Miten IS näkyy ja kuuluu Jordanian pääkaupungissa?

Istun ystävieni kanssa erästä torstaista alkuiltaa länsiammanilaisen kapakan terassilla nauttimassa happy-hour -tarjouksista. Ravintolan asiakaskunta on hyvin kansainvälinen, suurin osa väestä näyttää taustaltaan eurooppalaisilta tai pohjoisamerikkalaisilta. Viereisessä pöydässä istuu suuri seurue, jonka päättelemme olevan töissä YK:lla, todennäköisesti YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ssä. Näky on melko tavallinen monissa Ammanin anniskeluravintoloissa, sillä kaupungissa asuu suuret määrät länsimaalaisia työskentelemässä ja opiskelemassa, vaikka varsinaisia turisteja ei näin loppukesästä juurikaan näy. Seurueessamme istuva ammanilainen ystävämme heittää vitsin: ”Tiedättekö miksi tätä sanotaan? Tämä on ISIS-piknik.”

Vitsin taustalla kummittelevat viimeaikaiset mediakuohunnat Islamilaisen valtion etenkin Syyriassa suorittamista länsimaalaisten journalistien ja avustustyöntekijöiden kidnappauksista ja teloituksista. Syyriassa ja Irakissa laajoja aluevaltauksia tehnyt Islamilainen valtio, arabiankieliseltä akronyymiltään Daesh, puhuttaa paljon Jordaniassa. Ystäväni ei suinkaan ole ainoa joka on tehnyt saman huomion: Jos Syyriassa Islamilaisen valtion militanttien on suhteellisen vaikeaa löytää länsimaalaisia kidnapattavakseen, niin vain muutaman tunnin automatkan päässä Hashemiittien kuningaskunnan pääkaupungissa Ammanissa heitä odottaisi todellinen buffet-tarjoilu amerikkalaisia ja muita länsimaalaisia. Niinpä kun Yhdysvallat julisti kokoavansa koalition sotaan IS:ää vastaan ja Jordania ilmoitti liittyvänsä koalitioon, julkaisi Yhdysvallat kaikille Jordaniassa oleskeleville kansalaisilleen tiedotteen jossa kehotetaan erityiseen varovaisuuteen. Myös Jordanian armeijan, poliisin ja tiedustelupalvelun kohonneet turvatoimet näkyvät mediassa ja kaduilla.

Pari viikkoa myöhemmin vierailen Eid Al-Adhan (yhden islamin suurimmista juhlapyhistä) ensimmäisenä päivänä suomalaisen tuttavani isäntäperheen luona. Kun taksini kurvaa Umm-Udheinan yläluokkaisessa naapurustossa sijaitsevan talon pihaan, huomaan ystäväni seisovan kadulla juttelemassa siviiliautossa istuvien miesten kanssa. Kun hän näkee taksini, kiinnittää hän huomionsa autosta minuun, astuu tervehtimään ja johdattamaan minut sisään. En tietenkään kiinnitä siviiliautoon mitään huomiota. Myöhemmin, perinteisen Mansef-aterian (Jordanian kansallisruoka)  jälkeen, istumme perheen olohuoneessa siemailemassa teetä ja ystäväni ottaa tapauksen esille. ”Kun olin kadulla odottamassa sinua, pysähtyi viereeni auto. Autossa istuneet miehet kysyivät arabiaksi jotain poliisista, ja vastasin ettei minulla ole poliisin numeroa enkä tiedä mistä nyt poliisin saisi käsiinsä. Ymmärsin selvästi väärin, sillä he tempaisivat esiin poliisin tunnusmerkkinsä ja kysyivät henkilöllisyystodistustani. Ryhdyin selittämään että passini on sisällä talossa, mutta siinä vaiheessa taksisi kurvasi pihaan, ja he päästivät minut liikkeelle.” Isäntäperheen isä naurahtaa ja selittää että turvallisuusviranomaiset ovat viimeaikoina partioineet tavallista ahkerammin erityisesti yläluokkaisemmissa naapurustoissa. ”He etsivät daeshia. Jos olet tarkkaavainen niin huomaat että joka korttelissa on autollinen siviilipoliiseja”, hän toteaa.

Jordanian turvallisuuspalvelut todellakin ovat kiristäneet toimiaan epäiltyjä Islamilaisen valtion kannattajia kohtaan, ja uusista pidätyksistä uutisoidaan mediassa lähes viikoittain. Toisaalta myös liikettä vankiloista ulospäin on tapahtunut. Kun syyskuussa jordanialainen tuomioistuin vapautti kuuluisan salafistisaarnaajan Abu Qatadan terrorismisyytteistä,  liikkui kaduilla ja medioissa huhu jonka mukaan vapautuksen takana olisi ollut se, että Al-Qaeda verkostoon identifioituva Abu Qatada on julkisuudessa kritisoinut esimerkiksi Islamilaisen valtion militanttien suorittamia teloituksia islaminuskon vastaisina. Huhu kertoo siis, että Abu Qatadan vapautuksen tarkoituksena olisi voimistaa konservatiivisten salafimuslimien keskuudessa Islamilaiseen valtioon kriittisesti suhtautuvia äänenpainoja, ja siten heikentää IS:n kannatusta Jordaniassa.

Istun erään toisen ammanilaisen ystäväni kanssa jälleen erästä toista torstai-iltaa Ammanin vanhassa keskustassa sijaitsevassa araq-kuppilassa. Keskustelumme kaartelee politiikan ja uskonnon teemoissa, ja väistämättä ennen pitkää päätyy Islamilaiseen valtioon. Ystäväni kysyy minulta ”No, mitä ajattelet Daeshista?”. Vastaan että tietysti Islamilaisen valtion takfiri-salafistit ovat minulle poliittinen vihollinen ja kauhistus, mutta mielestäni väkivaltainen uskonnollinen fanatismi ei ole mikään Lähi-idälle tai islamille erityinen ilmiö. Äärioikeistolaista uskonnollista fanatismia näkyy tänä päivänä niin Burman buddhalaisten muslimivainoissa, Intian hindunationalismissa kuin Amerikan ja Euroopan kristillisessä äärioikeistossa, ja sen globaali nousu on minusta todella vaarallinen ilmiö. Ystäväni nyökkää ja sanoo, ”Joo, näitkö uutisista sen muslimioppineiden esseen, jossa he romuttavat Daeshin?”.  Olin lukenut tästä syyskuussa julkaistusta kirjeestä, jossa arvostetut islamin oppineet ympäri maailman hyökkäävät teologisin argumentein Islamilaista valtiotavastaan. Myöhemmin olen törmännyt siihen monissa IS:ää käsitelleissä keskusteluissa. Monet keskustelukumppanini tuntuvat vieneet uskonoppineiden johtopäätökset pidemmälle, kuten eräs totesi minulle: ”Daeshin jäsenet eivät ole muslimeita.”

Vaikka Islamilaisen valtion menestys Syyriassa ja Irakissa ei näy suoraan Ammanin katukuvassa, on sen läheisyys tunnistettavissa monista merkeistä. Liikkeellä on oma kannattajakuntansa myös Jordaniassa vaikutusvaltaisten salafisti-islamistien keskuudessa, ja kenties Ammanin kaduilla ja kapakoissa järjestöstä heitettävän huumorin takana näkyy tietty hermostuneisuus. Ja vaikka vauraassa pääkaupungissa Ammanissa liikkeellä ei liene juurikaan kannatusta, taloudellisesta kehityksestä sivuun jääneissä maakuntakaupungeissa osa maan hallintoa vastaan kohdistuvasta kritiikistä saattaa ohjautua radikaalimpien islamistien suuntaan. Toistaiseksi, ja todennäköisesti tulevaisuudessakin, Ammanin kahviloissa ja kapakoissa kuitenkin vain seurataan silmä tarkkana naapurimaista kantautuvia uutisia, luetaan ajoittaisista turvallisuuspalvelun suorittamista pidätyksistä, keksitään uusia IS-vitsejä ja naureskellaan niille hermostuneesti.

Samuli Lähteenaho on Lähi-itään erikoistuva sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän viettää tämän syksyn Jordanian  pääkaupungissa Ammanissa opiskelemalla arabiaa FIME:n apurahalla.

Samuli Lähteenaho, 24 lokakuuta 2014

IS, Jordania