Paavi Leon vierailulta Libanonissa odotettiin paljon, mutta mitä jäi käteen?

Toukokuussa virkaan valittu paavi Leo XIV teki kolmen päivän vierailun Libanoniin osana ensimmäistä virallista matkaansa paavina. Vierailua oli odotettu ja valmisteltu jo pitkään.

Paavin tuloa odotettiin niin hartaasti, että jo hänen Libanonin armeijan hävittäjien saattaman yksityiskoneensa laskeutumista seurattiin sunnuntaina monissa kodeissa TV:n äärellä. Beirutissa kirkonkellot kaikuivat iltapäivällä pitkin kaupunkia, tuhannet ihmiset olivat kerääntyneet teiden varsille heiluttamaan Vatikaanin lippuja ja heittämään riisinjyviä, ilotulituksia nähtiin iltaa myöten, ja jopa Hizbollahin al-Mahdi -partiolaislapset olivat ottamassa paavia vastaan lentokentältä johtavan tien varressa.

Vierailuun oli varauduttu jo paljon aiemmin esimerkiksi katuja kunnostamalla ja muita näkyviä infrastruktuuritöitä loppuunsaattamalla. Vierailun kunniaksi oli myös julistettu kahden päivän kansallinen vapaa, joka osittain johtui liikennejärjestelyistä ja turvallisuussyistä – Beirutiin oli odotettu niin paljon tulijoita kaupungin ulkopuolelta, että töihin pääseminen olisi ollut monelle vaikeaa, ellei mahdotonta. Vierailun aikana logistiikka kuitenkin pelasi ja liikenne sujui libanonilaisittain verrattain jouhevasti eivätkä sateetkaan haitanneet vierailua kuin pienten kuurojen muodossa.

Paavin vierailun matkasuunnitelma

Paavin vierailulla oli tiukka aikataulu, sillä katolisen kirkon päämiehen piti kolmen päivän vierailunsa aikana ehtiä tapaamaan maan johtoa sekä vierailla Pyhän Maronin luostarissa Annayassa, jossa hän kävi maroniittimunkki pyhän Charbel Makhloufin haudalla, sekä Bkirkin maroniittisessa patriarkaatissa, jossa paavi puhutteli nuorisoa. Paavi kävi myös Beirutin pohjoispuolella Harissan pyhäkössä, jossa ulkomailta Libanoniin tulleiden siirtotyöläisten edustaja Loren Capobres vetosi paaviin, jotta tämä toisi huomiota heidän hädälleen. Libanonissa on tällä hetkellä yli 200 000 matalapalkkaista vierastyöläistä, joista erityisesti naiset ovat haavoittuvassa asemassa. Vierastyöläisistä naisia on 70 % ja he tulevat pääasiassa Etiopiasta, Bangladeshista ja Sudanista.

Maanantaina paavi piti puheen Beirutissa Marttyyrien aukiolla paikalle kokoontuneille eri uskontojen päämiehille pyrkimyksenään ekumenia ja uskontojen välinen dialogi. Uskontojen päämiehet istuttivat yhdessä symbolisen oliivipuun, jota he kaikki kävivät vuorotellen kastelemassa. Paikan päällä tapahtumassa olivat muiden muassa syyrialaiskatolinen Antiokian patriarkka Iganitius Youssef III Younan, kreikkalaisortodoksinen Antiokian patriarkka Johannes X, sunnien suurmufti sheikki Abdul Latif Derian, shiiojen korkeimman islamilaisen neuvoston johtaja sheikki Ali al-Khatib, alaviittien islamilaisen neuvoston johtaja sheikki Ali Kaddour ja druusien uskonnollinen johtaja Sami Abi al-Muna. Kaikkiaan paikalla oli Libanonin 18 tunnustetun uskonnollisen yhteisön päämiehistä 16, ja poissa tapahtumasta olivat vain ismailien ja juutalaisten edustajat, joiden yhteisöt ovat Libanonissa hyvin pienet. Tapahtuma juhlisti samalla Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlapäivää ja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen julistuksen uskontojen välisestä dialogista 60. vuosipäivää.

Viimeisen päivän aamuna paavi kävi De La Croix’n psykiatrisessa sairaalassa Pohjois-Beirutin Jal al-Dibissä, mikä hänen mukaansa oli merkkinä ihmiskunnalle siitä, ettemme voi unohtaa kaikkein heikoimpia. Hänen mukaansa ei ole hyväksi rakentaa yhteiskuntaa, joka rakentaa valheellisia terveyden ja hyvinvoinnin myyttejä ja samaan aikaan kääntää katseensa pois köyhyydestä ja haavoittuvuudesta.

Paavi kävi tiistaina myös vuoden 2020 Beirutin sataman räjähdyksen paikalla rukoilemassa uhrien puolesta ja tapasi uhrien omaisia. Suurten ammoniumnitraattia sisältäneiden siilojen räjähdyksessä, joka aiheutti noin 15 miljardin dollarin edestä vahinkoja, kuoli 220 ja haavoittui yli 7000 ihmistä, noin 300 000 ihmistä joutui muuttamaan pois alueelta korjaustöiden ajaksi. Räjähdyksen vuosipäivä 4. elokuuta oli tänäkin vuonna Libanonissa kansallinen muistopäivä ja miltei jokaisella Beirutin asukkaalla on jonkinlainen henkilökohtainen side tai muisto tapahtumasta. Suomen Lähi-idän instituutti järjesti lokakuussa tilaisuuden Badaro Talks -luentosarjassaan, jossa näytettiin Chérine Yazbekin dokumentti satamaräjähdyksestä nimeltään Beirut Port Blast Stories. Tilaisuudessa oli puhumassa räjähdyksen aiheuttamasta kansallisesta traumasta Yazbekin lisäksi dokumentaristi Carmen Labak.

Vierailun huipentuma oli tiistain suurtapahtuma, jossa yli 150 000 kuulijaa ympäri Libanonia saapui seuraamaan messua Beirutin ranta-alueelle. Ihmismäärään oli varauduttu ennakkoilmoittautumisella ja järjestämällä parkkipaikkoja Beirutin eri kaupunginosiin eri osista maata (ja myös ulkomailta) saapuville tulijoille, jotka sitten kuljetettiin paraatipaikalle busseilla. Myös paavi ajeli paavimobiilillaan yleisön keskellä yrittäen antaa mahdollisimman monelle henkilökohtaisen kokemuksen vierailustaan. Rantaan oli tuotu myös 14 jättimäistä näyttöä, jotta kaikilla paikalle saapujilla oli mahdollisuus nähdä paavi.

Paavi oli kutsuttu käymään myös Etelä-Libanonissa sijaitsevassa Kaanaassa, Kaanaan häiden viettopaikassa, jossa Jeesus Johanneksen evankeliumin mukaan suoritti ensimmäisen ihmetekonsa ja jossa Israel surmasi libanonilaisia siviilejä vuosina 1996 ja 2006. Kutsun tarkoitus oli tuoda huomiota Etelä-Libanonille, joka kärsi pommituksista jopa paavin vierailun aikana. Paavi ei kuitenkaan matkallaan ehtinyt käydä lohduttamassa tuhansia perheitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.

Paavin sanoma: ”Olkaa rohkeita!”

Paavin vierailun keskipisteessä oli messu tiistaina meren äärellä Beirutissa. Paavilla oli päällään kasukka, jonka oli suunnitellut libanonilainen muotisuunnittelija Maged Bou Tanous. Vaikka messu alkoi klo 10.30, oli tulijoita ohjeistettu saapumaan paikanpäälle jo aamulla klo 5 alkaen numeroidulle paikoilleen, joista eturivit oli varattu Libanonin poliittiselle ja taloudelliselle eliitille. Saarnassaan paavi vetosi libanonilaisiin laittamaan poliittiset ja uskonnolliset erimielisyydet syrjään ja yhdessä käsittelemään konflikteja ja taloudellisia ongelmia, jotta maa voisi palata entiseen kunniaansa. Sunnuntaina Libanonin presidenttiä Joseph Aounia tavatessaan paavi haastoi maan johtajia toimimaan rauhantekijöinä.

Paavi kehotti kristittyjä pysymään Lähi-idässä, vaikka se olisikin vaikeaa, ja olemaan rohkeita ja toimimaan rauhan tekijöinä, lähettiläinä ja todistajina. Hän myös esitti tulleensa ”toivon pyhiinvaeltajana” sodasta ja hädästä kärsivään Lähi-itään. Jo ennen maahan saapumista paavi oli huomauttanut, että mitä pimeämpää maailmassa on, sitä kirkkaammin usko paistaa kuin aurinko. Paavi on kuitenkin aiemmin antanut tukensa Palestiinan valtion perustamiselle ja huomauttanut sen tärkeydestä rauhan aikaansaamiseksi Lähi-itään.

Vielä lentokentällä lähtöä tehdessään paavi toivoi vihollisuuksien ja hyökkäysten loppumista mainitsematta kuitenkaan nimeltä osapuolia tai, mistä suunnasta hyökkäyksiä on odotettavissa. Presidentin Baabdan palatsissa pitämässä puheessaan hän myönsi, että on sekä henkilökohtaisia että kollektiivisia haavoja, joiden paraneminen voi kestää monia vuosia tai jopa kokonaisten sukupolvien ajan, mutta, jos näitä haavoja ei hoideta ja muistoja paranneta, on vaikea löytää tietä rauhan rakentamiselle. Jos vääryyksiä kärsineitä ei auteta, jokainen on oman tuskansa vanki.

Paavien aiemmat vierailut Libanonissa

Vaikka paavin vierailu olikin paljon odotettu, ei Leo XIV:n vierailu Libanonissa ole ensimmäinen kerta, kun paavi on käynyt maassa. Tätä ennen Libanonissa on käynyt kolme paavia, joista Benedictus XVI:n vierailu syksyllä 2012 on ollut huomattavin, ja tätä oli saapunut kuulemaan jopa 300 000 osanottajaa. Tätä ennen maassa olivat käyneet Johannes Paavali II, joka kävi 32-tunnin vierailulla vuonna 1997, ja jota ennen Paavali IV oli tehnyt pysähdyksen Beirutin lentokentällä, muttei koskaan varsinaisesti jalkautunut Libanoniin. Johannes Paavali II:n vierailu muistetaan siitä, että hän oli julistanut Libanonin olevan enemmän kuin valtio: se on viesti rauhasta ja esimerkki pluralismista niin idälle kuin lännellekin. Edellinen paavi Franciscus oli aikonut käytä maassa, muttei koskaan ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa.

Vaikka kyse ei olekaan ihan ”kerran elämässä” tapahtumasta, pidettiin paavin vierailua kuitenkin tärkeänä siksi, että se toi maailman – erityisesti katolisen maailman – silmät edes hetkeksi paljon kärsineeseen maahan, tuoden mukanaan rauhan ja yhtenäisyyden viestejä. Erityisesti paavi puhutteli kuitenkin Lähi-idässä asuvia kristittyjä, joita Libanonissakin on monta eri ryhmittymää, joista virallisesti tunnustettuja on 18.

Libanonin uskontojen monimutkainen tilkkutäkki

Libanon on tunnettu monista uskonnoistaan, jotka elävät rinta rinnan samalla maakaistaleella, nykyään ainakin pääosin sulassa sovussa – vaikkakin tämän sovun saavuttaminen vaati raskaan ja pitkän sisällissodan vuosien 1975–1990 välillä. Libanonissa asuu nykyään noin 2 miljoonaa kristittyä, jotka muodostavat reilun kolmanneksen maan väestöstä. Libanonilaisista kolmannes edustaa kristinuskoa ja kaksi kolmannesta islaminuskoa, mutta lähempää tarkasteltuna kenttä on paljon monimutkaisempi. Libanonin kristityt ovat jakaantuneet useaan eri suuntaukseen, ja muslimeja on suurin piirtein yhtä paljon sunneja kuin shiioja. Päällisin puolin maa on jakautunut kolmeen: kristittyihin, sunneihin ja shiioihin pienillä druusi- ja alaviittivähemmistöllä, mikä heijastuu esimerkiksi politiikassa siten, että vallanjaon mukaisesti maan presidentti on maroniittikristitty, pääministeri on sunnimuslimi ja parlamentin puhemies on shiia.

Libanonissa valmistaudutaan vaaleihin tulevan vuoden toukokuussa, mutta vuoden 2022 vaalien aikana kerätyn datan perusteella maan kristityt jakaantuvat niin, että maroniitteja on kansasta noin 18–22 %, melkiittiskatolilaisia 4–5 %, kreikkalaiskatolisia 6–7 %, armenialaiskristittyjä 4 % ja muita suuntauksia 2 %. Maroniitit ovat uskonnollinen ryhmittymä, joka seuraa itäistä jumalanpalvelusperinnettä, mutta joka palasi paavinistuimen määräysvallan alle ristiretkeläisaikana 1182. Se on saanut nimensä syyrialaiselta pyhittäjä Maronilta. Idän katoliset paikalliskirkot kuuluvat katoliseen kirkkoon, mutta läntisistä riituksista poiketen ne ovat paavin alaisia epäsuorasti idän katolisten patriarkkojen kautta siinä, missä läntisessä kirkossa piispat yleensä ovat paavin välittömiä alaisia.

Libanonilaiset maroniitit kuuluvat Anteliaan, Beirutin, Tripolin ja Tyroksen arkkihiippakuntiin ja paavi kävikin vierailullaan näistä suurimmissa, Anteliaan ja Beirutin arkkihiippakunnissa, tervehtimässä kirkon täkäläisiä päämiehiä. Uskonnot näkyvät Beirutin katukuvassa muuan muassa tienvarsialttareiden muodossa, ja kaupunginosat ovat perinteisesti eri uskontokuntien asuttamia. Myös Libanonin maantiede on pitkälti uskontojen värittämää, ja kaupungeilla on yleensä yksi pääuskonto: rannikon kaupungit ovat pääosin kristittyjen ja sunnien asuttamia, Etelä-Libanon ja Bekaan laakso shiiojen ja vuoristot druusien ja kristittyjen kyliä ja kaupunkeja.

Mitä tapahtuu vierailun jälkeen?

Puhe paavista rauhantuojana Lähi-itään saattaa olla ennenaikaista, sillä Libanonissa eufemismilla ”etelänaapuri” kutsuttu Israel lähetti drooninsa surraamaan Beirutin ylle minuutteja sen jälkeen, kun paavin kone oli noussut lentokentältä, ilmeisesti ennen muuta muistuttamaan omasta olemassaolostaan. Paikallisten lempinimellä Umm Kamal kutsumat MK-droonit lentelevät kaupungin yllä useana päivänä viikossa loukaten ilmatilaa ja niiden aiheuttamasta hermoja repivästä surinasta on tullut miltei päivittäinen puheenaihe.

Libanon ja Israel solmivat tulitauon 27. marraskuuta 2024, mutta käytännössä Israel on UNIFIL:n mukaan rikkonut tulitaukoa yli kymmenen tuhatta kertaa – ensimmäistä kertaa samana päivänä, kun tulitauko oli solmittu. Paavin odotettiin tuovan toivoa epätoivon keskelle, mutta vain aika näyttää, mitä vierailusta loppujen lopuksi jää käteen. Libanonin nuorisolle pitämässään puheessa Paavi ennusti, että Libanon tulee vielä kukoistamaan kuin kaunis ja vahva seetripuu.

Lähteet
Trapped and abused: migrant workers’ experiences in Lebanon
Paavin puhe Presidentin palatsissa
Paavin puhe Beirutin ranta-alueella
Jarno Parviola, Uskonto sijaitsee sydämissä, ei vaatteissa!
UNIFIL

Artikkelikuva: Ihmiset odottavat Paavi Leo XIV:n autoa Hazmiehissä, Beirutin itäisessä lähiössä 30.11.2025. Kuva: Elie1993.

Joanna Töyräänvuori, 5 joulukuuta 2025

Beirut, kristinusko, Libanon, uskonto, uskontodialogi

---