Pakolaisten hätä ja EU:n häpeä

Maanantaina Twitterissä ja tiistaina Turkin mediassa levisi video, jossa Kreikan merivartiosto yrittää upottaa pakolaisia täynnä olevan kumiveneen. Rajavartijat ajavat ympyrää kumiveneen ympärillä nostattaen venettä keikuttavia laineita ja tökkivät sitä kekseillä, turkkilaisen tulkinnan mukana yrittäen puhkaista veneen. Kreikkalaiset vapaaehtoiset yrittävät estää veneiden pääsyn rantaan – maarajalla rajavartiosto ja sotilaat ampuvat kyynelkaasua ja savupommeja kohden Kreikkaan epätoivoisesti pyrkiviä pakolaisia. Turkin median mukaan rajalla ammutaan myös aseilla, ja ainakin kaksi rajanylitystä yrittänyttä pakolaista on jo kuollut. Kreikka on ilmoittanut, että se ei enää vastaanota turvapaikkahakemuksia. Samaan aikaan EU:n poliitikot ovat asettuneet näkyvästi Kreikan tueksi: sille luvataan rahaa ja apua rajojen kiinni pitämiseksi.

Poliitikot ja media ovat tuominneet Turkin presidentti Erdoğanin kovasanaisesti. Suomenkielisessä Twitterissä (#Turkki) asiantuntemattomat vähättelevät pakolaisten hätää: Eiväthän he ole pakenemassa Idlibistä vaan he ovat olleet vuosia maassa, johon Suomestakin tehdään lomamatkoja. Mikäs hätä heillä nyt muka on. Osa ei edes ole syyrialaisia! Salskeita nuoria miehiä!

Ihmisoikeuksista ei puhu juuri kukaan.

Hybridioperaatio ja Erdoğanin peli

Yhdestä asiasta olen samaa mieltä kuin nettikommentaattorit ja poliitikot: Erdoğan pelaa kovaa ja likaista peliä – tällä kertaa pakolaisia pelinappulana käyttäen. Hän on uhannut useita kertoja avata rajat, viimeksi viime syksynä. Nyt Turkki sitten avasi rajansa ja on rohkaissut pakolaisia lähtemään liikkeelle. Heille on jopa järjestetty ilmaisia bussikuljetuksia rajalle. Turkkilaisen ihmisoikeusjärjestö IHD:n viime viikonlopun havaintojen mukaan Turkin rajavartijat päästävät pakolaiset raja-alueelle, mutta eivät välttämättä takaisin. Turkki myös raportoi pakolaisten lähteneen Turkista, vaikka nämä eivät ole päässeet Kreikan puolelle, vaan ovat jumissa raja-alueella.

Mitä Erdoğan sitten oikein tavoittelee? Helsingin sanomien pääkirjoituksessa arveltiin Turkin tavoittelevan ainakin EU:n tukea Turkin sodankäynnille Syyriassa, jossa Turkin uusin operaatio on jatkunut nyt kahdeksan päivää. Ilmeisesti pelkkä rahallinen tuki ei tällä kertaa Erdoğanille riitä. Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi Turkin armeija on Idlibissä. Erdoğanin itsensä mukaan Turkki ei voi antautua terroristeille ja vihollisvaltiolle. Hänen mukaansa Turkin armeija on Idlibissä suojaamassa maan turvallisuutta ja luomassa turvavyöhykettä, joka estää alueelta pakenevan neljän miljoonan hengen tulon Turkkiin. Erdoğanin mukaan 1,5 miljoonaa heistä on jo Turkin rajoilla. Muita selityksiä ovat muun muassa Erdoğanin vahva sitoutuminen Syyrian opposition ja Muslimiveljeskunnan tukemiseen, sekä halu vahvistaa Turkin asemaa Syyrian tulevaisuudesta käytävissä neuvotteluissa. Onpa todellinen syy mikä tahansa, Erdoğan on todennut, että turkkilaisten sotilaiden marttyyrihautajaiset jatkuvat vielä.

 

Kumiveneiden kauppa käy kuumana

Kuinka paljon Turkissa asuvia pakolaisia (tai muita siirtolaisia) on tällä hetkellä pyrkimässä Eurooppaan? EU:n arvion mukaan heitä olisi rajan tuntumassa noin 25 000. Turkin antamat luvut ovat aivan toiset: Erdoğan puhui aiemmin 78 000 lähteneestä, ja eilen Turkin sisäministeri Süleyman Soylu raportoi jo 135 000 hengen ylittäneen rajan. Toisin kuin suomenkielisessä Twitterissä annetaan ymmärtää, joukossa on myös paljon lapsia ja naisia. Turkin media puhuu rajalla olevista sekä pakolaisina että siirtolaisina. Usein puhutaan myös yksinkertaistaen syyrialaisista, joita joukossa onkin varmasti paljon, mutta mukana on myös ihmisiä Afganistanista, Irakista, Iranista, Etiopiasta ja Marokosta.  Joukossa on myös joitain turkkilaisia, joita Twitterissä estoitta pilkataan.

Maarajan ylittäminen on vaikeaa, joten pakolaiset pyrkivät Kreikkaan myös veneillä. Koska Turkki ei enää pyri estämään lähtijöitä, ihmissalakuljettajien työ on muuttunut helpoksi ja mukavan riskittömäksi. Alalle on uusia tulijoita ja kilpailu on kovaa: Hürriyet-lehden mukaan äkillinen kysyntäpiikki on nostanut isojen kumiveneiden hinnat pilviin ja toisaalta uusien yrittäjien tulo markkinoille on laskenut merimatkasta perittävän hinnan 500–600 dollariin matkustajalta. Salakuljettajien ei tarvitse itse osallistua matkalle, vaan kumiveneet on tarkoitus upottaa Kreikan rannikon läheisyyteen. Twitterissä ja Turkin televisiossa kerrotaan myös, kuinka yritteliäät turkkilaiset järjestävät bussikuljetuksia suoraan rajalle pakolaisten asuttamista kaupunginosista Istanbulissa. Lipun hinta on ollut 60-70 liiraa, eli noin 10 euroa.

 

Miksi pakolaiset haluavat pois turvallisesta Turkista?

Miksi syyrialaiset ja muut pakolaiset sitten haluavat pois Turkista, tuosta ihanasta lomaparatiisista? Syitä on epävarma tulevaisuus, köyhyys ja toivottomuus sekä lisääntyvä rasistinen kohtelu.

Syyrialaiset, irakilaiset tai afganistanilaiset eivät pysty rekisteröitymään turvapaikanhakijoiksi Turkissa. Turkki ei ole poistanut Geneven pakolaissopimuksen vanhaa maantieteellistä rajoitusta ja hyväksyy pakolaisiksi vain Euroopasta saapuvat henkilöt. Turkin laki ei myöskään tunne käsitettä turvapaikanhakija. Näin ollen muualta maailmasta tulevat pakolaiset voivat saada aseman ”tilapäisen suojelun tarpeessa”. Asema perustuu vain Turkin lainsäädäntöön ja Turkki voi muuttaa sen ehtoja niin halutessaan. Tämä tekee ”suojeltavien” asemasta epävarman pitkällä tähtäimellä. Yksi perustelu Turkin hyökkäykselle Pohjois-Syyrian kurdialueelle viime syksynä oli suunnitelma asuttaa 1–2 miljoonaa pakolaista perustettavalle suojavyöhykkeelle. Laajamittaisia, kansainvälisiä säädöksiä rikkoviin pakkopalautuksiin ei ainakaan vielä ole ryhdytty, vaikka pienemmässä mittakaavassa pakkopalautuksia on tehty ja pakolaisia myös painostetaan palaamaan vapaaehtoisesti.

Turkissa on neljä miljoonaa tilapäisen suojelun tarpeessa olevaa, joista 3,6 miljoonaa on Syyriasta. Lisäksi Turkissa on jonkin verran laittomia siirtolaisia. Koska syyrialaiset ovat suurin pakolaisryhmä Turkissa, heistä on saatavilla eniten tutkimus- ja tilastotietoa, jota alla referoin.

Yli 98 % syyrialaisista pakolaisista elää leirien ulkopuolella, osa surkeissa oloissa. Pakolaisille on Turkissa taattu ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, mutta ei juuri muuta. Koska syyrialaisista perheistä peräti 64 prosenttia elää alle köyhyysrajan, 1,6 miljoonaa henkeä saa yhä EU:n rahoittamaa 120 liiran kuukausittaista ruoka-avustusta. 120 liiraa on tällä hetkellä 18 euroa. Arviolta 1,2 miljoonaa syyrialaista käy töissä, joskin 95 prosenttia pimeästi, ja moni reilusti alle minimipalkan. Yleensä työt tekstiiliteollisuudessa, rakennuksilla ja maataloudessa ovat likaisia ja raskaita ja työpäivät pitkiä. Puolet tekee töitä epäsäännöllisesti ilman vakituista sopimusta. Arvion mukaan syyrialaiset saivat vuonna 2019 palkkaa keskimäärin 1058–1312 Turkin liiraa kuussa (tammikuun 2019 dollarin kurssilla se vastasi 197–245 dollaria), mikäli oli reilusti vähemmän kuin 2020 liiran minimipalkka. Köyhyys on johtanut siihen, että osa perheistä lähettää lapsensa työhön tai naittaa tyttärensä alaikäisinä, joskus jalkavaimoiksi. Kaduilla on myös paljon syyrialaisia kerjäläisiä ja kaupustelijoita.

Kun EU vuonna 2015 kamppaili niin kutsutun pakolaiskriisin kourissa, Turkki yksin rekisteröi 881 000 Syyrian pakolaista. Edellisenä vuonna tulijoita oli ollut vielä enemmän, yli miljoona. Tätä nykyä pakolaiset muodostavat melkein viisi prosenttia maan asukkaista. Kehitys on ollut järisyttävä, sillä vuoteen 2011 saakka Turkki oli lähinnä kauttakulkumaa, jossa oli vain 58 000 pakolaista. Aluksi oletettiin, että Syyriasta paenneet ovat Turkissa väliaikaisesti ja palaavat koteihinsa sodan päätyttyä. Näin ollen pakolaisten vastaanottoa tarkasteltiin väliaikaisena humanitaarisena kysymyksenä. Vaikka valtaosa syyrialaisista on ollut maassa jo viisi vuotta, Turkissa ei ole vieläkään varsinaisesti tunnustettu, että suurin osa heistä on siellä jäädäkseen.

Kun nyt on käymässä ilmeiseksi, että syyrialaiset vieraat eivät aio lähteä takaisin kotiin, monien turkkilaisten asenteet ovat muuttuneet vihamielisemmiksi. Kesällä 2019 tehdyn kyselyn mukaan vain viidesosa turkkilaisista vastaajista olisi valmis ottamaan syyrialaisen naapurikseen tai ystäväkseen. Vähemmän nationalistisenkin näkökulman mukaan taantumaan ajautuneen Turkin ei yksinkertaisesti katsota enää selviävän näin suuren pakolalaismäärän aiheuttamasta taloudellisesta taakasta, varsinkaan jos Idlibistä tulee Turkkiin vielä lisää syyrialaisia. Virallisten lukujen mukaan Turkki on käyttänyt pakolaisista huolehtimiseen 37 miljardia dollaria, ja EU on tukenut sitä 6 miljardilla eurolla. Turkkilaisesta näkökulmasta nyt on muiden vuoro, tehköön EU viimein osansa.

Moni Turkissa ja muualla kysyy, mikseivät syyrialaiset jo palaa koteihinsa Syyriassa. Sota on loppusuoralla ja suuressa osassa maata vallitsee rauha. Yksinkertainen vastaus on, että Assadin Syyria ei halua heitä takaisin. Syyrian hallinto ei anna paluumuuttajille mitään takeita siitä, etteikö heitä vangita. Monilla ei myöskään ole Syyriassa enää mitään mihin palata. Maa on raunioina sodan jäljiltä eikä siellä ole töitä.

Eri asia on tietenkin se, että ilmeisesti suuri osa EU:n rajalle saapuneista toiveikkaista tulijoista on muita kuin syyrialaisia. Heidän tilanteensa Turkissa on usein vielä huonompi kuin syyrialaisten.

 

Kuinka moni yrittää Eurooppaan?

Miksi Turkki solmi pakolaissopimuksen EU:n kanssa vuonna 2016? Miksi Turkki suostui ottamaan vastuulleen miljoonista pakolaisista huolehtimisen sen sijaan, että olisi vain antanut heidän jatkaa matkaansa Eurooppaan? Yhdeksi perusteluksi on tarjottu arvioita siitä, että ehkä Eurooppaan lähtijöitä ei vuonna 2016 olisi enää ollut niin monia. Näin ollen Turkin kannatti ottaa lupaus viisumivapaudesta, EU:n rahallinen tuki ja mahdollisuus painostaa EU:ta porttien avaamisella.

Yllä kirjoitin niistä syistä, joiden vuoksi ihmiset pyrkivät Turkista Eurooppaan jopa henkensä uhalla. Näistä syistä huolimatta suurin osa Turkissa jo vuosia asuneista pakolaisista on tutkijoiden mukaan tuskin lähdössä yhtään mihinkään. Moni syyrialainen pärjää Turkissa suhteellisen hyvin. Kansalaisuus tosin on myönnetty vasta reilulle 90 000 hengelle ja työlupa reilulle 30 000:lle. Syyrialaiset ovat kuitenkin perustaneet Turkkiin yli 15 000 yritystä ja esimerkiksi Istanbulissa syyrialaisten kaupat ja ravintolat ovat näkyvä osa katukuvaa. Turkin tekstiiliteollisuudessa, maataloudessa ja rakennusteollisuudessa on myös tarjolla suhteellisen paljon työpaikkoja huonosti koulutetuillekin työntekijöille, joita suuri osa Turkkiin jääneistä pakolaisista on. Hyvin koulutettu väki tuli Eurooppaan jo 2015, ja Turkkiin jääneistä syyrialaisista aikuisista kolmasosa on luku- ja kirjoitustaidottomia.

Suuri osa syyrialaista tuntee myös olonsa kotoisaksi muslimienemmistöisessä Turkissa, joka tarjosi heille turvapaikan ja apua. Onhan Turkilla ja Syyrialla myös vuosisatainen (1516–1918) yhteinen historia osana Osmani-imperiumia. Syyrian pakolaisista lähes 1,7 miljoonaa on korkeintaan 18 vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka ovat siis viettäneet ison osan elämästään Turkissa. Puoli miljoonaa heistä on syntynyt siellä. Ala-asteikäisistä syyrialaisista koulua käy jo 96,5 prosenttia ja yläastettakin käy 57,8 prosenttia. Lapset ja nuoret ovat oppineet hyvin turkkia ja näyttävät sopeutuneen Turkkiin hyvin.

Toki lähtijöitä olisi varmasti enemmän, mikäli ovet olisivat oikeasti auki. Kreikan tiukka ja väkivaltainen linja ja Eurooppa-linnoituksen rakentaminen purevat: bussiasemilla haastatellut empivät lähtemistä ja huhujen mukaan paluuliikenne rajalta on jo alkanut. Nykyistä EU:ta tuskin häiritsee, että Erdoğanin Turkki näyttää saavan tapauksesta merkittävän moraalisen voiton. Kaksinaamainen Eurooppa esittää Turkille vaatimuksia ja kritisoi maan ihmisoikeustilannetta, mutta ei lopulta ole valmis osallistumaan taakan kantamiseen ja kohtelee itse pakolaisia epäinhimillisesti. Toivoa sopii, että pakolaisia ei painosteta lähtemään Turkista, vaan että Erdoğanille riittää moraalinen voitto.

 

Artikkelikuva: Answer5/shutterstock.com. 3.3.2020.



Anu Leinonen, 5 maaliskuuta 2020

, , , , , , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *