koskaan laillistettu, vaikka Syyria väittää omistavansa kukkulat.
Britit olivat näin jakaneet koko alkuperäisestä juutalaisille sovitusta maa-alueesta lähes 80% arabiväestölle, palestiinalaisille sekä syyrialaisille, juutalaisille jätettiin vain n.20%.
Brittien ja Ranskan keskinäinen hallintoalueen vaihto oli Kansainliiton päätöksen vastainen.
On eri asia mitä YK nykyisin poliittisin perustein äänestää tai päättää, se vain osoittaa sen olevan politiikan tekoa ja kaupankäyntiä – ei puolueetonta toimintaa.
Koska OIC:llä on suuri osuus äänestäjäkunnasta ja tähän lisättynä sitä tukevat muut maat niin diktatuuri- kuin läntiset demokratiamaat, jotka äänestävät omien pyrkimyksiensä mukaan puolueellisesti, niin tilanne muistuttaa farssia ja on räikeästi YK:n peruskirjan vastainen.
Mitä sitten tulee lennokkitapaukseen, niin se on vain pieni osuus siitä miten Iran ja Syyria sekä Libanon (käytännössä Iranin miehittämä Hizbollahin avulla) tekevät yhteistyötä.
Hizbollah on Etelä-Libanonissa toimiva shiia-islamilainen järjestö, jolla on varsin vahva armeija. Israel ja Hizbollah ovat käyneet vuosien mittaan useita sotia. Syyrian sodassa Hizbollahin joukot ovat taistelleet presidentti Bashar al-Assadin tukena useilla rintamilla Alepposta lähtien.
Aseita Hizbollahille toimittaa Iran, joka tukee myös Assadin hallitusta Syyriassa. Israelin mukaan Hizbollah kokoaa Etelä-Libanoniin raketti- ja ohjuskalustoa, jolla se voi iskeä mihin tahansa Israelissa.
Syyrian kapinallisten ja Hizbollahin omien lähteiden mukaan Israelin iskut kohdistuivat Damaskoksen lentokentän laidalla olleisiin ase-, ammus- ja polttoainevarastoihin. Syyrian armeijasta loikanneiden upseerien mukaan aseita virtaa Iranista Damaskoksen lentokentälle sekä sotilaskuljetuskoneilla että siviilirahtikoneilla. Voidaan kysyä mitä tarkoitusta varten Hizbollah Iranin avustuksella on koonnut toistasataatuhatta rakettia/ohjusta Libanonin maaperälle Israelin vastaiselle rintamalle.
Libanon on ollut lähes koko itsenäisyytensä yli kuuden vuosikymmenen ajan Syyrian rautanyrkin alla, se on sitä edelleenkin. Kansainvälisestä painostuksesta johtuen Syyrian joukot ovat joutuneet vetäytymään taka-alalle, joka ei silti tarkoita etteikö Syyrialla olisi enää mitään vaikutusvaltaa Libanonin sisäisissä asioissa. Shiia-islamilainen (Hez-b-Allah) Hizbollah siis Allahin Puolue, käyttää noin 40%:n kannatuksen suomaa valtaa maassa Syyrian ja Iranin tukemana ja niiden käsikassarana tai keihäänkärkenä. Libanonia miehitetään edelleen, huolimatta siitä että Syyria on virallisesti poistunut maasta, ei se ole sitä käytännössä. Hermonin vuoristossa on lukuisia iranilaisia tutka – ja ennakkovaroitusasemia, jotka Syyria on sinne laittanut ja Hizbollah pitää huolta, ettei niitä sieltä hevin poisteta.
Israelin kannalta Libanon ei ole uhkatekijä, sitä vastoin Hizbollah on sitä, vieläpä mitä suurimmassa määrin. Sen uhoa lietsovat sekä Syyria että pääsponsori Iran, joka toimittaa aseita, ohjuksia, räjähteitä ja opastaa niiden käytössä ja kaiken kukkuraksi rahoittaa kaiken sen alijäämän jota Hizbollahin oma organisaatio ei kykene täyttämään. Hizbollah ei ole armeija sanan varsinaisessa merkityksessä, se on hyvin koulutettu ja varustettu puolisotilaallinen sissiliike, joka soveltaa toiminnassaan kaikkea sitä, mitä virallinen armeija ei erinäisten kansainvälisten sopimusten vuoksi voi tehdä. Kaiken lisäksi, ja taustalla toimeenpanevana voimana on ääri-islamismi, uskonnollinen kansallistunne, jolla saadaan sitten mielestään oikeus toimia aivan millä tavoin halutaankin. Koska Hizbollahia eivät sido mitkään Libanonin tekemät ja sen armeijan toimia rajoittavat sopimukset, se voi ammuskella rakettejaan Israelin puolelle milloin vain haluaa, se voi tehdä ja on tehnyt lukuisia rajaloukkauksia (lue:terrori-iskuja) Israelin puolelle, siitäkin huolimatta että alueella on YK:n rauhanturvaajia koettamassa estää sellaisten tapahtuminen.
HJ: ”1980-luvun alun jälkeen Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden välinen konflikti hiipui asteittain. Ainoastaan Syyria ennen vuoden 2011 kansannousua oli edes teoriassa sodassa Israelin kanssa, vaikka todellisuudessa myös Syyrian ja Israelin raja Golanilla oli jo vuosikymmeniä ollut rauhallinen”.
Kysymys Syyrian Israelin vastaisesta asennoitumisesta ei voi väittää sen olevan teoreettinen.
Syyria on edelleen teknisesti sotatilassa Israelia vastaan.
Iran on ilmoittanut olevansa Israelin vihollinen ja Iranin ydinase tulisi olemaan uhka Israelille ja Syyria ottaa vastaan kaiken mahdollisen mikä vain on uhka Israelille sekä tukee tätä kehitystä.
Eikä Syyria ole tunnustanut Israelin oikeutta olemassaololleen ja on haluton neuvottelukosketukseen Israelin kanssa.
Kun ei ole rauhansopimusta tai jotain siihen viittaavaa niin tilanne on selkeästi sotatila Syyrian ylläpitämänä.
Tällä hetkellä Syyria itsessään ei ole uhka Israelille, koska Assad sai aikaan omassa vallan halussaan nykyisen kriisin. Sillä on ollut tekemistä luomassaan sekasorrossa.
Tilanne muuttuu kun/jos Assad saa pitää valtansa Syyriassa, sillä sen takapiruina toimivat Iran sekä Hizbollah, joiden tavoite on kansainvälisen oikeuden vastainen yhden YK:n jäsenvaltion hävittäminen.
Syyria ja Iran solmivat yya-sopimuksen 2006 kesällä. Se puolestaan määrittelee Syyrian mahdollisuudet neuvotella ja sopia Israelin kanssa ylipäänsä mistään, onhan Iran Venäjän ohella maan suurin tukija. Iran on 2007 ilmoittanut hyvin julkisesti että Israelin kanssa ei sovita yhtään mistään, paitsi mahdollisesta vetäytymisestä koko maasta.
Ne vuodet, jolloin Syyria hallitsi aluetta, olivat ainaista pelon ja epävarmuuden aikaa israelilaisille jotka asuivat pohjoisessa, etenkin Syyria rajan lähellä olevilla kibbutseilla, moshaveilla ja kylissä. Autoja ammuskeltiin jatkuvasti, ryöstöretkiä tehtiin, kranaattitulitus oli lähes jokapäiväinen ilmiö ja tykistötulitus ulottui pitkälle pohjoiseen Galileaan saakka.
Kenenkään edun mukaista ei Syyrian hallinta Golanilla ole. Siinä jatkuisi sama tilanne kuin ennen 1967 sotaa.
Bashar al-Assadin isä, edesmennyt Hafez al-Assad tiivisti syyrialaisen, islamiin pohjautuvan ajatusmallin jo vuoden 1973 Jom Kippur sodan jälkeen seuraavasti: Vaikka me saisimme Israelilta kaiken mitä haluamme neuvotteluteitse, se ei poista sitä tosiasiaa että Israel tulee säilymään senkin jälkeen tuhottavien maiden listalla numerona yksi! Taidatkos sen selvemmin sanoa.
Edelleen esiintyy kuva siitä, että Israel miehittää Golanin kukkuloita. Tämä ei voi pitää paikkansa, sillä kyseinen alue kuuluu siihen alueeseen, joka oli päätetty 1922 kuuluvan juutalaisvaltion alueeseen. Tämä päätös on siirretty sellaisenaan YK:n peruskirjaan.
http://www.mfa.gov.il/mfa/foreignpolicy/peace/guide/pages/the%20mandate%20for%20palestine.aspx
http://www.mythsandfacts.org/conflict/mandate_for_palestine/mandate_for_palestine.htm
Britit jakoivat kyseisen mandaatin kahteen osaan v.1922 ja itäiselle, yli 75%:lle alkuperäistä mandaattia muodostettiin palestiinalaisvaltio nimeltä Transjordania hyvitykseksi emiirin hävitystä seikkailuista Saudien maaperällä, sittemmin v.1948 Jordania.
Samassa yhteydessä britit luovuttivat osan Golania Ranskan hallinnoimalle osalle entistä Syria-Philistae aluetta. Tätä kahdenkeskistä ”kauppaa” ei kansainvälisesti koskaan laillistettu, vaikka Syyria väittää omistavansa kukkulat.
Britit olivat näin jakaneet koko alkuperäisestä juutalaisille sovitusta maa-alueesta lähes 80% arabiväestölle, palestiinalaisille sekä syyrialaisille, juutalaisille jätettiin vain n.20%.
Brittien ja Ranskan keskinäinen hallintoalueen vaihto oli Kansainliiton päätöksen vastainen.
On eri asia mitä YK nykyisin poliittisin perustein äänestää tai päättää, se vain osoittaa sen olevan politiikan tekoa ja kaupankäyntiä – ei puolueetonta toimintaa.
Koska OIC:llä on suuri osuus äänestäjäkunnasta ja tähän lisättynä sitä tukevat muut maat niin diktatuuri- kuin läntiset demokratiamaat, jotka äänestävät omien pyrkimyksiensä mukaan puolueellisesti, niin tilanne muistuttaa farssia ja on räikeästi YK:n peruskirjan vastainen.
Mitä sitten tulee lennokkitapaukseen, niin se on vain pieni osuus siitä miten Iran ja Syyria sekä Libanon (käytännössä Iranin miehittämä Hizbollahin avulla) tekevät yhteistyötä.
Hizbollah on Etelä-Libanonissa toimiva shiia-islamilainen järjestö, jolla on varsin vahva armeija. Israel ja Hizbollah ovat käyneet vuosien mittaan useita sotia. Syyrian sodassa Hizbollahin joukot ovat taistelleet presidentti Bashar al-Assadin tukena useilla rintamilla Alepposta lähtien.
Aseita Hizbollahille toimittaa Iran, joka tukee myös Assadin hallitusta Syyriassa. Israelin mukaan Hizbollah kokoaa Etelä-Libanoniin raketti- ja ohjuskalustoa, jolla se voi iskeä mihin tahansa Israelissa.
Syyrian kapinallisten ja Hizbollahin omien lähteiden mukaan Israelin iskut kohdistuivat Damaskoksen lentokentän laidalla olleisiin ase-, ammus- ja polttoainevarastoihin. Syyrian armeijasta loikanneiden upseerien mukaan aseita virtaa Iranista Damaskoksen lentokentälle sekä sotilaskuljetuskoneilla että siviilirahtikoneilla. Voidaan kysyä mitä tarkoitusta varten Hizbollah Iranin avustuksella on koonnut toistasataatuhatta rakettia/ohjusta Libanonin maaperälle Israelin vastaiselle rintamalle.
Libanon on ollut lähes koko itsenäisyytensä yli kuuden vuosikymmenen ajan Syyrian rautanyrkin alla, se on sitä edelleenkin. Kansainvälisestä painostuksesta johtuen Syyrian joukot ovat joutuneet vetäytymään taka-alalle, joka ei silti tarkoita etteikö Syyrialla olisi enää mitään vaikutusvaltaa Libanonin sisäisissä asioissa. Shiia-islamilainen (Hez-b-Allah) Hizbollah siis Allahin Puolue, käyttää noin 40%:n kannatuksen suomaa valtaa maassa Syyrian ja Iranin tukemana ja niiden käsikassarana tai keihäänkärkenä. Libanonia miehitetään edelleen, huolimatta siitä että Syyria on virallisesti poistunut maasta, ei se ole sitä käytännössä. Hermonin vuoristossa on lukuisia iranilaisia tutka – ja ennakkovaroitusasemia, jotka Syyria on sinne laittanut ja Hizbollah pitää huolta, ettei niitä sieltä hevin poisteta.
Israelin kannalta Libanon ei ole uhkatekijä, sitä vastoin Hizbollah on sitä, vieläpä mitä suurimmassa määrin. Sen uhoa lietsovat sekä Syyria että pääsponsori Iran, joka toimittaa aseita, ohjuksia, räjähteitä ja opastaa niiden käytössä ja kaiken kukkuraksi rahoittaa kaiken sen alijäämän jota Hizbollahin oma organisaatio ei kykene täyttämään. Hizbollah ei ole armeija sanan varsinaisessa merkityksessä, se on hyvin koulutettu ja varustettu puolisotilaallinen sissiliike, joka soveltaa toiminnassaan kaikkea sitä, mitä virallinen armeija ei erinäisten kansainvälisten sopimusten vuoksi voi tehdä. Kaiken lisäksi, ja taustalla toimeenpanevana voimana on ääri-islamismi, uskonnollinen kansallistunne, jolla saadaan sitten mielestään oikeus toimia aivan millä tavoin halutaankin. Koska Hizbollahia eivät sido mitkään Libanonin tekemät ja sen armeijan toimia rajoittavat sopimukset, se voi ammuskella rakettejaan Israelin puolelle milloin vain haluaa, se voi tehdä ja on tehnyt lukuisia rajaloukkauksia (lue:terrori-iskuja) Israelin puolelle, siitäkin huolimatta että alueella on YK:n rauhanturvaajia koettamassa estää sellaisten tapahtuminen.
Kysymys Syyrian Israelin vastaisesta asennoitumisesta ei voi väittää sen olevan teoreettinen.
Syyria on edelleen teknisesti sotatilassa Israelia vastaan.
Iran on ilmoittanut olevansa Israelin vihollinen ja Iranin ydinase tulisi olemaan uhka Israelille ja Syyria ottaa vastaan kaiken mahdollisen mikä vain on uhka Israelille sekä tukee tätä kehitystä.
Eikä Syyria ole tunnustanut Israelin oikeutta olemassaololleen ja on haluton neuvottelukosketukseen Israelin kanssa.
Kun ei ole rauhansopimusta tai jotain siihen viittaavaa niin tilanne on selkeästi sotatila Syyrian ylläpitämänä.
Tällä hetkellä Syyria itsessään ei ole uhka Israelille, koska Assad sai aikaan omassa vallan halussaan nykyisen kriisin. Sillä on ollut tekemistä luomassaan sekasorrossa.
Tilanne muuttuu kun/jos Assad saa pitää valtansa Syyriassa, sillä sen takapiruina toimivat Iran sekä Hizbollah, joiden tavoite on kansainvälisen oikeuden vastainen yhden YK:n jäsenvaltion hävittäminen.
Syyria ja Iran solmivat yya-sopimuksen 2006 kesällä. Se puolestaan määrittelee Syyrian mahdollisuudet neuvotella ja sopia Israelin kanssa ylipäänsä mistään, onhan Iran Venäjän ohella maan suurin tukija. Iran on 2007 ilmoittanut hyvin julkisesti että Israelin kanssa ei sovita yhtään mistään, paitsi mahdollisesta vetäytymisestä koko maasta.
Ne vuodet, jolloin Syyria hallitsi aluetta, olivat ainaista pelon ja epävarmuuden aikaa israelilaisille jotka asuivat pohjoisessa, etenkin Syyria rajan lähellä olevilla kibbutseilla, moshaveilla ja kylissä. Autoja ammuskeltiin jatkuvasti, ryöstöretkiä tehtiin, kranaattitulitus oli lähes jokapäiväinen ilmiö ja tykistötulitus ulottui pitkälle pohjoiseen Galileaan saakka.
Kenenkään edun mukaista ei Syyrian hallinta Golanilla ole. Siinä jatkuisi sama tilanne kuin ennen 1967 sotaa.
Bashar al-Assadin isä, edesmennyt Hafez al-Assad tiivisti syyrialaisen, islamiin pohjautuvan ajatusmallin jo vuoden 1973 Jom Kippur sodan jälkeen seuraavasti: Vaikka me saisimme Israelilta kaiken mitä haluamme neuvotteluteitse, se ei poista sitä tosiasiaa että Israel tulee säilymään senkin jälkeen tuhottavien maiden listalla numerona yksi! Tällainen asenne ei ole hävinnyt mihinkään Assadin ajatusmaailmassa.