Poliittinen tsunami Tunisiassa

Tunisian presidentinvaalien ensimmäinen kierros päättyi viime vuodet maan politiikkaa hallinneiden puolueiden Ennahdan (al-Nahda), Nidaa Tounesin (Harakat Nida’ Tunis ”Tunisian kutsu”-liike) ja pääministeri Youssef Chahedin Tahya Tounes-puolueen (Hizb Tahya Tunis) tappioon ja enemmän tai vähemmän järjestelmän ulkopuolelta tulevien populististen voimien voittoon. Kommentoijat ovat verranneet tapahtunutta maanjäristykseen tai tsunamiin. Vaalien toiselle kierrokselle selvisivät sitoutumaton ehdokas, perustuslakiasiantuntija Sa’id Qais (18,4% äänistä) ja Qalb Tunis -puolueen (”Tunisian sydän”) pidätettynä oleva mediamoguli ja hyväntekijä Nabil Karoui (15,6%), joka oli johdossa kesän gallupeissa. Ennahdan Abdelfattah Mourou (Abd al-Fattah Muru) nousi vasta kolmanneksi. Vaalien toisen kierroksen tarkasta ajankohdasta on vielä hieman toisistaan poikkeavia näkemyksiä, mutta lokakuun alkupuoli lienee realistisin.

Mistä tulokset kertovat? Vaalien tulos vahvistaa yleistä tulkintaa, että ihmiset ovat pettyneet arabikevään jälkeen valtaa pitäneiden saavutuksiin erityisesti talouden kohentamisessa ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden parantamisessa. Pettymyksestä kertoo myös äänestysprosentin jääminen selvästi alle 50 prosenttiin. Toinen huomionarvoinen asia on se, että kaksi eniten ääni saanutta ehdokasta sai vain noin kolmanneksen äänistä. Tämä tekee toisen kierroksen tuloksen ennustamisesta hyvin vaikeaa, sillä suurimman osan ensisijainen ehdokas ei päässyt läpi ensimmäisellä kierroksella. Ei myöskään ole helppo arvioida, miten tulos vaikuttaa niin ikään lokakuussa pidettäviin parlamenttivaaleihin. Ensimmäiseksi tullut Sa’id Qais ilmoitti, ettei kannata ketään ehdokasta parlamenttivaaleissa, vaan jättää päätöksen äänestäjille. Demokratian kannalta positiivisin uutinen on se, että häviäjät näyttävät ainakin toistaiseksi hyväksyneen tappionsa: esimerkiksi kolmanneksi jäänyt Ennahda ehti jo onnitella voittajia.

Molemmat toiselle kierrokselle selvinneet ehdokkaat ovat korostaneet, että heidän tavoitteensa on vaikuttaa konkreettisesti ihmisten arkipäiväiseen taloudelliseen toimeentuloon. Berlusconiin verratusta Karouista kirjoitin jo edellisessä kirjoituksessani. Qais on varsin erilainen hahmo. Hänen taustansa on konservatiivisessa islamismissa, vaikka hän onkin ottanut jonkin verran etäisyyttä liikkeeseen. Lisäksi hän on toiminut pitkään perustuslakiasiantuntijana sekä akateemisesti että myös käytännössä.

Qais on monesti edustanut varsin konservatiivisia juridisia ja poliittisia kantoja vastustaen esimerkiksi naisten kiisteltyä oikeutta tasa-arvoiseen perimisoikeuteen miesten rinnalla. Tunisia sitoutuu perustuslaissaan sukupuolten tasa-arvoon. Vuoden 2014 perustuslaki on kuitenkin kompromissi uskonnollisten ja sekulaarien tahojen välillä, ja siksi hyvin herkkä aihe.  Viime kesänä edesmennyt presidentti Essebsi ehdotti vuonna 2018, että naisia ja miehiä tulisi kohdella yhtäläisesti perintölaissa. Hallitus hyväksyi ehdotuksen, mutta lain parlamenttikäsittely on edelleen kesken. Nyt Qais on todennut, ettei perustuslain muuttaminen ole ensisijainen tavoite. Presidentin kanta on tärkeä, kun perimiskysymys nousee uudelleen esille sitten, kun myös parlamenttivaalit on pidetty. Qaisin konservatiivisuudesta kertovat myös hänen (ainakin) aiemmin esittämänsä homoseksuaalisuuden tuomitsevat kommentit.

Qais on suosittu myös vaatimattomuutensa vuoksi, mikä erottaa hänet muista poliitikoista. Vaalien ensimmäisellä kierroksella hänellä oli hyvin vaatimaton vaalikampanja, johon ei edes kuulunut vaalipäällikköä, puhumattakaan suuresta budjetista. Jos Qais voittaa toisenkin kierroksen, hän aikoo edelleen pitää vanhan autonsa ja asua kotonaan eikä suinkaan presidentinlinnassa. Kaikki tämä on saanut monet tunisialaiset pitämään häntä korruptoitumattomana vanhan hyvän ajan herrasmiehenä, joka puhuu aina huoliteltua arabian kirjakieltä. Qais on myös korostanut hallinnollisen ja poliittisen hajauttamisen tarvetta, millä on selvää kannatusta maan syvän alueellisen epätasa-arvon takia. Toinen kierros ja parlamenttivaalit kertovat lisää siitä, mihin ”arabikevään tähtioppilas” Tunisia on matkalla.



Hannu Juusola, 18 syyskuuta 2019

, , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *