Saako Libanon vihdoin uuden pääministerin?

Libanonin kansannousun alkamisesta on kulunut kaksi kuukautta, ja mielenosoituksista on tullut osa arkista elämää Libanonissa. Sävy on kuitenkin muuttunut toiveikkaasta epätoivoiseksi, kun poliitikot eivät ole reagoineet kaduilla olevien libanonilaisten vaatimuksiin. Uutta pääministeriä ei ole valittu. Libanonin on mahdotonta ponnistella ulos taloudellisesta kriisistä ilman toimivaa hallitusta. Libanonissa vallitseva sekava poliittinen teatteri ja eliitin pyrkimys pitää kiinni vallankahvasta syöksee maan yhä syventyvään talouskriisiin. Maan eliitti ei kuitenkaan voi enää tehdä päätöksiä kuuntelematta mielenosoittajien tahtoa.

Libanonilaiset ovat edelleen kaduilla vaatimassa oikeuksiaan. Liike on saanut poliitikot varpailleen ja yhdistänyt libanonilaisia yli uskontokuntien rajojen vaikka poliittiset puolueet ja vastamielenosoittajat ovatkin yrittäneet hajottaa liikettä. Erityistä mielenosoituksissa on ollut se, ettei niitä johda kukaan tietty toimija. Tämän lisäksi mielenosoitukset ovat olleet poikkeuksellisen rauhanomaisia.

 

Libanonilaiset kärvistelevät ennennäkemättömän talouskriisin keskellä

Viimeisen kahden kuukauden aikana Libanonin punta on menettänyt kolmanneksen arvostaan ​​dollaria vastaan epävirallisilla ​​markkinoilla. Yksi dollari vastaa nyt noin 2 000 puntaa, vaikka virallisesti pidetään yhä kiinni vuodesta 1997 lähtien käytössä olleesta 1500 punnan kurssista.  Dollareiden ja joissain tapauksissa jopa Libanonin punnan nostamista pankeista on rajoitettu. Kotini läheisen automaatin ruudulta on poistunut kokonaan mahdollisuus nostaa dollareita.

Useat ihmiset ovat jääneet työttömiksi tai palkatta viimeisen kahden kuukauden aikana. Joidenkin palkat on maksettu osittain. Vaikka palkka maksettaisiinkin, on työntekijöillä ollut hankaluuksia saada palkkashekkejään ulos pankeista niiden ollessa usein kiinni. Shatilan palestiinalaisleirissä työskentelevä sosiaalityöntekijä totesi, että Libanonin taloudellinen tilanne on pahempi kuin sisällissodan aikana. Silloin ainakin ihmiset saivat rahansa ulos pankista.

 

Mielenosoittajia marssimassa keskustaan Ring-sillan läheisyydessä lokakuussa. Kuva: Evelina Sironen

 

Kuten yleensä, ongelmien keskellä painiva eliitti on kääntänyt katseensa kohti kansainvälistä yhteisöä. Viime viikolla Pariisissa järjestettiin Ranskan ja YK:n johdolla kokous, jossa pohdittiin keinoja Libanonin taloudelliseksi tukemiseksi. Kokouksen lopputulema oli selkeä: Libanonin täytyy tehdä kestävä suunnitelma talouden tasapainottamiseksi ja muodostaa uusi uskottava hallitus ennen kuin taloudellista tukea valtiolle voidaan antaa.

Inflaation vuoksi hinnat ovat nousseet. Bensa-asemat ovat olleet usein suljettuina ja sairaaloissa lääkevarastot ovat huvenneet. Viimeisten viikkojen aikana on julkisuuteen noussut ainakin kolme itsemurhatapausta, jotka ovat ainakin osittain liittyneet talouskriisiin. Lisäksi ainakin yksi henkilö on yrittänyt itsemurhaa mielenosoitusten yhteydessä sytyttämällä itsensä tuleen Beirutin keskustassa naisten marssin keskellä. Maata ravisteleva kriisi on vaikuttanut syvimmin Libanonin köyhimpään väestöön ja heidän selviytymiskykyynsä. Kyseessä ei ole pelkästään abstraktina ilmassa häilyvä talouskriisi, vaan se on ennen kaikkea sosiaalinen.

 

Poliittisen eliitin valtakamppailu pitkittää kriisiä

Lokakuussa kansannousujen seurauksena kaatunut hallitus oli ehtinyt olla vallassa vasta alle vuoden. Kuluneen vuoden aikana hallitus osoitti kyvyttömyytensä nostaa maa taloudellisesta kriisistä.

Poliittisilla puolueilla on ollut erilaisia näkemyksiä siitä, kuka nimitetään uudeksi pääministeriksi. Pääministerin valinnan hitaus ja hallituskonsultaatioiden jatkuva siirtäminen on ajanut ihmiset kaduille useaan otteeseen kuluneen kahden kuukauden aikana. Tuttuun tapaan päätökset tehdään suljettujen ovien takana, mikä jättää libanonilaiset huhujen ja spekulaation varaan. Eri henkilöitä on nostettu mahdollisiksi ehdokkaiksi, kuten entisen pääministeri Sa’ad Haririn Tulevaisuus-puolueen (Future Movement FM eli Tayyar a-Mustaqbal) Raya El Hassan ja liikemies Samir Khatib, joka sittemmin vetäytyi ehdokkuudesta. Kuten aikaisemmin ehdotetuilla muilla kandidaateilla, myös Khatibilla on ollut yhteyksiä johtavaan eliittiin. Näin ollen hän tuskin olisi toteuttanut mielenosoittajien vaatimia perusteellisia uudistuksia.

Syy Khatibin vetäytymiseen ei kuitenkaan johtunut pelkästään libanonilaisten tyytymättömyydestä ehdokkaaseen. Khatibin mukaan Libanonin suurmufti Sheikh Abdul Latif Derian, joka on yksi maan tärkeimmistä sunnijohtajista, kertoi tukevansa Haririn uudelleenvalintaa pääministeriksi. Tämä sai libanonilaiset jälleen kerran kaduille viime viikonloppuna, sillä protestoijien vaatimuksena on, että koko poliittinen eliitti siirtyy sivuun ja tilalle valitaan uusi teknokraattinen hallitus. Suurmuftin konsultointi oli myös omiaan tuottamaan närkästystä, sillä libanonilaiset ovat nimenomaan vaatineet uskonnon erottamista poliittisesta päätöksenteosta.

Johtavilla poliittisilla puolueilla on ollut erimielisyyksiä myös siitä, pitäisikö uuden hallituksen muodostua pelkästään teknokraateista. Hariri on sanonut julkisuudessa, että hän palaa takaisin pääministeriksi ainoastaan siinä tapauksessa, että hän johtaa teknokraattista hallitusta. Keskiviikkona hän taas julisti, että hän jättäytyy pois pääministerikisasta hallituspuolueiden välillä syntyneiden erimielisyyksien vuoksi. Shiiakaksikko Hezbollah ja Amal sekä presidentti Michel Aounin kristitty puolue Free Patriotic Movement (FPM eli al-Tayyar al-watani al-hurr) ovat torjuneet teknokraattisen hallituksen, sillä heidän mukaansa hallitukseen täytyy sisällyttää myös poliitikkoja. Ulkoministeri Gebran Bassil (FPM), josta on muodostunut mielenosoittajien kenties suosituin pilkankohde, on viimeisimmissä puheissaan sanonut puolueensa kannattavan pääosin teknokraattista hallitusta. Oletettavasti uudessa hallituksessa ei istu Gebran Bassil, vaan hänen ja muun poliittisen eliitin valitsemat teknokraatit.

 

Eskaloituvatko mielenosoitukset?

Viime viikko oli yksi levottomimmista viikoista mielenosoitusten alkamisen jälkeen. Mielenosoittajia suihkutettiin kyynelkaasulla ja sosiaaliseen mediaan levisi lukuisia videoita turvallisuusjoukkojen liiallisesta voimankäytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan. Kävimme hakemassa autolla ystäväni Raghidin, joka oli kuvaamassa keskustan tapahtumia lauantaina, pois kyynelkaasupeitteisen mielenosoituksen keskeltä. Hypätessään autoon hän sanoi poliisien suihkuttaneen kyynelkaasua mielenosoittajia päin mielivaltaisesti. Raghidkin oli saanut osansa siitä.

 

Beirutin keskusta kaoottisen viikonlopun jälkeen maanantaina. Kuva: Evelina Sironen

 

Libanon on ollut viimeiset kaksi kuukautta niin sanotusti pysähdystilassa. Kuukausi sitten työmatkani instituutin toimistolle Badaroon olivat karmivan hiljaisia, sillä autoja ei ollut liikenteessä tiesulkujen ja bensan säännöstelyn vuoksi. Nyt torvien kakofonia kaikuu taas Chaoui-rakennuksen seitsemänteen kerrokseen. Talouskriisi ja tietämättömyys ovat sulautuneet osaksi Libanonissa asuvien elämää. Jännitys ei enää sävytä aamujani, kun luen mielenosoituksista ja talouskriisistä. Toisin kuin mielenosoitusten alkaessa, enää en halua mennä Beirutin keskustaan ulkomaalaisena pimeänaikaan. Välillä olen ollut auton kyydissä, kun olemme illalla ajaneet Ring-sillan ohi Beirutin keskustassa. Sen ympäristöön on usein kerääntynyt joukoittain nuoria miehiä, jotka eivät vaikuta mielenosoittajilta.

Viimeisen kahden kuukauden aikana Hezbollahin ja Amalin kannattajien pyrkimys lopettaa mielenosoitukset on noussut toistuvasti esille uutisissa. Mielenosoituksiin on soluttautunut henkilöitä, jotka ovat heitelleet kiviä mielenosoittajia päin, polttaneet mielenosoittajien telttoja ja ampuneet ilotulitteita turvallisuusjoukkoja päin. Kyseiset henkilöt on usein liitetty yllämainittuihin puolueisiin. Mielenosoittajat ja mielenosoittajia vastustavat henkilöt on usein erotettu toisistaan kyynelkaasun avulla. Väkivaltaisuuksia eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole aiheuttaneet mielenosoittajat vaan mielenosoituksien vastustajat sekä viime viikonloppuna Libanonin turvallisuusjoukot.

Kävelin eilen illalla Sodecosta kotiini Geitawin kaupunginosaan. Huomasin matkalla paljon armeijan väkeä teiden varsilla. Kotiin mentyäni tarkastin uutiset. Vaikuttaa siltä, että tänään nimitetään uusi pääministeri. Viimeisimmän huhun mukaan puolueiden hyväksymä ehdokas on Beirutin amerikkalaisen yliopiston professori Hassan Diab.  Hallituskonsultaatiot ovat käynnissä parhaillaan. Tällä hetkellä yhteensä 27 puoluetta on hyväksynyt Diabin uudeksi pääministeriksi. Ilmeisesti Amal, Hezbollah ja FPM ovat myös hyväksyneet ehdokkaan. Nähtäväksi jää, miten libanonilaiset reagoivat uuden pääministerin valintaan.

 

Lue lisää Libanonin tilanteesta:

Taavi Sundell: Libanonin kansannousu ja kansan nousu

Evelina Sironen: Libanonin toiveikkaat mielenosoitukset jatkuvat jo kuudetta päivää

Samuli Lähteenaho: Libanonin vallankumous muuttaa politiikan perusteita

Samuli Lähteenaho: Parlamentarismia Levantissa – Mitä Libanonin demokratialle kuuluu?

Artikkelikuva: Mielenosoittajia hylätyssä teatterissa Riad Al-Solhin aukion läheisyydessä. Kuva: Evelina Sironen



Evelina Sironen, 19 joulukuuta 2019

, ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *