Näkökulmia kaksikielisiin Diyarbakırin kirjamessuihin yksikielisessä Turkissa

Diyarbakır, vanhalta kurdinkieliseltä nimeltään Amed, on Turkin kurdialueen tärkein kaupunki, jossa on yli 1,7 miljoonaa asukasta. Kaupungissa on parhaillaan (28.9.–6.10.) käynnissä kaupungin seitsemännet kirjamessut, jotka järjestetään tällä kertaa yhdeksänpäiväisinä suuren kysynnän vuoksi. Viime vuoden kuusipäiväisillä messuilla kävijöitä kertyi kokonaiset 109 000, eli yli parikymmentä tuhatta enemmän kuin Helsingin viime vuoden ennätyksellisen suosituilla messuilla. Muuten messut ovat toki vaatimattomammat, näytteilleasettajia on 145 (Helsingissä viime vuonna 318) ja keskustelutilaisuuksia tai oheisohjelmaa 75 tilaisuuden verran kahdessa konferenssisalissa, kun Helsingissä puolestaan oli viime vuonna lähes 800 keskustelua tai haastattelua 15 eri lavalla. Diyarbakırin messut kalpenevat myös Istanbulin jättimäisten kirjamessujen rinnalla. Ne houkuttelivat viime syksynä yli 611 000 vierailijaa. Diyarbakırin messut keräävät kävijöitä myös lähiseudun pienemmistä kaupungeista Batmanista ja Mardinista.

 

Messujen kävijöitä. Kuva: Anu Leinonen

 

Yksikielinen maa, kaksikieliset messut

Messujen mainokset ja ohjelma ovat kahdella kielellä, turkiksi ja kurdiksi. Tämä on virkistävä poikkeus normaalisti niin yksituumaisen yksikielisessä maassa. Turkin virallinen kieli on turkki, perustuslain mukaan ainoa kieli, jota voi opettaa äidinkielenä maan kansalaisille. Kurdin puhujille on tarjolla ainoastaan valinnaiset kielikurssit viidenneltä luokalta kahdeksannelle, eikä niidenkään valitsemista pidetä oikein suotavana. Suositeltavampia valinnaisia ovat esimerkiksi shakki tai profeetta Muhammadin elämä.

 

Kirjamessujen juliste. Kuva: Anu Leinonen

 

Minkäänlaista virallista asemaa kurdilla ei ole, edes vähemmistökielenä. Parlamentin pöytäkirjoissa kurdinkieliset puheenvuorot merkitään ”tunnistamattomalla kielellä” esitetyksi, ja virallisesti yliopistojen kurdin kielen laitokset opettavat Turkin ”eläviä kieliä”. 1920-luvulta lähtien jatkunut yksikielisyys ja pakkosulauttaminen turkinkieliseen valtaväestöön ovat heikentäneet kurdin kielen asemaa. UNESCO määrittelee toisen Turkissa puhutun kurdin kielen tai murteen zazan uhanalaiseksi kieleksi. Kurdiälymystö on huolissaan myös enemmän puhutun kurmandžin kohtalosta: valtaosa kielen puhujista ei osaa lukea tai kirjoittaa sitä. Lasten ja nuorten puhutun kurmandžin taito on yhä useammin melko heikkoa.

Kielestä käydään kuitenkin maassa tiukkaa poliittista vääntöä. Kurdien asiaa ajava puolue HDP (Halkların Demokratik Partisi, Kansojen demokraattinen puolue) on menestynyt hyvin kurdialueiden paikallisvaaleissa ja on yleensä vaalit voitettuaan ruvennut tarjoamaan joitain kunnallisia palveluita myös kurdiksi. Turkin autoritaarinen hallitus on kuitenkin syrjäyttänyt useita demokraattisilla vaaleilla valittuja pormestareita ja nimittänyt tilalle keskushallinnon edustajia. Diyarbakırissa valitettiin, että keskushallinnon edustajan ensimmäinen toimi kaupungin pormestarin tuolilla oli kaupungin kurdinkielisten nettisivujen poistaminen käytöstä.

Tämän vuoksi on hienoa, että paikallisen kaupallisen tapahtuman ohjelma on kaksikielinen, ja että suuri osa keskusteluista käydään kurdiksi. Toki monikielisissä käytännöissä on vielä parannettavaa. Olisi ollut hyödyllistä tietää etukäteen, millä kielellä keskustelut pidetään. Nyt en esimerkiksi jaksanut jäädä odottamaan tunnetun tutkijan esiintymistä, kun en tiennyt ymmärränkö siitä mitään.

Entä kurdinkieliset kirjat?

Turkissa on nykyään kymmenkunta pientä kustantamoa , jotka julkaisevat kurdinkielisiä kirjoja. Suurimpia lienevät Avesta ja Nubihar. Lisäksi kirjoja julkaisevat yliopistojen elävien kielten laitokset ja erilaiset kulttuurijärjestöt. Myös muutamat suuret turkkilaiset kustantamot ovat julkaisseet joitain kurdinkielisiä kirjoja. Lisäksi kurdikirjallisuutta julkaistaan turkinkielisinä käännöksinä. Ainakin messuilla oli saatavilla melko runsaasti kurdinkielisiä kirjoja.

 

Pirtukakurdin messuosasto. Kuva: Anu Leinonen

 

Juttelin messuilla kurdinkielisiin kirjoihin erikoistuneen nettikirjakauppa Pirtukakurdi.comin työntekijän kanssa. Hänen mukaansa Turkissa julkaistaan nykyisin n. 250–300 kurdinkielistä nimikettä vuodessa. Parhaimpina vuosina, 2013–2015 vuosien Turkin valtion ja PKK:n (Partiya Karkerên Kurdistan, Kurdistanin työväenpuolue) rauhanprosessin aikana, kirjoja julkaistiin jopa 400 vuodessa, mutta julkaisujen määrä romahti vuonna 2016. Rauhanprosessi kaatui ja väkivaltaisuudet kärjistyivät loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta 2016. Kurdinkieliset yksityiset televisio- ja radioasemat sekä iso osa muusta kurdimediasta puolestaan suljettiin kesän 2016 vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa. Myös osa kielikursseja ja kulttuuritapahtumia järjestäneistä järjestöistä lakkautettiin.

Julkaistujen kirjojen määrä on sittemmin normalisoitunut suunnilleen aiemmalle, ennen rauhanprosessia saavutetulle tasolleen. Määrä on todella pieni suhteutettuna kaikkiin Turkissa julkaistuihin kirjoihin. Turkin kustantamoiden yhdistyksen mukaan Turkissa julkaistiin 2018 yhteensä yli 60 0000 uutta nimikettä, joista kurdinkieliset kirjat siis muodostivat alle puoli prosenttia.

Kurdinkielisiin kirjoihin keskittyneille kustantamoille ongelmallista on se, että myös kirjojen myynti on romahtanut parhaista vuosista, huhujen mukaan joillain kustantamoilla jopa 75 prosenttia. Kurdin kielen harrastamista ei nykyään katsota hyvällä. Opiskelijat eivät välttämättä halua lukea kurdinkielisiä romaaneja bussissa tai julkisen puolen virkamiehet tilata aikakausijulkaisuja kotiin tai töihin. Myös kurdin kielen opiskelijoiden määrä on laskenut reilusti parhaista vuosista. Turkin talouden heikko tilanne vaikuttaa myös osaltaan kirjojen myyntiin.

 

Mikä Diyarbakır?

Diyarbakırin museo sijaitsee restauroidussa sisemmässä linnoituksessa. Kuva: Anu Leinonen

 

Tigrisin mutkaan rakennetun Diyarbakırin kaupungin historia ulottuu ainakin 1500-luvulle eKr., ja sillä on valtava tummasta basalttikivestä rakennettujen keskiaikaisten muurien ympäröimä vanha kaupunki Sur. Surin päämoskeija Ulu cami on oppaan mukaan Islamin viidenneksi pyhin paikka.

 

Suurmoskeijan (Ulu Cami) vanhin osa on peräisin paikalla aiemmin sijainneesta Pyhän Tuomaksen kirkosta, joka muutettiin moskeijaksi vuoden 639 arabivalloituksen jälkeen. Kuva: Anu Leinonen

 

Suurmoskeija sisältä. Pääosa rakennuksesta on rakennettu Seldžukien valtakaudella. Rakennusvuodeksi annetaan yleensä 1091. Kuva: Anu Leinonen

 

Surissa käytiin intensiivisiä kaupunkitaisteluita valtion turvallisuusjoukkojen ja PKK:ta kannattavien nuorten välillä 2015–2016. Turvallisuusjoukkoja on syytetty ylettömästä voiman käytöstä ja vanhan kaupungin tarkoituksellisesta tuhoamisesta. Satoja siviilejä, PKKn taistelijoita ja sotilaita kuoli ja vanha kaupunki kärsi merkittäviä vahinkoja. Osa vanhasta kaupungista oli yhä yleisölle suljettu jälleenrakennuksen vuoksi.

 

Surista löytyy hämmästyttävä määrä vanhoihin asuintaloihin ja karavaaniseraihin (tr. han) rakennettuja kahviloita. Kuva: Anu Leinonen

 

Nyt väkivaltaisuudet ovat takana, ja voin oman vierailuni perusteella suositella lämpimästi vierailua Amediin. Paikalliset ovat mukavia, seurallisia ja vieraanvaraisia, nähtävää on paljon ja hintataso erittäin edullinen. Yöstä mukavassa hotellissa maksoin vain 23 euroa, ja tuhti liha-ateria hieman paremmassa ravintolassa maksoi viitisen euroa. Näin kaupungissa itseni lisäksi vain kaksi eurooppalaista turistia, turkkilaisia turisteja oli jonkin verran. Erityisesti kaupungissa kannattaa kokeilla aamiaista yhdessä monista vanhan kaupungin perinteisiin taloihin ja niiden sisäpihoille rakennetuista aamiaiskahviloista ja paikallista suosikkiruokaa eli grillattuja maksavartaita.

 

Grillattuja maksavartaita. Kuva: Anu Leinonen

 

 

Artikkelikuva: Kirjamessujen kurdinkielisiä kirjoja. Kuva: Anu Leinonen



Anu Leinonen, 4 lokakuuta 2019


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *