Emiraattien kansakunnan toivot

”Te olette tämän kansakunnan tulevaisuus, eivät öljytynnyrit,” viestitti Abu Dhabin kruununprinssi sheikki Mohammed bin Zayed Al Nahyan emiraattinuorisolle keväällä 2017. Edellisenä vuonna Arabiemiraattien pääministeri oli nimittänyt 22-vuotiaan Shamma Al Mazrouein nuorisoministeriksi. Maan uusi ilmastonmuutos­ministeri, vajaa nelikymppinen hänkin, on puolestaan korostanut  hallituksen nuorille antamaa painoarvoa ottamalla mukaansa YK:n ilmastokokouksiin suuren joukon nuoria emiraattiammattilaisia.

Arabiemiraattien ei tarvitse olla huolissaan imagostaan Lähi-idän alueen nuorison keskuudessa, sillä maa on jo useana vuonna nimetty laajassa arabinuorisogallupissa paikaksi, jossa kolmannes nuorista haluaisi asua. Emiraatit tarjoaakin alueen nuorille niitä asioita, joita he eniten kaipaavat: vakautta ja turvallisuutta, kunnollisia työpaikkoja, modernin koulutusjärjestelmän ja matalan korruptiotason.

Syy hallinnon uuteen, aktiiviseen ”nuorisopolitiikkaan” näyttääkin olevan suurelta osin sisäpoliittinen: tavoitteena on siirtyä öljytuloista riippuvaisesta allokaatiotaloudesta monimuotoisempaan tietotalouteen – kuitenkaan murtamatta nykyistä yhteiskuntasopimusta. Yhdeksän miljoonan asukkaan maan noin puoli miljoonaa emiraattinuorta ovat keskeinen osa tätä suunnitelmaa.

Kansakunnan vaikein projekti

Arabiemiraattien hallinto rakastaa kehityssuunnitelmia. Niitä on joka lähtöön. Niillä pidetään yllä maailman median mielenkiintoa, ja ne näyttävät olevan myös toimiva keino nostattaa kansalaisylpeyttä. Alueen tutkijat turhautuvat pyrkiessään selvittämään, miten erilaiset paikallis- ja liittovaltiotason strategiat liittyvät toisiinsa ja mitä niistä oikeasti ollaan toimeenpanemassa. Viime vuosina otsikoissa ovat olleet muun muassa vihreän talouden agenda, tekoäly- ja blockchain-strategia  sekä siirtokunnan perustaminen Marsiin vuoteen 2117 mennessä.

Maan hallinnolla onkin jo näyttöä edistyksestä: öljytalouden varaan perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen aavikon hiekalle muutamassa vuosikymmenessä tietenkin on ollut valtava saavutus. Tämä kokemus auttaa ylläpitämään sekä nykypäivän kansalaisten että markkinoiden uskoa menestykseen myös tulevaisuudessa.

Dubai on vienyt kehityksen askeleen pidemmälle. Seitsemän emiirikunnan muodostaman liittovaltion toiseksi vaurain jäsen omistaa vain noin 2 % Arabiemiraattien öljyvaroista. ”Dubain malli” perustuukin johtajavetoiseen ja nopeaan päätöksentekoon, joustavaan työvoimaan, palvelualaan keskittyvään teollisuusstrategiaan ja ennen kaikkea vahvaan brändäykseen. Strategia on ollut kiistämätön menestystarina.

Emiraatit on myös onnistunut luomaan työpaikkoja ja talouskasvua ja ylläpitämään vakautta. Tätä ovat edesauttaneet Dubain asema Lähi-idän liike-elämän solmukohtana sekä Abu Dhabin valtavat öljyvarat.

Seuraavana edessä oleva suuri kehitysprojekti tulee kuitenkin kiistatta olemaan kaikkein haastavin: nyt tavoitteena ei ole viisas öljyvarojen allokaatio vaan siirtymä työn ja tuottavuuden aikakauteen. Kolmasosa maan brutto­kansantuotteesta ja kaksi kolmasosaa valtion tuloista on edelleen peräisin öljyn viennistä, vaikka Arabiemiraattien ja muiden öljynviejämaiden tavoitteena on vuosikymmenet ollut monipuolistaa talouttaan. Maailman siirtyessä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä tämä tavoite on tulossa yhä tärkeämmäksi ja kiireellisemmäksi.

”We want you”

Tämän projektin toteuttamiseen halutaan nimenomaan emiraattinuoria eikä ulkomaalaisia, jotka muodostavat noin 85 % maan väestöstä. Vallalla on edelleen ajattelu, että ulkomaalaiset ovat mukana yhteiskuntaprojektissa vain rajatussa taloudellisessa mielessä: suuri osa ulkomaalaisista tulee maahan muutamaksi vuodeksi kerrallaan palkkatason motivoimana. Ulkomaalaisen asumisoikeus on käytännössä sidottu työviisumiin, joka yleensä myönnetään pariksi–kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tätä työvoiman kierrätysmekanismia ylläpitämällä vältetään muun muassa vaatimukset laajemmista kansalaisoikeuksista, joita vähemmistössä olevan paikallisväestön olisi vaikeaa sulattaa.

Tietotalouden luomisen kannalta tilapäinen työvoima kuitenkin tuo ongelmia. Esimerkiksi tutkijaverkostoiden luominen on tuhoon tuomittu idea. Myös kiire ”emiratisoida” erityisosaamista tai kokemusta vaativia työtehtäviä laskee tietotalouden kannalta kriittisten alojen houkuttelevuutta ulkomaalaisten asiantuntijoiden silmissä, kun tehtäviä usein annetaan liian nuorille ja kokemattomille emiraattikansalaisille.

Kovat odotukset

Reformeista huolimatta Arabiemiraattien koulutusjärjestelmä kamppailee yhä innovaatioyhteiskunnan kannalta tärkeiden taitojen, kuten kriittisen ajattelun ja jopa luku- ja kirjoitustaidon opettamisen kanssa. Nuoret yhteiskuntatieteiden kandidaatit eivät monesti hallitse alan peruskäsitteitä tai kykene kirjoittamaan analyyttistä tekstiä. Samalla valtio viestittää emiraattinuorisolle, että tulevaisuus lepää heidän harteillaan: tavoitteena on jopa lähettää emiraattiastronautti avaruuteen keväällä 2019.

Yksi suuri ongelma on, että emiraattinuorten odotukset työpaikan ja palkan suhteen eivät useimmiten vastaa heidän koulutustasoaan tai työnantajan odotuksia. Vain noin puoli prosenttia Arabiemiraattien yksityisen sektorin työntekijöistä on paikallisia, vaikka emiraattikansalaisia arvioidaan olevan reilu kymmenesosa väestöstä. Nuorisotyöttömyys onkin kymmenen prosentin luokkaa, mikä on kuitenkin alueen mittakaavassa suhteellisen matala luku. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa vastaava luku on noin 30 %.

Emiraattiväestö jatkaa kasvuaan. Monen lapsen perheet ovat edelleen melkeinpä normi jopa parikymppisten nuorten keskuudessa. Niinpä öljyvaroilla rahoitettu julkinen sektori ei enää voi tarjota työpaikkoja kaikille halukkaille emiraattinuorille, ja maan pyrkiessä pois öljyriippuvuudesta yhä useamman odotetaan työllistyvän yksityiselle sektorille.

Tämän päivän nuorilla tuleekin olemaan edessään kova kilpailu työmarkkinoilla. Vuosien 2014–2016 öljyn hinnan romahduksen aikana aloitettuja talousreformeja tullaan jatkamaan, mikä tarkoittaa käytännössä pienempää julkista sektoria, matalampia palkkoja ja korkeampia vaatimuksia emiraattikansalaisten työn tuottavuuden suhteen. Se saattaa myös tarkoittaa kovempaa kilpailua ulkomaalaisten kanssa korkeapalkkaisista työpaikoista.

Valtion haasteena on siis saada nuoret kansalaiset tekemään enemmän töitä matalammalla palkalla, mikä ei tietenkään ole helppo tehtävä.

Viestinnän valtiaat

Emiraattien valtio käy useille yleisöille suunnattua jatkuvaa ja varsin taidokasta mediakampanjaa saadakseen viestinsä perille. Lännen liittolaisille maata brändätään liberaalina ja edistyksellisenä. Naapurialueelle brändinä on maa, jonka johtajat ovat sijoittaneet öljyvarat viisaasti ja luoneet vakauden saarekkeen konfliktien keskelle.

Kotimainen viestintä on varsinkin viime vuosina painottunut yhteisen emiraatti-identiteetin vahvistamiseen. Syitä identiteetin korostamiseen ovat muun muassa olleet arabikevät, tuloerot eri emiraattien välillä, kasvava paikallisväestö sekä maan osallistuminen Jemenin-sotaan.

Lehdistön tehtävä viestinnässä kansalaisten suuntaan  on pitkään säilynyt samana. Kuten monessa muussa naapurimaassa, paikallisten päätöksentekijöiden roolia yhteiskunnan isähahmoina painottavalla uutisoinnilla vahvistetaan niin kutsuttua uuspatrimonialistista yhteiskuntasopimusta: alueen perinteistä hallintomuotoa modernissa kontekstissa. Lisäksi päätöksentekijät ylläpitävät vakituisia niin kutsuttuja majlis-vastaanottojaan, jotka osaltaan vahvistavat kuvaa läheisestä suhteesta hallitsijoiden ja kansalaisten välillä.

Nuorison kanssa kuitenkin tarvitaan uusia lähestymistapoja. Lukeminen ei perinteisesti ole ollut osa emiraattikulttuuria, ja valtion kannustuksesta huolimatta millenniaalit harvemmin lukevat muuta kuin puhelimensa ruutua. Valtio onkin osoittanut erityistä kekseliäisyyttä yrittäessään ylläpitää perinteistä läheistä suhdetta hallitsijoiden ja kansalaisten välillä myös 2000-luvulla. Sosiaalisella medialla on tässä iso rooli. Yksi esimerkki oli alkuvuoden 2018 some-kampanja ’#شكرا_محمد_بن_زايد ’ (’Kiitos, Mohammed bin Zayed’), jolla vahvistettiin sekä kansalaisten suhdetta johtoon että kuvaa läheisestä suhteesta maan kahden korkeimman päätöksentekijän välillä. Hittikampanja lähti liikkeelle tviitistä, jossa Dubain hallitsija sheikki Mohammed bin Rashid Al Maktoum kannusti kansaa kiittämään Abu Dhabin kruununprinssiä. Mukana olivat ”spontaanisti” niin tieviranomaiset valotaulumainoksineen kuin sähkövirastot kuluttajalaskuineen.

Ei verotusta ilman edustusta?

Arabiemiraateissa on viime aikoina vahvistettu viestintää, jonka tavoitteena on sosiaalistaa emiraattinuoriso valtion yhteiskuntaprojektiin. Pienemmän palkan, kovan työn ja uurastuksen vastineeksi luvataan sananvaltaa. Tästä on useita esimerkkejä. Vuonna 2016 perustettiin nuorisoministerin virka, ja viimeisimmissä hallituskokoonpanoissa uudet ministerit ovat lähes poikkeuksetta olleet nuoria. Pääministerinä toimiva Dubain hallitsija on selittänyt nuorisoministerin viran perustamista tarpeella kuunnella nuorten toiveita ja pyrkimyksiä, ja on huomauttanut, että arabikevään kuohunta johtui juuri mahdollisuuksien puutteesta.

Hallinto haluaa myös osoittaa kuuntelevansa nuoria. Nuorisoministerin johtamien nuorisoneuvostojen tavoitteena on muodostaa ”ekosysteemi”, joka toimii Emiraattien kansallisen nuorisostrategian toimeenpanijana ”kuunnellen nuoria ja vastaten heidän tarpeisiinsa”. Näiden ohella järjestetään nuorisopiirejä, joiden ääressä nuoret voivat pohtia ”maailmanlaajusia haasteita”. Myös virallisen Nuorisoportaalin kautta houkutellaan nuorisoa mukaan erilaisiin aktiviteettehin.

Tuntemani paikalliset nuoret tuntuvat olevan aidosti innoissaan näistä foorumeista. Niissä yhdistyy mahdollisuus tuntea olevansa mukana rakentamassa tulevaisuutta ja vahvistaa sosiaalista statusta, vaikkapa pääsemällä samaan Instagram-kuvaan tärkeän johtohahmon kanssa.

Riittääkö toivo?

Emiraattinuorison harteilla on suuri vastuu. Tulevaisuuden talous vaatii inhimillistä pääomaa. Tähän taas tarvitaan korkeasti koulutettuja, kriittisesti ajattelevia ja työmarkkinoilla kilpailukykyisiä ihmisiä. Yhdeksän miljoonan asukkaan maan hallinto haluaa, että suurin osa näistä tulee noin miljoonan emiraattikansalaisen keskuudesta. Heistä noin puolet voidaan laskea nuorisoksi. Lyhyellä aikavälillä lahjakkaimpia ja ahkerimpia pyritään palkitsemaan nopealla urakehityksellä. Koulutusjärjestelmän muutokseen ja työn tuottavuuden kanssa sopusoinnussa olevan palkkatason löytämiseen menee kuitenkin vielä pitkä aika. Nähtäväksi jää, päästäänkö tavoitteisiin nykyisellä nuorisopolitiikalla.

Mari Luomi, 28 elokuuta 2018

Arabiemiraatit, Dubai, nuorisopolitiikka, talous

---