Abraham-sopimusten merkitys: Miten pyrkimys normalisoida eri arabimaiden suhteet Israeliin vaikuttaa Israelin ja Palestiinan konfliktin ratkaisuun?

Palestiina ei ole vuonna 2020 solmittujen Abraham-rauhansopimusten osapuoli. Sopimuksia laadittaessa konfliktin merkitys on tunnustettu, mutta toteutuksessa sitä ei ole huomioitu. Näin ollen kestävää rauhaa ei ole mahdollista saavuttaa konfliktintutkimuksen näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kaksi vuotta sitten Bahrainin, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Israelin välillä solmittujen Abraham-sopimusten (Abraham Accords) roolia Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Miten valta-asemat vaikuttavat rauhantyöhön?

Abraham-rauhansopimukset normalisoivat Bahrainin ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien suhteet Israeliin. Useat arabimaat ovat Palestiinan miehitykseen vedoten kieltäytyneet yhteistyöstä Israelin kanssa, joten kyseessä oli erityislaatuinen ja merkittävä rauhanprosessi, ensimmäinen laatuaan kahteenkymmeneenkuuteen vuoteen. Tämän jälkeen välinsä Israeliin ovat normalisoineet myös Marokko ja Sudan. Normalisointisopimukset laadittiin Donald Trumpin hallinnon johdolla, ja niiden katsottiin pohjaavan osapuolten yhteisiin arvoihin, vaikka olennaisessa roolissa olivat taloudelliset ja kaupalliset intressit.

Abraham-sopimuksilla normalisoitiin suhteita, ei ratkaistu Israel-Palestiinan konfliktia

Miksi Abraham-sopimusten analyysi on edelleen ajankohtaista? Jordanian entinen ulkoministeri ja varapääministeri Marwan Muasher kritisoi hiljattain sopimuksia. Hän paheksui sitä, että Yhdysvallat kannustaa arabivaltioita solmimaan sopimuksia, vaikka Israel jatkaa Palestiinan miehitystä. Erityisen ongelmallisena hän piti sopimuksiin liittyvien toimien sekä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen välistä ristiriitaa. Teot ja tavoitteet eivät vastaa toisiaan. Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Jerusalem Post ja Foreign Affairs. Sopimukset eivät ole edesauttaneet minkäänlaisen toimivan ratkaisun aikaansaamista Israelin ja Palestiinan tilanteeseen. Sen sijaan kevään aikana jännitteet kasvoivat entisestään ja johtivat väkivaltaisuuksiin Jerusalemin ja Länsirannan alueilla. On siis syytä pohtia rauhansopimusten rakenteellisia ongelmia tarkemmin.

Sopimuksien tuomina uusina mahdollisuuksina tai potentiaalisina hyötyinä pidetään uusien innovaatioiden kehittämistä ja ratkaisujen löytämistä erilaisiin ekologisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Sopimuksissa korostetaan Israel-Palestiinan rauhanprosessin merkitystä ja ratkaisujen mahdollisuuksia, mutta valmisteluvaiheessa käytetty retoriikka ei kuitenkaan ole linjassa tämänhetkisten toteutuneiden tavoitteiden kanssa.

Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien allekirjoittaessa sopimuksia vuonna 2020 maan Yhdysvaltojen suurlähettiläs Yoused Al-Otaiba julisti, että sopimuksen välittömin ja merkittävin tulos olisi Israelin lupaus keskeyttää Palestiinan maiden liittäminen Israeliin ja pyrkiä sen sijaan neuvoteltuun rauhaan. Israel-Palestiinan rauhaan on siis selkeästi viitattu sopimusta valmisteltaessa.

Yhdysvallat julkisti Israelin ja Palestiinan rauhanehdotuksen tammikuussa 2020. Samana päivänä Arabiemiraattien Yhdysvaltojen suurlähetystön sivuilla julkaistussa Al-Otaiban lausunnossa ilmaistaan tuki Yhdysvaltojen pyrkimyksille saada aikaan Palestiinan ja Israelin välinen rauhansopimus sekä korostetaan kestävän rauhan ja rinnakkaiselon mahdollisuutta. Rauhanehdotus tarjosi lähtökohdan neuvottelujen alkamiselle.

Allekirjoittajat sitoutuivat työskentelemään yhdessä sellaisen neuvotteluratkaisun saavuttamiseksi, joka huomioisi Israelin ja Palestiinan konfliktin osapuolet tarpeineen ja edistäisi samalla kokonaisvaltaista rauhaa Lähi-idässä. Suhteiden normalisointi, diplomatian vahvistaminen ja taistelu terrorismia vastaan muodostivat sopimuksille pohjan, joka kuitenkin on osoittautunut puutteelliseksi. Osapuolet eivät ole pyrkineet ratkaisemaan Israelin ja Palestiinan konfliktia, vaikka tämä tavoite nousi toistuvasti esille sekä sopimusta valmisteltaessa että konkreettisesti itse sopimuksessa.

Konfliktia ei voi ratkaista ilman palestiinalaisia

Konfliktintutkimuksessa korostetaan inklusiivisuuden tärkeyttä. Inklusiivisuus rauhanprosessissa tarkoittaa, että rauhanneuvottelut ovat paikallislähtöisiä, niihin on taattu laajat osallistumismahdollisuudet ja eri näkemykset huomioidaan. Rauhanrakentaminen on pitkällä aikavälillä kestävää silloin, kun neuvottelut ja rauhanprosessi ovat paikallisessa johdossa. Paikalliset toimijat ymmärtävät konfliktin dynamiikan ja kulttuuriset käytännöt. Inklusiivisuuden merkitys rauhanprosesseissa on laajalti tunnustettu. Merkitys pohjautuu YK:n ihmisoikeusjulistukseen, jonka tärkeä tavoite on turvata tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä.

Edellytykset laajoille osallistumismahdollisuuksille eivät täyty, sillä Palestiinan edustus puuttui Abraham-sopimusten neuvottelupöydistä. Eri arabimaiden diplomaattiset ja taloudelliset sopimukset ja suhteiden normalisointi Israelin kanssa eivät olekaan edesauttaneet rauhanprosessin etenemistä Israel-Palestiinan tilanteessa. Ne ovat vahvasti sidoksissa liiketoimintaan, kauppaan ja turismiin. Sopimukset ovat eksklusiivisia, sillä suhteiden normalisointiprosessista on ulkoistettu rauhan edistäminen Palestiinan kysymyksessä.

Mitä sopimukset ovat saaneet aikaan, jos osa niiden valmisteluvaiheen perustavanlaatuisimpia kysymyksiä – erityisesti Israelin ja Palestiinan rauhanprosessi – on heti toimeenpanovaiheessa sivuutettu? Alkuvuodesta julkaistussa vuoden 2021 raportissa (2021 Abraham Accords Progress Report: A Year in Review) nostetaan esille erilaiset kauppa- ja investointisopimukset ja vuoropuhelun ja yhteyksien vahvistuminen liike-elämän, tuonnin, viennin, tutkimuksen ja teknologiainnovaatioiden aloilla.

Marraskuussa Israelin puolustusministeri Benny Gantz vieraili Marokossa allekirjoittamassa merkittävän turvallisuussopimuksen. Joulukuussa Bahrainin Israelin suurlähettiläs Khaled Al Jalahma isännöi ensimmäistä Bahrainin kansallispäivän tapahtumaa Israelissa. Nämä ja kymmenet muut esimerkit valtioiden välisen yhteistyön tiivistymisestä kantavat raportissa nimeä major events in 2021. Raportissa korostuvat diplomaattisten suhteiden vahvistuminen ja dialogi sopimusosapuolten välillä. Israelin ja Palestiinan kysymys ei kuitenkaan saa raportissa laisinkaan painoarvoa.

Mikä on Jordanian rooli Israel-Palestiinan kysymyksessä nykyään?

Marwan Muasherin viimeaikainen kritiikki rauhansopimuksia kohtaan nostaa esiin kysymyksen siitä, millainen rooli Jordanialla on Israel-Palestiinan kysymyksessä nyt Abraham-sopimusten solmimisen jälkeen. Maantieteellisen sijaintinsa ja historiansa vuoksi Jordanialla on erittäin voimakkaat intressit ratkaista konflikti. Rauha oli keskeinen tavoite myös vuonna 1994 solmitussa Israelin ja Jordanian rauhansopimuksessa. Sopimuksen yhdeksäs artikla viittaa suoraan Israelin ja Palestiinan rauhanprosessiin ja sen edistämiseen.

Jordania on huolestunut siitä, että kahden valtion mallista on oltu valmiita luopumaan Israelin ja arabivaltioiden yhteistyön vahvistamiseksi. Abraham-sopimusten allekirjoittamisen jälkeen Jordania ja Egypti ovat ainoat arabimaat, jotka puolustavat kahden valtion ratkaisua kokonaisvaltaisen rauhan ja myös kansallisen turvallisuuden nimissä.

Jordanian rooli Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin tukijana on vahvistunut Abraham-sopimusten myötä, kun muut arabimaat eivät enää korosta sen merkitystä. Jordanian kuningas Abdullah korosti hiljattain rauhan vaalimisen tärkeyttä erityisesti ramadanin ja juutalaisen pesahin aikaan, jotta väkivaltaisuuksien kärjistyminen kevään 2021 tapaan olisi mahdollista välttää. Mielenkiintoinen kysymys on, millaiseksi Jordanian asema lähitulevaisuudessa kehittyy ja miten se reagoi Israelin ja Palestiinan kestämättömään tilanteeseen. On selvää, että tarve konkreettisille toimille ja ihmisoikeuslähtöiselle politiikalle on suuri.

Hyvät tavoitteet eivät takaa suotuisaa lopputulosta

Kun tarkastellaan tavoitteiden toteutumista rauhanneuvotteluissa, tarkastelu tulee ulottaa konfliktin pohjimmaisiin syihin, valtasuhteisiin ja osapuolten intresseihin. Rauhantyön yleisenä tavoitteena on asenteiden sekä yksilön ja yhteisöjen dynamiikan muuttaminen pitkäkestoisesti. Tähän tarvitaan solidaarisuutta, yhteisiä tavoitteita ja yhteistä toimintaa. Hyvää tavoitteleva kokonaisuus ei ole aina suorassa yhteydessä rauhantyön perusedellytysten – inklusiivisuuden ja oikeudenmukaisuuden – toteutumiseen. Usein myös kansalliset hyödyt painottuvat sopimuksissa ja niiden toteutuksessa. Abraham-sopimusten valossa voidaankin pohtia, kenen etuja ne ajavat nyt ja jatkossa: millainen on niiden rooli tai potentiaali Israelin ja Palestiinan rauhanprosessissa? Miten sopimukset toteuttavat alkuperäisiä tavoitteitaan?

Ansa Kilpeläinen, 8 heinäkuuta 2022

Israel, Jordania, Palestiina, rauhantyö

---