Assad ja venäläinen kenraali kättelevät

Voisiko Putin hylätä Assadin?

Maailmanlaajuinen pandemia jättää helposti varjoonsa ison osan muusta, mitä maailmalla tapahtuu. Viime aikoina on huhuiltu Venäjän lisääntyneestä turhautumisesta suojattiinsa Syyrian presidentti Baššar al-Assadiin. Sen lisäksi huomiota ovat herättäneet Syyrian eliitin sisäiset ristiriidat. On spekuloitu, josko Venäjän tuen loppu, sisäinen valtataistelu tai molemmat yhdessä johtaisivat lopultakin Assadin kaatumiseen. Kaksiosaisen kirjoituksen ensimmäisessä osassa arvioin Venäjän roolia, kun taas toisessa poraudun Syyrian sisäiseen kehitykseen.

Sodan päättyminen on uhka Syyrian johdolle

Syyrian verinen sisällissota on vähitellen hiipumassa, vaikka kamppailu erityisesti Idlibin maakunnassa jatkuukin ja eri puolilla maata on yhä levottomuuksia. Koko pitkän konfliktin ajan Syyrian regiimi on säilynyt hämmästyttävän yhtenäisenä. Mikäli vallankaappausyrityksiä on ollut, niistä ei ainakaan ole tietoa, eikä merkittäviä loikkauksia ole juuri tapahtunut.

Siirtyminen sodasta ja sotataloudesta sodan jälkeiseen aikaan on tyypillisesti vaarallinen vaihe autoritaariselle johtajalle, joka ei enää voi yhtä hyvin perustella valtaansa ”terroristien” tai ”salafistien” valtaannousun uhalla. Samalla nousee esille tuhahdetut kysymykset vallan uudelleenjaosta voittajien kesken ja ennen kaikkea se, miten hyvin johto pystyy tyydyttämään tukijoidensa välittömät tarpeet. Tässä suhteessa tilanne Syyriassa on Assadin kannalta huonontunut nopeasti. Edellytykset saada investointeja jälleenrakennukseen ovat heikentyneet Lähi-idän taloudellisen ahdingon myötä samalla, kun elintaso on jyrkästi laskenut hallituksenkin vallassa olevilla alueilla. Koronaepidemia on yksi lisätekijä tässä kokonaisuudessa niin Syyriassa kuin laajemminkin alueella. Samalla korruptio rehottaa ja rikollinen liiketoiminta ulottuu valtion huipulle asti.

Venäjän poikkeuksellinen kritiikki

Venäjän on tukenut Syyrian johtoa koko konfliktin ajan. YK:n turvallisuusneuvostossa se on estänyt Syyrian vastaiset päätöslauselmat ja syksystä 2015 se on aktiivisesti osallistunut sotatoimiin vaikuttaen ratkaisevasti siihen, että sota on kääntynyt Syyrian regiimin eduksi. Venäjä on toki arvostellut Syyrian johtoa aiemminkin, mutta huhtikuussa alkanut kritiikki on ollut poikkeuksellisen suoraa ja näkyvää. Huhtikuussa lukuisa joukko venäläisiä tiedostusvälineitä julkaisi kommentteja tai materiaalia, jossa Assadin hallintoa syytettiin laajasta korruptiosta. Assadia on moitittu myös talouden uudelleenrakentamista koskevan strategian puutteesta ja kyvyttömyydestä hallita ”vapautettuja” alueita. Julkaistussa materiaalissa oli myös gallup, jonka mukaan vain hieman yli 30 % syyrialaisista äänestäisi Assadia ensi vuoden presidentinvaaleissa. Gallupin taustalla on ilmeisesti järjestö, joka kytkeytyy Putinin lähipiiriin Moskovassa.

Vuodeksi 2021 suunnitellut vaalit pohjautuvat vuonna 2012 uudistettuun Syyrian perustuslakiin, jota oppositio ei hyväksy. Tähän saakka Venäjä on tukenut regiimin vaalijärjestelyjä, vaikka merkittäviä poliittisia uudistuksia ei ole toimeenpantu. Oppositio puolestaan vaatii YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2254 (2015) mukaisesti, että vaalit pidetään vasta, kun uusi perustuslaki on hyväksytty, ja että ne pidetään YK:n valvonnassa. että vaaleissa voi olla useita ehdokkaita, mutta torjunut jyrkästi YK:n roolin vaalien järjestämisessä. Jotkut ovat tulkinneet, että Venäjällä viime aikoina esitetty kritiikki olisi merkki siitä, että Venäjä olisi luopumassa Assadin tukemisesta.

Miksi Venäjä on tyytymätön Assadiin

Täysin riippumatta siitä, mikä on äskeisen mediakampanjan merkitys tai suhde Venäjän johtoon, on selvää, että Venäjä on tyytymätön Assadiin. Venäjän kannalta suurin ongelma on siinä, että Assad on huomattava este Syyrian jälleenrakennuksen kannalta. Niin kauan kuin Assad on vallassa, poliittista sopimusta Syyrian rauhasta ei tule eikä Syyrian vastaisia pakotteita poisteta. Ennen sitä merkittävien summien saaminen kansainväliseltä yhteisöltä Syyrian jälleenrakennusta varten on käytännössä mahdotonta, eikä Venäjällä tai Iranilla luonnollisestikaan ole varoja huolehtia jälleenrakennuksesta. Niin kauan kuin maa pysyy kansainvälisen yhteisön hylkiönä, Venäjän on hyvin vaikea merkittävästi vähentää rooliaan maassa ja muuttaa sotilaallista voittoa poliittiseksi voitoksi.

Kesäkuun puolivälistä alkaen asteittain voimaan astuva, Yhdysvaltojen asettama ns. Caesar Act merkitsee Venäjälle uutta uhkaa. Laki velvoittaa aiempaa selvemmin Yhdysvaltojen presidentin asettamaan pakotteita kyseisen lain rikkojille. Yksi lain päämääristä on estää Syyrian mahdollisuudet normalisoida välinsä sitä haluavien maiden kanssa. Sen pohjalta voidaan asettaa pakotteita sellaisia valtioita tai yksityishenkilöitä kohtaan, joiden voidaan katsoa auttavan Syyrian regiimiä. Iranin, Kiinan, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Libanonin lisäksi laki voi kohdistua Venäjään.

Venäjä näkisi mielellään myös Iranin vaikutusvallan vähenevän Syyriassa. Iranin pyrkimys käyttää Syyriaa Israelin vastaisen kamppailun alustana ei miellytä Venäjää, joka haluaa Syyrian rauhoittumista. Iranin vaikutusvallan vähentämiseen liittyy olennaisesti myös Iranin ja Syyrian johdon Iran-mieleisen osan harjoittama salakuljetus ja muu laiton liiketoiminta. Presidentin veli ja armeijan eliittijoukkojen neljännen panssaroidun divisioonan komentaja Maher al-Assad on hyvä esimerkki regiimin iranilaismielisistä.

Vaikka Iran ja Venäjä ovat olleet konfliktin suurissa linjoissa samalla puolella, ne ovat olennaisesti myös toistensa kilpailijoita. Tähän liittyy myös merkittäviä taloudellisia etuja. Venäjän etu olisi kansainvälisen pääoman mahdollistama jälleenrakennus, josta sen oma valtioon kytkeytyvä liike-elämä hyötyisi. Venäjä on hyvin tietoinen, ettei Venäjän rooli Syyriassa ole myöskään Yhdysvalloille ongelma, kunhan Iranin toimintavapautta rajoitetaan. Konkreettisesti Venäjä haluaisi Assadilta sellaisia myönnytyksiä, että se voisi edes väittää, että Syyrian rauhanprosessi etenee. Venäjä haluaisi, että vuoden 2021 presidentinvaalit olisivat edes hieman uskottavammat kuin edelliset, vuoden 2014 vaalit.

Onko Venäjällä vaihtoehtoa?

Luultavimmin Venäjän tämänhetkisissä viesteissä Syyrian johdolle on, ainakin toistaiseksi, kysymys pelottelusta ja painostuksesta. Käytännössä Venäjällä on kuitenkin ongelmia pakottaa Assad noudattamaan tahtoaan. Nämä ongelmat kertovat laajemminkin tyypillisestä tilanteesta ”patronin” ja ”klientin” tai tukijan ja tuettavan välillä Lähi-idässä. Syyria tarvitsee ilmeisen paljon Venäjän tukea ja on siitä monin tavoin riippuvainen. Samanaikaisesti Assad ja Syyrian regiimi laajemminkin pyrkivät luonnollisesti laajentamaan toimintavapauttaan suhteessa Venäjään ja Iraniin.

Historiallisessa perspektiivissä koko Assadin ”dynastian” suurin saavutus on ollut kyky tehdä Syyriasta merkittävä alueellinen toimija, sanalla sanoen ”pelaaja”. Sitä ennen, vuosikymmenien ajan Syyria oli yksi alueen ”pelikentistä”, jolla muut alueen valtiot ja suurvallat pelasivat. Arabikevään jälkeinen Syyria on jälleen palannut tällaiseksi pelikentäksi. Syyrian johto puolestaan pyrkii vahvistamaan asemaansa pelauttamalla tukijoitaan toisiaan vastaan. Venäjän kritiikki antaa Iranille mahdollisuuden korostaa asemaansa eikä olekaan ihme, että ulkoministeri Mohammad Javad Zarif vieraili heti Damaskoksessa.

Toinen Venäjän liikkumavapautta rajoittava tekijä on se, että maa on investoinut paljon Syyriaan. Jos pyrkimys vaihtaa Assad hyväksyttävämpään johtajaan epäonnistuisi ja johtaisi esimerkiksi uuteen sisällissotaan tai täydelliseen kaaokseen, Venäjä ei voisi hallita tilannetta. Pahimmassa tapauksessa se voisi menettää sen kaiken, mitä se on huolella Syyriassa rakentanut. Eri puolilla on huhuiltu Venäjää lähellä olevan alawilaisen sotapäällikön Suhail al-Hasanin mahdollisuuksista nousta Venäjän tuella Assadin seuraajaksi, mutta Hasaniin turvautuminen olisi varsin epävarma taktiikka.

Syyrian regiimi on ollut huomattavan taitava taktiikassa, jota tutkimuksessa kuvataan termillä ”coup-proofing”. Sillä tarkoitetaan laajaa toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla regiimiä turvataan sisäisiltä vallankaappauksilta. Tähän kuuluvat moninkertaiset turvallisuuskoneistot, jotka kaikki valvovat toisiaan, sekä suvun ja klaanin rooli. Assadin Syyrian turvallisuuskoneistossa kenenkään on vaikea nousta asemaan, jossa aidosti uhkaisi presidentin valtaa. Venäjä tietää tämän hyvin. Toistaiseksi Assad pysynee siis Venäjän miehenä Damaskoksessa.



Hannu Juusola, 4 kesäkuuta 2020

, ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



1 Kommentti

Liity keskusteluun ja kerro mielipiteesi

  1. Avatar

    Venäjällä on aina vaihtoehtoja , jos ei ole , niin Venäjä luo tai keksii tarvittavat vaihtoehdot , vaikka länsimaat eivät ymmärtäisi miksi . Venäjä on aina hyvin luova selittämään asiota oikeinpäin , kuten Molotov – Ribbentrop sopimuksen .

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *