Harmaa kuva, vankilan kalterit

Oikeutta syyrialaisille Euroopassa?

Syyrian kansannousun alkamisesta on kulunut pian kymmenen vuotta. Tänä aikana maassa on tehty hirveitä rikoksia ihmisyyttä vastaan, siviileihin on tietoisesti kohdistettu väkivaltaa eikä tekijöitä ole juurikaan saatu vastuuseen.

Syyriaa ei voida viedä kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska se vaatisi YK:n turvallisuusneuvoston hyväksynnän. Venäjä on veto-oikeudellaan estänyt asian etenemisen. Ilman turvallisuusneuvoston suostumusta erillisen Syyrian konfliktia käsittelevän tuomioistuimen luominen ei myöskään onnistu.

Yksittäisten valtioiden merkitys uhrien mahdollisuuksissa saada oikeutta onkin kasvanut kansainvälisen yhteisön ollessa käytännössä toimintakyvytön. Saksa on keskeinen maa, jossa syyrialaiset voivat yrittää saada oikeutta heitä kohtaan tehdyistä rikoksista. Saksaan on vuosien aikana saapunut lähes miljoona syyrialaista turvapaikanhakijaa. Heidän joukossaan on sekä rikosten uhreja että tekijöitä.

Saksassa onkin aloitettu useita oikeudenkäyntejä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Saksalaisessa oikeuskäytännössä on mahdollista hyödyntää tuomioistuimen yleistoimivaltaa (universal jurisdiction). Sen perusteella henkilöä voidaan syyttää rikoksista ihmisyyttä vastaan, vaikka rikosta ei olisi tehty Saksassa eikä tekijä olisi edes saksalainen. Tuomioistuimen yleistoimivalta on myös voimassa muutamassa muussa länsimaassa, myös Suomessa. Ruandalainen Francois Bazaramba tuomittiin Suomessa kansanmurhasta juuri yleistoimivallan perusteella.

Al-Khatib-oikeudenkäynti

Saksan Koblenzissa on käynnissä oikeudenkäynti Anwar R:ää ja Iyad A:ta vastaan. He ovat toimineet Damaskoksessa tiedustelupalvelun osastossa numero 251. Pahamaineinen osasto tunnetaan myös nimellä al-Khatib, mistä myös oikeudenkäynti on saanut nimensä. Syytetyistä Anwar R. oli al-Khatibissa johtavassa asemassa.

Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on raportoinut laajasti kidutuksesta syyrialaisvankiloissa. Syyrialaisen ihmisoikeusjärjestön Syrian Network for Human Rightsin mukaan syyskuuhun 2020 mennessä hallinnon vankiloissa oli kuollut yli 14 000 ihmistä kidutuksen seurauksena.

Anwaria ja Iyadia syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan: syyttäjän mukaan he ovat vastuussa yhteensä 58 murhasta, 4000 kidutustapauksesta ja seksuaalisesta väkivallasta.

Anwar R. saapui Saksaan kiintiöpakolaisena ja Iyad A. turvapaikanhakijana. Tunnettu syyrialainen ihmisoikeusjuristi Anwar al-Bunni tunnisti Anwar R:n sattumalta berliiniläisessä vastaanottokeskuksessa. Al-Bunni on itse ollut pidätettynä Syyriassa useaan kertaan ja Anwar R. oli eräällä kerralla ollut mukana pidättämässä häntä. Yhteensä syytettyjä vastaan on al-Bunnin lisäksi todistamassa noin 70 todistajaa, jotka oikeudenkäynnissä kuvaavat kärsimäänsä kidutusta ja kaltoinkohtelua.

Al-Khatib-oikeudenkäynnissä on vielä monta haastetta edessä. Heinäkuussa 2020 pidetyssä istunnossa aiemmin viranomaisille todistanut henkilö ei toistanut lausuntojaan oikeudessa. Todistaja työskenteli salaisen palvelun osasto 291:ssä ja kertoi näkemistään ruumiiden kuljetuksista. Työskennellessään osasto 291:ssä hän oli nähnyt Iyadin, toisen syytetyistä. Todistaja kertoi kuitenkin poliisille aiemmin tänä vuonna, että Iyadin perheenjäsenet olivat uhkailleet hänen perheenjäseniään Turkissa, eikä hän sen takia halunnut enää todistaa. Tämänkaltaiset seuraukset voivat estää ihmisiä todistamasta tai uusien syytteiden nostamista.

Al-Khatib-oikeudenkäynnin etenemistä Saksassa voi seurata Branch 251 -podcastissa.

Muitakin oikeustapauksia

Lokakuun alussa kolme järjestöä, Justice Initiative, Syrian Center for Media and Freedom of Expression ja Syrian Archive, nostivat Saksassa kanteen korkeita syyrialaisviranomaisia vastaan. Myös presidentti Bashar al-Assad ja hänen veljensä Maher ovat syytettyinä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun al-Assad on syytettynä Euroopassa vakavista rikoksista. Syytteiden perusteena olivat kemialliset iskut Itä-Ghoutaan vuonna 2013 ja Khan Sheikhuniin vuonna 2017. Tämäkin tapaus, kuten al-Khatib-tapaus, perustuu Saksassa asuviin syyrialaistodistajiin, Syyriasta salakuljetettuihin todistusaineistoihin sekä YK:n ja avointen lähteiden tietoihin.

Al-Assadia ei kuitenkaan nähdä syytettynä oikeudessa vielä pitkään aikaan – jos ollenkaan. Hän ja korkeat syyrialaisdiplomaatit nauttivat tapaoikeuden mukaista immuniteettia niin kauan, kuin he ovat viroissaan.

Syyria on allekirjoittanut YK:n kidutuksen vastaisen pöytäkirjan, ja sen perusteella sitä vastaan voidaan nostaa syyte kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Hollanti ilmoittikin 18.9.2020, että se tulee aloittamaan menettelyn pöytäkirjan perusteella. Menettely on hidas, ja ennen asian viemistä rikostuomioistuimeen maiden pitää muun muassa käydä asiasta neuvottelut.

Syyllisiä on kuitenkin saatu myös tuomittua. Eri Euroopan maissa on tuomittu lukuisia eri kapinallisjärjestöjen, kuten ISISin, riveissä taistelleita henkilöitä. Jos hallinnon riveissä taistelleita tai sen nimissä vakaviin rikoksiin osallistuneita henkilöitä ei onnistuta tuomitsemaan Euroopassa, voidaan oikeudenkäynnit tai halu nostaa syytteitä nähdä islamisteihin keskittyvinä.

Vuonna 2017 Ruotsissa tuomittiin Syyrian armeijan sotilas kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen ruumiin häpäisemisestä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Syyrian hallinnon tai armeijan jäsen tuomittiin Euroopassa vakavista rikoksista. Hän oli Anwarin ja Iyadin tavoin saanut pakolaisaseman. Muut syyrialaispakolaiset tunnistivat hänet hänen Facebook-tilillään julkaisemistaan kuvista.

Oikeudenkäyntien merkitys

Vaikka oikeudenkäynnit eivät muuttaisikaan tilannetta Syyriassa, on niiden symbolinen merkitys suuri. Ne osoittavat, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet voivat joutua vastuuseen tekemistään rikoksista. Pakenemalla ulkomaille ei voi vapautua vastuusta. Anwar R. ja Iyad A. olivat kertoneet saksalaisviranomaisille avoimesti toimistaan al-Khatib-vankilassa olettaen, ettei heille koituisi seuraamuksia.

Oikeudenkäynnit ovat myös muistutus Syyrian hallinnolle, sen tukijoille sekä muille sodan osapuolille, että maailma ei hyväksy Syyriassa tapahtuneita rikoksia. Monet syyrialaiset kokevat kansainvälisen yhteisön pettäneen heidät, kun vakaviin rikoksiin ei ole vastattu tai lähes kymmenen vuotta jatkunutta konfliktia ei ole saatu loppumaan.

Vaikka oikeudenkäynnit käydään Euroopan maaperällä, ne ovat ennen kaikkea syyrialaisten ansiota. He ovat dokumentoineet itselleen ja muille tapahtuneita rikoksia ja etsineet uhreja ja todistajia syytteiden nostamista varten – usein tietoisina riskistä heidän omalle turvallisuudelleen. Jotkut maksoivat todisteiden keräämisestä hengellään.

Osa syyrialaisista toivoo, että oikeudenkäynnit voisivat varmistaa oikeuden toteutumisen myös sodan jälkeisessä Syyriassa. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, mutta matka on sentään aloitettu.

Lisää Syyriasta

Podcast-jakso: Miten Syyria kulki vallankumouksesta suursotaan?

Lauri Tainion kirja-arvostelu: Saana-Maria Jokinen: Ääniä sodasta: Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan (Gaudeamus 2020)

 



Tiina Hyyppä, 20 lokakuuta 2020

, , ,


Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *