Vihreään huiviin kääriytynyt nainen kävelee kauneussalongin ohi, jonka seinässä on kaksi suurta kuvaa hunnuttumista ja avoimiin vaatteisiin pukeutuneista naisista.

Afgaaninaisten elämä Iranissa on jatkuvaa taistelua – naisten terveys on miesten viimeinen prioriteetti

Maryam on Iranissa asuva 24-vuotias afgaaninainen ja kolmen lapsen äiti. Näin hän kertoo yhdestä synnytyksistään: ”Meillä oli kotona vieraita ja minulla oli synnytyskipuja. Mieheni sanoi, ettei hän halua kuulla ääntäni ja käski minun mennä vessaan synnyttämään itsekseni. Menin kylpyhuoneeseen, yritin synnyttää hiljaa ja pystyinkin siihen.”

Maryam on patriarkaalisen afgaanikulttuurin vanki. Joissakin afgaaniperheissä naiset eivät poistu keittiöstä tai huoneestaan, jos kotona on miesvieraita, eikä heillä ole kohtaamisia miesten kanssa. Naisten terveys on miesten viimeinen prioriteetti.

 

Afgaaninaiset pakenevat Talibania ja etsivät parempaa elämää Iranista

Talebanin nousun jälkeen Afganistanissa monet afgaaninaiset ovat muuttaneet paremman elämän toivossa naapurimaihin, joista yksi on Iran. Muuttoliikkeellä on kaksi puolta: pako Talebanilta ja toivo valoisammasta tulevaisuudesta Iranissa. YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan Iranissa on majaillut vuodesta 1979 lähtien jo 780 000 rekisteröityä afgaania, jotka tulivat maahan Afganistanin ja Neuvostoliiton välisen sodan puhjettua. Kuitenkin Iranin sisäministeri Abdolreza Rahmani Fazli on todennut maassa olevan yhteensä 2,5 miljoonaa afgaania.

Virallisia tilastoja Iraniin saapuvien afgaanien nykymäärästä ei ole saatavilla. Uutissivusto Radiofardan mukaan noin 3 000 Iraniin pyrkinyttä afgaania palautettiin hiljattain kotimaahansa.

Afgaaninaisille Talibanin alaisuudessa eläminen on kamalaa. He ovat täysin rajoitettuja kotinsa piiriin, eivätkä he saa enää poistua talosta ilman miestä. Heidän täytyy peittää itsensä burkalla päästä varpaisiin, eivätkä he saa opiskella tai työskennellä. Myöskään lempimusiikin kuuntelu tai television katselu ei ole sallittua.

Pakolaisten tilanne Iranissa on erilainen, mutta ei sekään hyvä. Vaikka naiset voivat mennä ulos yksin, kuunnella musiikkia, katsella televisiota, surffailla netissä ja liikkua ilman burkaa, heillä ei ole laillista oleskelulupaa tai sairausvakuutusta eikä lupaa opiskella. Vaikka he menisivätkin kouluun, heillä on haasteena korkeat lukukausimaksut ja puute työpaikoista sekä riittävistä tuloista. Afgaaninaisten tilanne on siis vaikea myös Iranissa.

Näin kertoo afgaaninainen Goli, joka on asunut maassa 15 vuotta: ”Iranissa olen nähnyt, että naiset voivat asua ja matkustaa yksin. Iranilaiset naiset saavat mennä kouluun ja yliopistoon ja työskennellä ilman miesten lupaa. He voivat myös mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.”

Goli jatkaa: ”Kuitenkin me afgaaninaiset tarvitsemme miestemme luvan tehdäksemme töitä päivittäin. Meidän elämämme on vaikeaa riippumatta siitä, missä asumme. Koska useimmat miehet ajattelevat samoin kuin Taleban, naiset on tuomittu vankeuteen.”

 

Afgaanimiesten ja -naisten välinen kuilu

Afgaaninaisten elinolot Iranissa ovat yleisesti ottaen helpommat ja paremmat kuin heidän kotimaassaan. Monet toimijat tarjoavat heille koulutusta Iranissa, ja naiset usein hyödyntävätkin heidän palvelujaan. Kansalaisjärjestöt järjestävät koulutusohjelmia ja juhlia myös miehille, mutta heillä ei ole aikaa osallistua näihin aktiviteetteihin. Miehet ainoastaan tekevät töitä ansaitakseen elannon.

Afgaanimiehet työskentelevät Iranissa rakennusmiehinä, roskienkerääjinä, siivoojina ja maataloustyöläisinä. Koska heidän palkkansa on pieni, usein myös lapset myyvät kaduilla sanomalehtiä tai pesevät autojen ikkunoita. Suurin osa afgaanipakolaisista asuu köyhillä alueilla, eikä heillä ole oikeutta hankkia kiinteää omaisuutta Iranissa.

Kun kaikilla perheenjäsenillä ei ole mahdollisuutta osallistua samoihin koulutuksiin, henkinen kuilu miesten ja naisten välillä kasvaa. Se tahattomasti hankaloittaa afgaaninaisten elämää.

Kansalaisjärjestöjen kursseilla naiset oppivat lukemaan ja saavat opetusta erilaisista elämäntaidoista, avioliitosta, perheväkivallasta, lapsityövoimasta ja siitä kuinka toteuttaa vanhemmuutta rankaisematta lapsia ja kuinka vastata lasten seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin. Joskus naiset kiinnittävät miehiään enemmän huomiota hygieniaan.

Koulutuksen seurauksena naisista on tullut ajattelultaan miehiä vapaamielisempiä. Naiset esimerkiksi haluaisivat järjestää lapsiavioliittoja miehiä harvemmin. Naiset päätyisivät myös miehiään todennäköisemmin tekemään abortin tai välttelemään raskaaksi tulemista, mitä miehet vastustavat.

 

Naiset eivät voi elää yksin

Nasrin on afgaaninainen, jolla on kolme tytärtä. Nasrin ja hänen miehensä ovat panostaneet lastensa koulutukseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Nasrin hyödyntää afgaanipakolaisille Iranissa suunnatun kansalaisjärjestön palveluja. Hän osallistuu eri koulutuksiin ja työskentelee ompelijana, minkä kautta hänellä on tuloja.

Nasrinin tyttäret menestyvät koulussa ja haaveilevat yliopistosta. Tästä huolimatta vanhin tytär naitettiin 14-vuotiaana. ”Tiedämme, että tyttöjen pitäisi käydä koulua, mennä töihin ja tienata omia tuloja tulevaisuudessa. Kuitenkin jos he ylittävät tietyn iän, kukaan ei enää halua mennä heidän kanssaan naimisiin ja he jäävät ikuisesti sinkuiksi. Jokaisen tytön on saatava mies suojakseen. He eivät voi elää yksin”, Nasrinin mies selittää.

Monissa muslimiperheissä elää käsitys, että naiset ovat vajaaälyisiä eivätkä pärjää yksin, ja siksi tarvitsevat jonkun huolehtimaan heistä. Monissa islamilaisissa maissa esimerkiksi oikeudessa naisia täytyy olla todistajina kaksinkertainen määrä miehiin verrattuna saman painoarvon saamiseksi.

 

Naiset ovat tulonlähde uskonnollisille johtajille

Myös uskontoa käytetään afgaaninaisten sortoon, mikä vaarantaa naisten ja heidän lastensa terveyden. Islamista on monia erilaisia ​​tulkintoja, joita uskonnolliset johtajat käyttävät hyväkseen haitaten samalla naisten terveyttä. Abortti sallitaan islamissa äidin tai lapsen terveyden ollessa vaarassa. Afgaaninaisten kokemukset siihen liittyen ovat kuitenkin erilaisia ​​riippuen heidän uskonnollisten johtajiensa näkemyksistä.

Monira on 26-vuotias nainen, joka asuu samassa talossa miehensä toisen vaimon kanssa. Hänen ollessaan raskaana neljännen kerran oli ramadan-paastokuukausi, jolloin muslimit eivät syö tai juo auringonnousun ja -laskun välillä. Islam kieltää raskaana olevia naisia ​​paastoamasta, mutta Monira tiedusteli uskonnolliselta johtajalta asiasta. Tämä sanoi: ”Paastoaminen on pakollista kaikille ja jos et halua joutua helvettiin, sinun on paastottava. Jos et voi paastota, sinun on maksettava jumalan asiamiehenä minulle korvaus.” Monira valitsi paaston, ja myöhemmin hänen tyttärensä syntyi näköongelmaisena.

Sharifah puolestaan on afgaaninainen, jonka mies on huumeriippuvainen ja koditon. Heillä on kolme vammaista lasta. ”Ollessani nuorimman lapseni kanssa raskaana, halusin tehdä abortin. Oli muharram (uskonnollinen kuukausi), ja uskonnollinen johtaja selitti minulle, että jos teen silloin abortin, minua rangaistaan kuoleman jälkeen. Kaduin sen suunnittelua ja synnytin lapsen. Valitettavasti myös hänellä on ongelmia liikkumisen kanssa.”

 

Artikkelikuva: Hossein Fatemi



Laleh Golamrej Eliasi, 6 syyskuuta 2021

, ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *