Hannu_Juusola_Lahi-Ita

Hannu Juusola
 
Kesäkuussa 1974 PLO:n (Palestiinan vapautusjärjestön) korkein päättävä elin Palestiinan kansalliskongressi hyväksyi ajatuksen palestiinalaisesta valtiosta ”missä hyvässä osassa vapautettua Palestiinaa”. Vaikka kyse tuolloin oli vielä ”väliaikaisesta” ratkaisusta koko Palestiinan vapautuksen säilyessä pitkän tähtäimen strategisena tavoitteena, se oli alku prosessille, joka johti Israelin olemassaolon hyväksymiseen seuraavien vuosikymmenien aikana. Israelin tuhoa vaatineet PLO:n peruskirjan pykälät muutettiin ja julistettiin pätemättömäksi toistuvasti 1990-luvun rauhanprosessin aikana.
 
Vuonna 2017 Hamas näyttää aloittavan samankaltaisen maltillistumisprosessin kuin sen historiallinen kilpailija PLO vuosikymmeniä sitten. Vapunpäivänä (ja Israelin itsenäisyyspäivänä!) palestiinalaisjärjestö Hamas (eli Islamilainen vastarintajärjestö) julkaisi nimittäin uuden peruskirjan, jota sen edustajat ovat jo toistuvasti kommentoineet.  Hamas pitää kiinni pyrkimyksestä vapauttaa koko Palestiina, mutta samanaikaisesti se on valmis neuvottelemaan Israelin kanssa itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta, jonka pääkaupunki on Jerusalem. Vaikka Hamas ei tunnusta Israelia, se on nyt valmis hyväksymään palestiinalaisvaltion vuoden 1967 rajoilla ja neuvottelemaan sen perustamisesta Israelin kanssa. Toisin sanoen liike luopuu de facto sitoutumisesta koko historialliseen Palestiinaan, vaikka pitääkin siitä de jure kiinni.  Samoin se on valmis hyväksymään minkä hyvänsä Israelin ja palestiinalaisten välisen rauhansopimuksen, joka hyväksytään kansanäänestyksessä.
 
Hamas ilmoittaa myös, ettei sen kamppailu kohdistu juutalaisia vaan sionismia vastaan. Näin se tekee eroa liikkeen historiaan liittyviin selvästi antisemitistisiin perinteisiin. Oikeus aseelliseen taisteluun kuuluu edelleen hyväksyttyihin keinoihin, sillä ”miehityksen vastustaminen kaikilla keinoilla on perusoikeus”. Olennaista on kuitenkin se, että aseellinen taistelu rajoitetaan koskemaan 1967 miehitettyjä alueita.
 
Toinen tärkeä muutos Hamasin uudistetussa peruskirjassa on se, että järjestö ei enää ole virallisesti sidoksissa emojärjestöönsä Egyptin Muslimiveljeskuntaan. Jordanian Muslimiveljeskunta teki samanlaisen päätöksen viime vuonna. Hamasin politiikan taustalla on ilman muuta käytännön syitä. Sen asema on heikentynyt selvästi sen jälkeen, kun Egyptin Muslimiveljeskuntaan kuuluva presidentti Mursi kaatui sotilasvallankaappauksessa kesällä 2013 ja Persianlahden arabivaltiot julistivat veljeskunnan terroristijärjestöksi. Tätä on vahvistunut vielä se, että Hamasin saama poliittinen ja sotilaallinen tuki Iranilta ja Syyrialta on pienentynyt merkittävästi Syyrian sisällissodan myötä.
 
Yksi syy peruskirjan julkaisemiseen juuri nyt on varmasti se, että palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas vierailee tällä viikolla Valkoisessa talossa. Gazassa valtaapitävällä Hamasilla on kaikki syyt pelätä, että mahdollisiin tuleviin rauhanneuvotteluihin Israelin ja PLO:n välillä sisältyy vaatimus Hamasin vastaisista toimista. Jo nyt Abbas on lisännyt Gazaan kohdistuvaa painetta vähentämällä muun muassa palestiinalaishallinnon Gazan alueen työntekijöille maksettavia palkkoja. Palestiinalaishallinto ei myöskään enää maksa sähköstä, jonka Israel toimittaa Gazaan. Abbasin on huomattavan tärkeää osoittaa Trumpille, että hän ei ole pehmeä ”terrorismin” suhteen. Trumpin hallinnon piirissä suhtautuminen kaikkia Muslimiveljeskunnan historiallisia seuraajajärjestöjä kohtaan on ilmeisesti tiukempaa kuin aikaisempien Yhdysvaltojen hallintojen parissa, kuten kirjoitin hiljan. Toinen tärkeä syy, miksi Abbas lisää painetta Gazaa ja Hamasia kohtaan on se, että hän haluaa torjua Israelin väitteen siitä, että Abbas ei hallitse kaikkia palestiinalaisalueita.
 

Itse näkisin kuitenkin, että vuoden 1974 PLO:n dokumentin tavoin Hamasin uusi julistus tulisi ottaa mahdollisuutena. Se, miten kansainvälinen yhteisö dokumenttiin suhtautuu, vaikuttaa nimittäin osaltaan siihen, miten Hamasin politiikka käytännössä kehittyy.

 
Onko Hamasin muutos sitten pelkkää taktiikkaa vai onko kyse myös strategisen tason muutoksesta? Israel on luonnollisesti edellisen vaihtoehdon kannalla.  Se suhtautuu peruskirjauudistukseen yhtälailla epäillen ja vähätellen kuinaikoinaan PLO:n käänteentekevään julistukseen vuonna 1974 ja pitää Hamasin tekemiä muutoksia lähinnä kosmeettisina. Israelin hallituksen virallisen julkilausuman mukaan Hamas jatkaa edelleen valmistumista sotaan ja kasvattaa lapset haluamaan Israelin tuhoa. Itse näkisin kuitenkin, että vuoden 1974 PLO:n dokumentin tavoin Hamasin uusi julistus tulisi ottaa mahdollisuutena. Se, miten kansainvälinen yhteisö dokumenttiin suhtautuu, vaikuttaa nimittäin osaltaan siihen, miten Hamasin politiikka käytännössä kehittyy. Liikkeen sisällä on jo vuosia käyty keskustelua ja kamppailua siitä, tulisiko poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita muuttaa. Uusi asiakirja alleviivaa liikkeen maltillisemman haaran näkemyksiä. Poliittiset liikkeet muuttavat tavoitteitaan tyypillisesti käytännön pakottamana silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole tai ne ovat olennaisesti heikompia. Tavallistakin enemmän tämä koskee vahvan ideologisia toimijoita.
 
Kansainvälisen yhteisön ei tulisi vaatia, että Hamas hyväksyy Israelin olemassaolon oikeutuksen lähtökohtana neuvotteluihin. Hyväksymisen tulisi olla neuvottelujen tavoite samoin kuin sen, että Israel luopuisi jo puoli vuosisataa kestäneestä miehityksestään. Jälkimmäisen suhteen Israelilla ei tosin taida juuri nyt olla mitään muutospaineita edes taktisella tasolla.