Agneta Kallström

 

Sotaa edelsi kansanterveyden nousukausi

 

Ennen sotaa Syyrian terveydenhuollon taso oli suhteellisesti ottaen hyvä. Tätä todensivat monet terveysindikaattorit. Kansalaisten elinajanodote oli naisilla 80 ja miehillä 75 vuotta. Pääasialliset kuolinsyyt olivat samoja kuin Suomessa: sydän- ja verisuonitaudit sekä syövät. Sairastavuus ja kuolleisuus infektiotauteihin olivat laskussa. Rokotekattavuus oli riittävä suojaamaan väestöä yleisimmiltä tartuntataudeilta. Esimerkiksi yli 95 % alle viisivuotiaista lapsista oli rokotettu sikotautia vastaan.  Poliota ei alueella ollut tavattu vuosikymmeneen. Lapsi- ja äitikuolleisuus oli vähentynyt merkittävästi ja lähes saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteet.

 

Vaikka terveydenhuoltojärjestelmä oli parantunut viimeisimpinä kymmeninä vuosina merkittävästi ja kansanterveys oli noussut kohisten, oli järjestelmässä kuitenkin myös vielä ongelmia. Näitä olivat muun muassa tasavertainen ja helppo hoitoon pääsy sekä laatuerot palveluissa. Ongelmista kärsi etenkin köyhän maaseudun väestö.

 

Terveydenhuolto nyt

 

Konflikti on vahingoittanut vakavasti maan terveydenhuoltoa ja kansanterveyttä.  Etenkin saarretuilla oppositioalueilla tilanne on paikoitellen erittäin vaikea. Huonot elinolosuhteet sairastuttavat ihmisiä. Terveydenhuoltojärjestelmä on paikoin täysin tuhoutunut, ja osaava hoitohenkilökunta on paennut alueelta. Lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita on niukasti saatavilla.  Esimerkiksi kivun hoitoon ja anestesiaan ei ole riittävästi lääkkeitä. Myös peruslääkkeistä, kuten insuliinista, on puutetta. Ennen konfliktia suurin osa käytettävistä lääkkeistä valmistettiin Syyriassa. Nyt ne ovat tuontitavaraa, koska suurin osa kotimaisesta lääketeollisuudesta on tuhoutunut sodassa.

 

Käsitys sodassa kuolleiden määrästä vaihtelee lähteistä riippuen. Noin puoli vuotta sitten YK:n erikoislähettiläs Staffan de Mistura arvioi noin 400 000 ihmisen menettäneen henkensä. Tämä arvio pitää sisällään ainoastaan suorista sotatoimista johtuneet kuolemat. YK lopetti kuolleisuuden arvioinnin vuonna 2014. Tällöin arvioitiin 250 000 ihmisen kuolleen konfliktissa.

 

Kansanterveyden näkökulmasta tarkastellen konfliktin vaikutukset ovat karua luettavaa. Arviolta lähes kaksi miljoonaa ihmistä on vammautunut, ja noin puolet maan väestöstä tarvitsisi lääketieteellistä hoitoa. Eliniänodote on laskenut naisilla ainakin viisi ja miehillä kuusi vuotta. Tartuntataudit, jotka olisivat helposti ehkäistävissä, ovat jälleen yleistymässä. Esimerkiksi polio on palannut alueelle pitkän ajan jälkeen. Infektiotaudit ovat yleisiä etenkin maan sisäisten pakolaisten keskuudessa sekä saartoon jääneillä alueilla.

 

Humanitaarinen apu ei aina tavoita sitä tarvitsevaa väestöä, etenkään hallituksen saartamilla alueilla. ISIS:in kontrollissa olevilta alueilta tiedon saaminen siviiliväestön terveydentilasta ja hoidosta on vaikeaa, sillä edes paikalliset organisaatiot eivät uskalla toimia hoitohenkilökuntaan kohdistuvan väkivallan pelossa. Maan hallituksen kontrolloimilla alueilla virallinen terveydenhuolto toimii edelleen. Se ei ole kärsinyt samanlaisesta tuhosta kuin oppositioalueet. Järjestelmä on kuitenkin täysin ylikuormitettu, sillä runsaasti väestöä on paennut näille alueille niiden tarjoamien terveyspalvelujen perässä.

 

Konfliktissa nähdään nykypäivän sodille tyypillinen kansanterveydellinen ilmiö. Tuhoisimmat taistelut käydään pääasiallisesti kaupunkialueilla ja tiheään asutetuissa taajamissa. Näiden alueiden väestö on ollut sotaa edeltävänä aikana keskitasoa vauraampaa. Heillä on jo lähtökohtaisesti ollut enemmän elintasosairauksia, kuten tyypin II diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja. Nämä sairaudet ovat vaatineet seurantaa ja hoitoa perusterveydenhuollossa. Sodan myötä lääkkeiden ja säännöllisen hoidon saatavuus on heikentynyt samalla, kun ravinnon saaminen on vaikeutunut ja elinolosuhteet ovat merkittävästi heikentyneet. Osa väestöstä siis kärsii samanaikaisesti hoitamattomista elintasosairauksista ja aliravitsemuksesta.

 

Sodankäynnistä johtuvat vammat vaativat nopeaa hoitoa, jotta kuolemat ja vammautuminen voidaan välttää. Yleisimmät vammat ovat murtumia, vaikeita haavoja, raajojen traumaattisia amputoitumisia sekä erilaisia hermosto- ja aivovammoja. Suurin osa lävistävistä vammoista on sirpaleiden eikä ammusten aiheuttamia.  Koska resurssit ovat lähes olemattomat eikä osaavaa henkilökuntaa ole, on esimerkiksi raajan amputointi potilaan hengen pelastamiseksi rutiinia. Rauhanaikaisissa oloissa näin radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole välttämätöntä ryhtyä yhtä usein. Osa potilaista joudutaan jättämään kuolemaan saamiinsa vammoihin, sillä mahdollisuudet auttaa ovat rajatut. Vain niitä, joilla on kaikista parhaimmat mahdollisuudet selvitä, pyritään hoitamaan.

 

On vaikeaa arvioida, että kuinka paljon terveydenhuollon palveluiden heikentyminen ja paikoitellen jopa loppuminen vaikuttaa kuolleisuuteen.  Näin on etenkin tapauksissa, jotka johtuvat epäsuorasti konfliktista.  On kuitenkin selvää, että kuolleita on merkittävästi enemmän kuin suoran väkivallan uhreja. Yksilöt kuolevat tavallisesti helppohoitoisiin kroonisiin sairauksiin ja infektiotauteihin tilastojen ulkopuolella, sillä suurin osa terveydenhuollon resursseista on kohdennettu akuuttihoitoon.

 

Synkät tulevaisuudennäkymät

 

Vaikka konflikti loppuisi huomenna, Syyrian väestöllä ja kansanterveydellä on edessään vaikeat ajat. Ongelmat koskettavat yksilöiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Sodassa on vammautunut tähän mennessä miljoonia.  Pysyvästi vammautuminen heikentää yksilön kykyä huolehtia itsestään ja toimia osana yhteiskuntaa. Hoito ja kuntoutus kuluttavat terveydenhuollon resursseja pitkälle tulevaisuuteen. Hoitamatta jääneet krooniset sairaudet ja niistä aiheutuneet komplikaatiot ovat erittäin kalliita hoitaa.

 

Henkiset traumat ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä, etenkin sodan keskellä kasvaneilla lapsilla. Riski ongelmakäyttäytymiseen sekä päihteiden väärinkäyttöön on myös tällöin korkea. Pahimmillaan hoitamatta jääneistä traumoista ja mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt voivat vaikuttaa yhteiskuntarauhaan ja maan vakauteen. Sodan jättämä viha ja katkeruus tulevat johtamaan terveydenhuoltopalveluiden epäämiseen tietyiltä kansanosilta ja heidät syrjintäänsä tai jopa tarkoitukselliseen vahingoittamiseen vielä vuosikymmenien ajan.

 

Syyrian terveydenhuollon huonoa tilaa on tarkasteltava globaalista perspektiivistä, koska sen vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Esimerkiksi polion hävittäminen WHO:n tartuntatautilistalta oli jo lähes onnistunut ennen sotaa. Nyt pitkäjänteisessä polionvastaisessa taistelussa on menty vuosia taaksepäin.

 

Terveydenhuolto ja siviiliväestö sodassa tarvitsevat erityistä suojelua. Syyrian konflikti on varoittava esimerkki siitä, kuinka sota vaikuttaa terveydenhuoltoon. Hyväkin järjestelmä ja sitä myöten kansanterveys voivat tuhoutua nopeasti.