Kapilacarsin basaari Istanbulissa

Kuinka paljon meille täällä Turkissa valehdellaan?

Kerron tässä postauksessa hämmästyttävän normaalista elämästäni Istanbulin onnellisessa koronakuplassa ja Turkin koronalukujen epäluotettavuudesta.

Turkin terveysministeri Fahrettin Koca twiittaa joka ilta Turkin koronaluvut kuudelle miljoonalle seuraajalleen. Esimerkiksi lauantaina 29.8. tehtiin 101 414 testiä, joista 1 549 oli positiivisia. 39 henkeä kuoli ja 1 003 parani. Yhteensä kuolleita oli 6 284 ja vakavasti sairaita sillä hetkellä 917. Lukujen perusteella tilanne Turkissa on hieman huolestuttava, varsinkin kun tartuntojen määrä on ollut pikkuhiljaa nousussa. Toisaalta, kun ottaa huomioon Turkin 83-miljoonaisen väestön, tartuntoja ei kuitenkaan ole pelottavan paljoa. Pandemian rajoittamiseksi ei siis tarvitse julistaa ulkonaliikkumiskieltoa, sulkea ravintoloita ja hotelleja, tehtaista puhumattakaan. Kunhan kaikki vain jaksaisivat huolehtia etäisyydestä, pitää maskeja ja desinfioida käsiään. Ja voisiko niitä kihlajaisia, häitä, ympärileikkausjuhlia ja hautajaisia järjestää vähän pienimuotoisempana, yhteisen hyvän vuoksi, pliis? Tämä siis virallisen totuuden mukaan.

Turkin terveysministerin twiittaama 29.8. koronatilastot.

 

Minäkin vietän Istanbulissa suhteellisen normaalia, joskin hiljaista elämää: teen enimmäkseen töitä kotona, käyn kävelyllä aikaisin aamulla katujen ja puistojen ollessa tyhjiä, treenaan personal trainerin kanssa, käyn syömässä lähiseudun ravintoloissa ja viilentävällä jääkahvilla lähikuppilassa. Ylipäätään nautin uudesta äveriydestäni, kun saan yhdellä eurolla 8,6 liiraa. Tätäkin tekstiä kirjoitan Istanbulin kaupungin ylläpitämässä kahvilassa tuulesta ja merinäköalasta nauttien. Yritän enimmäkseen vältellä ruuhkia, mutta aina se ei onnistu. Olen myös matkustanut metrolla ja lautalla. Muutamaa ystävää olen tavannut varovaisesti ulkona terassilla. Ohjeistettua kahden metrin turvaväliä emme ole onnistuneet pitämään, melkein metrin nyt kuitenkin.

Olen myös oppinut turkkilaisen huolettoman asenteen kasvomaskiin. Ison osan ajasta se roikkuu olkavarressa, vaikka siitä voi kyllä saada mojovat sakot, jos oikein huono tuuri käy. Maski vaihdetaan tuoreeseen suunnilleen kerran päivässä. Lähimpään basaariin en uskaltautunut kasviksia ostamaan: köyhän Dolapderen ruuhkaisessa basaarissa korkeintaan puolella ihmisistä oli maski. Hämmästyttävän yleistä on myös peittää sillä vain suu, ei nenää.

Istanbul koronachic.

 

Ikävä kyllä taidan elää onnellisessa harhassa, sillä Turkin virallisiin lukuihin ei voi luottaa. Turkin valtion talous on heikoissa kantimissa eikä valtion kassa kestä yhteiskunnan sulkemista moneksi viikoksi tai jopa kuukausiksi. On siis parempi vakuuttaa, että kaikki on – jos ei nyt varsinaisesti kunnossa – niin ainakin jotenkin hallinnassa.

Lauantaina 29.8., kun terveysministeri twiittasi 1 549 uudesta tartunnasta, Istanbulin pormestari Ekrem İmamoğlu totesi uutisissa, että pelkästään Istanbulissa on tuon verran uusia diagnooseja päivässä. Hän korosti, että hänellä on pääsy kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin, joten kyseessä ei ole arvio vaan tieto. Pääkaupunki Ankarasta tihkuvien tietojen mukaan tilanne siellä on vielä huonompi: Pahimpien arvioiden mukaan Ankarassa tehdään 1500 diagnoosia päivässä, vaikka kaupunki on paljon Istanbulia pienempi. Ankaran neljä koronasairaalaa ovat jo täpötäynnä, ja sairaat kuulemma jonottavat sairaaloiden edessä. Lisäksi turkkilainen lääkäriliitto on huomauttanut, että 5.8. mennessä jo 32 lääkäriä oli kuollut koronaan, terveydenhuollon henkilökunta on lopen uupunut eikä uusia työntekijöitä ole onnistuttu nimittämään järjettömän byrokratian vuoksi.

Oppositiopuolue CHP:n (Tasavaltalainen kansanpuolue) Ordun kaupungin kansanedustaja Mustafa Adıgüzel nimitti terveysministeriä sensuuriministeriksi. Hän kävi systemaattisesti läpi edustamansa Ordun kuolemantapauksia ja arvioi niiden perusteella, että päivittäisten kuolemantapausten määrä koko maassa voisi olla jopa 400 ja uusien tapausten määrä 12 000. Turkin Fox TV:n uutisissa pyydetään säännöllisesti terveysministeriä vastaamaan kysymyksiin ristiriidoista virallisten tilastojen ja yksittäisistä sairaaloista saatujen tietojen välillä ja pitämään jälleen oikean tiedotustilaisuuden pelkän twiittailun sijaan. Lääkäriliiton puheenjohtaja professori Sinan Adıyaman valittaa, että terveysministeri ei ole edes vastannut liiton tapaamispyyntöön. Nyt terveysministeriö on lopettanut päivä- ja viikkoraporttiensakin julkaisun. Niissä tarjottiin edes jonkinlaista tarkempaa tietoa tartunnoista alueittain ja ikäryhmittäin.

Kun keväällä koronatapauksia diagnosoitiin pahimmillaan yli 4000 päivässä, valtaosa niistä oli Istanbulissa, jonne myös sairaalat ja teho-osastot ovat keskittyneet. Kesäkuussa, kun kaupunkien väliset liikkumisrajoitteet pandemian rauhoittumisen takia lopetettiin, lomailijat ja työttömyyden takia kotikyliinsä palanneet istanbulilaiset levittivät taudin muualle maahan. Lääkäriliiton tietojen mukaan tilanne on huolestuttava Ankaran lisäksi ainakin Şanlıurfassa, Gaziantepissa, Artvinissa, Ordussa, Malatyassa, Konyassa ja Kayserissa. Julkisuudessa on oltu huolissaan myös Batmanista, Vanista ja Diyarbakırista. Tilanne on ilmeisesti erityisen paha tehdaskaupungeissa, joissa korona leviää tehdastyössä. Radikaali ammattiliittojen keskusjärjestö DİSK valittaa, että koronasta on tullut työläisten tauti: heidän parissaan tartuntoja on 3,5 kertaa enemmän kuin väestössä keskimäärin. Terveysministeri ei kiellä, etteikö tilanne olisi huono näissä mainituissa kaupungeissa, ero on vain luvuissa ja mittakaavassa.

Tyhjä katu Istanbulissa
Suosittu ja yleensä ruuhkainen İstiklal-katu on autio aamulla puoli
kahdeksan aikaan.

 

Tarkoituksenani oli matkustaa Turkissa ollessani Tunceliin, Vaniin, Hatayhin ja Gaziantepiin, ehkä muuallekin. En kuitenkaan taida uskaltaa. Ja ehkä se olisi vastuutontakin, koska minun ei ole AIVAN pakko tehdä matkoja. Istanbulissa koen toistaiseksi olevani suhteellisen turvassa, sillä täällä on paljon sairaaloita ja tehohoitopaikkoja. Tietääkseni kukaan ei ole vielä ollut huolissaan niiden riittävyydestä. Toisaalta lomat ovat päättymässä, ja istanbulilaiset palaavat maaseudulta tuoden taudin mukanaan.

Koska kenelläkään ei ole tarjota vaihtoehtoisia, luotettavia valtakunnallisia lukuja, terveysministeriön luvut uutisoidaan kaikilla kanavilla. Siksi jatkamme elämäämme ikään kuin ne olisivat totta. Kansa käy töissä, juhlii kihlajaisia ja häitä, bilettää Bosporin salmen laivoilla, tungeksii Hagia Sofiaan rukoilemaan, matkustelee kesälomillaan ympäri maata ja elää muutenkin melkein kuin ennenkin – niin kuin minäkin. Ehkä minun pitää jossain vaiheessa sulkeutua kotiini ja nauttia Istanbulista vain aikaisilla aamukävelyillä ja terassiltani käsin, mutta miltä pohjalta voin tehdä arvioni? Jos oletan, että İmamoğlu puhuu totta, kuinka huolestunut minun pitäisi olla 1 500 uudesta päivittäisestä tartunnasta 16 miljoonan asukkaan kaupungissa? Entä sitten, jos luku nousee 3000 diagnoosiin päivässä?

Artikkelikuva:  Kapalicarsin basaari Istanbulissa  25.8.2020. Tolgaildun/Shutterstock.

 

Anulta aiemmin ilmestyneitä blogikirjoituksia Turkin koronatilanteeseen liittyen:

Turkki purkaa rajoituksia, vaikka uusia tartuntoja löytyy yhä paljon

Turkki on hämmästyttävä poikkeus koronakartalla

Edes pandemia ei pysty yhdistämään turkkilaisia

 



Anu Leinonen, 2 syyskuuta 2020

,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *